Ajatuksia Toyotamiehille

Näyttää olevan niin, että tätäkin palstaa lukee
yllättävän moni sellainen parisuhteessa elävä
Toyotamies, joka kokee saavansa kumppaniltaan
seksiä ja hellyyttä liian(?) harvoin, koska aika
menee toyotaa korjatessa.

Eheheee...tollo =) Parisuhde...hmm...itseasiassa
minun parisuhteessa on niin etten tältä seksiltä
ja hellyydeltä ehdi Opelia
korjaamaan,Toyotassahan ei tiettävästi mitään
vikaa ole =)

Vaikka kaikkea mieleen tulevaa on yritetty,
hetkellistä piristymistä lukuunottamatta näillä
yrityksillä ei ole ollut kummempaa vaikutusta.

Mitä kaikkea olet yrittänyt? Jos olosi on
yksinäinen liity kimppatalliin, siellä saat
korjailla europaskoja samanhenkisten muiden
tollojen kanssa =) Vai rakentaako joku tosissaan
jotain euroautoja muussa kuin
myyntitarkoituksessa?

On keskusteltu, on matkusteltu yhdessä
romanttisiin paikkoihin (Kerava), on tehty
kotitöitä yhdessä, on palvottu puolisoa, on
pyritty virittämään tunnelmaa seksikkääksi
hepenillä, kynttilänvaloilla, ruualla, on kehuttu
toyotamiehen reistailevaa autoa ja loppuun
ajettuja iskareita, puolison vartaloa, on itse
tehty aloitteita turhautumiseen asti, on tyydytty
masturbointiin, on oltu välillä hämillään ja
surkeina, mutta sittenkin haluttu ymmärtää, on
rakastelun hetkellä pyritty olemaan
jumalaisia, mutta mikään ei tunnu auttaneen.

Hmm...Kerava....eipä ole tullut käytyä....eikös
se ole jossain Kehä-kolmosen
ulkopuolella.....loppuun on ajettu monta naista
ja myöskin monet iskarit mutta vaihtelu virkistä,
kannattaisiko sinunkin joskus koittaa =)

On yritetty muuttaa omaa käyttäytymistä, jotta
kumppanin ei tarvitsisi kokea toivomusta useammin
toteutuvista lemmenhetkistä ahdistaviksi ja
painostaviksi. On pyritty muuttamaan omaa
asennoitumista koko seksiajatukseen: on tsempattu
itseä ajattelemaan, että eihän seksi ole
parisuhteessa missään nimessä sellainen asia,
jonka takia saa pahoittaa mielensä - sehän on
pelkästään ihana, hauska, iloinen, suloinen asia
ja sen puute vain ohimenevä juttu, vaikka se
olisikin kestänyt puoli- tai kolme vuotta.

No sullahan on huono tuuri jos et saa seksiä
muuta kuin unissasi =) Mä olisin tyytyväinen jos
ei tarvitsisi harrastaa tuota seksiä kuin
korkeintaan kerran viikossa, ehtisi tekemään
jotain muutakin, mutta kai sä tiedät ne naiset,
vai tiedätkö ?

Kuinka pitkään voi yrittää ymmärtää ja sopeutua
tilanteeseen menettämättä itseluottamustaan ja
itsetuntoaan täysin? Kuinka pitkään voi elää
puutteessa ilman, että alkaa vähitellen itsensä
ohella halveksia seurustelukumppaniaan/
puolisoaan. Missä vaiheessa koko puutteessa
eläminen alkaa muuttua naurettavaksi?

Mä en tiedä kuinka kauan sulla yleensä menee että
saat akkasi lämpenemään sen verran että se
suostuisi kanssasi harrastamaan yhdyntää mutta mä
en ole koskaan törmännyt kyseiseen ongelmaan.
Olisiko sinulle tarpeen mennä ehkä katsomaan
peiliin ja etsiä sitä syytä sieltä=)

Onko syntiä ajatella, että kyllä muuten
kaikinpuolin toimivassa parisuhteessakin pitäisi
vielä seksinkin toimia? Entä saako seksi olla
niin merkittävä asia parisuhteessa, että
sen "toimimattomuuden" takia voi jättää
kumppaninsa? Jos on, niin mihin pisteeseen pitää
tilanteen päästää, jotta voi seksin takia lähteä?

Kieltämättä on tullut seksin takia lähdettyä. Se
on mun mielestä liikaa vaadittu että pitäisi joka
päivä jyyskyttää kun olis kaikki muutkin asiat
vielä hoitamatta. Helppoa varmaan niille
maalaisille jotka hoitaa hommat viidessä
minuutissa mutta kun siihen saatana menee aina
vähintään kaksi tuntia niin Opeli seisoo vaan
tallissa =)

Millaisia ajatuksia lukijoilla on?

Mä ajattelen sua erittäin lämpimästi ja
rakkaudella ja toivon että kun sun esipuberteetti
päättyy niin susta tulee vielä kunnon jätkä joka
erottaa naimisen ja rakastelun =)