Mistähän johtuu että useasti me 40 -ikäiset kerrotaan olevamme nuorekkaita? Mikä se nuorekas oikeasti on - siis oikeasti vanha mutta nuoren oloinenko :)
9-vuotiaan tyttäreni mielestä 25 on jo vanha ja mun mielestä taas 75-vee äitinikään ei sitä ole.
Mitkä asiat mielestänne todella määrittelevät nuoruuden ja vanhuuden? Pitääkö ihmisen toimia jonkun ikäryhmän mukaisesti - ei pitkiä hiuksia tämän ikäisenä niinkuin joku mulle sanoi ynnä muuta.
Tosiaankin, äitini on niin freesi kaikissa ajatuksissaan että peittoaa siinä mielessä monet kaavoihin kangistuneet parikymppiset :)
9-vuotiaan tyttäreni mielestä 25 on jo vanha ja mun mielestä taas 75-vee äitinikään ei sitä ole.
Mitkä asiat mielestänne todella määrittelevät nuoruuden ja vanhuuden? Pitääkö ihmisen toimia jonkun ikäryhmän mukaisesti - ei pitkiä hiuksia tämän ikäisenä niinkuin joku mulle sanoi ynnä muuta.
Tosiaankin, äitini on niin freesi kaikissa ajatuksissaan että peittoaa siinä mielessä monet kaavoihin kangistuneet parikymppiset :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nuoruus ja nuorekkuus ovat tässä yhteiskunnassa arvossaan. Ja varmaan 40-sarjalaiset ovat jo sen verran huonolla puolella, että tekee mieli mainostaa niitä nuoria ominaisuuksia, tai niiden rippeitä.
Minä liitän nuorekkuuteen fyysiset voimat, hyvännäköisen vartalon ja terävät aistit. Toisaalta liitän siihen mielipiteiden ehdottomuuden ja tietynlaisen 'päivä kerrallaan' -vastuuttomuuden.
Esim. tatskat ja kielilävistys eivät tee kulahtaneesta keski-ikäisestä yhtään nuorekkaampaa.
..tämmöinen tapaus.
Olin siskon-pojan synttäreillä. Siinä alkumetreillä syntyi kysymys siitä kenelle karkit oli tarkoitettu. Synttärisankari sanoi päättäväisesti; "lapsille tietysti" Asiaa alettiin sitten pohtia tarkemmin, että kuksa on lapsi kun mummokin on paikalla.
Päädyimme pitkän pohdinnan ja kinailun jälkeen siihen että lapsi on ihminen jolla ei ole omia lapsia.
Tuo saattoi olla hiukan minun manipulaatiota, sillä halusin karkkia ja ainut asia joka eroitti minut muista aikuisista, oli se että minulla ei ole omia lapsia.
Ikäryhmä kysymykseen voi sanoa että jos on oma itsensä, niin se on paras. Kaikki pyrkimykset on teennäisiä. Äitisikin on fressi siksi kun on ikäisensä.
Parikymmpiset on taas huomaneet että jonkun on nykään kannettava vastuu kun 40 ei siihen pysty ;))))
Tuo on ihan totta että jotkut ns. aikuiset ovat kyllä jättäneet vastuun narikkaan ja elävät aikalailla vapaata elämää.
Uutta nuoruutta?
Tämä onkin alkuperäistä ajatuksenkulkuani vakavampi teema tämä kuka on vastuullinen ja miten se kaikki liittyy ikään ja aikuisuuteen.
Kuuntelin kerran Sydänamaanlakan luentoa tästä aihepiiristä. Jäi mieleeni että niinsanottu nuoruus käsitteenä syntyi vasta 50-luvulla. Siihen liittyy selkeästi tietynlainen vastuuttomuus ja huolettomuus ja olennaiseti kapinointi.
Aikuinen sitä vastoin kuulostaa niin kaamean vakavalta ja tärkeältä ja totiselta. Ei se aikuinen saa ottaa tatskoja tai lähteä rinkka selässä junailemaan eurooppaan. Ei siltikään vaikka se olisi hänen ominta sisintään.
Olenkin miettinyt missä ne nuoruutensa elämättä jättäneet vanhat tuttuni ovat, mutta hehän siis kulkevat nyt jossakin vakuuttamassa nuorekkuuttaan ;) Tuollainen höpsötys nuorekkuudesta paljastaa vain kyvyttömyyden olla se mitä on. Minä en todellakaan kaipaa nuorekkuutta,koska elin täysin villisti ja vapaasti kolmikyppiseksi ja tunnen yhä olevani hirvittävän kehittymätön ihminen, jonka pitäisi pyrkiä henkisesti jalompaan tilaan jokaikinen elämänsä päivä. Haluan olla juuri sen ikäinen kuin olen ilman kotkotuksia.
Nauroin nuorempana ja nauran yhä ikäisilleni imisille, jotka huomaavat ikääntyvänsä ja koettavat kurkoittaa menneisyyteen reuhaamalla tukka putkella bilettämässä ikäänkuin he eivät keksisi iloita elämästään muullakin tavoin. Jos ihminen ei keksi muuta kuin vakuutella nuorekkuuttaan hän on jo tosi fakkiintunut, koska eikös tämä elämä ole aina yhtä löytöretkeä ja se tosiaankin tarkoittaa muutakin kuin matkia itseään nuorempia(luulis jo kertaalleen eletyn nuoruuden riittävän).
Kaikki ulkoiset merkit, joilla haluaa viestittää muille nuorekkuudestaan kertovat joko 1. ihmisestä, joka ei ole oppinut elämästään yhtikäs mitään sitten teini-iän 2.halusta olla se mitä on, mutta silloin esittelyyn ei ole edes tarvetta ja se sopii ihmiselle luontevasti
kun täytti viisikymmentä. Siis ikäloppu, kun itse on alle 10 vee tai jotain. Rima vanhuuteen nousee sitä mukaa, kun ihminen itse vanhenee. Näin on. Silti sen ei tarvitse merkitä sitä, että alat käyttää mummo-mekkoja tai tantaantua. Siisti ja sellainen "asiallinen, peruspukeutuminen" on aina "IN". Toisaalta näin kesällä täytyy voida jättää pynttäytyminen. Jonka silmät ei kestä katsoa selluliittisääriä tms. voi kääntää katseensa pois ;)