Vihan oppitunti

Tärkeitä ovat kaikki tunteet. Oikeessa olet.
Tuo viha taitaa vain olla se tunteiden äiti,
näin luulen. Eilenkin yksi lokki meinasi hyökätä
kimppuuni suojellen poikasiaan. Se lensi aivan
yläpuoleltani ja yritti ulostaa päälleni:)

Jalostunutta alkukantaista suojeluvaistoa lienee
viha. Ja voidakseen tuntea koko tunteiden kirjon
on ensin osattava vihata? Jotenkin tuntuu siltä,
että niin paineetonta, lämminhenkistä ja
rakkauden täyteistä yhteisöä on vaikea löytää,
että voisi ilman minkäänlaista vihaisuutta
raivata itselleen riittävän kokoisen tilan
kaikille tunteilleen. Eikä tuon vihaisuuden
tarvitse mitään kovin näkyvää riehumista olla.
Pelkkä tietoisuus omista tunteistaan ja kunnioitus
niiden synnyttämiä tarpeita kohtaan riittää.

Vaikeaa on välttyä erimielisyyksiltä, jos pitää
kiinni rajoistaan ja oikeudestaan olla vihainen:)
Viha on välttämätön paha ja kana, joka synnyttää
sen munan, josta kuoriutuvat muut tunteet.

Ja oikein mainiosti voimme hiljalleen siirtyä
harjoituksissa edistyneemmille tasoille.
Miltä kuulostaisi rakasteluharjoitus
miellyttävän ihmisen kanssa rakkauteen liittyen?
Tämä harjoitus olkoon tunteiden oppikoulussa
opiskelevan lopputyö. Ennen sitä on suoritettava
vaadittava määrä perusopintoja.

Vasta kun koossa
on kaikkien tunteiden ilmaisutaidot, on
aikaisintaan silloin syytä olettaa, että
pystyy ottamaan huomioon myös toisen ihmisen
tunteet aina vihan ääriltä rakkauden rajamaille
saakka.

Tunteilemisiin ja miksei myös rakastamisiin:)!

Yhdentekevä kirjoitti:

Tärkeitä ovat kaikki tunteet. Oikeessa olet.
Tuo viha taitaa vain olla se tunteiden äiti,
näin luulen. Eilenkin yksi lokki meinasi hyökätä
kimppuuni suojellen poikasiaan. Se lensi aivan
yläpuoleltani ja yritti ulostaa päälleni:)

Jalostunutta alkukantaista suojeluvaistoa lienee
viha. Ja voidakseen tuntea koko tunteiden kirjon
on ensin osattava vihata? Jotenkin tuntuu siltä,
että niin paineetonta, lämminhenkistä ja
rakkauden täyteistä yhteisöä on vaikea löytää,
että voisi ilman minkäänlaista vihaisuutta
raivata itselleen riittävän kokoisen tilan
kaikille tunteilleen. Eikä tuon vihaisuuden
tarvitse mitään kovin näkyvää riehumista olla.
Pelkkä tietoisuus omista tunteistaan ja kunnioitus
niiden synnyttämiä tarpeita kohtaan riittää.

Vaikeaa on välttyä erimielisyyksiltä, jos pitää
kiinni rajoistaan ja oikeudestaan olla vihainen:)
Viha on välttämätön paha ja kana, joka synnyttää
sen munan, josta kuoriutuvat muut tunteet.

Ja oikein mainiosti voimme hiljalleen siirtyä
harjoituksissa edistyneemmille tasoille.
Miltä kuulostaisi rakasteluharjoitus
miellyttävän ihmisen kanssa rakkauteen liittyen?
Tämä harjoitus olkoon tunteiden oppikoulussa
opiskelevan lopputyö. Ennen sitä on suoritettava
vaadittava määrä perusopintoja.

Vasta kun koossa
on kaikkien tunteiden ilmaisutaidot, on
aikaisintaan silloin syytä olettaa, että
pystyy ottamaan huomioon myös toisen ihmisen
tunteet aina vihan ääriltä rakkauden rajamaille
saakka.

Tunteilemisiin ja miksei myös rakastamisiin:)!

Lue lisää

kuulostaa hyvältä suunnitelmalta ;)

Ehkä se lokki vain yritti lannoittaa..? :)

Kyllä rajoja ja määrätietoisuutta voi olla ilman varsinaista vihaakin. Pääasia kuitenkin lienee, että löysipä sitten minkälaisia tuntemuksia tahansa itsestään ne valjastaa luovaan ja rakentavaan käyttöön. Se on kaikkien edun mukaista.

Närkästyminenkin on siis ihan paikallaan aina silloin tällöin, sitä paitsi puhdistaa usein ilmaakin (paitsi ehkä juuri mainitsemasi lokki).
Ja kun ilma on puhdas on tilaa juuri toistenkin tunteille enemmän :)

Pieni kipunointi ei siis osaltaan tarkottaisi, että ei olisi olemassa tietysti jos ei niin monia yhteisöjä niin ainakin yhteyksiä, joissa lämminhenkisyys ja rakkaudellisuus ovat oleisessakin asemassa - ainakin ajoittain. Ja itseasiassa hyvää kokonaisuuteen kuuluvat kaikki tuntemukset, ja se että niitä myös saa olla.

Sinänsä on tervettä kokea kaikkia erilaisia tunteita, eikä myöskään padota niitä itseensä. Tunteitamme emme kuitenkaan voi valita. Se on osaltaan, ehkä osa niiden viehätystäkin. Ja myös tunnistamalla, ja harjoittamalla omaa tunne-elämäänsä on toki helpompaa myös ymmärtää toisia. Mikä aina hyvä. Ja silloin kun on vähän itsekseenkin miettinyt omia tuntojaan ei niitä ehkä kaikissa tilanteissa niin voimakkaasti tarvitse tuoda esillekään. Jää tilaa juuri toisillekin, ja silti ei tule itsekään laiminlyödyksi.

Mikä kuitenkaan sen hienompaa voisikaan olla, kuin tietää, että osaa toimia niin, että toisella ihmisellä tulee siitä hyvä olo :)

Rakkaus synnyttää rakkautta. Eli tunteakseen muita tunteita täytyy ensin rakastaa. Sillä mitä edes puolustaisit vihalla, ellei sinulla olisi mitä rakastaa?

Kun nyt tässä hiotaan tätä opetussuunnitelmaa niin luulen, että rakkausseminaareja joudutaan pitämään enemmänkin.. kertaus kun on opintojen äiti ja harjoitus tekee mestarin.. ;)

Rakkaus on kokonaisuudessaan ihana oppiaine. Mainitsemasi harjoitukset ovat varmasti tarpeellisia, ja hyvin miellyttäviä opiskella.

Lopputyötä ennen olisi ehkä oleellista käydä läpi yksityiskohtaisesti vaadittavia elementtejä. Tämä preppaustyö olisi hyvä ehkä tehdä soveltavana pariharjoituksena, jotta työstä tulisi varmasti sellainen, että siitä voidaan siirtyä tunteiden- ja lemmen tohtorinkoulutusohjelmaan..

Kipunointeihin, tunteilemisiin - ja tottakai juuri rakastamisiin ;)

lempi kirjoitti:

kuulostaa hyvältä suunnitelmalta ;)

Ehkä se lokki vain yritti lannoittaa..? :)

Kyllä rajoja ja määrätietoisuutta voi olla ilman varsinaista vihaakin. Pääasia kuitenkin lienee, että löysipä sitten minkälaisia tuntemuksia tahansa itsestään ne valjastaa luovaan ja rakentavaan käyttöön. Se on kaikkien edun mukaista.

Närkästyminenkin on siis ihan paikallaan aina silloin tällöin, sitä paitsi puhdistaa usein ilmaakin (paitsi ehkä juuri mainitsemasi lokki).
Ja kun ilma on puhdas on tilaa juuri toistenkin tunteille enemmän :)

Pieni kipunointi ei siis osaltaan tarkottaisi, että ei olisi olemassa tietysti jos ei niin monia yhteisöjä niin ainakin yhteyksiä, joissa lämminhenkisyys ja rakkaudellisuus ovat oleisessakin asemassa - ainakin ajoittain. Ja itseasiassa hyvää kokonaisuuteen kuuluvat kaikki tuntemukset, ja se että niitä myös saa olla.

Sinänsä on tervettä kokea kaikkia erilaisia tunteita, eikä myöskään padota niitä itseensä. Tunteitamme emme kuitenkaan voi valita. Se on osaltaan, ehkä osa niiden viehätystäkin. Ja myös tunnistamalla, ja harjoittamalla omaa tunne-elämäänsä on toki helpompaa myös ymmärtää toisia. Mikä aina hyvä. Ja silloin kun on vähän itsekseenkin miettinyt omia tuntojaan ei niitä ehkä kaikissa tilanteissa niin voimakkaasti tarvitse tuoda esillekään. Jää tilaa juuri toisillekin, ja silti ei tule itsekään laiminlyödyksi.

Mikä kuitenkaan sen hienompaa voisikaan olla, kuin tietää, että osaa toimia niin, että toisella ihmisellä tulee siitä hyvä olo :)

Rakkaus synnyttää rakkautta. Eli tunteakseen muita tunteita täytyy ensin rakastaa. Sillä mitä edes puolustaisit vihalla, ellei sinulla olisi mitä rakastaa?

Kun nyt tässä hiotaan tätä opetussuunnitelmaa niin luulen, että rakkausseminaareja joudutaan pitämään enemmänkin.. kertaus kun on opintojen äiti ja harjoitus tekee mestarin.. ;)

Rakkaus on kokonaisuudessaan ihana oppiaine. Mainitsemasi harjoitukset ovat varmasti tarpeellisia, ja hyvin miellyttäviä opiskella.

Lopputyötä ennen olisi ehkä oleellista käydä läpi yksityiskohtaisesti vaadittavia elementtejä. Tämä preppaustyö olisi hyvä ehkä tehdä soveltavana pariharjoituksena, jotta työstä tulisi varmasti sellainen, että siitä voidaan siirtyä tunteiden- ja lemmen tohtorinkoulutusohjelmaan..

Kipunointeihin, tunteilemisiin - ja tottakai juuri rakastamisiin ;)

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi, että ilman rakkautta
ei ole mitään puollustettavaa eikä syytä vihata.
Silti useille ihmisille viha on nähdäkseni
ainoa tie kohti rakkautta.

Näyttäessään tunteita ihminen on heikoilla. Näin
etenkin siinä tapauksessa, ettei hän ole oppinut
suhtautumaan niihin myönteisenä ja hyvänä asiana.
Heikkoutensa näyttäminen vaatii rohkeutta, ja
ilman pientä vihan kipinää voi olla ylivoimaisen
vaikeaa olla uskalias.

Varmasti on myös heitä, joille avoimuus ja
uskaltaminen ovat arkisia asioita. Pelkään heidän
vaan olevan Suomessa vähemmistö:(

Uskaliasta ja rakkauden täyteistä kesää sinulle:)
Ja olkoon lokit myös lokkeja. En muistele pahalla:)

Yhdentekevä kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi, että ilman rakkautta
ei ole mitään puollustettavaa eikä syytä vihata.
Silti useille ihmisille viha on nähdäkseni
ainoa tie kohti rakkautta.

Näyttäessään tunteita ihminen on heikoilla. Näin
etenkin siinä tapauksessa, ettei hän ole oppinut
suhtautumaan niihin myönteisenä ja hyvänä asiana.
Heikkoutensa näyttäminen vaatii rohkeutta, ja
ilman pientä vihan kipinää voi olla ylivoimaisen
vaikeaa olla uskalias.

Varmasti on myös heitä, joille avoimuus ja
uskaltaminen ovat arkisia asioita. Pelkään heidän
vaan olevan Suomessa vähemmistö:(

Uskaliasta ja rakkauden täyteistä kesää sinulle:)
Ja olkoon lokit myös lokkeja. En muistele pahalla:)

Lue lisää

on sellainen voimavara, että sillä käännetään vaikka maita ja mantuja. Tehdään mitä tahansa :)

Olet aivan oikeassa siinä, että näyttäessään tunteita, olivatpa millaisia tahansa, mutta erityisesti herkkiä sellaisia, ihminen tuntee itsensä aika suojattomaksi. Mielestäni sellainen osoittaa kuitenkin rohkeutta ja vahvuutta ;)
Ja kun koko skaala on käytössä, niin kyllä se aikalailla laittaa miettimään asioita. Siksi tilanteissa onkin hyvä ainakin koittaa olla lempeä sekä toisia ja itseään kohtaan.

Ja juuri tunteiden osalta on tärkeätä antaa aina toiselle ihmiselle hänen tarvitsemansa tila :) Saattaa myös olla niin, että joskus ihminen säikähtää omiakin tunteitaan. Ei rakkautta, siis sellaista ihan erityistä rakkautta nyt niin usein kuitenkaan ihmiselämään tule. Ja harvoin siihen on "valmistautunut". Kyllä se sotkee koko pakan, ja elämän helpostikin sellainen :)

Heti kun haluat kehitellä lisää asiaa ja keskustelua niin kirjoita ihmeessä lisää. Sinulla on todella kivoja ja hyviä oivalluksia, ja monipuolisia :) Kiva keskustella aiheesta.

Rakkaus rakkaus, siinäpä vasta pakkaus :)

lempi kirjoitti:

on sellainen voimavara, että sillä käännetään vaikka maita ja mantuja. Tehdään mitä tahansa :)

Olet aivan oikeassa siinä, että näyttäessään tunteita, olivatpa millaisia tahansa, mutta erityisesti herkkiä sellaisia, ihminen tuntee itsensä aika suojattomaksi. Mielestäni sellainen osoittaa kuitenkin rohkeutta ja vahvuutta ;)
Ja kun koko skaala on käytössä, niin kyllä se aikalailla laittaa miettimään asioita. Siksi tilanteissa onkin hyvä ainakin koittaa olla lempeä sekä toisia ja itseään kohtaan.

Ja juuri tunteiden osalta on tärkeätä antaa aina toiselle ihmiselle hänen tarvitsemansa tila :) Saattaa myös olla niin, että joskus ihminen säikähtää omiakin tunteitaan. Ei rakkautta, siis sellaista ihan erityistä rakkautta nyt niin usein kuitenkaan ihmiselämään tule. Ja harvoin siihen on "valmistautunut". Kyllä se sotkee koko pakan, ja elämän helpostikin sellainen :)

Heti kun haluat kehitellä lisää asiaa ja keskustelua niin kirjoita ihmeessä lisää. Sinulla on todella kivoja ja hyviä oivalluksia, ja monipuolisia :) Kiva keskustella aiheesta.

Rakkaus rakkaus, siinäpä vasta pakkaus :)

Lue lisää

Jep. Rakkaus voi sekoittaa pakan täysin.
Ainakin itse tarvitsen älyttömän suurta tahdon
voimaa, että rakkauden pauloissa pystyisin
toimimaan edes vähän järkevällä tavalla.

Lupaava tilanne saattaa kuivua kasaan ja puolisoehdokas menettää kiinnostuksensa, jos
vastassa on saamattomuutensa kanssa rimpuileva
rakkauden höperö. Näen kuinka pikku aggressio ei
ole pahasta tällaisessakaan tilanteesta. Kun on
vihan pilke takaraivossa, niin pystyy unohtamaan
ajatukset omasta riittämättömyydestä ja
kysymykset siitä, onko oikeasti ansainnut sen
suuren onnen tunteen, jonka kokee ollessaan
rakastettunsa kanssa.

Enpä tiiä toinko mitään ihmeellistä uutta
tähän vihakeskusteluun, mutta purinpa mieltäni
taas aikani ratoksi. Kiva jos edes joku muu
tykkää kirjoitella tästä aiheesta ja tunteista
ylipäänsä:)

Kiva on kirjoitella kanssasi. Kommentoi ihan
vapaasti tai jaa muuten vaan kokemuksiasi ja
tunteitasi:)

Yhdentekevä kirjoitti:

Jep. Rakkaus voi sekoittaa pakan täysin.
Ainakin itse tarvitsen älyttömän suurta tahdon
voimaa, että rakkauden pauloissa pystyisin
toimimaan edes vähän järkevällä tavalla.

Lupaava tilanne saattaa kuivua kasaan ja puolisoehdokas menettää kiinnostuksensa, jos
vastassa on saamattomuutensa kanssa rimpuileva
rakkauden höperö. Näen kuinka pikku aggressio ei
ole pahasta tällaisessakaan tilanteesta. Kun on
vihan pilke takaraivossa, niin pystyy unohtamaan
ajatukset omasta riittämättömyydestä ja
kysymykset siitä, onko oikeasti ansainnut sen
suuren onnen tunteen, jonka kokee ollessaan
rakastettunsa kanssa.

Enpä tiiä toinko mitään ihmeellistä uutta
tähän vihakeskusteluun, mutta purinpa mieltäni
taas aikani ratoksi. Kiva jos edes joku muu
tykkää kirjoitella tästä aiheesta ja tunteista
ylipäänsä:)

Kiva on kirjoitella kanssasi. Kommentoi ihan
vapaasti tai jaa muuten vaan kokemuksiasi ja
tunteitasi:)

Lue lisää

kiinnostava näkemys, miten tuo vihan tunne sitten vaikuttaa siihen riittämättömyyteen? :)

Hassua sinänsä, että ihmiset pääsäntöisesti eivät ajattele muiden osalta, etteivätkö tietystikin ansaitse tulla rakastetuiksi, mutta helpommin ehkä kokevat riittämättömyyttä itse joistain syistä, mitä nyt ovatkaan.

Toisaalta iän karttuessa ehkä myös alkaa enemmän ajattelemaan suhteita kahden ihmisen yhteisenä juttuna, ja keskittyy enemmän siihen toiseen ihmiseen kuin itseensä :) Lisäksi molemmat ihmiset voivat tietysti paljon vaikuttaa siihen, kuinka kiva fiilis joko tutustuessa tai suhteessa on. Molemmilla.

Kukapa toisaalta rakstuneena ensimmäisenä voisi sanoa olevansa "järkevimmillään", ja jopa silloin kuin on fiksulla tuulella helposti on tosiaan vähän höperö :)

Kiva, että jatko-pohdit, näistä jutuista on kiva keskustella :)

lempi kirjoitti:

kiinnostava näkemys, miten tuo vihan tunne sitten vaikuttaa siihen riittämättömyyteen? :)

Hassua sinänsä, että ihmiset pääsäntöisesti eivät ajattele muiden osalta, etteivätkö tietystikin ansaitse tulla rakastetuiksi, mutta helpommin ehkä kokevat riittämättömyyttä itse joistain syistä, mitä nyt ovatkaan.

Toisaalta iän karttuessa ehkä myös alkaa enemmän ajattelemaan suhteita kahden ihmisen yhteisenä juttuna, ja keskittyy enemmän siihen toiseen ihmiseen kuin itseensä :) Lisäksi molemmat ihmiset voivat tietysti paljon vaikuttaa siihen, kuinka kiva fiilis joko tutustuessa tai suhteessa on. Molemmilla.

Kukapa toisaalta rakstuneena ensimmäisenä voisi sanoa olevansa "järkevimmillään", ja jopa silloin kuin on fiksulla tuulella helposti on tosiaan vähän höperö :)

Kiva, että jatko-pohdit, näistä jutuista on kiva keskustella :)

Lue lisää

Vihasta kannattaa tehdä itselleen liittolainen.
Lisäksi pitäisi varmaan tehdä ero hyödyllisen ja
haitallisen vihan välille.

Hyvä viha on sellaista, joka ei loukkaa ketään.
Se suojelee kokijaansa ja hänelle tärkeitä
ihmisiä ja asioita.

Sitä suuremmalla syyllä kannattaa olla sinut
vihansa kanssa, mitä temperamenttisempi on
luonteeltaan. Helposti suuttuvalle ihmiselle
viha voi olla joko suojeleva voimavara, tai
pahin mahdollinen vihollinen, mitä voi kuvitella.

Temperamenttisuus ja tulisuus voivat muodostua
taakoiksi, jos ne saavat ihmisen vihastumaan
itselleen. Hyödyksi on osata suunnata tarmonsa
johonkin ulkoiseen kohteeseen. Muuten on vaarana
jäädä yksin vihansa kanssa ja erakoitua, kun
menee totaalisen solmuun tunteidensa kanssa.

Parhaimmillaan vihan voi jakaa muiden ihmisten
kanssa rakentavalla tavalla. Sen avulla voi
luoda yhteenkuuluvuutta. Yhteistä vihollista
vastaan taisteleminen tai yhteisien tärkeiden
asioiden puolustaminen ovat hyviä keinoja vihan
kohdistamiseen itsestä pois päin ja toisen
ihmisen kanssa lähentymiseen.

Taitaa olla aika värittynyttä tää mun teksti.
Olen kuulemani mukaan pienenä ollut tosi
tulinen luonteeltani, ja jollain tavoin olen
sitä vieläkin. Eli oma lehmä on ojassa näiden
vihan käsittelyiden suhteen:)

On varmasti totta, että kypsä ihminen osaa
parisuhteessa eläytyä paremmin kumppaninsa
rooliin, kuin kypsymätön tyyppi. Ja tämäkös
vähentää jännitystä, kun pystyy myös näkemään
itsensä rakastettuna kumppaninsa silmin.

Lisääkin voin jahkailla ja lukea hyviä
kommenttejasi ja näkemyksiäsi:)

Yhdentekevä kirjoitti:

Vihasta kannattaa tehdä itselleen liittolainen.
Lisäksi pitäisi varmaan tehdä ero hyödyllisen ja
haitallisen vihan välille.

Hyvä viha on sellaista, joka ei loukkaa ketään.
Se suojelee kokijaansa ja hänelle tärkeitä
ihmisiä ja asioita.

Sitä suuremmalla syyllä kannattaa olla sinut
vihansa kanssa, mitä temperamenttisempi on
luonteeltaan. Helposti suuttuvalle ihmiselle
viha voi olla joko suojeleva voimavara, tai
pahin mahdollinen vihollinen, mitä voi kuvitella.

Temperamenttisuus ja tulisuus voivat muodostua
taakoiksi, jos ne saavat ihmisen vihastumaan
itselleen. Hyödyksi on osata suunnata tarmonsa
johonkin ulkoiseen kohteeseen. Muuten on vaarana
jäädä yksin vihansa kanssa ja erakoitua, kun
menee totaalisen solmuun tunteidensa kanssa.

Parhaimmillaan vihan voi jakaa muiden ihmisten
kanssa rakentavalla tavalla. Sen avulla voi
luoda yhteenkuuluvuutta. Yhteistä vihollista
vastaan taisteleminen tai yhteisien tärkeiden
asioiden puolustaminen ovat hyviä keinoja vihan
kohdistamiseen itsestä pois päin ja toisen
ihmisen kanssa lähentymiseen.

Taitaa olla aika värittynyttä tää mun teksti.
Olen kuulemani mukaan pienenä ollut tosi
tulinen luonteeltani, ja jollain tavoin olen
sitä vieläkin. Eli oma lehmä on ojassa näiden
vihan käsittelyiden suhteen:)

On varmasti totta, että kypsä ihminen osaa
parisuhteessa eläytyä paremmin kumppaninsa
rooliin, kuin kypsymätön tyyppi. Ja tämäkös
vähentää jännitystä, kun pystyy myös näkemään
itsensä rakastettuna kumppaninsa silmin.

Lisääkin voin jahkailla ja lukea hyviä
kommenttejasi ja näkemyksiäsi:)

Lue lisää

kiva keskustella kanssasa ja omatkin lehmät ovat toki sallittuja :)

Ainahan me ihmiset tuomme kuitenkin myös omaa näkemystämme mukaan juttuihin. Se myös tekee keskusteluista usein sisällöllisemmän. Ja olen oikeastaan sitä mieltä, että esimerkiksi vihan kaltaisista aivan normaaleista ilmiöistä on juuri hyvä keskustellakin yleisellä tasolla. Tekee hyvää kaikille, ja samalla juuri ei loukkaa ketään kun kerran puhutaan kuitenkin ilmiöstä. Vähän samaahan sanotaan mm.filosofiasta ja kirjallisuudesta, että ovat siksi niin terveellisiäkin ihmisille, että eivät mene henkilökohtaisuuksiin vaikka saattavatkin usein käsitellä asioita, joita moni ihminen miettii. Ja joskus ei ehkä uskalla juuri vaikka vihan kaltaisista asioista keskustella, niin voi kuitenkin tavallaan käydä dialogia asiasta :)

Ja samaa mieltä, että terve viha on tosiaan ihan hyvä asia, etenkin juuri mikäli sen kanavoi rakentavasti. Joskus myös tempperamenttisena voin kyllä kanssa sanoa, että ihan vaikka vain suuttumusta on hyvä välillä miettiä. Toisaalta esimerkiksi itselleni on ihan helppoa suhtautua siihen, että ihmiset suuttuvat toisilleen, mutta pitkävihaisuutta taas on vaikeata ymmärtää. Sen voisi jopa ajatella olevan aika kuluttavaa?

Mitä käytännössä tarkoitat itselleen vihastumisella ja taakkana siitä? onko ehkä kyse myös jonkinlaisesta itsesuojelusta silloin?

Sinänsä esimerkiksi juuri tempperamenttisuuteen liittyvä elinvoimaisuus voi hyvinkin olla voimavara, joka saa ihmisiä tekemään asioita. Toisaalta esimerkiksi negatiivinen viha puolestaan synnyttää helposti lisää vihaa. Hyvä esimerkki ja kuvaus asiasta oli mielestäni mm "viha" niminen elokuva viime vuosituhannelta :)

Sinänsä tuo yhteenkuuluvuus on mielenkiintoinen asia, sillä jälleen olen johdattamassa tietystikin keskustelua rakkauteen.. ;)
Useinhan esimerkiksi sanotaan, että niin voimakkaita rakastumisia kuin yhteisen aatteen tai vaikka yhteiskunnallisen mullistuksen ympärille ja aikana ei juurikaan synny muualla. Sinänsä siis mielenkiintoista, että tavallaan ehkä tuo, että on yhteinen vihollinen (ei välttämättä konkreettinen tai kohdistettu, eli esimerkiksi ilmiö) voi synnyttää vihan lisäksi myös rakkautta. Joka tavallaan on aika luonteva jatko tuolle mainitsemallesi yhteenkuuluvuudelle. Ehkei ole siis ihan turha sanonta sekään, että viha ja rakkaus kulkevat käsikädessä :)

Tuosta toisen ihmisen asemaan asettumisesta vielä, oikeastaan olisikin hyvä miettiä, että totta tosiaan itse sitä varmasti ihan aidosti voi pitää toista ihmistä tosi arvossaan, joten miksikäs niin ei voisi olla myös omalla kohdalla :) ja sekin mielestäni tavallaan on aika tärkeätä, että esimerkiksi ihmissuhteessa saa olla juuri oma itsensä ilman, että tunteitakaan -olivatpa millaisia tahansa, tarvitsisi peitellä noin niin kuin normaaleissa puitteissa. Kyllä se on sitä paitsi helpompi myös ajatella niin, että ihminen joka puhuu suunsa puhtaaksi närkästyessään myös sitten tarkoittaa mitä sanoo ollessaa lempeämmällä tuulella. Ja mikäli joku tykkää sellaisesta ominaisuudesta, niin sehän on hyvä juttu sitten taas siltä kannalta, että jopa satunnainen suuttuminen voi olla ihan positiivinen juttukin ja jopa ominaisuus, josta toisessa ihmisessä tykkää :)

lempi kirjoitti:

kiva keskustella kanssasa ja omatkin lehmät ovat toki sallittuja :)

Ainahan me ihmiset tuomme kuitenkin myös omaa näkemystämme mukaan juttuihin. Se myös tekee keskusteluista usein sisällöllisemmän. Ja olen oikeastaan sitä mieltä, että esimerkiksi vihan kaltaisista aivan normaaleista ilmiöistä on juuri hyvä keskustellakin yleisellä tasolla. Tekee hyvää kaikille, ja samalla juuri ei loukkaa ketään kun kerran puhutaan kuitenkin ilmiöstä. Vähän samaahan sanotaan mm.filosofiasta ja kirjallisuudesta, että ovat siksi niin terveellisiäkin ihmisille, että eivät mene henkilökohtaisuuksiin vaikka saattavatkin usein käsitellä asioita, joita moni ihminen miettii. Ja joskus ei ehkä uskalla juuri vaikka vihan kaltaisista asioista keskustella, niin voi kuitenkin tavallaan käydä dialogia asiasta :)

Ja samaa mieltä, että terve viha on tosiaan ihan hyvä asia, etenkin juuri mikäli sen kanavoi rakentavasti. Joskus myös tempperamenttisena voin kyllä kanssa sanoa, että ihan vaikka vain suuttumusta on hyvä välillä miettiä. Toisaalta esimerkiksi itselleni on ihan helppoa suhtautua siihen, että ihmiset suuttuvat toisilleen, mutta pitkävihaisuutta taas on vaikeata ymmärtää. Sen voisi jopa ajatella olevan aika kuluttavaa?

Mitä käytännössä tarkoitat itselleen vihastumisella ja taakkana siitä? onko ehkä kyse myös jonkinlaisesta itsesuojelusta silloin?

Sinänsä esimerkiksi juuri tempperamenttisuuteen liittyvä elinvoimaisuus voi hyvinkin olla voimavara, joka saa ihmisiä tekemään asioita. Toisaalta esimerkiksi negatiivinen viha puolestaan synnyttää helposti lisää vihaa. Hyvä esimerkki ja kuvaus asiasta oli mielestäni mm "viha" niminen elokuva viime vuosituhannelta :)

Sinänsä tuo yhteenkuuluvuus on mielenkiintoinen asia, sillä jälleen olen johdattamassa tietystikin keskustelua rakkauteen.. ;)
Useinhan esimerkiksi sanotaan, että niin voimakkaita rakastumisia kuin yhteisen aatteen tai vaikka yhteiskunnallisen mullistuksen ympärille ja aikana ei juurikaan synny muualla. Sinänsä siis mielenkiintoista, että tavallaan ehkä tuo, että on yhteinen vihollinen (ei välttämättä konkreettinen tai kohdistettu, eli esimerkiksi ilmiö) voi synnyttää vihan lisäksi myös rakkautta. Joka tavallaan on aika luonteva jatko tuolle mainitsemallesi yhteenkuuluvuudelle. Ehkei ole siis ihan turha sanonta sekään, että viha ja rakkaus kulkevat käsikädessä :)

Tuosta toisen ihmisen asemaan asettumisesta vielä, oikeastaan olisikin hyvä miettiä, että totta tosiaan itse sitä varmasti ihan aidosti voi pitää toista ihmistä tosi arvossaan, joten miksikäs niin ei voisi olla myös omalla kohdalla :) ja sekin mielestäni tavallaan on aika tärkeätä, että esimerkiksi ihmissuhteessa saa olla juuri oma itsensä ilman, että tunteitakaan -olivatpa millaisia tahansa, tarvitsisi peitellä noin niin kuin normaaleissa puitteissa. Kyllä se on sitä paitsi helpompi myös ajatella niin, että ihminen joka puhuu suunsa puhtaaksi närkästyessään myös sitten tarkoittaa mitä sanoo ollessaa lempeämmällä tuulella. Ja mikäli joku tykkää sellaisesta ominaisuudesta, niin sehän on hyvä juttu sitten taas siltä kannalta, että jopa satunnainen suuttuminen voi olla ihan positiivinen juttukin ja jopa ominaisuus, josta toisessa ihmisessä tykkää :)

Lue lisää

Kirjottelenpa taas vaihteeksi, kun olen
koneen äärelle päässyt:)

Itselleen vihastumisella tarkoitin, että
temperamenttisuus ja kiltteys yhdessä voivat
johtaa turhan voimakkaaseen itsesensuuriin,
kun kohteliaisuudesta tulee tärkein asia elämässä.
Eikä sitä voi miksikään itsesuojeluksi nimittää
siinä vaiheessa, kun kaikessa olemisessa näkyy
ylikiltin ihmisen pidättyväisyys.

Silmiinpistävän kiltti ihminen on tuhma
itselleen?:)

Taitavatpa voimakkaat tunteet tosiaan esiintyä
yleensä rinnakkain ja samoissa ihmisissä.
Voi toki olla mahdollista, ettei viha tunteena
sen oleellisempi kuin ns. myönteiset tunteet.

Vihan tärkeyden puolesta puhuu ehkä se, että
se on itsenäisempi tunne, kuin rakkaus, jonka
kokemiseen tarvitaan kaksi ihmistä. Rakastava
ihminen on täysin kumppaninsa armoilla toisin
kuin vihaava. En ole tosin varma, vaaditaanko
vihankin kokemiseen aina jokin kohde vai onko
viha pikemminkin yleinen asenne ympäristöä
kohtaan. Ja voihan rakkauskin kaiketi olla samalla
tapaa hahmoton asenne kaikkea kohtaan?
Mutta ei ehkä yhtä suuressa määrin kuin viha.

Silti rakkaus on haavoittuvaisempi kuin viha.
Ja ilman avointa tervettä vihaa on vaikea välttyä
turpiinotolta ja säilyttää itsearvostuksensa,
jota ilman on vaikea luottaa onneensa ja muiden
ihmisten hyväntahtoisuuteen.

Rakkaus vaatii enemmän kuin viha. Ja varmasti
myös voi antaa enemmän. Avoimen vihanilmauksen
toteuttaminen vaatii kyllä sekin rohkeutta, muttei
yhtä paljon kuin rakkauden, uskoisin.

Terveen ulospäin suuntautuvan vihaamisen
oppimisen jälkeen voi helpommin uskaltaa olla
toisen armoilla, kun tietää, että kaiken mennessä
pieleen voi nostaa metelin, eikä tarvitse vain
tuijottaa peiliin ja turhautua, kun uskaltaa
näyttää koko maailmalle, että on kokenut suurta
vääryyttä!:)

Ehdottomasti oli kivasti kirjoitettu tuo, että
taipumus suuttua on ominaisuus muiden joukossa ja
jopa ihailtava sellainen:)

Tuohon kypsyyteen pitäisi ehkä lisätä tuo
mainitsemasi, että samaistumistaidon lisäksi
osaa hyväksyä omat kummat ominaisuutensa, sillä
jos ei hyväksy niin on tosi mahdotonta uskoa
kenenkään muunkaan hyväksyvän.

Melkoista pseudoilua. Onkohan mulla nyt pallo
ihan hukassa:)?

Yhdentekevä kirjoitti:

Kirjottelenpa taas vaihteeksi, kun olen
koneen äärelle päässyt:)

Itselleen vihastumisella tarkoitin, että
temperamenttisuus ja kiltteys yhdessä voivat
johtaa turhan voimakkaaseen itsesensuuriin,
kun kohteliaisuudesta tulee tärkein asia elämässä.
Eikä sitä voi miksikään itsesuojeluksi nimittää
siinä vaiheessa, kun kaikessa olemisessa näkyy
ylikiltin ihmisen pidättyväisyys.

Silmiinpistävän kiltti ihminen on tuhma
itselleen?:)

Taitavatpa voimakkaat tunteet tosiaan esiintyä
yleensä rinnakkain ja samoissa ihmisissä.
Voi toki olla mahdollista, ettei viha tunteena
sen oleellisempi kuin ns. myönteiset tunteet.

Vihan tärkeyden puolesta puhuu ehkä se, että
se on itsenäisempi tunne, kuin rakkaus, jonka
kokemiseen tarvitaan kaksi ihmistä. Rakastava
ihminen on täysin kumppaninsa armoilla toisin
kuin vihaava. En ole tosin varma, vaaditaanko
vihankin kokemiseen aina jokin kohde vai onko
viha pikemminkin yleinen asenne ympäristöä
kohtaan. Ja voihan rakkauskin kaiketi olla samalla
tapaa hahmoton asenne kaikkea kohtaan?
Mutta ei ehkä yhtä suuressa määrin kuin viha.

Silti rakkaus on haavoittuvaisempi kuin viha.
Ja ilman avointa tervettä vihaa on vaikea välttyä
turpiinotolta ja säilyttää itsearvostuksensa,
jota ilman on vaikea luottaa onneensa ja muiden
ihmisten hyväntahtoisuuteen.

Rakkaus vaatii enemmän kuin viha. Ja varmasti
myös voi antaa enemmän. Avoimen vihanilmauksen
toteuttaminen vaatii kyllä sekin rohkeutta, muttei
yhtä paljon kuin rakkauden, uskoisin.

Terveen ulospäin suuntautuvan vihaamisen
oppimisen jälkeen voi helpommin uskaltaa olla
toisen armoilla, kun tietää, että kaiken mennessä
pieleen voi nostaa metelin, eikä tarvitse vain
tuijottaa peiliin ja turhautua, kun uskaltaa
näyttää koko maailmalle, että on kokenut suurta
vääryyttä!:)

Ehdottomasti oli kivasti kirjoitettu tuo, että
taipumus suuttua on ominaisuus muiden joukossa ja
jopa ihailtava sellainen:)

Tuohon kypsyyteen pitäisi ehkä lisätä tuo
mainitsemasi, että samaistumistaidon lisäksi
osaa hyväksyä omat kummat ominaisuutensa, sillä
jos ei hyväksy niin on tosi mahdotonta uskoa
kenenkään muunkaan hyväksyvän.

Melkoista pseudoilua. Onkohan mulla nyt pallo
ihan hukassa:)?

Lue lisää

Hauskaa, että taas kirjoittelet :) jälleen hyviä ajatuksia.

On totta, että mikäli liian kiltteys on taakaksi ihmiselle, eikä esim. joitain tunteita ole ollut soveliasta näyttää, voi eläminen olla rankempaa. Ja lisäksi vaikkapa luo itselleen odotuksia, joihin pitää jatkuvasti yltää voi olla, että moni muu asia jopa jää huomaamatta. Ja kaiken lisäksi käyttää energiaansa sellaisten odotusten täyttämisen joita moni muu ei välttämättä tule edes ajatelleeksi. Vaikkapa unohtuu sellaiset pienet jutut jotka ihan luontevasti toisivat lisää niitä myönteisiä asioita elämään.

Luulenkin, että ehkä vähän tuon kommentin myötä ymmärsin, mitä vihan tuomalla energialla tarkoitit enemmän. Sillä ehkä pikemminkin on niin, että ihminen joka on vapautuneempi on myös energisempi, ja tuulettelemalla tunteitaan ihminen myös käyttäytyy vapautuneemmin eikä ole jatkuvasti niin sidoksissa siihen "millainen pitäisi olla" vaan on pikemminkin enemmän "sellainen kuin on". Toisaalta taas luonteeltaan kiltti ihminen ei ehkä rasitu kiltteydestä, josko ei ole ainoa ominaisuus ihmisessä. Pikemminkin yksi muiden joukossa. Ja lähtökohtaisesti myös mikäli haluaa olla muille kiltti, on hyvä aloittaa siitä että on myös itselleen kiltti :)
Itselleen tuhma ihminen on ihminen, joka ei hyväksy itseään. Ja mikäli hyväksyy itsensä, on myös aivan luonteva jatkumo sille, että hyväksyy toisetkin ihmiset sellaisinaan. Ja pikemminkin kiinnittää huomiota enemmän niihin hyviin juttuihin ihmisissä ylipäätään.

Kohteliaisuudesta puolestaan voisi ehkä mielestäni ajatella niin, että se on jonkinlainen työväline ihmisille. Kuten esimerkiksi kirjoitustaito. Kun noudattaa tiettyjä kohteliaisuuskäytäntöjä, menee ehkä sanomakin helpommin perille. Esimerkkinä vaikka kaunokirjoitus. Kaunis käsiala luo hyvän vaikutuksen, mutta jos kirjaimet ovat väärässä järjestyksessä tai sisältö ei tule ymmärretyksi on kyse vain esteettisestä ja harjaannutetusta "lauseesta". Jos taas lauseessa tosiaan on sisältöä niin kaunis käsiala tehostaa omalta osaaltaan vaikutusta, ja luo mielikuvan, että asian tärkeyden esittämisellä on haluttu huomioida vastaanottaja :)

Noista voimakkaista tunteista samoissa ihmisissä olen samaa mieltä :) Uskoakseni kuitenkin esimerkiksi suomenkielessä ei ole ihan mielettömän paljon erilaisiin tunteiden ekspressiivisyyteen tai alasisältöihin viittaavia sanoja niin paljon käytetty arkikielessä ja tunteiden jäsentelyssä. Kuten esimerkiksi näkyvää vihaa käytetään usein määrittävänä tunteena vaikka taustalla saattaisi olla närkästys, loukkaantuminen, kärsimättömyys, avuttomuus yms. jotka johtavat ilmaisullisesti näkyvään vihan purkaukseen, vaikka taustalla onkin olemassa jokin muu alkuperäinen tuntemus.

Ehkäpä vihan tunne usein syntyy myös epäoikeuden tuntemuksesta, tai siitä että on olemassa asioita ja epäkohtia, joihin ei voi vaikuttaa. Toisaalta sitten taas erilaisten ilmiöiden hyväksyntä osaksi elämää ehkä vaikuttaa siihen, ettei viha niinkään määritä ihmistä turhautumaan. Jos kuitenkin esimerkiksi viha on kovin määrittävä, on ehkä ihminen pikemminkin vihan armoilla, kuin taas rakkaudessa toinen ihminen saattaa myös muuttua tosi tärkeäksi. Samoin jokin asia, konkreettinen tai abstrakti jota ihminen puolustaa vihalla toisaalta tekee sekä puolustettavasta, että uhkaavasta asiasta aika merkityksellisiä, vaikka itse tuntemus olisikin enemmän itseriittoinen.

Samantyyppinen erittely on mahdollista tietysti vaikka rakkaudessa, ja siinä mitkä kaikki mahdolliset tuntemukset määritetään sanalla rakkaus, ja mitä kaikkea rakkaus pitääkään sisällään :)

Toisaalta ehkä, mikäli rakastava ja rakastunut ihminen on haavoittuvampi, on hän ehkä myös suvaitsevaisempi ja vahvempi joissain asioissa. Ja jos todella esimerksi tykkää tietystikin ihmisestä tai ihmisistä joita rakastaa, eikä ole kovin kiinni omissa hetkellisissä tarpeissaan, pystyy rakastava ihminen aika lailla suhtautumaan moniin vähäpätöisempiin asioihin siten, että toisten ihmisten asiat ovat tärkeitä, ja niin myös edesauttamaan muita ihmisiä esim. mainitsemissasi tilanteissa joissa asioille tehdään jotain, ja saadaan asioita aikaiseksi.
Esimerkiksi hyvässä parisuhteessa molemmat ihmiset kehittyvät tahoillaan erilaisissa asioissa. Niin suhteessa toisiinsa, kuin suhteessa itseensä ja muihinkin asioihin. Ja siinä jälleen rakkaus on aikamoinen voimavara :)

Tuo terveen ulospäin suuntauneen vihan komentti oli aika hauska, ja varmasti tottakin :)

Vakaa käsitykseni on, että sinulla ei ole pallo hukassa :) Saanko kysyä, että miksi juuri viha on mielestäsi kaikkien tunteiden äiti? Itse kun edelleen ajattelen, että se on rakkaus ;)

lempi kirjoitti:

Hauskaa, että taas kirjoittelet :) jälleen hyviä ajatuksia.

On totta, että mikäli liian kiltteys on taakaksi ihmiselle, eikä esim. joitain tunteita ole ollut soveliasta näyttää, voi eläminen olla rankempaa. Ja lisäksi vaikkapa luo itselleen odotuksia, joihin pitää jatkuvasti yltää voi olla, että moni muu asia jopa jää huomaamatta. Ja kaiken lisäksi käyttää energiaansa sellaisten odotusten täyttämisen joita moni muu ei välttämättä tule edes ajatelleeksi. Vaikkapa unohtuu sellaiset pienet jutut jotka ihan luontevasti toisivat lisää niitä myönteisiä asioita elämään.

Luulenkin, että ehkä vähän tuon kommentin myötä ymmärsin, mitä vihan tuomalla energialla tarkoitit enemmän. Sillä ehkä pikemminkin on niin, että ihminen joka on vapautuneempi on myös energisempi, ja tuulettelemalla tunteitaan ihminen myös käyttäytyy vapautuneemmin eikä ole jatkuvasti niin sidoksissa siihen "millainen pitäisi olla" vaan on pikemminkin enemmän "sellainen kuin on". Toisaalta taas luonteeltaan kiltti ihminen ei ehkä rasitu kiltteydestä, josko ei ole ainoa ominaisuus ihmisessä. Pikemminkin yksi muiden joukossa. Ja lähtökohtaisesti myös mikäli haluaa olla muille kiltti, on hyvä aloittaa siitä että on myös itselleen kiltti :)
Itselleen tuhma ihminen on ihminen, joka ei hyväksy itseään. Ja mikäli hyväksyy itsensä, on myös aivan luonteva jatkumo sille, että hyväksyy toisetkin ihmiset sellaisinaan. Ja pikemminkin kiinnittää huomiota enemmän niihin hyviin juttuihin ihmisissä ylipäätään.

Kohteliaisuudesta puolestaan voisi ehkä mielestäni ajatella niin, että se on jonkinlainen työväline ihmisille. Kuten esimerkiksi kirjoitustaito. Kun noudattaa tiettyjä kohteliaisuuskäytäntöjä, menee ehkä sanomakin helpommin perille. Esimerkkinä vaikka kaunokirjoitus. Kaunis käsiala luo hyvän vaikutuksen, mutta jos kirjaimet ovat väärässä järjestyksessä tai sisältö ei tule ymmärretyksi on kyse vain esteettisestä ja harjaannutetusta "lauseesta". Jos taas lauseessa tosiaan on sisältöä niin kaunis käsiala tehostaa omalta osaaltaan vaikutusta, ja luo mielikuvan, että asian tärkeyden esittämisellä on haluttu huomioida vastaanottaja :)

Noista voimakkaista tunteista samoissa ihmisissä olen samaa mieltä :) Uskoakseni kuitenkin esimerkiksi suomenkielessä ei ole ihan mielettömän paljon erilaisiin tunteiden ekspressiivisyyteen tai alasisältöihin viittaavia sanoja niin paljon käytetty arkikielessä ja tunteiden jäsentelyssä. Kuten esimerkiksi näkyvää vihaa käytetään usein määrittävänä tunteena vaikka taustalla saattaisi olla närkästys, loukkaantuminen, kärsimättömyys, avuttomuus yms. jotka johtavat ilmaisullisesti näkyvään vihan purkaukseen, vaikka taustalla onkin olemassa jokin muu alkuperäinen tuntemus.

Ehkäpä vihan tunne usein syntyy myös epäoikeuden tuntemuksesta, tai siitä että on olemassa asioita ja epäkohtia, joihin ei voi vaikuttaa. Toisaalta sitten taas erilaisten ilmiöiden hyväksyntä osaksi elämää ehkä vaikuttaa siihen, ettei viha niinkään määritä ihmistä turhautumaan. Jos kuitenkin esimerkiksi viha on kovin määrittävä, on ehkä ihminen pikemminkin vihan armoilla, kuin taas rakkaudessa toinen ihminen saattaa myös muuttua tosi tärkeäksi. Samoin jokin asia, konkreettinen tai abstrakti jota ihminen puolustaa vihalla toisaalta tekee sekä puolustettavasta, että uhkaavasta asiasta aika merkityksellisiä, vaikka itse tuntemus olisikin enemmän itseriittoinen.

Samantyyppinen erittely on mahdollista tietysti vaikka rakkaudessa, ja siinä mitkä kaikki mahdolliset tuntemukset määritetään sanalla rakkaus, ja mitä kaikkea rakkaus pitääkään sisällään :)

Toisaalta ehkä, mikäli rakastava ja rakastunut ihminen on haavoittuvampi, on hän ehkä myös suvaitsevaisempi ja vahvempi joissain asioissa. Ja jos todella esimerksi tykkää tietystikin ihmisestä tai ihmisistä joita rakastaa, eikä ole kovin kiinni omissa hetkellisissä tarpeissaan, pystyy rakastava ihminen aika lailla suhtautumaan moniin vähäpätöisempiin asioihin siten, että toisten ihmisten asiat ovat tärkeitä, ja niin myös edesauttamaan muita ihmisiä esim. mainitsemissasi tilanteissa joissa asioille tehdään jotain, ja saadaan asioita aikaiseksi.
Esimerkiksi hyvässä parisuhteessa molemmat ihmiset kehittyvät tahoillaan erilaisissa asioissa. Niin suhteessa toisiinsa, kuin suhteessa itseensä ja muihinkin asioihin. Ja siinä jälleen rakkaus on aikamoinen voimavara :)

Tuo terveen ulospäin suuntauneen vihan komentti oli aika hauska, ja varmasti tottakin :)

Vakaa käsitykseni on, että sinulla ei ole pallo hukassa :) Saanko kysyä, että miksi juuri viha on mielestäsi kaikkien tunteiden äiti? Itse kun edelleen ajattelen, että se on rakkaus ;)

Lue lisää

Kiva että jaksoit lukea. Täältä tulee taas
tuutin täydeltä!:)

Mikään vihan tunteen asianajaja en ole, vaikka
olen saattanut sellaisen kuvan antaa:)
Enkä sen enempää ole täysin varma kannoistani,
kun oikeastaan vasta kirjoittaessani mietin
näitä juttuja.
Silti on ihan hauskaa olla tietävinään jotain:)

Vihaamisen harjoittelun tärkeyden näen siinä,
että vihan kieltäminen, peittely tai edes
vähättely on haitallisuuteensa nähden yleistä.

Edelleen tiedän, että iso osa ihmisistä on
tunnemaailmaltaan vakaita ja varmoja. Silti
paljon on myös niitä, jotka ovat pienestä
pitäen kasvaneet vihakielteisessä kodissa.

Vihakielteisyys voi olla suoraan suuttumisen
kieltävä asenne, jonka vanhemmat opettavat
lapselleen. Yleisempää taitaa olla se, kun lapsi
oppii asenteissaan vähättelemään kaikkia
tunteitaan.

Tuntemisen arvokkuuden tajuaminen vihan avulla
on ehkä helpompaa, kuin jonkin muun tunteen
kautta. Viha on parhaimmillaan tekemistä ja
olemista. Siten vihan löytäminen sisältään on
useimmiten helpompaa kuin jonkin muun kadoksissa
olevan tunteen.

Näen vihaisuutta urheiluharrastuksissa
ja ronskissa huumorissa. Viha on paljon muutakin
kuin jalkapallohuliganismia ja mummojen
potkintaa:)

Ja luulen sinun olevan oikeassa, kun kirjoitit,
että viha sekoittuu arkisessa suomenkielessä
muihin lievempiin tunne-sanoihin. Esim. tuo
närkästyminen kuulostaa paljon lievemmältä kuin
vihastuminen:)

Jos ihminen on täysin hukassa omien tunteidensa
kanssa, on tie rakkauteen lyhyempi, kun sen
kulkee vihan kautta. Juuri erilaisen tekemisen,
kuten liikunnan avulla on mahdollista työstää
tietämättään vihan tunteita. Kärjistetysti
voisi sanoa, että lyödessään nyrkkeilysäkkiä
ihminen antaa itselleen käytännössä luvan olla
aggressiivinen, eli hän ikään kuin huomaamattaan
antaa itselleen luvan tuntea vihaa.

Rakkauttakin voi toki toteuttaa
käytännönläheisesti, mutta onnellisimmillaan
ihmisten yhdessäolokin taitaa olla jotain hyvin
konkreettista. Kaihorakkaus ei ehkä ole se
palkitsevin asia useimpien elämässä:)

Tunteet kannattaa yhdistää tekemiseen. Tämä
tekee niistä todellisempia ja nautinnollisempia.
Ja viha on luonnostaan helppo oppia tuomaan
ulkoilmaan tuulettumaan. Vihan näyttämisen
taitoa voi sitten soveltaa muihin tunteisiin,
kuten kaikenlaisiin rakkaussöpöilyihin:)

Jeppistä. Olkoon rakkaus isäntä ja viha renki;)
Mutta suotakoon rengillekin oikeus lomaan,
ja kutsuttakoon se paikalle vain kun työtä
on tehtävänä. Silloin hän saapukoon supersankarin
roolissaan tukemaan isäntäänsä.
Muulloin isäntä hoidelkoon pienet puhteensa ja
mikä ettei vähän suuremmatkin:))

Edelleen olkoon sana vapaa ja luen mielellään
ajatuksiasi:)!

Yhdentekevä kirjoitti:

Kiva että jaksoit lukea. Täältä tulee taas
tuutin täydeltä!:)

Mikään vihan tunteen asianajaja en ole, vaikka
olen saattanut sellaisen kuvan antaa:)
Enkä sen enempää ole täysin varma kannoistani,
kun oikeastaan vasta kirjoittaessani mietin
näitä juttuja.
Silti on ihan hauskaa olla tietävinään jotain:)

Vihaamisen harjoittelun tärkeyden näen siinä,
että vihan kieltäminen, peittely tai edes
vähättely on haitallisuuteensa nähden yleistä.

Edelleen tiedän, että iso osa ihmisistä on
tunnemaailmaltaan vakaita ja varmoja. Silti
paljon on myös niitä, jotka ovat pienestä
pitäen kasvaneet vihakielteisessä kodissa.

Vihakielteisyys voi olla suoraan suuttumisen
kieltävä asenne, jonka vanhemmat opettavat
lapselleen. Yleisempää taitaa olla se, kun lapsi
oppii asenteissaan vähättelemään kaikkia
tunteitaan.

Tuntemisen arvokkuuden tajuaminen vihan avulla
on ehkä helpompaa, kuin jonkin muun tunteen
kautta. Viha on parhaimmillaan tekemistä ja
olemista. Siten vihan löytäminen sisältään on
useimmiten helpompaa kuin jonkin muun kadoksissa
olevan tunteen.

Näen vihaisuutta urheiluharrastuksissa
ja ronskissa huumorissa. Viha on paljon muutakin
kuin jalkapallohuliganismia ja mummojen
potkintaa:)

Ja luulen sinun olevan oikeassa, kun kirjoitit,
että viha sekoittuu arkisessa suomenkielessä
muihin lievempiin tunne-sanoihin. Esim. tuo
närkästyminen kuulostaa paljon lievemmältä kuin
vihastuminen:)

Jos ihminen on täysin hukassa omien tunteidensa
kanssa, on tie rakkauteen lyhyempi, kun sen
kulkee vihan kautta. Juuri erilaisen tekemisen,
kuten liikunnan avulla on mahdollista työstää
tietämättään vihan tunteita. Kärjistetysti
voisi sanoa, että lyödessään nyrkkeilysäkkiä
ihminen antaa itselleen käytännössä luvan olla
aggressiivinen, eli hän ikään kuin huomaamattaan
antaa itselleen luvan tuntea vihaa.

Rakkauttakin voi toki toteuttaa
käytännönläheisesti, mutta onnellisimmillaan
ihmisten yhdessäolokin taitaa olla jotain hyvin
konkreettista. Kaihorakkaus ei ehkä ole se
palkitsevin asia useimpien elämässä:)

Tunteet kannattaa yhdistää tekemiseen. Tämä
tekee niistä todellisempia ja nautinnollisempia.
Ja viha on luonnostaan helppo oppia tuomaan
ulkoilmaan tuulettumaan. Vihan näyttämisen
taitoa voi sitten soveltaa muihin tunteisiin,
kuten kaikenlaisiin rakkaussöpöilyihin:)

Jeppistä. Olkoon rakkaus isäntä ja viha renki;)
Mutta suotakoon rengillekin oikeus lomaan,
ja kutsuttakoon se paikalle vain kun työtä
on tehtävänä. Silloin hän saapukoon supersankarin
roolissaan tukemaan isäntäänsä.
Muulloin isäntä hoidelkoon pienet puhteensa ja
mikä ettei vähän suuremmatkin:))

Edelleen olkoon sana vapaa ja luen mielellään
ajatuksiasi:)!

Lue lisää

ja luen mielelläni myös jatkossa :)

Kyllä sulla selvästi hyviä ajatuksia on. Sitäpaitsi miettiessä tulee aina mieleen uusiakin juttuja :)

Olen samaa mieltä siinä, että tunteiden lakaiseminen maton alle ei ole kovin rakentavaa. Ja pidemmän päälle ihminen ei jaksakaan sellaista. Eli oman terveydenkin kannalta on hyvä välillä tuuletella tuntojaan. Eikä ole mikään ihmekään, että niin monet ihmiset harrastavat paljon urheilua, sillä on tosi terveellistä ihmiselle ihan kokonaisuutena. Ja kyllä aiemmin esimerkiksi ihminen kulutti paljon energiaa ruoan hankkimiseen, missä sekä kulutti että keräsi myös muunlaisia voimavaroja. Nykyisin useimmiten se ahven kun käydään onkimassa lähikaupasta :)
Eli hyötyliikuntaa, erityisesti sellaista missä tarvitaan vähän potkua, tulee luontaisesti vähemmän.

Siinä samalla kun vaikka sitä nyrkkeilysäkkiä vähän käsittelee myös luullakseni vapautuu endorfiinia ja muita hyvää oloa tuottavia juttuja ihmisen elimistöön. Ja turhautuminen häipyy, jolloin on helpompi ihan luontevasti olla hyvällä tuulellakin. Samalla tavalla kuin joskus suuttuminen myös itkeminen ja nauraminen tekevät varmasti hyvää ihan jokaiselle ihmiselle.

Sanoit, että viha voi olla tuntemista ja tekemistä. Kyllä myös rakkaus voi olla sitä. Eli esimerkiksi paljon rakkautta opitaan ja välittyy siinä, että ihmiset tekevät asioita yhdessä. Jos mietitään vaikka pieniä lapsia niin voi olla, että leipominen yhdessä on vähintään yhtä tärkeätä kuin vaikka halaaminen. Samoin aikuisten ihmisten välillä yhdessä tekeminen on tärkeätä, ja niin ystävyydessä kuin parisuhteissa.

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että ihmisillä on aivan liian vähän aikaa toisilleen nykymaailmassa. Ja myös hellyyttä voisi osoittaa enemmänkin. Ihan vain sellaiseen olemiseen ja yhdessä tekemiseen. Ja mitä enemmän viettää aikaa yhdessä, sitä luontevampaa on myös, että tulee keskustelleeksi erilaisista jutuista. Käytyä läpi erilaisia reaktioita erilaisiin asioihin, eli toisen ihmisen käyttäytyminen ja normaali tapa toimia tilanteissa myös tuottaa luottamusta. Ja yksi luottamuksen merkki voi myös olla se, että saa suuttua ilman että siitä seuraa jotain ihan kamalaa. Kuuluu kuitenkin asioihin, jotka tulevat ajan kanssa :) Ja parhaimmillaanhan rakkaus on sitä, että on juuri kiva tehdä asioita yhdessä.

Nykyisin aina välillä puhutaan myös lasten kasvatuksessa laatu-ajasta. Olettaisin kuitenkin, että lapselle on huomattavasti tärkeämpää tehdä ihan tavallisia pieniä arkisia asioita yhdessä, kuin viettää yksi viikonloppu jossain huippuhienossa huvipuistossa. Niin kivaa kuin sekin voi olla. Ja siinä arjessa saada käydä läpi kaikki ne tuntemukset, mitä ihmisen normaalissa arjessa erilaisissa tilanteissa tulee vastaan. Huvipuistossa sitä paitsi oletusarvo on se, että ollaan hyvällä tuulella. Arjessa käydään läpi kaikki tuntemukset. Luulen, että pojilla korostuu ehkä vielä vähän enemmän urheilu juuri tuollaisena yhdistävänä arkisena tekemisenä nuorena, ja miksei aikuisempanakin. Ja useissa joukkuelajeissa, miksei yksilölajeissakin kilpaillaan jotain jotain toista vastaan. Samalla ehkä kehittyy juuri se aiemmin mainitsemasi pärjääminen erilaisissa tilanteissa.

Tarkoitatko sitä, että antaessaan luvan itselleen olla vihainen ihminen myös helpommin antaa itselleen luvan olla myös esimerkiksi rakastunut?

Rakkaussöpöilyissä ja muissa rakkauden tekemisen jutuissa jos joissakin muuten se tekeminen ja tunteminen yhdistyvät aika kivalla tavalla ;)

Kyllä, sallittakoon rengillekin välillä aikaa huilia, kuitenkaan unohtamatta, että silläkin on tärkeä työnsä tehtävänä. Uusia mietteitäsi odotellen :)

lempi kirjoitti:

ja luen mielelläni myös jatkossa :)

Kyllä sulla selvästi hyviä ajatuksia on. Sitäpaitsi miettiessä tulee aina mieleen uusiakin juttuja :)

Olen samaa mieltä siinä, että tunteiden lakaiseminen maton alle ei ole kovin rakentavaa. Ja pidemmän päälle ihminen ei jaksakaan sellaista. Eli oman terveydenkin kannalta on hyvä välillä tuuletella tuntojaan. Eikä ole mikään ihmekään, että niin monet ihmiset harrastavat paljon urheilua, sillä on tosi terveellistä ihmiselle ihan kokonaisuutena. Ja kyllä aiemmin esimerkiksi ihminen kulutti paljon energiaa ruoan hankkimiseen, missä sekä kulutti että keräsi myös muunlaisia voimavaroja. Nykyisin useimmiten se ahven kun käydään onkimassa lähikaupasta :)
Eli hyötyliikuntaa, erityisesti sellaista missä tarvitaan vähän potkua, tulee luontaisesti vähemmän.

Siinä samalla kun vaikka sitä nyrkkeilysäkkiä vähän käsittelee myös luullakseni vapautuu endorfiinia ja muita hyvää oloa tuottavia juttuja ihmisen elimistöön. Ja turhautuminen häipyy, jolloin on helpompi ihan luontevasti olla hyvällä tuulellakin. Samalla tavalla kuin joskus suuttuminen myös itkeminen ja nauraminen tekevät varmasti hyvää ihan jokaiselle ihmiselle.

Sanoit, että viha voi olla tuntemista ja tekemistä. Kyllä myös rakkaus voi olla sitä. Eli esimerkiksi paljon rakkautta opitaan ja välittyy siinä, että ihmiset tekevät asioita yhdessä. Jos mietitään vaikka pieniä lapsia niin voi olla, että leipominen yhdessä on vähintään yhtä tärkeätä kuin vaikka halaaminen. Samoin aikuisten ihmisten välillä yhdessä tekeminen on tärkeätä, ja niin ystävyydessä kuin parisuhteissa.

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että ihmisillä on aivan liian vähän aikaa toisilleen nykymaailmassa. Ja myös hellyyttä voisi osoittaa enemmänkin. Ihan vain sellaiseen olemiseen ja yhdessä tekemiseen. Ja mitä enemmän viettää aikaa yhdessä, sitä luontevampaa on myös, että tulee keskustelleeksi erilaisista jutuista. Käytyä läpi erilaisia reaktioita erilaisiin asioihin, eli toisen ihmisen käyttäytyminen ja normaali tapa toimia tilanteissa myös tuottaa luottamusta. Ja yksi luottamuksen merkki voi myös olla se, että saa suuttua ilman että siitä seuraa jotain ihan kamalaa. Kuuluu kuitenkin asioihin, jotka tulevat ajan kanssa :) Ja parhaimmillaanhan rakkaus on sitä, että on juuri kiva tehdä asioita yhdessä.

Nykyisin aina välillä puhutaan myös lasten kasvatuksessa laatu-ajasta. Olettaisin kuitenkin, että lapselle on huomattavasti tärkeämpää tehdä ihan tavallisia pieniä arkisia asioita yhdessä, kuin viettää yksi viikonloppu jossain huippuhienossa huvipuistossa. Niin kivaa kuin sekin voi olla. Ja siinä arjessa saada käydä läpi kaikki ne tuntemukset, mitä ihmisen normaalissa arjessa erilaisissa tilanteissa tulee vastaan. Huvipuistossa sitä paitsi oletusarvo on se, että ollaan hyvällä tuulella. Arjessa käydään läpi kaikki tuntemukset. Luulen, että pojilla korostuu ehkä vielä vähän enemmän urheilu juuri tuollaisena yhdistävänä arkisena tekemisenä nuorena, ja miksei aikuisempanakin. Ja useissa joukkuelajeissa, miksei yksilölajeissakin kilpaillaan jotain jotain toista vastaan. Samalla ehkä kehittyy juuri se aiemmin mainitsemasi pärjääminen erilaisissa tilanteissa.

Tarkoitatko sitä, että antaessaan luvan itselleen olla vihainen ihminen myös helpommin antaa itselleen luvan olla myös esimerkiksi rakastunut?

Rakkaussöpöilyissä ja muissa rakkauden tekemisen jutuissa jos joissakin muuten se tekeminen ja tunteminen yhdistyvät aika kivalla tavalla ;)

Kyllä, sallittakoon rengillekin välillä aikaa huilia, kuitenkaan unohtamatta, että silläkin on tärkeä työnsä tehtävänä. Uusia mietteitäsi odotellen :)

Lue lisää

Eipä tullut edellinen viestini perille saakka,
joten tässä on uusi:)

kirjoitellaan vaan mun puolesta niin kauan kuin
juttua piisaa:)

...Kyllä olen sitä mieltä, että vihan avulla voi
oppia paremmaksi rakastajaksi. Näin etenkin siinä
tapauksessa, jos on luonteeltaan temperamenttinen
ihminen.

Temperamenttinen eli vihastumisherkkä ihminen
suuttuu helpommin ja hänelle viha on kiinteämpi
osa arkea kuin muunlaisille tuntijoille.
Tulinen ihminen tarvitsee siten enemmän
tapoja hallita vihan tunteitaan, kuin muut.
Ja oppiessaan vihaamaan hyvin, tutustuu tulisielu
samalla omaan tunneminäänsä ja rakastajan
rooliinsa.

Ajattelen siis niin, että räväkälle ihmiselle
rakkaus ja viha ovat suhteeltaan läheisiä
ja ehkä myös erottamattomia kumppaneita.

Ihanaa olisi, jos ihmiset voisivat aina vaan
humaltua uudestaan rakkaudesta ilman vastoin-
käymisiä ja tulistumisia. Harmillisen utopistista:)

...Onhan se totta, että rakastamisenkin voi
yhdistää tekemiseen ja olemiseen läheisten
ihmisten kanssa. Täysipainoiseen elämiseen
taitaa kuitenkin kuulua kinastelu ja muukin
remustelu. Tietenkin luonteen piirteistä riippuu
se, miten suuri rooli äkäisyydellä on
ihmissuhteessa. Siksi on hyvä osata myös kinata
siten, ettei vedä överiksi jokaista pikku
kiistaa:) Ja taas todettakoon, että varmasti
löytyy myös niitä luontaisia diplomaatteja ja
kohteliaisuus-automaatteja, joille toisen
ihmisen huomioon ottaminen on synnynnäinen taito:)

Jatketaan ihmeessä lisää myöhemmin. Nyt tuli
ajatuskatko:) Rakastamisiin, vihaamisiin ja
ennen kaikkea tuntemisiin! Eikä unohdeta antaa
aikaa toisillemme:)

Yhdentekevä kirjoitti:

Eipä tullut edellinen viestini perille saakka,
joten tässä on uusi:)

kirjoitellaan vaan mun puolesta niin kauan kuin
juttua piisaa:)

...Kyllä olen sitä mieltä, että vihan avulla voi
oppia paremmaksi rakastajaksi. Näin etenkin siinä
tapauksessa, jos on luonteeltaan temperamenttinen
ihminen.

Temperamenttinen eli vihastumisherkkä ihminen
suuttuu helpommin ja hänelle viha on kiinteämpi
osa arkea kuin muunlaisille tuntijoille.
Tulinen ihminen tarvitsee siten enemmän
tapoja hallita vihan tunteitaan, kuin muut.
Ja oppiessaan vihaamaan hyvin, tutustuu tulisielu
samalla omaan tunneminäänsä ja rakastajan
rooliinsa.

Ajattelen siis niin, että räväkälle ihmiselle
rakkaus ja viha ovat suhteeltaan läheisiä
ja ehkä myös erottamattomia kumppaneita.

Ihanaa olisi, jos ihmiset voisivat aina vaan
humaltua uudestaan rakkaudesta ilman vastoin-
käymisiä ja tulistumisia. Harmillisen utopistista:)

...Onhan se totta, että rakastamisenkin voi
yhdistää tekemiseen ja olemiseen läheisten
ihmisten kanssa. Täysipainoiseen elämiseen
taitaa kuitenkin kuulua kinastelu ja muukin
remustelu. Tietenkin luonteen piirteistä riippuu
se, miten suuri rooli äkäisyydellä on
ihmissuhteessa. Siksi on hyvä osata myös kinata
siten, ettei vedä överiksi jokaista pikku
kiistaa:) Ja taas todettakoon, että varmasti
löytyy myös niitä luontaisia diplomaatteja ja
kohteliaisuus-automaatteja, joille toisen
ihmisen huomioon ottaminen on synnynnäinen taito:)

Jatketaan ihmeessä lisää myöhemmin. Nyt tuli
ajatuskatko:) Rakastamisiin, vihaamisiin ja
ennen kaikkea tuntemisiin! Eikä unohdeta antaa
aikaa toisillemme:)

Lue lisää

taas kivoja ja fiksuja juttuja :)

Olet kyllä oikeassa, että ihminen joka on tunteidensa kanssa kosketuksissa, on sitä kaikkien tunteiden osalta todennäköisemmin. Eli pikku kipunointi on oikeastaan siltäkin osin hyvä juttu myös rakastamisoppeja ajatellen :)

Luulen, että humaltuminen osaltaan ehkä saa myös välillä uutta pontta kun on pieniä vastoinkäymisiäkin. Ja kuten jo aiemmin mainitsin niin olen sitä mieltä, että suuttumus voi olla ihan hyväkin juttu useammassakin mielessä.

Jos taas mietitään erilaisia ihmissuhteita, niin kunhan ei ihan liiallisuuksiin juuri joka kerta mene, niin suuttuminen on sinänsäkin hyvä juttu, että aina kun on enemmän kuin yksi ihminen on myös erilaisia odotuksia ja juttuja, jotka ovat tärkeitä erilaisille ihmisille eri tavoin. On siis tärkeätä tunnistaa tärkeät asiat itselleen, ja tärkeät asiat toiselle ja toisille. Ja joskushan on myös kommunikointi väärinkäsityksiä yms. Niin ollen suuttuessa myös tosiaan tulee puhdistettua sitä ilmaa, ja väärinkäsityksetkin usein järjestyvät, kompromissit löytyvät sekä mikä oleellista ei pääse kertymään juttuja, jotka ehkä muuten häiritsisivät tiedostamattakin.
Tunteminen on siis kaikin puolin tärkeätä :)

Samoin vaikka olisi millaisista ihmisistä kyse käytökseltään, niin on tosi tärkeätä, että tunteminen ja tunteiden näyttäminen on hyvä juttu. Erityisesti parisuhteissa, ja suhteissa joissa toiseen tutustutaan enemmänkin. Riitatilanteissa muutenkin yleensä on niin, että suuttumus on seuraus jostain syystä, ja ilman suuttumusta sitä mikä on vaivannut ei ehkä tule edes huomioitua, asialle tehtyä muutosta, ja sama asia voi haitata suhdetta muutoinkin myös jatkossa. Kun on suututtu, ja ymmärretty myös itse ja toinen mistä suuttumus johtuu niin voi suhdekin kehittyä ilman turhaa taakkaa. Ja taas tulee uusia mielenkiintoisia juttuja niin, että samat erityisesti häirinneet vanhat asiat eivät enää ole niin oleellisia. Voi keskittyä niihin hyviin juttuihin, ja toisaalta taas tutustuu toiseen ihmiseen kokonaisuutena, ymmärtää toista ja itseään paremmin, mikä tietysti hyvä sinänsä :)

Lisäksi mikäli asioita, jotka vaivaavat ei esimerkiksi kerro toiselle, voi olla että juttu haittaa ihmissuhdetta pidempään. Jos esimerkiksi sanoo toiselle ihmiselle, että se ja se juttu vähän häiritsi, niin silloin toinen voi normaalisti huomioida asian jatkossa. Mikäli on autuaan tietämätön siitä, että jokin asia taas on vaivannut toista tai siitä, mikä oikeastaan vaivannut niin eihän sellaista ihan kaikissa asioissa osaa huomioida, vaikka kuinka sensitiivinen olisi muuten. Ja pienet kränät nyt tulevat ja menevät. Pohjimmiltaan hyvät jutut säilyvät :)

Olet varmasti myös oikeassa siinä, että ajoittain tulistuvat ihmiset ovat hyviä rakastajiakin ;)

Millaisia kaikkia tuntemuksia muuten sijoittaisit vihan ja minkälaisia rakkauden yhteyteen?

Jatketaan taas :) ..ja välillä saa miettiä itsekseenkin. Sitten taas tulee uusia ajatuksia mieleen. Tuntemisiin, ja ajan kanssa :)

lempi kirjoitti:

taas kivoja ja fiksuja juttuja :)

Olet kyllä oikeassa, että ihminen joka on tunteidensa kanssa kosketuksissa, on sitä kaikkien tunteiden osalta todennäköisemmin. Eli pikku kipunointi on oikeastaan siltäkin osin hyvä juttu myös rakastamisoppeja ajatellen :)

Luulen, että humaltuminen osaltaan ehkä saa myös välillä uutta pontta kun on pieniä vastoinkäymisiäkin. Ja kuten jo aiemmin mainitsin niin olen sitä mieltä, että suuttumus voi olla ihan hyväkin juttu useammassakin mielessä.

Jos taas mietitään erilaisia ihmissuhteita, niin kunhan ei ihan liiallisuuksiin juuri joka kerta mene, niin suuttuminen on sinänsäkin hyvä juttu, että aina kun on enemmän kuin yksi ihminen on myös erilaisia odotuksia ja juttuja, jotka ovat tärkeitä erilaisille ihmisille eri tavoin. On siis tärkeätä tunnistaa tärkeät asiat itselleen, ja tärkeät asiat toiselle ja toisille. Ja joskushan on myös kommunikointi väärinkäsityksiä yms. Niin ollen suuttuessa myös tosiaan tulee puhdistettua sitä ilmaa, ja väärinkäsityksetkin usein järjestyvät, kompromissit löytyvät sekä mikä oleellista ei pääse kertymään juttuja, jotka ehkä muuten häiritsisivät tiedostamattakin.
Tunteminen on siis kaikin puolin tärkeätä :)

Samoin vaikka olisi millaisista ihmisistä kyse käytökseltään, niin on tosi tärkeätä, että tunteminen ja tunteiden näyttäminen on hyvä juttu. Erityisesti parisuhteissa, ja suhteissa joissa toiseen tutustutaan enemmänkin. Riitatilanteissa muutenkin yleensä on niin, että suuttumus on seuraus jostain syystä, ja ilman suuttumusta sitä mikä on vaivannut ei ehkä tule edes huomioitua, asialle tehtyä muutosta, ja sama asia voi haitata suhdetta muutoinkin myös jatkossa. Kun on suututtu, ja ymmärretty myös itse ja toinen mistä suuttumus johtuu niin voi suhdekin kehittyä ilman turhaa taakkaa. Ja taas tulee uusia mielenkiintoisia juttuja niin, että samat erityisesti häirinneet vanhat asiat eivät enää ole niin oleellisia. Voi keskittyä niihin hyviin juttuihin, ja toisaalta taas tutustuu toiseen ihmiseen kokonaisuutena, ymmärtää toista ja itseään paremmin, mikä tietysti hyvä sinänsä :)

Lisäksi mikäli asioita, jotka vaivaavat ei esimerkiksi kerro toiselle, voi olla että juttu haittaa ihmissuhdetta pidempään. Jos esimerkiksi sanoo toiselle ihmiselle, että se ja se juttu vähän häiritsi, niin silloin toinen voi normaalisti huomioida asian jatkossa. Mikäli on autuaan tietämätön siitä, että jokin asia taas on vaivannut toista tai siitä, mikä oikeastaan vaivannut niin eihän sellaista ihan kaikissa asioissa osaa huomioida, vaikka kuinka sensitiivinen olisi muuten. Ja pienet kränät nyt tulevat ja menevät. Pohjimmiltaan hyvät jutut säilyvät :)

Olet varmasti myös oikeassa siinä, että ajoittain tulistuvat ihmiset ovat hyviä rakastajiakin ;)

Millaisia kaikkia tuntemuksia muuten sijoittaisit vihan ja minkälaisia rakkauden yhteyteen?

Jatketaan taas :) ..ja välillä saa miettiä itsekseenkin. Sitten taas tulee uusia ajatuksia mieleen. Tuntemisiin, ja ajan kanssa :)

Lue lisää

Kiitoskiitos. Hatusta heittelen nää tämänkin
kertaiset viiden pennin "oppini":)

Harvinaisen yhtä mieltä olen kanssasi tuosta,
että kannattaa olla tarkkana niiden asioiden
kanssa, jotka pistävät vihaksi.
Maailma osaa olla todella ahdistava paikka,
jos ei pysty yhtään tunnistamaan ja
välttelemään tulistuttavia tilanteita.
Silloin viha muuttuu hahmottomaksi ahdistukseksi.
Yleiseksi tunteeksi siitä, että jokin on pielessä.

Ja siinä samalla, kun oppii ottamaan itsensä
huomioon, oppii myös ymmärtämään muita paremmin,
kuten kirjoitit.

...Luulen rakkauden olevan sitä palkitsevampaa,
mitä enemmän kumppaninsa kanssa pystyy jakamaan
tunteitaan. Eli on vaikea sanoa, mitkä tunteet
kuuluvat rakkauden ja mitkä vihan yhteyteen.

Voi olla sellaisia rauhantäyteisiä parisuhteita,
joissa vihalle ei ole käyttöä. Ja sitten on
niitä vähemmän rauhaisia, joissa kinastelulla ja
pienellä sodankäynnillä on suuri rooli. Täysin
ihmisten luonteesta ja parin välisestä kemiasta
riippuu se, mitä kaikkia tunteita heidän tulee
keskenään jakaa, pitääkseen suhteensa
elinvoimaisena.

Tulisuuttakaan ei tarvitse rakkauden nimissä
peitellä, kunhan osaa edes vähän hillitä itseään
purkauksissaan;)
Tärkeää on vain pysyä uskollisena itselleen ja
rehellisenä toiselle, pitää itsensä ajan tasalla
tunteistaan ja viestitellä partnerilleen missä
mennään.

Tässä nämä tämänhetkiset ajatukset.
Jatketaan ihmeessä jutustelua.
:)Tuntemisiin:)

Yhdentekevä kirjoitti:

Kiitoskiitos. Hatusta heittelen nää tämänkin
kertaiset viiden pennin "oppini":)

Harvinaisen yhtä mieltä olen kanssasi tuosta,
että kannattaa olla tarkkana niiden asioiden
kanssa, jotka pistävät vihaksi.
Maailma osaa olla todella ahdistava paikka,
jos ei pysty yhtään tunnistamaan ja
välttelemään tulistuttavia tilanteita.
Silloin viha muuttuu hahmottomaksi ahdistukseksi.
Yleiseksi tunteeksi siitä, että jokin on pielessä.

Ja siinä samalla, kun oppii ottamaan itsensä
huomioon, oppii myös ymmärtämään muita paremmin,
kuten kirjoitit.

...Luulen rakkauden olevan sitä palkitsevampaa,
mitä enemmän kumppaninsa kanssa pystyy jakamaan
tunteitaan. Eli on vaikea sanoa, mitkä tunteet
kuuluvat rakkauden ja mitkä vihan yhteyteen.

Voi olla sellaisia rauhantäyteisiä parisuhteita,
joissa vihalle ei ole käyttöä. Ja sitten on
niitä vähemmän rauhaisia, joissa kinastelulla ja
pienellä sodankäynnillä on suuri rooli. Täysin
ihmisten luonteesta ja parin välisestä kemiasta
riippuu se, mitä kaikkia tunteita heidän tulee
keskenään jakaa, pitääkseen suhteensa
elinvoimaisena.

Tulisuuttakaan ei tarvitse rakkauden nimissä
peitellä, kunhan osaa edes vähän hillitä itseään
purkauksissaan;)
Tärkeää on vain pysyä uskollisena itselleen ja
rehellisenä toiselle, pitää itsensä ajan tasalla
tunteistaan ja viestitellä partnerilleen missä
mennään.

Tässä nämä tämänhetkiset ajatukset.
Jatketaan ihmeessä jutustelua.
:)Tuntemisiin:)

Lue lisää

on tosi kivaa ja antoisaa, jatketaan siis :)

Hyviä mietteitä jälleen. Tunteet pitää sekä tunnistaa, että elää :) Niin eivät turhaan kasaannu, ja muutu liian monimutkaisiksi, jolloin ehkä itsekään ei enää osaa arvioida, mistä oikeastaan on jossain tilanteessa varsinaisesti vaikkapa suuttunut.

On myös ensisijainen juttu, että on edes kapasiteettia huomioida muita se, että huomioi myös itsensä. Kun on ok fiilis itsensä kanssa, on sitä parempi olla muidenkin kanssa.

Sitäpaitsi mikäli on itse kovin hämmentynyt vaikka tunteistaan, tai juuri mainitsemaasi ahdistusta, voi helposti käydä myös niin, että käyttäytyy jotenkin hetkellisesti juuri sen perustella tietyllä tavalla, että ajattelee joidenkin asioiden olevan pielessä. Eli jopa vaikka täysin vastoin kuin muuten käyttäytyisi jossain tilanteessa. Siksi esimerkiksi riitatilanteissa on hyvä pitää semmoinen huomio mielessä sekä itsestään, että toisista ihmisistä.

Ja samaa mieltä myös tuosta tulisuudesta, ja myös siitä, että purkauksien hillitseminen noin niin kuin normaali olosuhteissa on tärkeätä :)

Olet ehdottoman oikeassa siinä, että tunteiden jakaminen toisen kanssa on tärkeätä. Lisäksi voisi mielestäni ajatella niin, että jotkut hetket ja tilanteet ovat tietyllä tavalla merkityksellisempiä kuin toiset. Ja silloin kun jonkun ihmisen kanssa jakaa hienoja asioita, sen kyllä huomaa jotenkin erityisesti :)

Olet myös oikeassa siinä, että jokainen ihmissuhde on omanlaisensa. Pääasia on, että suhde - olipa millainen tahansa - tuntuu hyvältä sen osapuolista. Silloinhan on kyseessä hyvä suhde. Saattaa myös olla, että samassa suhteessa on erilaisia vaihteita, jotka oikeastaan ovat ehkä kuitenkin jollain tavalla tärkeitä kaikki.

Sitä paitsi jos vaikka hetken rauhoittuu, ja miettii asioita niin usein juuri myös se aiemmin mainitsemani tausta jollekin tulistumiselle löytyy paremmin kun ensin pohtii vaikka itsekseen, mistä suuttumus johtuu. Samoin myös monissa muissa asioissa. Tunteilla kun harvoin on logiikkaa juurikaan, ja kuitenkin jotenkin pitäisi ehkä koittaa kehittyä siinä, että oppisi vähän tuntemaan omaa logiikkaansa, samoin toisen ihmisen. Siihen toisn vaaditaan useampia erilaisia tilanteita, ja tietysti tutustumista toiseen ihmiseen kokonaisuutena. Ja niin hyvä kuin joskus onkin tuuletella tuntojaan, yhtä tärkeätä on myös pystyä kertomaan sitten rauhallisemmassa tilanteessa toiselle ihmiselle, mistä ehkä olikin kyse :)

"Tärkeää on vain pysyä uskollisena itselleen ja
rehellisenä toiselle, pitää itsensä ajan tasalla
tunteistaan ja viestitellä partnerilleen missä
mennään."

Niin harvinaisen yksinkertaista, ja totta :)

Onko mielestäsi muuten olemassa tilanteita, joissa tunteiden näyttäminen on enemmän tai vähemmän soveliasta?

Mietteitäsi mielellään taas lukien, ja
fiilistely on ehdottoman hyvä juttu :)

lempi kirjoitti:

on tosi kivaa ja antoisaa, jatketaan siis :)

Hyviä mietteitä jälleen. Tunteet pitää sekä tunnistaa, että elää :) Niin eivät turhaan kasaannu, ja muutu liian monimutkaisiksi, jolloin ehkä itsekään ei enää osaa arvioida, mistä oikeastaan on jossain tilanteessa varsinaisesti vaikkapa suuttunut.

On myös ensisijainen juttu, että on edes kapasiteettia huomioida muita se, että huomioi myös itsensä. Kun on ok fiilis itsensä kanssa, on sitä parempi olla muidenkin kanssa.

Sitäpaitsi mikäli on itse kovin hämmentynyt vaikka tunteistaan, tai juuri mainitsemaasi ahdistusta, voi helposti käydä myös niin, että käyttäytyy jotenkin hetkellisesti juuri sen perustella tietyllä tavalla, että ajattelee joidenkin asioiden olevan pielessä. Eli jopa vaikka täysin vastoin kuin muuten käyttäytyisi jossain tilanteessa. Siksi esimerkiksi riitatilanteissa on hyvä pitää semmoinen huomio mielessä sekä itsestään, että toisista ihmisistä.

Ja samaa mieltä myös tuosta tulisuudesta, ja myös siitä, että purkauksien hillitseminen noin niin kuin normaali olosuhteissa on tärkeätä :)

Olet ehdottoman oikeassa siinä, että tunteiden jakaminen toisen kanssa on tärkeätä. Lisäksi voisi mielestäni ajatella niin, että jotkut hetket ja tilanteet ovat tietyllä tavalla merkityksellisempiä kuin toiset. Ja silloin kun jonkun ihmisen kanssa jakaa hienoja asioita, sen kyllä huomaa jotenkin erityisesti :)

Olet myös oikeassa siinä, että jokainen ihmissuhde on omanlaisensa. Pääasia on, että suhde - olipa millainen tahansa - tuntuu hyvältä sen osapuolista. Silloinhan on kyseessä hyvä suhde. Saattaa myös olla, että samassa suhteessa on erilaisia vaihteita, jotka oikeastaan ovat ehkä kuitenkin jollain tavalla tärkeitä kaikki.

Sitä paitsi jos vaikka hetken rauhoittuu, ja miettii asioita niin usein juuri myös se aiemmin mainitsemani tausta jollekin tulistumiselle löytyy paremmin kun ensin pohtii vaikka itsekseen, mistä suuttumus johtuu. Samoin myös monissa muissa asioissa. Tunteilla kun harvoin on logiikkaa juurikaan, ja kuitenkin jotenkin pitäisi ehkä koittaa kehittyä siinä, että oppisi vähän tuntemaan omaa logiikkaansa, samoin toisen ihmisen. Siihen toisn vaaditaan useampia erilaisia tilanteita, ja tietysti tutustumista toiseen ihmiseen kokonaisuutena. Ja niin hyvä kuin joskus onkin tuuletella tuntojaan, yhtä tärkeätä on myös pystyä kertomaan sitten rauhallisemmassa tilanteessa toiselle ihmiselle, mistä ehkä olikin kyse :)

"Tärkeää on vain pysyä uskollisena itselleen ja
rehellisenä toiselle, pitää itsensä ajan tasalla
tunteistaan ja viestitellä partnerilleen missä
mennään."

Niin harvinaisen yksinkertaista, ja totta :)

Onko mielestäsi muuten olemassa tilanteita, joissa tunteiden näyttäminen on enemmän tai vähemmän soveliasta?

Mietteitäsi mielellään taas lukien, ja
fiilistely on ehdottoman hyvä juttu :)

Lue lisää

Tykkään kirjoittelustamme. On kivaa, kun tunne on
molemminpuolinen :)!

...Tunteiden näyttämiseen oikea hetki on aina ja
joka kerta - nyt!

Mahtavaa on se, miten ikinä ei tarvitsisi peitellä
tunteitaan. Ja miksi pitäisikään?! Riittää kun
osaa mitoittaa tunnereaktionsa kulloiseenkin
tilanteeseen sopiviksi. Ei ole yhdentekevää
pureeko vihaisena ollessaan hampaitaan yhteen vai
huutaako hävyttömyyksiä vihansa kohteelle:)
Ja siten on mahdollista elää tunteet tuoreeltaan,
vaikka ympäristö ei aina tunnemyönteinen
olisikaan:)

Tärkeää on myös riittävän usein päästä paikkaan,
jossa pystyy tunteensa elämään voimakkaasti.
Kotiin, ystävien seuraan tai mihin vaan
tunnevapaaseen ilmapiiriin, jossa saa päästellä
menemään ilman paineita.

Läheisiä ihmisiä tarvitsee jokainen. Niitä, joille
voi pelotta mieltään purkaa. Sellaisia, joilta
riittää ymmärrystä niinäkin hetkinä, kun oma
käytös on ala-arvoista ja pahan olon värittämää.
Känkkäränkkäily on ajoittain jees :)

Joo, ehdottoman tärkeitä asioita ovat myös nuo
mainitsemasi hyvä fiilis, jonka avulla jaksaa
paremmin ja riittävä itsensä tunteminen.
Tottahan se on, että ilman hyvää perus fiilistä
on jatkuvasti pahalla tuulella, ja ilman hyvää
itsetuntemusta on mahdotonta kertoa muille
pahan olon olevan heistä riippumatonta.

Käytännössä ihminen on raskasta seuraa muille,
jos häneltä puuttuvat kaikki elämän perustaidot. Raskasta seuraa sekä itselleen että muille.
En osaa summata sen paremmin tätä sillisalaatia
nyt :)

Kirjoittelemisiin :)!

Anteeksi ekanakin, että tällä lailla uskaltaudun tähän teidän upeaan kahdenkeskiseen keskusteluun, jota on ollut upea ja mielenkiintoista seurata. Olette varmasti molemmat upeita ja filmaattisia persoonia.

Haluaisin kysyä teiltä erästä asiaa. Erottiin mieheni kanssa puoli vuotta sitten ja meillä vallitsee nyt molemminpuolinen viha-rakkaussuhde. Tai mieheni (29v) puolelta se vaikuttaa enemmin pelkältä vihasuhteelta (henkisesti), mutta minulla on sekä valtavia rakkaudentunteita, että mielettömiä vihantunteita tätä exääni kohtaan (joka siis minut jätti 10 vuoden jälkeen). Välillä ihan pelottaa olenko normaali; voiko samaa ihmistä rakastaa ja vihata koko sydämestään, kun eivätkös nuo tunteet ole täysin toistensa vastakohtia?

Haluaisin vaan kuulla teidän kommenttinne, kun vaikutatte ihmisiltä, jotka ovat pintaa syvemmälle näihin kahteen tunteeseen perehtyneet :)

Dada76 kirjoitti:

Anteeksi ekanakin, että tällä lailla uskaltaudun tähän teidän upeaan kahdenkeskiseen keskusteluun, jota on ollut upea ja mielenkiintoista seurata. Olette varmasti molemmat upeita ja filmaattisia persoonia.

Haluaisin kysyä teiltä erästä asiaa. Erottiin mieheni kanssa puoli vuotta sitten ja meillä vallitsee nyt molemminpuolinen viha-rakkaussuhde. Tai mieheni (29v) puolelta se vaikuttaa enemmin pelkältä vihasuhteelta (henkisesti), mutta minulla on sekä valtavia rakkaudentunteita, että mielettömiä vihantunteita tätä exääni kohtaan (joka siis minut jätti 10 vuoden jälkeen). Välillä ihan pelottaa olenko normaali; voiko samaa ihmistä rakastaa ja vihata koko sydämestään, kun eivätkös nuo tunteet ole täysin toistensa vastakohtia?

Haluaisin vaan kuulla teidän kommenttinne, kun vaikutatte ihmisiltä, jotka ovat pintaa syvemmälle näihin kahteen tunteeseen perehtyneet :)

Lue lisää

..ja kiitos :) Olet toki tervetullut mukaan keskustelemaan, nämähän ovat avoimia keskustelupalstoja ja uudet näkemykset ja ajatukset osa ideaa :)

On kertakaikkiaan hassua, että vihaa pidetään rakkauden vastakohtana. Pikemminkin tunteettomuus voisi olla sitä.

Luulen, että eroprosessissa on ihan normaalia, että tulee käytyä erilaisia tunnetiloja läpi. Esimerkiksi viha voi olla tapa saada etäisyyttää toiseen ihmiseen. Pitää saada tilaa ympärilleen, ja välillä tietysti tulee ikävä niitä hyviä hetkiä. Tunteet siis heittelhtivät.

Josko kovin riitaisissa tunnelmissa olette eronneet, ehkä kannattaa ottaa vähän välimatkaa, ja vaikka yhdessä todeta, että molemmat tarvitsevat sitä, jotta joskus tulevaisuudessa on hyvät välit taas.

Oma eroni aikanaan useampia vuosia sitten pitkästä suhteesta oli jokseenkin riidaton, sillä vaikka taustalla olikin pitkä suhde, olimme ehkä molemmat tahoillamme jo työstäneet eroa ennen kuin varsinaisesti sitten erosimme. Paljon tietysti asiaan vaikuttaa se, mistä syistä ero on johtunut, ja kuinka henkilökohtaisesti eron ottaa. Esimerkiksi entistä poikaystävääni pidän ystävänäni, vaikka niin usein emme näekään hänen uuden perheensä ollessa tottakai etusijalla nykytilanteessa.

Viha todennäkösesti erotilanteessa on kuitenkin lähinnä vain väline käsitellä pahaa mieltä. Ja rakkaus sinänsä ihan normaali tunnetila, sillä kyllähän noin pitkän suhteen jälkeen on paljon erilaisia asioita, ja juttuja jotka liittyvät toiseen ihmiseen. Eroaminen on myös osaltaan olla noin pitkän suhteen jälkeen aika turvatonkin tunne. Ja ehkä vihasta löytää myös jonkinlaista voimaa, jolla jaksaa mennä asiasta yli.

Harvemmin kai itseasiassa pitkistä suhteista eroavat miehet, joten voi myös olla, että entinen miehesi oikeasti todella tarvitsee tilaa vaikka kasvaa ihan ihmisenä, ja itsenäistyä noinkin pitkän suhteen jälkeen. Yleistä voi myös olla, että mies vaikka käy paljon ulkona eron jälkeen, jotta ei tarvitse yksin olla mietteiden kanssa. Eikä se silti tarkoita, ettei olisi pahoillaan tilanteesta. Hänen vihan tuntemuksensa voivat myös olla merkki vastaavasta ristiriitaisesta tunteesta, kuin sinulla on, ja ehkä hänen on vaikeata suhtautua sinuun, joten tarvitsee tällä hetkellä vähän tilaa.

Erotunnelmissa ei kannatakaan ehkä niinkään kiinnittää huomiota hetkellisiin tilanteisiin, vaan miettiä että jossain vaiheessa tilanne on varmasti kivempi. Ja asioiden kehittymisen positiiviseen suuntaan voi myös itse valita.
Tunteet kannattaa sallia itselleen, sillä niitä ei kuitenkaan pysty järkeistämään. Mikäli kuitenkin asiaan pystyy vaikuttamaan, niin tekojaan kannattaa koittaa välillä miettiä etenkin silloin kuin juuri tunteet heittelehtivät noinkin paljon. Eli nukkua yön yli ajatuksen kanssa, ja sitten miettiä kuinka toimia.

Ihmissuhteissa olen joskus kuullut neuvon, että asioita ei pitäisi varsinaisesti puida yhdessä silloin kun on riitatilanne käynnissä, vaan sitten kun on molemmilla vähän parempi olo.

Ehkä myös helpottaa ajatus, että et sinä häntä mitenkään kokonaan menetä, vaikka nyt riitelisitte. Erotilanteessa kannattaa kuitenkin aina muistaa, että molemmilla tunteet heittelehtivät, ja välillä sattuu. Tuntemukset voivat myös vaihdella eri aikoina, eivätkä välttämättä ajoitu juuri samaan hetkeen, joten toisen tunteita ei ehkä ole aina niin helppo tunnistaa. Kunhan tilanne on rauhoittunut, ehkä molemmille tulee kuitenkin sellainen olo, että on kiva olla hyvissä väleissä toisen kanssa :)

Tässä tällaista pohdintaa. Jatka toki itsekin :)

Hauskaa on ollut ja toivon mukaan myös muut ovat
viihtyneet:)
Kaikenkattavasti tunteilemisiin!

Sinullakin on täydet mahdollisuudet oppia
hyväksi ja (tarvittaessa) kohteliaaksi suuttujaksi!

Malttia ja onnistumisen elämyksiä tiellesi kohti
nautinnollisempaa huomista:)

Ihan hyvä kun huomasit jatkaa kirjoittelua tänne alemmas:)

Tunnevapaan ilmapiirin luomiseen pätee sama
kuin muuhunkin mielipiteidensä ilmaisuun.
Vaatii pippurimieltä alkaa vastustaa suuria
tunneköyhiä rakennelmia ja maailman
järkähtämättömyyttä.

Tuntemisen vapaus, lapsenmielisyys ja huumori
liittyvät myös läheisesti toisiinsa. On
samanaikaisesti helppoa olla sekä avoimesti
tunteva että nauravainen. Jos saa toiset nauramaan
saa heidät samalla muuttumaan avoimemmiksi
tunteilleen.

Pienen tyytymättömyyden vanhaan ja puuduttavaan
pysähtyneisyyteen, poltteen vatsaan ja alkusysäyksen
muutokseen antaa pippurinen tunnelataus, joka
ei anna kokijalleen lupaa tyytyä keskinkertaiseen
ja valmiiseen. Kadotettu tulisuus ja piilotettu
pippurisuus ovat este tunnevapaan ilmapiirin
syntymiselle. Ilman niitä voi tuudittautua
pysähtyneeseen ja tyytyä maailmaan sellaisena
kuin se kulloinkin sattuu olemaan.

Ilman tulisuutta ihminen on enemmän ympäristönsä
armoilla. Pikku viha on muutoksen siemen ja
estää ihmistä jäämästä paikoilleen.

Tunteidensa ja mielipiteidensä jakamisiin ja
kivojen kamujensa kanssa olemisiin :)

Yhdentekevä kirjoitti:

Ihan hyvä kun huomasit jatkaa kirjoittelua tänne alemmas:)

Tunnevapaan ilmapiirin luomiseen pätee sama
kuin muuhunkin mielipiteidensä ilmaisuun.
Vaatii pippurimieltä alkaa vastustaa suuria
tunneköyhiä rakennelmia ja maailman
järkähtämättömyyttä.

Tuntemisen vapaus, lapsenmielisyys ja huumori
liittyvät myös läheisesti toisiinsa. On
samanaikaisesti helppoa olla sekä avoimesti
tunteva että nauravainen. Jos saa toiset nauramaan
saa heidät samalla muuttumaan avoimemmiksi
tunteilleen.

Pienen tyytymättömyyden vanhaan ja puuduttavaan
pysähtyneisyyteen, poltteen vatsaan ja alkusysäyksen
muutokseen antaa pippurinen tunnelataus, joka
ei anna kokijalleen lupaa tyytyä keskinkertaiseen
ja valmiiseen. Kadotettu tulisuus ja piilotettu
pippurisuus ovat este tunnevapaan ilmapiirin
syntymiselle. Ilman niitä voi tuudittautua
pysähtyneeseen ja tyytyä maailmaan sellaisena
kuin se kulloinkin sattuu olemaan.

Ilman tulisuutta ihminen on enemmän ympäristönsä
armoilla. Pikku viha on muutoksen siemen ja
estää ihmistä jäämästä paikoilleen.

Tunteidensa ja mielipiteidensä jakamisiin ja
kivojen kamujensa kanssa olemisiin :)

Lue lisää

Olet oikeassa jälleen siinä, että monessa paikassa tarvittaisiin enemmän sellaista persoonallista kosketusta ilmapiiriin :)

Ja itseasiassa voisi myös ajatella niin, että joskus ihmiset, jotka ovat tunteellisia avoimesti oikeasti vaikuttavat asioihin. Tai ylipäätään persoonallisia pienine oikkuineen.
Käytännössä tietysti myös tarkoittaa sitä, että kyseinen ihminen laittaa itseään ehkä enemmän likoon, ja niin niitä tuloksiakin saavutetaan ;)

Ei aina kuitenkaan helpoin ratkaisu. Ja tietysti sitten taas henkilökohtaisissa suhteissa myös ihminen, joka avoimesti näyttää tunteensa on ehkä herkempi sille, että vaikkapa riitatilanteessa toinen voi loukatakin ehkä enemmän. Toisaalta silloin kun nauretaan yhdessä, tilanne on sitä antoisampi, ja pienet loukkauksetkin unohtuvat hetkessä. Suhde on vilpitön kaikissa muodoissaan. Sellaisista suhteista, joissa ihmiset ovat oma itsensä ainakin itse tykkään :)

Naurun yhdistävää voimaa on muuten myös tutkittu tietellisesti, ja huomattu että se tosiaan on sellaista sosiaalista liimaa :) eli enemmän naurua siis!

Myös kovin jäyhät organisaatiot, ja muutenkin erilaisten ryhmien muodotuminen ottavat aina vähän aikaansa. Ja esimerkiksi ryhmien dynaamisesta muodostumisesta usein käytetään avoimesti myös sellaista ajatusta, että kehitys vaiheeseen kuuluu nk. "strorming and norming" -vaiheita. Eli riitaisampi vaihe kuuluu myös ryhmän muodostumiseen. Sen jälkeen vasta alkaa näkyä, mitä mistäkin on tulossa. Ja on tutkittu, että muun muassa tiimit, jotka ovat hiukan "räjähdys alttiita" saavat usein huipputuloksia aikaiseksi. Eli siinä mielessä tuo mainitsemasi "potku" jota vihasta tai ehkä enemminkin tietystä positiivesta aggressioista, syntyy voi oikeasti olla myös varsin kehittävä voima.

Terve lapsenmielisyys avoimuutta ajatellen on aina hyvä asia. Yksi juttu, jota tosin olen joskus miettinyt, että ystävällisiä ja avoimia ihmisiä ehkä myös jotenkin pidetään joskus hiukan naiveina. Hassua sinänsä, sillä voihan ulospäinsuuntaunut ihminenkin olla saman aikaisesti myös hiukan introvertti ja pohdiskeleva. Aika jännää dialogia muuten juuri vastaavasta kävi Hesse kirjassaan "narkissos ja kultasuu". Oletko sattunut lukemaan?

Odottelen taas fiilistelyäsi, ja näkemyksiäsi :)

lempi kirjoitti:

Olet oikeassa jälleen siinä, että monessa paikassa tarvittaisiin enemmän sellaista persoonallista kosketusta ilmapiiriin :)

Ja itseasiassa voisi myös ajatella niin, että joskus ihmiset, jotka ovat tunteellisia avoimesti oikeasti vaikuttavat asioihin. Tai ylipäätään persoonallisia pienine oikkuineen.
Käytännössä tietysti myös tarkoittaa sitä, että kyseinen ihminen laittaa itseään ehkä enemmän likoon, ja niin niitä tuloksiakin saavutetaan ;)

Ei aina kuitenkaan helpoin ratkaisu. Ja tietysti sitten taas henkilökohtaisissa suhteissa myös ihminen, joka avoimesti näyttää tunteensa on ehkä herkempi sille, että vaikkapa riitatilanteessa toinen voi loukatakin ehkä enemmän. Toisaalta silloin kun nauretaan yhdessä, tilanne on sitä antoisampi, ja pienet loukkauksetkin unohtuvat hetkessä. Suhde on vilpitön kaikissa muodoissaan. Sellaisista suhteista, joissa ihmiset ovat oma itsensä ainakin itse tykkään :)

Naurun yhdistävää voimaa on muuten myös tutkittu tietellisesti, ja huomattu että se tosiaan on sellaista sosiaalista liimaa :) eli enemmän naurua siis!

Myös kovin jäyhät organisaatiot, ja muutenkin erilaisten ryhmien muodotuminen ottavat aina vähän aikaansa. Ja esimerkiksi ryhmien dynaamisesta muodostumisesta usein käytetään avoimesti myös sellaista ajatusta, että kehitys vaiheeseen kuuluu nk. "strorming and norming" -vaiheita. Eli riitaisampi vaihe kuuluu myös ryhmän muodostumiseen. Sen jälkeen vasta alkaa näkyä, mitä mistäkin on tulossa. Ja on tutkittu, että muun muassa tiimit, jotka ovat hiukan "räjähdys alttiita" saavat usein huipputuloksia aikaiseksi. Eli siinä mielessä tuo mainitsemasi "potku" jota vihasta tai ehkä enemminkin tietystä positiivesta aggressioista, syntyy voi oikeasti olla myös varsin kehittävä voima.

Terve lapsenmielisyys avoimuutta ajatellen on aina hyvä asia. Yksi juttu, jota tosin olen joskus miettinyt, että ystävällisiä ja avoimia ihmisiä ehkä myös jotenkin pidetään joskus hiukan naiveina. Hassua sinänsä, sillä voihan ulospäinsuuntaunut ihminenkin olla saman aikaisesti myös hiukan introvertti ja pohdiskeleva. Aika jännää dialogia muuten juuri vastaavasta kävi Hesse kirjassaan "narkissos ja kultasuu". Oletko sattunut lukemaan?

Odottelen taas fiilistelyäsi, ja näkemyksiäsi :)

Lue lisää

taisi vähän rönsytä aiheesta, ehkä kuitenkin sallittua :)

lempi kirjoitti:

taisi vähän rönsytä aiheesta, ehkä kuitenkin sallittua :)

Moi taas, rönsyilköön vaan mun puolesta :)
Kaikki asiat maailmassa liittyvät jotain kautta
toisiinsa, mikä vaikeuttaa jossain kapeassa
aiheessa pysymistä :)

Enpä ole tuota mainitsemaasi kirjaa lukenut,
mutta muistan sinun sitä suositelleen, jos osuu
kohdalle :)

Yksi mieleen tullut juttu on se, miten stressi
vaikuttaa ihmisiin luultavasti yhteiskunnallisellakin
tasolla. Ja stressaamisen ollessa yleinen asenne,
näkyy se suurissa ihmisjoukoissa: kulttuurissa,
ihmissuhteissa, työpaikalla, liikenteessä,
kapakoissa jne. Lista on pitkä.

Ei tule äkkiseltään yhtään länsimaata mieleen,
jonka kaupungeissa ei oltaisi kiireisiä.
Ja toisaalta ei myöskään yhtään kehitysmaata,
joissa ihmisillä olisi kova kiire.
Monissa kehitysmaissa kiireettömyys ja vapaa
eläminen ovat niitä asioita, joita saatan vähän
kadehtia niiden muuten kurjista oloista
huolimatta.

Ilman kiirettä on aikaa ja tilaa itselleen.
Mahdollisuus olla, tuntea ja luoda sisälleen
sekä ympärilleen tunteen ja ilmaisun vapautta.

Huolestuttavasti olen lipsumassa itsekin aiheesta,
mutta todettakoon, että ilman kiirettä on aikaa
myös äkäilyyn ja muuhun terapeuttiseen riehuntaan :)

Hei ensikertaan ja rönsyilemisiin :)

Yhdentekevä kirjoitti:

Moi taas, rönsyilköön vaan mun puolesta :)
Kaikki asiat maailmassa liittyvät jotain kautta
toisiinsa, mikä vaikeuttaa jossain kapeassa
aiheessa pysymistä :)

Enpä ole tuota mainitsemaasi kirjaa lukenut,
mutta muistan sinun sitä suositelleen, jos osuu
kohdalle :)

Yksi mieleen tullut juttu on se, miten stressi
vaikuttaa ihmisiin luultavasti yhteiskunnallisellakin
tasolla. Ja stressaamisen ollessa yleinen asenne,
näkyy se suurissa ihmisjoukoissa: kulttuurissa,
ihmissuhteissa, työpaikalla, liikenteessä,
kapakoissa jne. Lista on pitkä.

Ei tule äkkiseltään yhtään länsimaata mieleen,
jonka kaupungeissa ei oltaisi kiireisiä.
Ja toisaalta ei myöskään yhtään kehitysmaata,
joissa ihmisillä olisi kova kiire.
Monissa kehitysmaissa kiireettömyys ja vapaa
eläminen ovat niitä asioita, joita saatan vähän
kadehtia niiden muuten kurjista oloista
huolimatta.

Ilman kiirettä on aikaa ja tilaa itselleen.
Mahdollisuus olla, tuntea ja luoda sisälleen
sekä ympärilleen tunteen ja ilmaisun vapautta.

Huolestuttavasti olen lipsumassa itsekin aiheesta,
mutta todettakoon, että ilman kiirettä on aikaa
myös äkäilyyn ja muuhun terapeuttiseen riehuntaan :)

Hei ensikertaan ja rönsyilemisiin :)

Lue lisää

..ollaan siis kuin pienet mansikka-pellot :)

On oikeastaan aika hauskaa joskus saada jonkinlaisia ahaa-elämyksiä siitä, miten jotkut asiat tosiaa liittyvätkin toisiinsa. Ja joskus kun menee mutkan kautta, saattaa taas päästä itse asiaankin ;)

Tuo kirja on tosiaan ihan luettava, ilmestynyt juuri uusi painos pokkarina. Samoin kyllä muutkin Hessen kirjat ovat luettavia, joita joskus lukenut. Niissä on juoni, mutta samalla käsittelevät jollain tavalla ihmisyyttä erilaisissa tilanteissa.

Olet oikeassa myös tuosta stressaamisasiasta.
Usein myös sanotaan, että stressaantuneena ihmiset saattavat saada esimerkiksi jonkinlaisia tuntemuksia siitä, että jotain ikävää saattaa tapahtua. Samoin pienet ja suuremmat asiat menevät mittasuhteiltaan sekaisin, ja tavallaan jossain tilanteessa voi olla aika pienikin piste iin päälle, joka sitten saa ihmisen reagoimaan jotenkin joihinkin asioihin, jotka juontavatkin juurensa vaikka joistain ihan muista jutuista. Ja käytös voi muuttua jotenkin puolustavaksi tai muuten oudoksi sekä muille, että ehkä jopa itselleen.

Stressaantuneena on vaikeampaa myös suhteuttaa asioita, ja erilaiset asiat saattavat mennä keskenään sekaisin tiedostamattakin. Sellainen epämääräisyys puolestaan tekee myös ihmistä kiukkuiseksi. Siihenkin ja siinäkin mielessä on hyvä myös antaa itselleen aikaa. Ja silloin kun vaikka elämässä on sellainen tilanne, että tapahtuu paljon, myös välillä juuri hakea sitä tilaa ympärilleen, ja vieläpä itselleen ominaisella tavalla.

Tuollainen "sressitila", jossa monet ihmiset länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa elävät aika pitkiäkin aikoja joskus, myös varmasti saattaa aiheuttaa välillä hermostumista muutenkin.

Puhutaanhan nykyisin jopa lomastressistä, jolla esimerkiksi selitetään sitä, että ihmiset kiukuttelevat toisilleen etenkin lomien alussa. Stressiähän pidetään myös yhtenä merkittävänä terveydellisenä uhkana. Ja kiukuttelu puolestaan saattaa ehkä vaikka sellaisessa tilanteessa johtua siitä, että ei ole saanut juuri sitä tilaa välillä ympärilleen. Toisaalta ehkä myös helpottaa juuri siihen stressiin. Etenkin jos on sallittua, eikä siten tuota lisästressiä :)

Voi myös olla, että individualistinen kulttuuri ehkä painottaa sitä, kuinka yksilön menestyminen erilaisissa asioissa on tärkeätä, ja se ehkä myös aiheuttaa lisästressiä vielä mahdollisesti muuten streessavien asioiden lisäksi. Yhteisökeskeisemmässä kulttuurissa vastaavilta ehkä mahdollisesti vähän vältytään, ja muutenkin asioita jaetaan toisella tavalla muiden ihmisten kanssa. Tämä tosin vain mieleen tulleena asiana, ilman sen kummempaa juuri nyt mieleen tullutta tutkimus tms. taustaa.

Yksi tärkeä seikka myös pitää mielestäni mielessä on se, että toiset ihmiset eivät missään vaiheessa muutu vain välineiksi, jotka ovat käytettävissä erilaisissa tilanteissa. Vaan tosiaan muistaa, että ovat aina ihan oikeita ihmisiä, olivatpa millaisia tahansa. Ja yhtä lailla esimerkiksi elävät erilaisia sekä jaettuja asioita, että myös itsenäisiä asioita kuin itsekin elää.

Pienemmissä yhteisöissä ehkä on niin, että tavallaan puitteet ovat sellaiset, että ihmiset ovat kokonaisuuksia, joihin mahtuu esimerkiksi juuri kaikki mahdolliset tunteet ja tuntemukset. Kuten myös se, että vaikka ihminen jatkuvasti kehittyy niin on kuitenkin olemassa myös useammissa tilanteissa jollain tavalla pysyvinä hahmoina.

Toisaalta taas saattaa tietysti käydä myös niin, että jos joku ihminen voimakkaasti vaikka leimautuu tietynlaiseksi voi kehittyminen ja kasvaminen siitä mielikuvasta vaatia myös satunnaista minä-kuvan päivittämistä niin itselle kuin toisillekin. Myös siihen on tärkeätä antaa toiselle tilaa. Tämä erityisesti vaikka pitkissä ystävyyssuhteissa, jonkinlaisissa yhteisöissä, jotka ovat tiivitä, sekä tietysti myös parisuhteessa. Eli siinäkin mielessä ajatella, että sekä itsessä että toisissa tapahtuu jatkuvaa kehitystä, mikä tietysti osaltaan myös mielekästä ja antoisaa. Ja välillä jopa vaikka miettiä asioita juuri toisten ihmisten sekä omasta näkökulmasta myös siinä mielessä. Osaltaan myös kiukuttelu saattaakin kehittää joskus ihmistä. Kuten myös vaikka kiukuttelun, kuten muidenkin tunteiden miettiminen muutenkin kuin hetkellisinä ja tilannesidonnaisina asioina :)

Ja itseasiassa myös esimerkiksi parisuhteessa olisi hyvä muistaa, että toinen ihminen on toinen ihminen vaikka asioita tehtäisiinkiin yhdessä. Ja siksi silloin kuin on tärkeätä suuttua, on tärkeätä suuttua. Mikä voi myös olla hyväksi toiselle ihmiselle ihan ilman, että asia olisi heti sidoksissa vain itseensä.

Lisää rönsyilyä.. :)

Olen joskus myös miettinyt sitä, että onkohan niin, että sitten kun on itse vanhempi niin tavallaan itsekin alkaa elämään sellaista vanhojen ihmisten rytmiä, kuten esimerkiksi vanhukset, vai olemmeko niin yhteiskunnalliseen rytmiin sidottuja, ja tottuneita, että tietty vaihde pysyy myös iäkkäämpänä tulevilla sukupolvilla. Viitteitä erilaisissa tilanteissa tulee molemmista vaihtoehdoista. Ja joissain tilanteissa ehkä myös huomaaa kuinka rauhallista puuhastelua esimerkiksi on tekeillä. Toisinaan taas asioita saadaan enemmänkin aikaiseksi. Myös laatu on tietysti yksi asia, joka puolestaan aika moninaisestikin sitten littyy asiaan :)

Olet varmasti oikeassa siinä, että joissain kulttuureissa, joissa ei ole esimerkiksi materia - ja sitä kautta hyvinvointi, niin kehittynyttä, on paljon asioita, joista myös länsimaissa voitaisiin ottaa opiksi. Sekä lisäksi vähän miettiä juttuja ihan niiden perimmäisten kuitenkin kaikille ihmisille tärkeiden asioiden, ja elämän yksinkertaisten ja merkitystellisten juttujen näkökulmasta.

Muun muassa rahan tekeminen tai älytön ostaminen tms. voi olla merkki turvattomuudesta ihan siinä missä jossain toisaalla vaikka se turvallisuuden tunne haetaan ihan muista asioista. Ja tunnetusti, mikäli ihminen ei tunne oloaan turvalliseksi jostain syystä, ihminen on puolustusasemissa, josta aiemmin keskusteltiin.

Tuo aikaa ja tilaa itselleen on ehdottoman tärkeätä. Ja kun sitä tajuaa antaa itselleen, niin seuraavaksihan sitä haluaa antaa myös toisille. Siksi varmaan usein mielellään ihmiset kun huomaavat jonkun muunkin asian olevan kivan, sen mielellään jakaisi myös toisen / toisten kanssa muissakin asioissa :)

"Ilman kiirettä on aikaa ja tilaa itselleen.
Mahdollisuus olla, tuntea ja luoda sisälleen
sekä ympärilleen tunteen ja ilmaisun vapautta."

Mitä muuten tarkoitat tuolla luoda sisälleen tunteen ja ilmaisun vapautta? Usein ilmaisemisesta kun tulee ulospäinsuuntautunut mielikuva. Ympärilleen siis ehkä tarkoittaa muillekin? :)

Ihania äksyilyitä, olemisia ja tuntemisia, sekä uusia mietteitä taas :)

lempi kirjoitti:

..ollaan siis kuin pienet mansikka-pellot :)

On oikeastaan aika hauskaa joskus saada jonkinlaisia ahaa-elämyksiä siitä, miten jotkut asiat tosiaa liittyvätkin toisiinsa. Ja joskus kun menee mutkan kautta, saattaa taas päästä itse asiaankin ;)

Tuo kirja on tosiaan ihan luettava, ilmestynyt juuri uusi painos pokkarina. Samoin kyllä muutkin Hessen kirjat ovat luettavia, joita joskus lukenut. Niissä on juoni, mutta samalla käsittelevät jollain tavalla ihmisyyttä erilaisissa tilanteissa.

Olet oikeassa myös tuosta stressaamisasiasta.
Usein myös sanotaan, että stressaantuneena ihmiset saattavat saada esimerkiksi jonkinlaisia tuntemuksia siitä, että jotain ikävää saattaa tapahtua. Samoin pienet ja suuremmat asiat menevät mittasuhteiltaan sekaisin, ja tavallaan jossain tilanteessa voi olla aika pienikin piste iin päälle, joka sitten saa ihmisen reagoimaan jotenkin joihinkin asioihin, jotka juontavatkin juurensa vaikka joistain ihan muista jutuista. Ja käytös voi muuttua jotenkin puolustavaksi tai muuten oudoksi sekä muille, että ehkä jopa itselleen.

Stressaantuneena on vaikeampaa myös suhteuttaa asioita, ja erilaiset asiat saattavat mennä keskenään sekaisin tiedostamattakin. Sellainen epämääräisyys puolestaan tekee myös ihmistä kiukkuiseksi. Siihenkin ja siinäkin mielessä on hyvä myös antaa itselleen aikaa. Ja silloin kun vaikka elämässä on sellainen tilanne, että tapahtuu paljon, myös välillä juuri hakea sitä tilaa ympärilleen, ja vieläpä itselleen ominaisella tavalla.

Tuollainen "sressitila", jossa monet ihmiset länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa elävät aika pitkiäkin aikoja joskus, myös varmasti saattaa aiheuttaa välillä hermostumista muutenkin.

Puhutaanhan nykyisin jopa lomastressistä, jolla esimerkiksi selitetään sitä, että ihmiset kiukuttelevat toisilleen etenkin lomien alussa. Stressiähän pidetään myös yhtenä merkittävänä terveydellisenä uhkana. Ja kiukuttelu puolestaan saattaa ehkä vaikka sellaisessa tilanteessa johtua siitä, että ei ole saanut juuri sitä tilaa välillä ympärilleen. Toisaalta ehkä myös helpottaa juuri siihen stressiin. Etenkin jos on sallittua, eikä siten tuota lisästressiä :)

Voi myös olla, että individualistinen kulttuuri ehkä painottaa sitä, kuinka yksilön menestyminen erilaisissa asioissa on tärkeätä, ja se ehkä myös aiheuttaa lisästressiä vielä mahdollisesti muuten streessavien asioiden lisäksi. Yhteisökeskeisemmässä kulttuurissa vastaavilta ehkä mahdollisesti vähän vältytään, ja muutenkin asioita jaetaan toisella tavalla muiden ihmisten kanssa. Tämä tosin vain mieleen tulleena asiana, ilman sen kummempaa juuri nyt mieleen tullutta tutkimus tms. taustaa.

Yksi tärkeä seikka myös pitää mielestäni mielessä on se, että toiset ihmiset eivät missään vaiheessa muutu vain välineiksi, jotka ovat käytettävissä erilaisissa tilanteissa. Vaan tosiaan muistaa, että ovat aina ihan oikeita ihmisiä, olivatpa millaisia tahansa. Ja yhtä lailla esimerkiksi elävät erilaisia sekä jaettuja asioita, että myös itsenäisiä asioita kuin itsekin elää.

Pienemmissä yhteisöissä ehkä on niin, että tavallaan puitteet ovat sellaiset, että ihmiset ovat kokonaisuuksia, joihin mahtuu esimerkiksi juuri kaikki mahdolliset tunteet ja tuntemukset. Kuten myös se, että vaikka ihminen jatkuvasti kehittyy niin on kuitenkin olemassa myös useammissa tilanteissa jollain tavalla pysyvinä hahmoina.

Toisaalta taas saattaa tietysti käydä myös niin, että jos joku ihminen voimakkaasti vaikka leimautuu tietynlaiseksi voi kehittyminen ja kasvaminen siitä mielikuvasta vaatia myös satunnaista minä-kuvan päivittämistä niin itselle kuin toisillekin. Myös siihen on tärkeätä antaa toiselle tilaa. Tämä erityisesti vaikka pitkissä ystävyyssuhteissa, jonkinlaisissa yhteisöissä, jotka ovat tiivitä, sekä tietysti myös parisuhteessa. Eli siinäkin mielessä ajatella, että sekä itsessä että toisissa tapahtuu jatkuvaa kehitystä, mikä tietysti osaltaan myös mielekästä ja antoisaa. Ja välillä jopa vaikka miettiä asioita juuri toisten ihmisten sekä omasta näkökulmasta myös siinä mielessä. Osaltaan myös kiukuttelu saattaakin kehittää joskus ihmistä. Kuten myös vaikka kiukuttelun, kuten muidenkin tunteiden miettiminen muutenkin kuin hetkellisinä ja tilannesidonnaisina asioina :)

Ja itseasiassa myös esimerkiksi parisuhteessa olisi hyvä muistaa, että toinen ihminen on toinen ihminen vaikka asioita tehtäisiinkiin yhdessä. Ja siksi silloin kuin on tärkeätä suuttua, on tärkeätä suuttua. Mikä voi myös olla hyväksi toiselle ihmiselle ihan ilman, että asia olisi heti sidoksissa vain itseensä.

Lisää rönsyilyä.. :)

Olen joskus myös miettinyt sitä, että onkohan niin, että sitten kun on itse vanhempi niin tavallaan itsekin alkaa elämään sellaista vanhojen ihmisten rytmiä, kuten esimerkiksi vanhukset, vai olemmeko niin yhteiskunnalliseen rytmiin sidottuja, ja tottuneita, että tietty vaihde pysyy myös iäkkäämpänä tulevilla sukupolvilla. Viitteitä erilaisissa tilanteissa tulee molemmista vaihtoehdoista. Ja joissain tilanteissa ehkä myös huomaaa kuinka rauhallista puuhastelua esimerkiksi on tekeillä. Toisinaan taas asioita saadaan enemmänkin aikaiseksi. Myös laatu on tietysti yksi asia, joka puolestaan aika moninaisestikin sitten littyy asiaan :)

Olet varmasti oikeassa siinä, että joissain kulttuureissa, joissa ei ole esimerkiksi materia - ja sitä kautta hyvinvointi, niin kehittynyttä, on paljon asioita, joista myös länsimaissa voitaisiin ottaa opiksi. Sekä lisäksi vähän miettiä juttuja ihan niiden perimmäisten kuitenkin kaikille ihmisille tärkeiden asioiden, ja elämän yksinkertaisten ja merkitystellisten juttujen näkökulmasta.

Muun muassa rahan tekeminen tai älytön ostaminen tms. voi olla merkki turvattomuudesta ihan siinä missä jossain toisaalla vaikka se turvallisuuden tunne haetaan ihan muista asioista. Ja tunnetusti, mikäli ihminen ei tunne oloaan turvalliseksi jostain syystä, ihminen on puolustusasemissa, josta aiemmin keskusteltiin.

Tuo aikaa ja tilaa itselleen on ehdottoman tärkeätä. Ja kun sitä tajuaa antaa itselleen, niin seuraavaksihan sitä haluaa antaa myös toisille. Siksi varmaan usein mielellään ihmiset kun huomaavat jonkun muunkin asian olevan kivan, sen mielellään jakaisi myös toisen / toisten kanssa muissakin asioissa :)

"Ilman kiirettä on aikaa ja tilaa itselleen.
Mahdollisuus olla, tuntea ja luoda sisälleen
sekä ympärilleen tunteen ja ilmaisun vapautta."

Mitä muuten tarkoitat tuolla luoda sisälleen tunteen ja ilmaisun vapautta? Usein ilmaisemisesta kun tulee ulospäinsuuntautunut mielikuva. Ympärilleen siis ehkä tarkoittaa muillekin? :)

Ihania äksyilyitä, olemisia ja tuntemisia, sekä uusia mietteitä taas :)

Lue lisää

Ollaan vaan pikku peltoja :) Ja saakoon meissä kasvaa
muutakin, kuin pelkkiä mansikoita?:)

Nii-in. Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sisäisellä ja
"ulkoisella" tunteen ja ilmaisun vapaudella. Oota
vähän, koitan ensin selittää asian itselleni... :)

Eli tarkoitin kiireettömän ihmisen antavan
helpommin sekä itselleen että muille vapautta,
aikaa ja tilaa tuntea.

Näyttää siltä, että ihminen tahtoo
ympärilleen pääsääntöisesti samanlaisia tunteita
kokevia ihmisiä. Iloinen haluaa olla muiden
iloisten seurassa ja vihainen vihaisten jne.
Melkoista pseudoilua taas vaihteeksi. Epäilen
pidemmän päälle olevan kuitenkin rasittavaa olla
sellaisten ihmisten kanssa, joiden tunteisiin on
vaikea samaistua, koska ne poikkeavat liikaa
omista vallitsevista tunnelmista.

Stressi vieraannuttaa ihmistä omista tarpeistaan
ja tunteistaan. Ja samalla se vie kyvyn samaistua muiden ihmisten tunteisiin, kun omat vallitsevat
tuntemukset (pullottava otsasuoni, kipu
vatsassa ja kurkunpäässä, kämmenten hikoaminen,
yleinen heikotus ja ärtyisyys) vievät kaiken huomiokyvyn muualle.

Stressi sulkee ihmisen ulkomaailmasta. Sen
kahlitseva vaikutus murtaa ihmistä ja vie
helposti mennessään tunteen ja ilmaisun vapauden. Stressaantunut ihminen on liian sidoksissa omaan
pahaan oloonsa pystyäkseen samaistumaan muiden
ihmisten erilaisiin ja kaikenkattaviin tunteisiin
ja sopeutumaan normaaliin yhteiseloon.

Pitkäkestoisena ja voimakkaana stressi on myrkkyä.

Sellainen visio minulla on tulevaisuuden mummoista
ja vaareista, että norkoilevat vanhus-chateissa
ja sen semmoisissa netin tapaamispaikoissa.
Jotkut nuorekkaimmat ja näkökykynsä säilyttäneet
saattavat ruuhkauttaa vanhainkodin nettikaistaa
aikuisviihteen lataamisella vertaisverkoista.
Osa vaareista on puolestaan säilyttänyt nuoruusvuosiensa
innostuksen nettiroolipeleihin ja he pelaavat
taukoamatta lempipelejään ja tiuskivat vihaiseen sävyyn hoitajille, jotka kutsuvat vaarit
säännöllisin väliajoin syömään. Kaikkea tätä
tietokoneiden kanssa puuhastelua rytmittää muinainen
2000-luvun alun trance-musiikki, joka on syrjäyttänyt
entiset vanhan kansan ketosuosikit Kari Tapiosta lähtien...

En sitten tiiä, onko tulevaisuuden maailma entistä
hektisempi tai ovatko ihmiset onnellisempia kuin nyt.

Kaikesta huolimatta oikein mahtavan hienoa päivän
jatkoa sinulle:) ja matkaa kohti uusia mietteitä!

Yhdentekevä kirjoitti:

Ollaan vaan pikku peltoja :) Ja saakoon meissä kasvaa
muutakin, kuin pelkkiä mansikoita?:)

Nii-in. Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sisäisellä ja
"ulkoisella" tunteen ja ilmaisun vapaudella. Oota
vähän, koitan ensin selittää asian itselleni... :)

Eli tarkoitin kiireettömän ihmisen antavan
helpommin sekä itselleen että muille vapautta,
aikaa ja tilaa tuntea.

Näyttää siltä, että ihminen tahtoo
ympärilleen pääsääntöisesti samanlaisia tunteita
kokevia ihmisiä. Iloinen haluaa olla muiden
iloisten seurassa ja vihainen vihaisten jne.
Melkoista pseudoilua taas vaihteeksi. Epäilen
pidemmän päälle olevan kuitenkin rasittavaa olla
sellaisten ihmisten kanssa, joiden tunteisiin on
vaikea samaistua, koska ne poikkeavat liikaa
omista vallitsevista tunnelmista.

Stressi vieraannuttaa ihmistä omista tarpeistaan
ja tunteistaan. Ja samalla se vie kyvyn samaistua muiden ihmisten tunteisiin, kun omat vallitsevat
tuntemukset (pullottava otsasuoni, kipu
vatsassa ja kurkunpäässä, kämmenten hikoaminen,
yleinen heikotus ja ärtyisyys) vievät kaiken huomiokyvyn muualle.

Stressi sulkee ihmisen ulkomaailmasta. Sen
kahlitseva vaikutus murtaa ihmistä ja vie
helposti mennessään tunteen ja ilmaisun vapauden. Stressaantunut ihminen on liian sidoksissa omaan
pahaan oloonsa pystyäkseen samaistumaan muiden
ihmisten erilaisiin ja kaikenkattaviin tunteisiin
ja sopeutumaan normaaliin yhteiseloon.

Pitkäkestoisena ja voimakkaana stressi on myrkkyä.

Sellainen visio minulla on tulevaisuuden mummoista
ja vaareista, että norkoilevat vanhus-chateissa
ja sen semmoisissa netin tapaamispaikoissa.
Jotkut nuorekkaimmat ja näkökykynsä säilyttäneet
saattavat ruuhkauttaa vanhainkodin nettikaistaa
aikuisviihteen lataamisella vertaisverkoista.
Osa vaareista on puolestaan säilyttänyt nuoruusvuosiensa
innostuksen nettiroolipeleihin ja he pelaavat
taukoamatta lempipelejään ja tiuskivat vihaiseen sävyyn hoitajille, jotka kutsuvat vaarit
säännöllisin väliajoin syömään. Kaikkea tätä
tietokoneiden kanssa puuhastelua rytmittää muinainen
2000-luvun alun trance-musiikki, joka on syrjäyttänyt
entiset vanhan kansan ketosuosikit Kari Tapiosta lähtien...

En sitten tiiä, onko tulevaisuuden maailma entistä
hektisempi tai ovatko ihmiset onnellisempia kuin nyt.

Kaikesta huolimatta oikein mahtavan hienoa päivän
jatkoa sinulle:) ja matkaa kohti uusia mietteitä!

Lue lisää

..ja kiitos taas ajatuksistasi :)

Meissä saa kasvaa kaikkea muutakin kuin mansikoita. Kunhan tuli rönsyilystä mieleen ;)

Tuo on oikeastaan aika hyvä, että juuri ilmaisee tunteita myös itselleen. Sillä pääsääntöisesti tosiaan nyt asiaa ajateltuani ihminen usein ilmaisee asioita lähinnä toisille :)

Luulen, että meissä jokaisessa on oikeastaan aika lailla paljon erilaisia tuntemuksia, ja kaikille niille ei edes ole olemassa nimityksiä, joten määritäämme niitä sen mukaan, mihin "yläkategorioihin" olemme tottuneet erilaiset tuntemukset laittamaan.

Siksi esimerkiksi jos puhutaan vaikka paljon stressistä, yht´äkkiä kaikki ovat luvallisesti stressaantuneita, sillä siihen on helppo niputtaa myös omia erilaisia tuntemuksia. Yhtään siis kuitenkaan vähättelemättä esimerkiksi streessantumista ja stressiä merkittävänä tekijänä nyky-yhteiskunnssa, ja muutenkin.

Olet varmasti oikeassa, että ihminen kaipaa myötätuntoa, ja lisäksi ihmisiä jotka ymmärtävät toisiaan joissain asioissa ja tilanteissa, vaikka muuten toisissa jutuissa olisivat vähän erilaisiakin. Että kaikkea ei tarvitse ihan rautalangasta vääntää, vaan ollaa jotenkin joissain asioissa samalla aaltopituudella muutenkin :)

Tunnemaailmaltaan samantyyppiset ihmiset ovat luku sinäsä, lisäksi on myös ehkä oleellista erilaisten ihmisten elämäntilanne sekä eletty elämä. Esimerkiksi sinkut mielellään tekevät asioita yhdessä, perheellisillä riitttää juttua lapsista yms. eli yhdistäviä tekijöitä voi olla ihan konkreettisia juttuja, ja sitten juuri jonkinlainen hengenheimolaisuus, ja yhteiset kokemukset vaikkapa.

Sama pätee sekä iloisissa, että vaikka kiukustavissa asioissa. Ja on myös niinkin, että esimerkiksi vaikka olisi kuinka lapisrakas ja kiva viettää aikaa perheellisten ihmisten kanssa, josko ei itse ole esimerkiksi vanhempi ei pysty edes samalla tavalla osallistumaan kaikkiin asioihin. Tai puolestaan perheelliset eivät välttämättä jaksa niin kauaa keskittyä jonkun sinkun ihmisen juttuihin. Tosin tottakai on myös muitakin yhdistäviä tekijöitä. Ja sellaisia asioita, joita voi jakaa ihan muullakin tasolla, ja erilaisten ihmisten kanssa. Tai samanntyyppisten ihmisten kanssa, vaikka eletty elämä olisikin ollut erilaista.

Varsinaisissa kriisitilanteissa ja vastaavissa muissa ilmiöissä taas ihminen kuitenkin ensinnäkin käyttäytyy usein omituisesti, ja lisäksi tosiaan on vaikka kuinka haluaisi, on aika, jopa täysin kyvytön huomioimaan toisia ja toisten tuntemuksia, saati sitten toimimaan tasapuolisesti niin, että tilanteessa olisi jotain annettavaa ja vastaanotettavaa oikeasti.

Siksi juuri esimerkiksi riiteleminen, suuttuminen yms. jotka myös ovat kovin tlanteeseen sitovia tunnetiloja, olisi hyvä koittaa mieltää myös tilanteessa, jossa ei ole "tilanne päällä" ja toisaalta taas ymmärtää, että jokin närkästyminen jossain tilanteessa liittyi juuri siihen tilanteeseen, eikä ole välttämättä mikään vallitseva käsitys tai olotila. Sama nimittäin pätee pienemmässä mittakaavassa myös silloin kun kiukuttelee.

Ja siinä esimerkiksi ystävät ovat tärkeässä asemassa, sillä tuntevat toisen ihmisen, ja osaavat ehkä sijoittaa kriisin, stressaavan ajanjakson tms. suhteessa pidemmälle aikavälille.

Ja tosiasiassa on niin, että kriisiytynyt ihminen on aika rasittavaa seuraa sekä itselleen että toisille. Toisaalta jokaisella ihmisellä on jossain vaiheessa omat vaiheensa, ja ne pitää pystyä antamaan anteeksi niin itselle kuin toisisille ihmisille vaiheina.

Tietyllä tavalla siis tuo samaistuminen ei aina ole mahdollista myös ehkä tilannesidonnaisesti, ja onkin mielestäni ihan oikeutettua myös ajatella niin, että välillä ei jaksa vaikkapa jotain ihmistä, joka on kovin rankassa vaiheeessa tai muuten määrittävässä vaiheessa. Kriisit, kuten suuttuminenkin välillä, ovat kuitenkin myös osaltaan niitä juttuja, jotka kasvattavat meitä ihmisiä :)

Kauan jatkunut stressi, ja vaikkapa huonotuulisuus ovat tietysti myös asioita, jotka korostuvat esimerkiksi parisuhteessa. Olisikin hyvä koittaa mielestäni mieltää, että niin erityinen kuin parisuhde saa ollakin niin sen ei pitäisi olla ainoa suhde, joka olisi vastaus ihan jokaisen asiaan jokaisessa tilanteessa. Eli erilaisia asioita voi myös koittaa vähän ripotella välillä, etenkin silloin josko on oikein stresssaava vaihe käynnisssä. Muuten helposti käy myös niin, että lataa huomaamattaan toiseen ihmiseen ihan kohtuuttomia odotuksia, ja sitten tietysti kiukustuu kun kukaan normaali ihminen ei pysty sellaisiin vastaamaan. Samaan auttaa myös se, että juuri antaa sitä aikaa ja tilaa, jolloin vastauksia löytyy muutenkin. Ja miksei monissa muissakin suhteissa.

Onkin useimmiten erilaisissa tunnetiloissa tärkeätä miettiä ehkä taustalla olevia syitä eikä niinkään oireita vaikka suuttumukselle, josko haluaa kehittyä jollain tavalla. Ja kun ymmärtää itse vaikka suuttumismekanismiaan, on sitä helpompi ymmärtää myös toisissa.

Yleisellä tasolla ja normaaliolosuhteissa tunnelmat, ja mahdollisuus jakaa asioita ovat tietysti sitten todella tärkeitä :)

Myrkyllisestä stressistä vielä sen verran, että luin kerran jonkun tutkimuksen, jossa oli havaittu, että keski-eurooppalaisilla ihmisillä oli vähemmän stressiperäisiä sairauksia kuin muilla ihmisillä. Syy siihen oli löytynyt niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ripittäytymisestä. Kun ihmiset kertoivat asioista, jotka vaivasivat jollekin niin eivät enää kantaneet niitä samalla lailla kuormittavina asioina mukanaan. Ihan mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Ja tavallaan juuri ehkä esimerkki siitä, että kontaktia ulkomaailmaan haetaan myös erilaisten vaikeiden asioiden osalta. Olipa sitten kyse millaisesta rituaalista tahansa, käytännössä kuitenkin ihminen silloin säännöllisesti kertoo mieltään vaivaavista asioista ja epävarmuuksistaan.

Yksikseen miettiminen, niin tärkeätä kuin välillä onkin, ainoana selvitymiskeinona kun kuitenkaan ei oikeastaan ole kovin toimiva pidemmänpäälle ainoana vaihtoehtona. Toiset ihmiset ovatkin tärkeitä siis myös siinä mielessä, kuten aivan itsellisinä kokonaisuuksina muutenkin :)

Luulen, että onnellisuus on aika paljon siitä kiinni josko haluaa, ja sallii myös itselleen oikeuden olla onnellinen. Ihan samalla tavalla kuin muissakin tunnetiloissa. Siksi pitäisikin ajatella ehkä, minulla on oikeus olla onnellinen aina. Ja samoin toisilla ihmisillä. Ja kuten vaikka harjoitella kiukustumista, myös opetella sitä onnellisuutta. Huomata millaiset pienet asiat tekevät onnellisiksi, ja siinä missä antaa aikaa myös antaa oikeutus kerätä ympärilleen onnelliseksi tekeviä juttuja, ja hakeutua tilanteisiin, joissa onnellisuus tuntuu hyvältä vaihtoehdolta :)

Hauska visio tuo tulevaisuuden vanhainkodista :) Eli tietokoneet ja roolipelit vanhainkodin lisäksi muodostaisivat siis nk. suurperheen.

Luulen, että musiikki on yhtenä aika voimakkaana elämyksellisenä taidemuotona sellainen, joka tuo paljon juuri elettjä asioita ja tunnetiloja pintaan. Ja itseasiassa oikeastaan myös väline siihen, että ihminen pystyy löytämään itsestään tunnetiloja, ja myös käymään läpi vaikka niitä onnellisia hetkiä, joita elämässä ollut.

Onkin tärkeätä myös siksi elää täyspainoista elämää, että sitten vanahana on kivoja juttuja joita mietiskellä :)

Ja siitä tulikin seuraava rönsy mieleen, että aivan liian vähän nykyisin arvostetaan myös vanhoja ihmisiä, ja asioita sekä traditioita ja elämänkokemusta, joita ikääntyneemillä ihmisillä on.

Siinä kun ihmisen pitää koko ajan pärjätä yksilönä, ja vieläpä tehokkudeen ollen jonkinlainen nyky-arvo, se sellainen perinteinen tapa oppia ja jakaa asioita myös erilaisten sukupolvien välillä saisi olla ahkerampaa. Myös yksi tapa olla kontaktissa vallitsevaan maailmaan, ja maailmaan sellaisena kuin pitkän ikäkaaren ihmiset sen näkevät.

Siinä kuitenkin tarvitaan vähän kärsivällisyyttä, sillä juttuja tehdään niin kuin vanhan kansan malliin. Hitaasti. Tunnetilalta sinänsä ehkä vähän vaativampi viiteympäristö samaistua ainakin joillekin :)

Kuvailisitko muuten itseäsi onnellisena ihmisenä? Ja millainen mielestäsi on onnellinen ihminen? :)

Kivaa torstaipäivää :)

Yhdentekevä kirjoitti:

Ollaan vaan pikku peltoja :) Ja saakoon meissä kasvaa
muutakin, kuin pelkkiä mansikoita?:)

Nii-in. Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sisäisellä ja
"ulkoisella" tunteen ja ilmaisun vapaudella. Oota
vähän, koitan ensin selittää asian itselleni... :)

Eli tarkoitin kiireettömän ihmisen antavan
helpommin sekä itselleen että muille vapautta,
aikaa ja tilaa tuntea.

Näyttää siltä, että ihminen tahtoo
ympärilleen pääsääntöisesti samanlaisia tunteita
kokevia ihmisiä. Iloinen haluaa olla muiden
iloisten seurassa ja vihainen vihaisten jne.
Melkoista pseudoilua taas vaihteeksi. Epäilen
pidemmän päälle olevan kuitenkin rasittavaa olla
sellaisten ihmisten kanssa, joiden tunteisiin on
vaikea samaistua, koska ne poikkeavat liikaa
omista vallitsevista tunnelmista.

Stressi vieraannuttaa ihmistä omista tarpeistaan
ja tunteistaan. Ja samalla se vie kyvyn samaistua muiden ihmisten tunteisiin, kun omat vallitsevat
tuntemukset (pullottava otsasuoni, kipu
vatsassa ja kurkunpäässä, kämmenten hikoaminen,
yleinen heikotus ja ärtyisyys) vievät kaiken huomiokyvyn muualle.

Stressi sulkee ihmisen ulkomaailmasta. Sen
kahlitseva vaikutus murtaa ihmistä ja vie
helposti mennessään tunteen ja ilmaisun vapauden. Stressaantunut ihminen on liian sidoksissa omaan
pahaan oloonsa pystyäkseen samaistumaan muiden
ihmisten erilaisiin ja kaikenkattaviin tunteisiin
ja sopeutumaan normaaliin yhteiseloon.

Pitkäkestoisena ja voimakkaana stressi on myrkkyä.

Sellainen visio minulla on tulevaisuuden mummoista
ja vaareista, että norkoilevat vanhus-chateissa
ja sen semmoisissa netin tapaamispaikoissa.
Jotkut nuorekkaimmat ja näkökykynsä säilyttäneet
saattavat ruuhkauttaa vanhainkodin nettikaistaa
aikuisviihteen lataamisella vertaisverkoista.
Osa vaareista on puolestaan säilyttänyt nuoruusvuosiensa
innostuksen nettiroolipeleihin ja he pelaavat
taukoamatta lempipelejään ja tiuskivat vihaiseen sävyyn hoitajille, jotka kutsuvat vaarit
säännöllisin väliajoin syömään. Kaikkea tätä
tietokoneiden kanssa puuhastelua rytmittää muinainen
2000-luvun alun trance-musiikki, joka on syrjäyttänyt
entiset vanhan kansan ketosuosikit Kari Tapiosta lähtien...

En sitten tiiä, onko tulevaisuuden maailma entistä
hektisempi tai ovatko ihmiset onnellisempia kuin nyt.

Kaikesta huolimatta oikein mahtavan hienoa päivän
jatkoa sinulle:) ja matkaa kohti uusia mietteitä!

Lue lisää

onko hektisyys siis mielestäsi merkki siitä, että yhteisö ja ihminen on epäonnellinen?

Aika mielenkiintoinen juttu sinänsä, että nyky-yhteikunnassa kuitenkin pyritään saamaan mahdollisimman paljon aikaan.

Ihanan rauhallista viikon vaihdetta, ja näkemyksiäsi taas mielellään lukien :)

lempi kirjoitti:

onko hektisyys siis mielestäsi merkki siitä, että yhteisö ja ihminen on epäonnellinen?

Aika mielenkiintoinen juttu sinänsä, että nyky-yhteikunnassa kuitenkin pyritään saamaan mahdollisimman paljon aikaan.

Ihanan rauhallista viikon vaihdetta, ja näkemyksiäsi taas mielellään lukien :)

Lue lisää

Moi taas, hyvää perjantaita, ja kiitos itsellesi :)

Näen kyllä yhteyden kiireettömyyden ja onnellisuuden
välillä. Liika kiirehtiminen johtaa ennenpitkää
uupumiseen ja väsyneenä on vaikeaa olla onnellinen.

Onnellinen ihminen jää mielestäni helpommin
paikoilleen nautiskelemaan, ja tämä toimii kaiketi
toisinpäinkin, eli kiireetön ihminen on
taipuvaisempi olemaan onnellinen kuin ympäriinsä
säntäillen elävä hätäilijä.

Actioniakin pitää elämässä olla, tottakai :)
Ehkä onnellisuus on kuitenkin enemmän vanhemman
väen seesteisyyttä, kuin nuorten ihmisten poukkoilua
ja etsimistä.

Onnellisuus on perillä oloa jossain miellyttävässä
olotilassa.
Se on kykyä pysäyttää ajatuksen kulku silloin, kun
elämä tarjoaa parastaan. Kykyä sietää paikallaan oloa
ilman pakottavaa tarvetta saavuttaa jotain ihmeellistä.
Se on taitoa tyytyä vähempään, mutta samalla saada
enemmän irti pienistä asioista.

Voisin puolileikillä sanoa, että tullakseen
onnelliseksi on ensin oltava tarpeeksi kiiretön ja
stressitön ollakseen virkeä ja hyväntuulinen.
Vasta sitten voi pysähtyä huomaamaan olevansa
melko tyytyväinen oloonsa ja itseensä. Kestävät
ja palkitsevat ihmissuhteet, rento oleminen ja
lopulta onnellisuus ovat seurausta noista
lähtökohtaisista onnen edellytyksistä.

Käytännön onni itselleni olisi tällä hetkellä
lantti kukkarossani, annos ruokaa vatsassani, söpö
tyttö sylissäni ja perjantain kunniaksi muutama
kylmä kalja tai lasi viiniä käteni ulottuvilla :)

Noista käytännön onneni rakennuspalikoista
ulottuvillani on parhaillaan kaikki tuota söpöä
tyttöä lukuunottamatta :) Eli melko onnellinen
taidan olla. Ei se tyttö silti pahitteeksi olisi :)

Entäpä, oletko sinä onnellinen tämänpäiväiseen vai
odotatko kenties tulevaisuuden tuovan eteesi jotain
täyttymyksellistä? Oletko matkalla onneen vai jo
perillä nautinnon antimien äärellä?

Onneilemisiin ja ajatusten vaihtamisiin :)

Yhdentekevä kirjoitti:

Moi taas, hyvää perjantaita, ja kiitos itsellesi :)

Näen kyllä yhteyden kiireettömyyden ja onnellisuuden
välillä. Liika kiirehtiminen johtaa ennenpitkää
uupumiseen ja väsyneenä on vaikeaa olla onnellinen.

Onnellinen ihminen jää mielestäni helpommin
paikoilleen nautiskelemaan, ja tämä toimii kaiketi
toisinpäinkin, eli kiireetön ihminen on
taipuvaisempi olemaan onnellinen kuin ympäriinsä
säntäillen elävä hätäilijä.

Actioniakin pitää elämässä olla, tottakai :)
Ehkä onnellisuus on kuitenkin enemmän vanhemman
väen seesteisyyttä, kuin nuorten ihmisten poukkoilua
ja etsimistä.

Onnellisuus on perillä oloa jossain miellyttävässä
olotilassa.
Se on kykyä pysäyttää ajatuksen kulku silloin, kun
elämä tarjoaa parastaan. Kykyä sietää paikallaan oloa
ilman pakottavaa tarvetta saavuttaa jotain ihmeellistä.
Se on taitoa tyytyä vähempään, mutta samalla saada
enemmän irti pienistä asioista.

Voisin puolileikillä sanoa, että tullakseen
onnelliseksi on ensin oltava tarpeeksi kiiretön ja
stressitön ollakseen virkeä ja hyväntuulinen.
Vasta sitten voi pysähtyä huomaamaan olevansa
melko tyytyväinen oloonsa ja itseensä. Kestävät
ja palkitsevat ihmissuhteet, rento oleminen ja
lopulta onnellisuus ovat seurausta noista
lähtökohtaisista onnen edellytyksistä.

Käytännön onni itselleni olisi tällä hetkellä
lantti kukkarossani, annos ruokaa vatsassani, söpö
tyttö sylissäni ja perjantain kunniaksi muutama
kylmä kalja tai lasi viiniä käteni ulottuvilla :)

Noista käytännön onneni rakennuspalikoista
ulottuvillani on parhaillaan kaikki tuota söpöä
tyttöä lukuunottamatta :) Eli melko onnellinen
taidan olla. Ei se tyttö silti pahitteeksi olisi :)

Entäpä, oletko sinä onnellinen tämänpäiväiseen vai
odotatko kenties tulevaisuuden tuovan eteesi jotain
täyttymyksellistä? Oletko matkalla onneen vai jo
perillä nautinnon antimien äärellä?

Onneilemisiin ja ajatusten vaihtamisiin :)

Lue lisää

..ja onnellisuuttakin lisääviä viestejä taas :)

Tuo seesteisyys vastaa aika hyvin myös omaa käsitystäni onnellisesta ihmisestä. Ja samoin kuvauksesi onnesta on todella onnellinen. Mikä hienoa. Sesteisyys ja se, että tekee asioita eivät myöskään ole poissulkevia keskenään :)

"Se on taitoa tyytyä vähempään, mutta samalla saada enemmän irti pienistä asioista."
Eli tietyllä tavalla myös onnellisuus voisi olla ehkä juuri kykyä luopua turhasta, havaita oleellinen ja pysyä siinä oleellisesta :)

Olen sitä mieltä, että olet onnekas ihminen, ja sinänsä myös itse koen olevani onnekas ihminen juuri siksi, että pienet asiat, jotka ovat mahdollisia ovat ne joista onneaan rakentaa.

Ja tavallaan aika lailla samanlaisessa tilanteessa kuin itsekin olet, että olen perus onnellinen. On paljon ystäviä, ihmiset jotka ovat minulle tärkeitä ovat onnellisia, ja saan tehdä sellaisia asioita, että joka päivä monta kertaan huomaan olevani onnellinen ja kiitollinen erilaisista jutuista. Tosin asia on kyllä myös niin, että juuri kiva mies vain vielä puuttuu arjesta jakamaan asioita :)

Onnea on mielestäni aina ihmisten ympärillä jossain muodossa. Oleellista on myös se, että onko ihminen vastaanottavainen, ja haluaa sen myös huomata ja elää. Onni voi kätkeytyä vaikka ystävälliseen eleeseen, hienoon jaettuun hetkeen, kauniiseen maisemaan tai vaikkapa ahaa-elämykseen :)

Tuosta tulevaisuuden onnesta, voisin ajatella niin, että on toki asioita, joita pidän asioina, jotka muodostavat tulevaisuudessa onnellisia juttuja, eli esimerkiksi oma perhe ja sellaisen elämän eläminen joskus. Kuitenkaan en ajattelisi niin, että se vähentäisi nykyistä onneani, ja tietyllä tavalla esimerkiksi ajattelen niin, että olen saanut elää todella hienoa ja antoisaa elämää sekä tehdä niin paljon asioita, että joskus tulevaisuudessa koen onnelisen perhe-elämän esimerkiksi olevan todennäköinen vaihtoehto. Toisaalta se ei myöskään ole esimerkiksi ehto sille, että voisin olla onnellinen muutenkin tai elää sitä onnea, joka on olemassa tällä hetkellä :)

Ehkä kuitenkin, jos tulevaisuutta miettii lähinnä pidemmällä tähtäimellä ajattelisin oman perheen olevan keskeinen onnelliseksi ja täyttä elämää elettäväksi tehtyä oleva osatekijä, ja siksi tuli mainittua. Toisaalta perheen kyllä yleensä ajattelen myös aika laajana käsitteenä.

Siis voisin sanoa niin, että olen onnellinen, en koe, että elämästäni sinänsä puuttuisi jonkinlainen vajaava täyttymys, vaikka tiettyjä juttuja tulevaisuudelta ajattelenkin. Ja elämääni olen koittanut rakentaa sellaisin asioin, jotka tekevät onnellisiksi. Ihan pienin kerrallaan. Eli elää mahdollisimman onnellista elämää, joka myös tuottaa mahdollisimman paljon onnea ympärille :)

Ehkä pysytteleminen siinä, että aidosti kykenee ja uskaltaa olla onnellinen on aika oleellista :)

Jos määrittelisit viidestä kymmeneen ehkä keskeisintä tunnetta tai tunnetilaa ihmiselle niin mitkä ne olisivat? :)

Yhdentekevä kirjoitti:

Moi taas, hyvää perjantaita, ja kiitos itsellesi :)

Näen kyllä yhteyden kiireettömyyden ja onnellisuuden
välillä. Liika kiirehtiminen johtaa ennenpitkää
uupumiseen ja väsyneenä on vaikeaa olla onnellinen.

Onnellinen ihminen jää mielestäni helpommin
paikoilleen nautiskelemaan, ja tämä toimii kaiketi
toisinpäinkin, eli kiireetön ihminen on
taipuvaisempi olemaan onnellinen kuin ympäriinsä
säntäillen elävä hätäilijä.

Actioniakin pitää elämässä olla, tottakai :)
Ehkä onnellisuus on kuitenkin enemmän vanhemman
väen seesteisyyttä, kuin nuorten ihmisten poukkoilua
ja etsimistä.

Onnellisuus on perillä oloa jossain miellyttävässä
olotilassa.
Se on kykyä pysäyttää ajatuksen kulku silloin, kun
elämä tarjoaa parastaan. Kykyä sietää paikallaan oloa
ilman pakottavaa tarvetta saavuttaa jotain ihmeellistä.
Se on taitoa tyytyä vähempään, mutta samalla saada
enemmän irti pienistä asioista.

Voisin puolileikillä sanoa, että tullakseen
onnelliseksi on ensin oltava tarpeeksi kiiretön ja
stressitön ollakseen virkeä ja hyväntuulinen.
Vasta sitten voi pysähtyä huomaamaan olevansa
melko tyytyväinen oloonsa ja itseensä. Kestävät
ja palkitsevat ihmissuhteet, rento oleminen ja
lopulta onnellisuus ovat seurausta noista
lähtökohtaisista onnen edellytyksistä.

Käytännön onni itselleni olisi tällä hetkellä
lantti kukkarossani, annos ruokaa vatsassani, söpö
tyttö sylissäni ja perjantain kunniaksi muutama
kylmä kalja tai lasi viiniä käteni ulottuvilla :)

Noista käytännön onneni rakennuspalikoista
ulottuvillani on parhaillaan kaikki tuota söpöä
tyttöä lukuunottamatta :) Eli melko onnellinen
taidan olla. Ei se tyttö silti pahitteeksi olisi :)

Entäpä, oletko sinä onnellinen tämänpäiväiseen vai
odotatko kenties tulevaisuuden tuovan eteesi jotain
täyttymyksellistä? Oletko matkalla onneen vai jo
perillä nautinnon antimien äärellä?

Onneilemisiin ja ajatusten vaihtamisiin :)

Lue lisää

tuon jutun, jonka kirjoitin uudelleen, ja ehkä siitä tuli hiukan liian tulevaisuus ja perhekeskeinen juttu, ottaen huomioon, että aika pienistä jutuista kuitenkin onnen ajattelen koostuvan. Ehkä kuitenkin isoimmissa yleisissä asioissa tuo perhe on sellainen asia :)

Eli käytännön elämässä ihan jokapäiväiset pienet jutut, enkä suinkaan mieti onnena heti pelkkää perhettä. Ja senkin mietin sellaisena tiettynä juttuna, jota ei vielä elämässä ole, ja joka on kuitenkin tärkeä, kuten moni muukin juttu. Tuo kysymyksen asettelu ehkä kuitenkin oli jotenkin sellainen, että onko elämässä vielä jotain mitä tulevaisuudelta ajattelee, vaikka muuten olisikin tyytyväinen ja onnellinen :)

Oikeasti onnelliseksi voi tulla ihan vaikka luettua kivoja ajtuksia täältä :)

lempi kirjoitti:

tuon jutun, jonka kirjoitin uudelleen, ja ehkä siitä tuli hiukan liian tulevaisuus ja perhekeskeinen juttu, ottaen huomioon, että aika pienistä jutuista kuitenkin onnen ajattelen koostuvan. Ehkä kuitenkin isoimmissa yleisissä asioissa tuo perhe on sellainen asia :)

Eli käytännön elämässä ihan jokapäiväiset pienet jutut, enkä suinkaan mieti onnena heti pelkkää perhettä. Ja senkin mietin sellaisena tiettynä juttuna, jota ei vielä elämässä ole, ja joka on kuitenkin tärkeä, kuten moni muukin juttu. Tuo kysymyksen asettelu ehkä kuitenkin oli jotenkin sellainen, että onko elämässä vielä jotain mitä tulevaisuudelta ajattelee, vaikka muuten olisikin tyytyväinen ja onnellinen :)

Oikeasti onnelliseksi voi tulla ihan vaikka luettua kivoja ajtuksia täältä :)

Lue lisää

olisi kiva istuskella vaikka rantalaiturilla kivan miehen kanssa, ilman että heti perhejutut edes olisivat mielessä :)

Tänään kuitenkin olen onnellinen vaikkapa siitä, että oli tosi kivaa ystävien kanssa eilen, lomaa on vielä melkein viikko jäljellä ja uusia ahaa-elämyksiä on taas kerääntynyt.

Koetko muuten itse, että on olemassa asioita, joiden ajattelet olevan niitä onnen palikoita? :)

lempi kirjoitti:

olisi kiva istuskella vaikka rantalaiturilla kivan miehen kanssa, ilman että heti perhejutut edes olisivat mielessä :)

Tänään kuitenkin olen onnellinen vaikkapa siitä, että oli tosi kivaa ystävien kanssa eilen, lomaa on vielä melkein viikko jäljellä ja uusia ahaa-elämyksiä on taas kerääntynyt.

Koetko muuten itse, että on olemassa asioita, joiden ajattelet olevan niitä onnen palikoita? :)

Lue lisää

Moi vaan ja hyvää lomaa :)

Olishan se sillain söpöllä tavalla kivaa istua
jonkun kivan tytön kanssa rannassa ja katsella
punertavaa iltataivasta :)

Noista onnen palikoista osa on niitä kaukaisempia ja
toiset nykyhetkeen liittyviä. Tuo istuminen ja yhdessä
oleminen voivat liittyä samaan aikaan tähän hetkeen
ja tulevaan. Yllätyksethän ne tekee elämästä
elämisen arvoisen? Ilman hätäilyä tie tulevaankin
alkaa hahmottua.

Perheen perustaminen on merkki kypsyydestä tai
hätäilystä. Omalla kohdalla haluan sen olevan
enemmän tuota ensimmäistä. Oma perhe on minulle
kuitenkin kunnia-asia, johon suhtaudun sopivalla
vakavuudella :)

Vaikutat olevan hyvin kiinni onnesi avaimissa :) Epäilen
itsekin olevani kohtalaisen hyvin. Perus onnellisuus
on hyvä perusta, jolle rakentaa uutta :) Ja harvinaisen
totta on varmasti tuo, että onnellisuus on myös avoin
asenne kaikkea sitä seesteisyyttä ja arjen hienoutta
kohtaan, joka lopulta on kaikkein tärkeintä elämässä.

Kiireessä ihminen saattaa hukata itsensä. Haaveilukin
on tosi vaikeaa, jos siihen ei meinaa riittää aikaa.
Pitää ottaa iisisti, että ne pidemmän välin suunnitelmatkin
saisivat tilaa mielessä ja mahdollisuuden kehittyä
rauhassa ja toteutua sitten, kun niiden aika koittaa.

Onnen tässä ja nyt -palikoita on ihan lukematon määrä.
Musiikki, ruoka, hyvä juttuseura, kivat ihmiset, hymy,
rentoilu, illan vietot, erilaiset tapahtumat, seikkailut
jne. Loputtomasti on noita kiireettömän mielen koettavissa
olevia tämän hetken onnen lähteitä. Ei kai sen tarvitse
olla sen monimutkaisempaa?

...Ihmisen keskeisimmät tunteet tai tunnetilat.
Heitän lonkalta, mitä mieleen tulee - Rauha, voima,
tyytyväisyys, läheisyys, onni, rakkaus ja viha:),
kurittomuus, lapsenmielisyys. Siinä tämänkertainen
lista. Toiste voisi tulla erinäköinen :)
Saanko kysyä, miltä näyttää sinun vastaava lista? :)

Onneilemisiin, kirjoittelemisiin ja istumisiin :)

Yhdentekevä kirjoitti:

Moi vaan ja hyvää lomaa :)

Olishan se sillain söpöllä tavalla kivaa istua
jonkun kivan tytön kanssa rannassa ja katsella
punertavaa iltataivasta :)

Noista onnen palikoista osa on niitä kaukaisempia ja
toiset nykyhetkeen liittyviä. Tuo istuminen ja yhdessä
oleminen voivat liittyä samaan aikaan tähän hetkeen
ja tulevaan. Yllätyksethän ne tekee elämästä
elämisen arvoisen? Ilman hätäilyä tie tulevaankin
alkaa hahmottua.

Perheen perustaminen on merkki kypsyydestä tai
hätäilystä. Omalla kohdalla haluan sen olevan
enemmän tuota ensimmäistä. Oma perhe on minulle
kuitenkin kunnia-asia, johon suhtaudun sopivalla
vakavuudella :)

Vaikutat olevan hyvin kiinni onnesi avaimissa :) Epäilen
itsekin olevani kohtalaisen hyvin. Perus onnellisuus
on hyvä perusta, jolle rakentaa uutta :) Ja harvinaisen
totta on varmasti tuo, että onnellisuus on myös avoin
asenne kaikkea sitä seesteisyyttä ja arjen hienoutta
kohtaan, joka lopulta on kaikkein tärkeintä elämässä.

Kiireessä ihminen saattaa hukata itsensä. Haaveilukin
on tosi vaikeaa, jos siihen ei meinaa riittää aikaa.
Pitää ottaa iisisti, että ne pidemmän välin suunnitelmatkin
saisivat tilaa mielessä ja mahdollisuuden kehittyä
rauhassa ja toteutua sitten, kun niiden aika koittaa.

Onnen tässä ja nyt -palikoita on ihan lukematon määrä.
Musiikki, ruoka, hyvä juttuseura, kivat ihmiset, hymy,
rentoilu, illan vietot, erilaiset tapahtumat, seikkailut
jne. Loputtomasti on noita kiireettömän mielen koettavissa
olevia tämän hetken onnen lähteitä. Ei kai sen tarvitse
olla sen monimutkaisempaa?

...Ihmisen keskeisimmät tunteet tai tunnetilat.
Heitän lonkalta, mitä mieleen tulee - Rauha, voima,
tyytyväisyys, läheisyys, onni, rakkaus ja viha:),
kurittomuus, lapsenmielisyys. Siinä tämänkertainen
lista. Toiste voisi tulla erinäköinen :)
Saanko kysyä, miltä näyttää sinun vastaava lista? :)

Onneilemisiin, kirjoittelemisiin ja istumisiin :)

Lue lisää

..kiva loma on ollutkin. Onko oma kesäsi ollut onnistunut ja onnekas? :)

Juu, eikö kuulostakin hyvältä pikku onnen-jutulta tuo laiturilla istuskelu ;)

Pienet yllärit ovat aina hyviä asioita, ja spontaaniuskin myös kiva jopa verkkaista pitkäjänteisyyttäkin täydentävä juttu elämässä :)

Ja elämä tosiaan on arvokasta, ja hätäily oikeastaan aina ihan turha juttu, jossa energiaa ja keskittymistä kuluu enemmän siihen hätäilyyn kuin itse asiaan, joka voisi olla vaikka kuinka antoisaa :)

Hyvä asenne tuota perheen perustamista kohtaan.

Luulen myös, että on olemassa monissakin erilaisissa asioissa sellaisia juttuja, kuten esimerkiksi suhteissakin, että kun tehdään niin ja niin sitten on varmasti kivaa. Siis vaikka juuri perheratkaisuja yms. Vaikka tosiasiassa olisi aika tärkeätä, että sitä kivaa olisi juuri niissä asioissa kuin sillä hetkellä on. Ja siihen sitten ajan kanssa niinkin iso asia kuin vaikka perhe on hyvällä pohjalla rakentaa :)

Olet oikeassa tuon suhteen, että kiireessä jotain oleellista voi jäädä huomaaatta jopa itseltä. Ja haaveilukin erilaisista asioista on sellaista, että sille pitää saada olla tilaa :)

Sinulla on kivoja onnen palikoita, ja kuten aiemmin tuli mainittua niin olet onnekas, kun kanssa huomaat ja osaat iloita niistä :) Onni, kuten monet muutkin ihmisen elämän ihan perustavanlaatuiset asiat koostuvat yleensä harvinaisen yksinkertaisista, ja pienistä asioista. Täältä lähetän siis vaikka hymyn, jotta tulisi ehkä siitä kiva mieli :)

Siksi onkin ehkä aika hyvä juttu myös mieltää, että meillä jokaisella on mahdollisuus ja oikeus moniin sellaisiin asioihin, jotka ovat ihan oikeasti mahdollisia saavuttaa :) Samaa voisi sanoa myös vaikka ihmisen ominaisuuksista esim. siinä mieleessä, että josko vaikka mieltää seesteisyyden onnea lisääväksi tekijäksi, voi itse koittaa elää elämäänsä niin, että kehittää seesteisyyttään. Toki myös huomioiden sen, että ihmisten elämässä tulee erilaisia juttuja. Kuitenkin noin niinkuin yleisenä juttuna :)

Hmm.. hyviä ja mielenkiintoisia tunnetiloja :)
Ajatteletko muuten niiden vastakkaisten tunteiden myös sisältyvän palettiin? vai ovatko olemassa ihan itsellisinä juttuina? :)

En ole aiemin juurikaan miettinyt tuota juttua, joten lonkalta tulee täältäkin.. :)

Ensisijainen juttu on ehdottomasti rakkaus - tietysti :) Ja oikeastaan se kattaa niin monia erilaisia juttuja, että niiden kuvaamisesta tulisi aika pitkä lista. Samoin onni on sellainen asia. Lisäksi voisi olla ehkä sellaisia tunnepareja kuten:

Hetkellisyys - pitkäaikaisuus.
Liike - pysyvyys.
Seesteisyys - dynaamisuus.
Ilo - suru.
Läsnäolo - etäisyys.
Nauru - vakavuus.
Todellinen/konkreettinen - abstrakti.
Antaminen - vastaanottaminen.

Yms. joita voisi listata aika paljon erilaisia, ja miettiä sitä miten toimivat vuorovaikutteisesti erilaisissa tilanteissa :)
Ja näihin sitten sijoittaa juuri erilaisia tunteita, kuten vaikka noita mainitsemiasi tärkeitä juttuja :)

Olenko jo saanut näkemyksesi siitä, että ehkäpä rakkaus on sittenkin kaikkien tunteiden osalta oleellisin vakuutetuksi? Asiaahan on tärkeätä kuitenkin harjoittaa.. ;)

lempi kirjoitti:

..kiva loma on ollutkin. Onko oma kesäsi ollut onnistunut ja onnekas? :)

Juu, eikö kuulostakin hyvältä pikku onnen-jutulta tuo laiturilla istuskelu ;)

Pienet yllärit ovat aina hyviä asioita, ja spontaaniuskin myös kiva jopa verkkaista pitkäjänteisyyttäkin täydentävä juttu elämässä :)

Ja elämä tosiaan on arvokasta, ja hätäily oikeastaan aina ihan turha juttu, jossa energiaa ja keskittymistä kuluu enemmän siihen hätäilyyn kuin itse asiaan, joka voisi olla vaikka kuinka antoisaa :)

Hyvä asenne tuota perheen perustamista kohtaan.

Luulen myös, että on olemassa monissakin erilaisissa asioissa sellaisia juttuja, kuten esimerkiksi suhteissakin, että kun tehdään niin ja niin sitten on varmasti kivaa. Siis vaikka juuri perheratkaisuja yms. Vaikka tosiasiassa olisi aika tärkeätä, että sitä kivaa olisi juuri niissä asioissa kuin sillä hetkellä on. Ja siihen sitten ajan kanssa niinkin iso asia kuin vaikka perhe on hyvällä pohjalla rakentaa :)

Olet oikeassa tuon suhteen, että kiireessä jotain oleellista voi jäädä huomaaatta jopa itseltä. Ja haaveilukin erilaisista asioista on sellaista, että sille pitää saada olla tilaa :)

Sinulla on kivoja onnen palikoita, ja kuten aiemmin tuli mainittua niin olet onnekas, kun kanssa huomaat ja osaat iloita niistä :) Onni, kuten monet muutkin ihmisen elämän ihan perustavanlaatuiset asiat koostuvat yleensä harvinaisen yksinkertaisista, ja pienistä asioista. Täältä lähetän siis vaikka hymyn, jotta tulisi ehkä siitä kiva mieli :)

Siksi onkin ehkä aika hyvä juttu myös mieltää, että meillä jokaisella on mahdollisuus ja oikeus moniin sellaisiin asioihin, jotka ovat ihan oikeasti mahdollisia saavuttaa :) Samaa voisi sanoa myös vaikka ihmisen ominaisuuksista esim. siinä mieleessä, että josko vaikka mieltää seesteisyyden onnea lisääväksi tekijäksi, voi itse koittaa elää elämäänsä niin, että kehittää seesteisyyttään. Toki myös huomioiden sen, että ihmisten elämässä tulee erilaisia juttuja. Kuitenkin noin niinkuin yleisenä juttuna :)

Hmm.. hyviä ja mielenkiintoisia tunnetiloja :)
Ajatteletko muuten niiden vastakkaisten tunteiden myös sisältyvän palettiin? vai ovatko olemassa ihan itsellisinä juttuina? :)

En ole aiemin juurikaan miettinyt tuota juttua, joten lonkalta tulee täältäkin.. :)

Ensisijainen juttu on ehdottomasti rakkaus - tietysti :) Ja oikeastaan se kattaa niin monia erilaisia juttuja, että niiden kuvaamisesta tulisi aika pitkä lista. Samoin onni on sellainen asia. Lisäksi voisi olla ehkä sellaisia tunnepareja kuten:

Hetkellisyys - pitkäaikaisuus.
Liike - pysyvyys.
Seesteisyys - dynaamisuus.
Ilo - suru.
Läsnäolo - etäisyys.
Nauru - vakavuus.
Todellinen/konkreettinen - abstrakti.
Antaminen - vastaanottaminen.

Yms. joita voisi listata aika paljon erilaisia, ja miettiä sitä miten toimivat vuorovaikutteisesti erilaisissa tilanteissa :)
Ja näihin sitten sijoittaa juuri erilaisia tunteita, kuten vaikka noita mainitsemiasi tärkeitä juttuja :)

Olenko jo saanut näkemyksesi siitä, että ehkäpä rakkaus on sittenkin kaikkien tunteiden osalta oleellisin vakuutetuksi? Asiaahan on tärkeätä kuitenkin harjoittaa.. ;)

Lue lisää

Oikein vaiherikas kesä on minulla ollut, kiitos vaan:)
Töissä käyn arkena ja viikonloput lepään tai vietän
kavereiden kanssa. Minkälaista puuhastelua on sinun
kesääsi mahtunut?:)

Kiitos hymystä!:) Juuri näin mutkatonta sen onnen
kuuluukin olla. Kannatti herätä tähänkin päivään:)
Ja laiturilla tavataan;) "Hups"

Onni saattaa olla sitäkin, että pystyy rakentamaan
pienistä tapahtumista suurempia kokonaisuuksia.
Pystyy yhdistämään eri hetkinä tuntemaansa iloa
ja sillä tavalla kasvattamaan ilon tunnetta hitaasti
mutta varmasti. Tuloksena on iso tunne ja täyttymys :)

Hieno lista muodostuikin noista tunne-pareistasi!
Ei kai noiden avulla voi muuta kuin onnistua elämässään:)

Olen täysin sitä mieltä, että tuossa tärkeiden
tunteiden listassani ne vastakkaiset tunteet ovat
tärkeitä. Hyvää ei ole olemassa ilman pahaa, eikä
onnea ilman surua. Pitää olla vastakkainasettelua,
jotta voisi nähdä eron hyvän ja huonon olon välillä.
Enpä tuota heti ajatellutkaan. On se onnikin
todellisempaa ja todellisuudentajuisempaa, jos kaiken
ilon keskellä näkee myös elämän varjopuolia, eikä
vain peitä silmiään niiltä. Silti liikaa ei ikäviä
saisi ajatella. Muuten iskee väsymys ja ilon puutos.

Tuo rakkaus on onnen huipentuma. Ehkä se on
palkinto siitä tunteiden tasapainosta, jota sen
kokemiseen tarvitaan. Syy elää. Ei sen vähempää ;)
Ja kuten olet kirjoittanut, kuuluu ihmisellä olla
erilaisia vaiheita elämässään. Eri vaiheita sen mukaan,
mitkä tunteet ovat eniten pinnassa kulloinkin? Kai
se vihan täyteinen vaihekin on hyvä sisällyttää
elämänsä varrelle. Omasta luonteesta riippuen voi
johonkin tunteeseen jäädä elämään pidemmäksi aikaa.
Tuo dynaamisuus on tärkeä juttu sekin, eli kannattaa
siityä vaiheesta toiseen ajallaan :)

Kun toisiaan täydentäviä vaiheita on tarpeeksi takana,
on rohkeus seuraava askel kohti rakkautta. Usko
omiin mahdollisuuksiinsa, kun kaikki muut palikat
ovat kohdallaan :)
Ja tärkeää rakkaudessa on tuo sinun listallasi
oleva todellinen/konkreettinen -puoli. Käytännön
puuhastelu ja yhdessä oleminen ;)

Yhdentekevä kirjoitti:

Oikein vaiherikas kesä on minulla ollut, kiitos vaan:)
Töissä käyn arkena ja viikonloput lepään tai vietän
kavereiden kanssa. Minkälaista puuhastelua on sinun
kesääsi mahtunut?:)

Kiitos hymystä!:) Juuri näin mutkatonta sen onnen
kuuluukin olla. Kannatti herätä tähänkin päivään:)
Ja laiturilla tavataan;) "Hups"

Onni saattaa olla sitäkin, että pystyy rakentamaan
pienistä tapahtumista suurempia kokonaisuuksia.
Pystyy yhdistämään eri hetkinä tuntemaansa iloa
ja sillä tavalla kasvattamaan ilon tunnetta hitaasti
mutta varmasti. Tuloksena on iso tunne ja täyttymys :)

Hieno lista muodostuikin noista tunne-pareistasi!
Ei kai noiden avulla voi muuta kuin onnistua elämässään:)

Olen täysin sitä mieltä, että tuossa tärkeiden
tunteiden listassani ne vastakkaiset tunteet ovat
tärkeitä. Hyvää ei ole olemassa ilman pahaa, eikä
onnea ilman surua. Pitää olla vastakkainasettelua,
jotta voisi nähdä eron hyvän ja huonon olon välillä.
Enpä tuota heti ajatellutkaan. On se onnikin
todellisempaa ja todellisuudentajuisempaa, jos kaiken
ilon keskellä näkee myös elämän varjopuolia, eikä
vain peitä silmiään niiltä. Silti liikaa ei ikäviä
saisi ajatella. Muuten iskee väsymys ja ilon puutos.

Tuo rakkaus on onnen huipentuma. Ehkä se on
palkinto siitä tunteiden tasapainosta, jota sen
kokemiseen tarvitaan. Syy elää. Ei sen vähempää ;)
Ja kuten olet kirjoittanut, kuuluu ihmisellä olla
erilaisia vaiheita elämässään. Eri vaiheita sen mukaan,
mitkä tunteet ovat eniten pinnassa kulloinkin? Kai
se vihan täyteinen vaihekin on hyvä sisällyttää
elämänsä varrelle. Omasta luonteesta riippuen voi
johonkin tunteeseen jäädä elämään pidemmäksi aikaa.
Tuo dynaamisuus on tärkeä juttu sekin, eli kannattaa
siityä vaiheesta toiseen ajallaan :)

Kun toisiaan täydentäviä vaiheita on tarpeeksi takana,
on rohkeus seuraava askel kohti rakkautta. Usko
omiin mahdollisuuksiinsa, kun kaikki muut palikat
ovat kohdallaan :)
Ja tärkeää rakkaudessa on tuo sinun listallasi
oleva todellinen/konkreettinen -puoli. Käytännön
puuhastelu ja yhdessä oleminen ;)

Lue lisää

tosi kiva viesti mökiltä paluuseen ;)

Vaiherikas kesä kuulostaa jokseenkin hyvältä. Kunhan olisi ollut voittopuolisesti myönteisen vaihderikas :)

Olen myöskin tehnyt aika paljon kaikenlaisia juttuja tänä kesänä. Lomaillut kunnolla pitkästä aikaa. Nähnyt paljon ystäviä ja sukulaisia, käynyt festareilla, erilaisissa tapahtumissa, tanssimassa, ollut maalla ja kaikkea muutakin kivaa :)

Hmm.. *harjoittelee syliin kiipeämistä* ;)

Olet oikeassa myös tuossa kyvyssä yhdistellä asioita, ja rakentaa erilaisia asiakokonaisuuksia. Joskus niitä huomaa rakentuvan mutkienkin kautta, ja usein esimerkiksi vasta jossain uudessa tilanteessa huomaakin mikä merkitys jollain aiemmalla yksittäisellä asialla on ollut :) ..kokemuksia, etenkin hyvä ja onnellisia sellaisia onkin hyvä taltioida itselleen muistiin. Ja samoin kuin haaveilla niin myös miettiä sellaisia kivoja asioita, joita on jo saanut elää :)

Elämässä onnistuminen on muuten aika mielenkiintoinen käsite siinä mielessä, että osa ihmisistä mittaa onnistumista kovin konkreettisin ja toiset enmmän abstraktein jutuin. Esimerkiksi itse ajattelisin niin, että josko vaikka jokin materia olisi se mikä tekisi onnelliseksi niin ehkä eläisin elämääni hiukan toisin. Kuitenkin koen olevani onnekas myös siinä mielessä, että vilpittömästi onnelliseksi tekevät asiat koostuvat jokseenkin toisen tyyppisistä sisällöistä. Eli yksi hymy voi olla paljonkin arvoinen, konkreettisesta puuhastelusta puhumattakaan :)

Yksi nätti ajatus mielestäni oli sellaisessa vanhassa laulussa, jossa sanottiin, että : "The greatest thing you´ll ever learn is to be loved and to love in return". Tämä tosin nyt tällaista hempeilyä vähän. Nimimerkillä lempi se ehkä kuitenkin sallittakoon ;)

Kyllä, ja sen lisäksi, että tekee varsinaista vastakkain asettelua voi myöskin tietysti lisäillä erilaisia juttuja joiden välimaastossa poukkoillaan erilaisissa tilanteissa. Eli ihan vasttakain ei välttämättä tarvitse asioita asettaa. Jotenkin ehkä vaikka kuitenkin lomittaa ja sijoittaa :)

Joka tapauksessa uskoisin, että tunteella eletty elämä on kuitenkin aika lailla antoisampaa vaikka esimerkiksi järkeäkin saa käyttää (usein tehty vastakkain asettelu). Vaikka itseasiassa tuota miettiessä niin mihinkäs kohtaan esim. tunne-äly sitten sijoitettaisiin? :)

Ajattelisin myös jokseenkin niin, että ihminen joka on elänyt niin hyviä kuin huonojakin aikoja saa elämäänsä pidemmällä aikavälillä aika paljon sisältöä, ja näkökulmakin avartuu jos niin haluaa. Ja sitten vielä niinkin, että jos joskus tuleekin potkua vähän päähän niin oikeastaan voikin ajatella, että sille toki ehkä abstraktillekin potkijalle varmasti tulee myös rasitusvammaa tai jotain sellaista. Ilman, että itse tarvitsisi jonkinlaisesta tasatilanteesta huolta kantaa. Eli keskittyy itse entistä enemmän niiden onnen palikoiden rakentamiseen. Etenkin silloin, mikäli jokin vaihe tuntuu kohtuuttomalta omassa tai jonkun toisen elämässä. Toisaalta myös pienemmät vastoinkäymiset ovat aika pienessä mittakaavassa silloin kun on vähän elää tullut molemmilta puolilta nähtyä.

Ja esimerkiksi niin mielellään kuin jakaakin iloisia asioita toisten ihmisten kanssa, niin kyllä joskus vaikeampienkin hetkien jakaminen voi olla tärkeätä. Ja pidemmällä aikavälillä avartavakin ja siten rikastava juttu kunhan vaikeimmasta, ja itse tilanteesta on selvitty :)


"Onni saattaa olla sitäkin, että pystyy rakentamaan pienistä tapahtumista suurempia kokonaisuuksia. Pystyy yhdistämään eri hetkinä tuntemaansa iloa ja sillä tavalla kasvattamaan ilon tunnetta hitaasti mutta varmasti. Tuloksena on iso tunne ja täyttymys :)"

..ja mikäs sen parempaa :)

Olen samaa mieltä, että omaakin elämäänsä on hyvä tarkastella juuri erilaisina vaiheina. Ja vaikka välillä hiukan asettuen itsensä ulkopuolelle miettimään ja huomioimaan juttuja. Tosiasiassa kaikkien ihmisten elämässä on erilaisia vaiheita. Ja todennäköisesti jokainen niistä yhtä tärkeä pohja tulevalle.

"Kun toisiaan täydentäviä vaiheita on tarpeeksi takana, on rohkeus seuraava askel kohti rakkautta. Usko omiin mahdollisuuksiinsa, kun kaikki muut palikat ovat kohdallaan :)
Ja tärkeää rakkaudessa on tuo sinun listallasi
oleva todellinen/konkreettinen -puoli. Käytännön
puuhastelu ja yhdessä oleminen ;)"

Kyllä, juuri näin :) Millaisesta puuhastelusta ja yhdessäolemisesta eniten tykkäät? :)

lempi kirjoitti:

tosi kiva viesti mökiltä paluuseen ;)

Vaiherikas kesä kuulostaa jokseenkin hyvältä. Kunhan olisi ollut voittopuolisesti myönteisen vaihderikas :)

Olen myöskin tehnyt aika paljon kaikenlaisia juttuja tänä kesänä. Lomaillut kunnolla pitkästä aikaa. Nähnyt paljon ystäviä ja sukulaisia, käynyt festareilla, erilaisissa tapahtumissa, tanssimassa, ollut maalla ja kaikkea muutakin kivaa :)

Hmm.. *harjoittelee syliin kiipeämistä* ;)

Olet oikeassa myös tuossa kyvyssä yhdistellä asioita, ja rakentaa erilaisia asiakokonaisuuksia. Joskus niitä huomaa rakentuvan mutkienkin kautta, ja usein esimerkiksi vasta jossain uudessa tilanteessa huomaakin mikä merkitys jollain aiemmalla yksittäisellä asialla on ollut :) ..kokemuksia, etenkin hyvä ja onnellisia sellaisia onkin hyvä taltioida itselleen muistiin. Ja samoin kuin haaveilla niin myös miettiä sellaisia kivoja asioita, joita on jo saanut elää :)

Elämässä onnistuminen on muuten aika mielenkiintoinen käsite siinä mielessä, että osa ihmisistä mittaa onnistumista kovin konkreettisin ja toiset enmmän abstraktein jutuin. Esimerkiksi itse ajattelisin niin, että josko vaikka jokin materia olisi se mikä tekisi onnelliseksi niin ehkä eläisin elämääni hiukan toisin. Kuitenkin koen olevani onnekas myös siinä mielessä, että vilpittömästi onnelliseksi tekevät asiat koostuvat jokseenkin toisen tyyppisistä sisällöistä. Eli yksi hymy voi olla paljonkin arvoinen, konkreettisesta puuhastelusta puhumattakaan :)

Yksi nätti ajatus mielestäni oli sellaisessa vanhassa laulussa, jossa sanottiin, että : "The greatest thing you´ll ever learn is to be loved and to love in return". Tämä tosin nyt tällaista hempeilyä vähän. Nimimerkillä lempi se ehkä kuitenkin sallittakoon ;)

Kyllä, ja sen lisäksi, että tekee varsinaista vastakkain asettelua voi myöskin tietysti lisäillä erilaisia juttuja joiden välimaastossa poukkoillaan erilaisissa tilanteissa. Eli ihan vasttakain ei välttämättä tarvitse asioita asettaa. Jotenkin ehkä vaikka kuitenkin lomittaa ja sijoittaa :)

Joka tapauksessa uskoisin, että tunteella eletty elämä on kuitenkin aika lailla antoisampaa vaikka esimerkiksi järkeäkin saa käyttää (usein tehty vastakkain asettelu). Vaikka itseasiassa tuota miettiessä niin mihinkäs kohtaan esim. tunne-äly sitten sijoitettaisiin? :)

Ajattelisin myös jokseenkin niin, että ihminen joka on elänyt niin hyviä kuin huonojakin aikoja saa elämäänsä pidemmällä aikavälillä aika paljon sisältöä, ja näkökulmakin avartuu jos niin haluaa. Ja sitten vielä niinkin, että jos joskus tuleekin potkua vähän päähän niin oikeastaan voikin ajatella, että sille toki ehkä abstraktillekin potkijalle varmasti tulee myös rasitusvammaa tai jotain sellaista. Ilman, että itse tarvitsisi jonkinlaisesta tasatilanteesta huolta kantaa. Eli keskittyy itse entistä enemmän niiden onnen palikoiden rakentamiseen. Etenkin silloin, mikäli jokin vaihe tuntuu kohtuuttomalta omassa tai jonkun toisen elämässä. Toisaalta myös pienemmät vastoinkäymiset ovat aika pienessä mittakaavassa silloin kun on vähän elää tullut molemmilta puolilta nähtyä.

Ja esimerkiksi niin mielellään kuin jakaakin iloisia asioita toisten ihmisten kanssa, niin kyllä joskus vaikeampienkin hetkien jakaminen voi olla tärkeätä. Ja pidemmällä aikavälillä avartavakin ja siten rikastava juttu kunhan vaikeimmasta, ja itse tilanteesta on selvitty :)


"Onni saattaa olla sitäkin, että pystyy rakentamaan pienistä tapahtumista suurempia kokonaisuuksia. Pystyy yhdistämään eri hetkinä tuntemaansa iloa ja sillä tavalla kasvattamaan ilon tunnetta hitaasti mutta varmasti. Tuloksena on iso tunne ja täyttymys :)"

..ja mikäs sen parempaa :)

Olen samaa mieltä, että omaakin elämäänsä on hyvä tarkastella juuri erilaisina vaiheina. Ja vaikka välillä hiukan asettuen itsensä ulkopuolelle miettimään ja huomioimaan juttuja. Tosiasiassa kaikkien ihmisten elämässä on erilaisia vaiheita. Ja todennäköisesti jokainen niistä yhtä tärkeä pohja tulevalle.

"Kun toisiaan täydentäviä vaiheita on tarpeeksi takana, on rohkeus seuraava askel kohti rakkautta. Usko omiin mahdollisuuksiinsa, kun kaikki muut palikat ovat kohdallaan :)
Ja tärkeää rakkaudessa on tuo sinun listallasi
oleva todellinen/konkreettinen -puoli. Käytännön
puuhastelu ja yhdessä oleminen ;)"

Kyllä, juuri näin :) Millaisesta puuhastelusta ja yhdessäolemisesta eniten tykkäät? :)

Lue lisää

Kiva kun kelpasi viestini ;)

Kuulostaa kesäsi olleen elämyksellinen paketti :)
Vaiheita, reissuja sekä oleskelua on minunkin kesääni
mahtunut työn ohella :)

Hyppää syliin vaan, kohti tuntematonta! ;)
Saisinko muuten lähettää sinulle meiliä? Voitaisiin
vaihdella kuulumisia muuallakin kuin täällä
viha-palstalla!?;)

Sallittakoon hempeily osana keskustelua ja elämää
yleensä :) Ei se minua ainakaan häiritse ;)

Epäilen mittaavani itsekin onnistumista elämässä enemmän
abstraktien saavutusten avulla, kuin pelkkää tilini
saldoa tuijottamalla. Lottovoitonkin autuaaksi tekevään
vaikutukseen osaan suhtautua kyynisesti. Mitään
sellaista välttämätöntä ostettavissa olevaa ei
minulta puutu, joka merkittävästi lisäisi onneni
määrää. Kivat hymyjen vaihdot ovat asia erikseen.
Niitä ei voi koskaan olla liikaa ;)

Kuin myös ajattelen tasapainon eri elämän käänteissä
ja vaiheissa olevan välttämätöntä onnen kannalta.
Järki ja tunne. Asioiden miettiminen ja toisaalta
ajattelemattomuus, spontaanius sekä lepo ovat hyvä
olla keskenään jonkinlaisessa tasapainossa.

Vaikeat vaiheet elämässä voivat viedä tasapainon
mennessään, mutta mielen avartuminen on niistä
palkkio. Vaikeita kokenut ihminen osaa mielestäni
olla tarkkaavaisempi onnensa suhteen ja siinä missä
hän tietää hyvin, millaista on kurjuus, tietää hän
myös paremmin, mitä on olla onnellinen.

Kiireettömästä olemisesta tuli vielä mieleen se,
miten tasapainoinen onni ei oikein voi perustua
mihinkään satunnaisiin onnenpotkuihin. Onni on
kestävämpää, kun sen rakentaa varmalle perustalle.
Suurista tapahtumista ja isoista palikoista koostuva
onni sortuu helpommin omaan mahtavuuteensa. En osaa
sanoa miksi, mutta isoja onnen tuulahduksia näyttäisi
usein seuraavan henkinen krapula, kun paluu karuun
arkeen koittaa. Nousukiito loppuu lyhyeen ja todellinen
onnellisuus jää saavuttamatta. Onni on enemmän kuin
tekijöidensä summa. Pieniä hetkiä, suuria rakennelmia :)

Mitä mieltä olet muuten siitä, mitkä ovat onnen
rajat? Onko sellaisia olemassa? Voiko onnellisuus
kasvaa rajatta? :)

Tykkään monipuolisesta puuhastelusta hyvässä seurassa :)
Hauskanpito yhdessä, kuten esimerkiksi kirjoittelu
kanssasi on mukavaa :) Hauskaa voi pitää silti monella
eri tavalla ja kirjoittelu on vain yksi niistä..:)

Yhdentekevä kirjoitti:

Kiva kun kelpasi viestini ;)

Kuulostaa kesäsi olleen elämyksellinen paketti :)
Vaiheita, reissuja sekä oleskelua on minunkin kesääni
mahtunut työn ohella :)

Hyppää syliin vaan, kohti tuntematonta! ;)
Saisinko muuten lähettää sinulle meiliä? Voitaisiin
vaihdella kuulumisia muuallakin kuin täällä
viha-palstalla!?;)

Sallittakoon hempeily osana keskustelua ja elämää
yleensä :) Ei se minua ainakaan häiritse ;)

Epäilen mittaavani itsekin onnistumista elämässä enemmän
abstraktien saavutusten avulla, kuin pelkkää tilini
saldoa tuijottamalla. Lottovoitonkin autuaaksi tekevään
vaikutukseen osaan suhtautua kyynisesti. Mitään
sellaista välttämätöntä ostettavissa olevaa ei
minulta puutu, joka merkittävästi lisäisi onneni
määrää. Kivat hymyjen vaihdot ovat asia erikseen.
Niitä ei voi koskaan olla liikaa ;)

Kuin myös ajattelen tasapainon eri elämän käänteissä
ja vaiheissa olevan välttämätöntä onnen kannalta.
Järki ja tunne. Asioiden miettiminen ja toisaalta
ajattelemattomuus, spontaanius sekä lepo ovat hyvä
olla keskenään jonkinlaisessa tasapainossa.

Vaikeat vaiheet elämässä voivat viedä tasapainon
mennessään, mutta mielen avartuminen on niistä
palkkio. Vaikeita kokenut ihminen osaa mielestäni
olla tarkkaavaisempi onnensa suhteen ja siinä missä
hän tietää hyvin, millaista on kurjuus, tietää hän
myös paremmin, mitä on olla onnellinen.

Kiireettömästä olemisesta tuli vielä mieleen se,
miten tasapainoinen onni ei oikein voi perustua
mihinkään satunnaisiin onnenpotkuihin. Onni on
kestävämpää, kun sen rakentaa varmalle perustalle.
Suurista tapahtumista ja isoista palikoista koostuva
onni sortuu helpommin omaan mahtavuuteensa. En osaa
sanoa miksi, mutta isoja onnen tuulahduksia näyttäisi
usein seuraavan henkinen krapula, kun paluu karuun
arkeen koittaa. Nousukiito loppuu lyhyeen ja todellinen
onnellisuus jää saavuttamatta. Onni on enemmän kuin
tekijöidensä summa. Pieniä hetkiä, suuria rakennelmia :)

Mitä mieltä olet muuten siitä, mitkä ovat onnen
rajat? Onko sellaisia olemassa? Voiko onnellisuus
kasvaa rajatta? :)

Tykkään monipuolisesta puuhastelusta hyvässä seurassa :)
Hauskanpito yhdessä, kuten esimerkiksi kirjoittelu
kanssasi on mukavaa :) Hauskaa voi pitää silti monella
eri tavalla ja kirjoittelu on vain yksi niistä..:)

Lue lisää

Ja kiva, että olet muutakin kuin työtä kesän aikana ehtinyt tehdä :)

Saat toki laittaa meiliä, se olisi jopa suotavaa ;) [email protected] on posti.

Hempeily on kyllä kiva osa elämää, juuri sillain sopivissa määrin :)

Luulen, että onnessa yksi aika oleellinen juttu voi olla myös esimerkiksi se, että onni itsessään voi olla yksi päämäärä elämässä, ja juuri sen huomioiminen ja siitä huolehtiminen.
Eli josko vaikka jokin yksittäinen tapahtuma on kyseessä niin matka siihen tapahtumaan on ehkäpä täynnä juuri niitä pieniä onnen palikoita, ja itse tapahtuma tavallaan kokoaa niitä yhteen. Eli juuri tuo pieniä hetkiä, suuria rakennelmia mentaliteetti. Ja itseasiassa josko vain miettii asioita, jotka tekisivät onnelliseksi ei ehkä huomaakaan niitä pieniä asioita, jotka oikeasti tekevät onnelliseksi. Ja siten tavallaan kieltää itseltään mahdollisuuden olla onnellinen :)

Olen samaa mieltä, että tiettyjä asioita ei voi elämässä olla liikaa :) Ja tuo on aika mielenkiintoinen kysymys, että onko onnella rajoja. Luulen, että onni kuuluu ehkä sellaiseen rönsyilyyn juuri ehkäpä hiukan, ja siten varsinaisia ainakaan konkreettisia rajoja ei ole. Samoin onni ehkä lomittuu elämässä erilaisiin asioihin, joten sen kokoaminen tarkottaisi tietyllä tavalla myös onnen irtaannuttamista jostain kokonaisuuksista, joissa onni on osatekijänä :)

Tasapaino itseasiassa monessakin asiassa on todella oleellista. Niin konkreettisten että abstraktimpien eri elämäntekijöiden suhteen. Ja siinä mielessä ehkä juuri myös nuo tunne-parit, joita käytin ovat ehkä pikemminkin joustavia kuin välttämättä aina kaikissa tilanteissa suorastaan vastakkaisia. Luulen myös, että esimerkiksi järjen ja tunteen osalta on osittain niin, että kun molemmat ovat kohdallaan voimistavat toinen toisiansa :)

Olet oikeassa varmasti myös siinä, että mitä vaikeampaakin joskus on ehkä ollut, sen enemmän huomaa kuinka pienet ja yksinkertaiset asiat voivatkaan tehdä onnellisiksi. Tavallaan niin abstraktin asian kuin onnenkin määrä on suhteessa suurempi pienestä asiasta, kuin ehkä silloin kun kurjuutta ei ole nähnytkään. Siihen kuitenkin vaaditaan myös juuri sitä rohkeutta uskaltaa olla onnellinen. Ja sehän vaikkapa mielen avartumisen lisäksi myös aikamoinen saavutettu rikkaus. Paljon enemmän kuin ehkä jopa lottovoitto :)

Miten sitten kun ajattelet vaikka onnellisia asioita niin mietitkö, että on tiettyjä asioita, jotka tekevät ihmisiä yleensä onnelliseksi vai niin, että jokainen onnenkokemus on tavallaan yksittäinen ja aina henkilökohtainen, vaikkakin ehkä jaettu kokemus? Ja onko oikeastaan olemassa muita relevantteja mittareita kuin ihmisen oma käsitys omasta onnellisuudestaan? :)

Postia ja taas uusia mietteitä odotellen :)

lempi kirjoitti:

Ja kiva, että olet muutakin kuin työtä kesän aikana ehtinyt tehdä :)

Saat toki laittaa meiliä, se olisi jopa suotavaa ;) [email protected] on posti.

Hempeily on kyllä kiva osa elämää, juuri sillain sopivissa määrin :)

Luulen, että onnessa yksi aika oleellinen juttu voi olla myös esimerkiksi se, että onni itsessään voi olla yksi päämäärä elämässä, ja juuri sen huomioiminen ja siitä huolehtiminen.
Eli josko vaikka jokin yksittäinen tapahtuma on kyseessä niin matka siihen tapahtumaan on ehkäpä täynnä juuri niitä pieniä onnen palikoita, ja itse tapahtuma tavallaan kokoaa niitä yhteen. Eli juuri tuo pieniä hetkiä, suuria rakennelmia mentaliteetti. Ja itseasiassa josko vain miettii asioita, jotka tekisivät onnelliseksi ei ehkä huomaakaan niitä pieniä asioita, jotka oikeasti tekevät onnelliseksi. Ja siten tavallaan kieltää itseltään mahdollisuuden olla onnellinen :)

Olen samaa mieltä, että tiettyjä asioita ei voi elämässä olla liikaa :) Ja tuo on aika mielenkiintoinen kysymys, että onko onnella rajoja. Luulen, että onni kuuluu ehkä sellaiseen rönsyilyyn juuri ehkäpä hiukan, ja siten varsinaisia ainakaan konkreettisia rajoja ei ole. Samoin onni ehkä lomittuu elämässä erilaisiin asioihin, joten sen kokoaminen tarkottaisi tietyllä tavalla myös onnen irtaannuttamista jostain kokonaisuuksista, joissa onni on osatekijänä :)

Tasapaino itseasiassa monessakin asiassa on todella oleellista. Niin konkreettisten että abstraktimpien eri elämäntekijöiden suhteen. Ja siinä mielessä ehkä juuri myös nuo tunne-parit, joita käytin ovat ehkä pikemminkin joustavia kuin välttämättä aina kaikissa tilanteissa suorastaan vastakkaisia. Luulen myös, että esimerkiksi järjen ja tunteen osalta on osittain niin, että kun molemmat ovat kohdallaan voimistavat toinen toisiansa :)

Olet oikeassa varmasti myös siinä, että mitä vaikeampaakin joskus on ehkä ollut, sen enemmän huomaa kuinka pienet ja yksinkertaiset asiat voivatkaan tehdä onnellisiksi. Tavallaan niin abstraktin asian kuin onnenkin määrä on suhteessa suurempi pienestä asiasta, kuin ehkä silloin kun kurjuutta ei ole nähnytkään. Siihen kuitenkin vaaditaan myös juuri sitä rohkeutta uskaltaa olla onnellinen. Ja sehän vaikkapa mielen avartumisen lisäksi myös aikamoinen saavutettu rikkaus. Paljon enemmän kuin ehkä jopa lottovoitto :)

Miten sitten kun ajattelet vaikka onnellisia asioita niin mietitkö, että on tiettyjä asioita, jotka tekevät ihmisiä yleensä onnelliseksi vai niin, että jokainen onnenkokemus on tavallaan yksittäinen ja aina henkilökohtainen, vaikkakin ehkä jaettu kokemus? Ja onko oikeastaan olemassa muita relevantteja mittareita kuin ihmisen oma käsitys omasta onnellisuudestaan? :)

Postia ja taas uusia mietteitä odotellen :)

Lue lisää

Hyvää sopivassa määrin hempeää lauantaita :)

Hyvä kysymys tuo, miten onnellisuutta voi mitata.
Tai ovatko jotkin asiat yhteisesti kaikille ihmisille
onnea tuottavia.

Näen onnen enimmäkseen tasaisena tyytyväisenä
olotilana, jota pienet vastoinkäymiset eivät horjuta.
Ja tyytyväisyys on kokemus siitä, että menestyy
tarpeeksi hyvin elämässää, eikä mikään välittömästi
uhkaa kaataa onnen palikoita kumoon. Luulen olevan
mahdollista mitata tieteellisestikin onnen määrää
koehenkilössä. Silti pistää mietityttämään, että
voidaanko millään yksittäisellä kokeella mitata
onnen kestävyyttä. Tuskin sentään. Olemmehan loppujen
lopuksi täysin riippuvaisia ulkoisista onnen
mahdollistajista, joita on vaikea ottaa huomioon
onnen pysyvyyttä arvioidessa. Elämä osaa olla
arvaamatonta. Ja se ei ole pelkästään huono asia.
Yllätyksetön elämä olisi pirun tylsää ;)

Elämän arvaamattomuus voi olla kuin maanjäristysten
sarja. Tantereen tömistessä onnen palikat taitavat
kipeimmin tarvita silmällä pitämistä ja tarvittaessa
kasassa pitävää otetta. Ja tähän liittyen myös hyvät
miellyttävät asiat voivat olla palikoiden tasapainoa
horjuttavia. Tarvitaanhan siinäkin taitoa, että osaa
kasata onnea lisääviä palikoita vanhojen päälle kaatamatta
koko rakennelmaa siinä samalla. Rohkeus voisi tässä
mielessä olla palikoiden kasaamisessa ensiarvoisen
tärkeää. Pienet horjumiset eivät saisi pelottaa
liikaa, vaan olisi uskallettava ottaa riskejä onnen
palikoitaan kasatessaan ;)

Niinpä. Ei kai sillä onnella mitään selkeitä rajoja
ole. Aina voi tulla taitavammaksi onnen palikoiden
kasaamisessa, kuten kohteliaammaksi äksyilijäksikin :)

Heh, rönsyily jatkuu. Kauas olemme jo edenneet :)
Tiedä sitten, olisiko parempi jatkaa meilitse, vai
kirjoitella tälle palstalle. Saattaa joku vetää kahvit
väärään kurkkuun lukiessaan aloitusviestin ja sen
jälkeen siirtyessään tänne sivun loppuun :))
Kirjoitteluihin! :)

Kiva on taas pitkästä aikaa kirjoittaa sinulle :)
Vastaan noihin muihinkin viesteihisi, kunhan nyt ehdin... kohta :)

...Hiukan tuohtunut olin tänään, kun vasta herättyäni
minulta kysyttiin heti yhtä palvelusta ennen kuin ehdin
hieraista unihiekat silmistä. Se suututti, kun odotettiin, että
heti herättyäni olisin pirteänä ja avuliaana auttamassa.
Tuolla tavoin kärttyinen ole harvoin, mutta tänään tällaista,
huomenna uudet kujeet ja tunteet : )

Mitä sinun tunnerintamallesi kuuluu?

Yhdentekevä kirjoitti:

Kiva on taas pitkästä aikaa kirjoittaa sinulle :)
Vastaan noihin muihinkin viesteihisi, kunhan nyt ehdin... kohta :)

...Hiukan tuohtunut olin tänään, kun vasta herättyäni
minulta kysyttiin heti yhtä palvelusta ennen kuin ehdin
hieraista unihiekat silmistä. Se suututti, kun odotettiin, että
heti herättyäni olisin pirteänä ja avuliaana auttamassa.
Tuolla tavoin kärttyinen ole harvoin, mutta tänään tällaista,
huomenna uudet kujeet ja tunteet : )

Mitä sinun tunnerintamallesi kuuluu?

Lue lisää

tykkää sua lukea. Mun mielestä sun sanailu toistaa itseään, eikä niitä yksinkertaisesti jaksa lukea. Varmaan asiaakin löytyy vähemmälläkin sanojen solinalla. Sori.

tuo Lempi kirjoitti:

tykkää sua lukea. Mun mielestä sun sanailu toistaa itseään, eikä niitä yksinkertaisesti jaksa lukea. Varmaan asiaakin löytyy vähemmälläkin sanojen solinalla. Sori.

Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Ei mun juttuja
tarvitse lukea, jos ne toistaa itseään, kuten
asian ilmaisit. Jos koet keskustelun kaipaavaan
uutta pontta, niin mikset osallistuisi siihen ja
toisi omia raikkaita näkemyksiäsi julki?
Tervetuloa mukaan vaan!

Yhdentekevä kirjoitti:

Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Ei mun juttuja
tarvitse lukea, jos ne toistaa itseään, kuten
asian ilmaisit. Jos koet keskustelun kaipaavaan
uutta pontta, niin mikset osallistuisi siihen ja
toisi omia raikkaita näkemyksiäsi julki?
Tervetuloa mukaan vaan!

Lue lisää

ilmestyy. Sulla on aika mielenkiintoinen nikki tänään?

Yhdentekevä kirjoitti:

Kiva on taas pitkästä aikaa kirjoittaa sinulle :)
Vastaan noihin muihinkin viesteihisi, kunhan nyt ehdin... kohta :)

...Hiukan tuohtunut olin tänään, kun vasta herättyäni
minulta kysyttiin heti yhtä palvelusta ennen kuin ehdin
hieraista unihiekat silmistä. Se suututti, kun odotettiin, että
heti herättyäni olisin pirteänä ja avuliaana auttamassa.
Tuolla tavoin kärttyinen ole harvoin, mutta tänään tällaista,
huomenna uudet kujeet ja tunteet : )

Mitä sinun tunnerintamallesi kuuluu?

Lue lisää

..ja lisävastauksesta, jonka hyvin kerkeilet kirjoittamaan lomailuni aikana :) Ja on tosi hauska, että tuntuu kivalta kirjoitella :)

Noudatitko heti herättyäsi tuota hyvä kiukustua luvalla strategiaa? :)

Oma tunnerintama on aika hyvällä mallilla. Loma tehnyt hyvää, ja olen jokseenkin hyväntuulinen melkein ympärivuorokauden. Niin paljon kivoja juttuja tullut tehtyä. Ja tuo seesteisyyskin aina jotenkin tuntuu melkein käsinkosketeltavalta maalla ollessa. Jopa närkästymisiltä on vältytty jokseenkin hyvin ;) Kohta takaisin mökille :)

jahka Lempi kirjoitti:

ilmestyy. Sulla on aika mielenkiintoinen nikki tänään?

asioista siellä yleensä närkästytään? ja mikä nostattaa muuten tunteet pintaan? :)

Noita Yhdentekevän juttuja on kiva lukea :)

lempi kirjoitti:

..ja lisävastauksesta, jonka hyvin kerkeilet kirjoittamaan lomailuni aikana :) Ja on tosi hauska, että tuntuu kivalta kirjoitella :)

Noudatitko heti herättyäsi tuota hyvä kiukustua luvalla strategiaa? :)

Oma tunnerintama on aika hyvällä mallilla. Loma tehnyt hyvää, ja olen jokseenkin hyväntuulinen melkein ympärivuorokauden. Niin paljon kivoja juttuja tullut tehtyä. Ja tuo seesteisyyskin aina jotenkin tuntuu melkein käsinkosketeltavalta maalla ollessa. Jopa närkästymisiltä on vältytty jokseenkin hyvin ;) Kohta takaisin mökille :)

Lue lisää

Hyvää mökkeilyä sinne maalle :) Ja hyvää paluuta mökiltä
arkeen:) Omaa lomaa otan ensi kuussa, ja seesteisyyttä
aion harjoittaa silloin.

Harvemmin tulee kiukustuttua. Unisena mumiseminen
ehkä pienoisena poikkeusena :) Ei kai siinä mitään
sen suurempia aatteita tarvita suuttumiseen, kun joku
suurinpiirtein kiskoo sängystä kesken unieni ylös
ja hoputtaa. Kukapa olisi kilteimmillään heti herättyään?:)

Kivaa oli vastata. Vastailemisiin :)

Yhdentekevä kirjoitti:

Hyvää mökkeilyä sinne maalle :) Ja hyvää paluuta mökiltä
arkeen:) Omaa lomaa otan ensi kuussa, ja seesteisyyttä
aion harjoittaa silloin.

Harvemmin tulee kiukustuttua. Unisena mumiseminen
ehkä pienoisena poikkeusena :) Ei kai siinä mitään
sen suurempia aatteita tarvita suuttumiseen, kun joku
suurinpiirtein kiskoo sängystä kesken unieni ylös
ja hoputtaa. Kukapa olisi kilteimmillään heti herättyään?:)

Kivaa oli vastata. Vastailemisiin :)

Lue lisää

kivalta lomasuunnitelmalta. Hyviä juttuja voi vähän odottaakin :)

Tarkoitin siis sitä, että saitko puhista ihan luvallisesti herättyäsi :)

lempi kirjoitti:

kivalta lomasuunnitelmalta. Hyviä juttuja voi vähän odottaakin :)

Tarkoitin siis sitä, että saitko puhista ihan luvallisesti herättyäsi :)

Onko sinulla sattumoisin mitään suunnitelmia loppulomasi
lopulle? :) Lopuillaan on minunkin lomani, enkä
nyt sanoisi että mitään kummempia olisin suunnitellut
tekeväni. Rauhassa ja tasaisesti kohti... ensi kesää:)

Ihan luvalla sain puhista. Tai pikemminkin omalla luvalla :)
Perheen ja ystävien kesken pitääkin voida puhista ilman
kyselyitä ja huonoa omaatuntoa :) Puhisetko sinä koskaan?
Mikä saa sinut puhisemaan :)

Yhdentekevä kirjoitti:

Onko sinulla sattumoisin mitään suunnitelmia loppulomasi
lopulle? :) Lopuillaan on minunkin lomani, enkä
nyt sanoisi että mitään kummempia olisin suunnitellut
tekeväni. Rauhassa ja tasaisesti kohti... ensi kesää:)

Ihan luvalla sain puhista. Tai pikemminkin omalla luvalla :)
Perheen ja ystävien kesken pitääkin voida puhista ilman
kyselyitä ja huonoa omaatuntoa :) Puhisetko sinä koskaan?
Mikä saa sinut puhisemaan :)

Lue lisää

onneksi kesää on olemassa vielä, vaikka töitäkin tekisi. Ja kesällä on aika ihanaa se, että töidenkin lisäksi on energiaa tehdä kaikenlaisia muitakin juttuja :) Työt alkavat kohta, joten lomasuunnitelmia kauheasti ole.

Kyllä puhisen ja kimpaannun aina välillä, tosin lepyn kyllä yhtä nopeasti kuin närkästynkin :)
Ja olet oikeassa tuon puhistus oikeutuksen suhteen. On terveydelle hyväksi :)

Tunteet ovat rönsyilevä aihe tosiaan, eli rönsyilköön
minunkin puolestani jutustelun aiheet ristiin rastiin :)
Sitä vain mietin että kuinka rönsyilymyönteinen
tämä palsta on yleensä... Mutta minulle riittää se,
jos sinä olet sitä mieltä, että jatkukoon rönsyily
tällä palstalla.

Jatkamisiin :)

p.s. lähetin sulle meiliä :)

Yhdentekevä kirjoitti:

Tunteet ovat rönsyilevä aihe tosiaan, eli rönsyilköön
minunkin puolestani jutustelun aiheet ristiin rastiin :)
Sitä vain mietin että kuinka rönsyilymyönteinen
tämä palsta on yleensä... Mutta minulle riittää se,
jos sinä olet sitä mieltä, että jatkukoon rönsyily
tällä palstalla.

Jatkamisiin :)

p.s. lähetin sulle meiliä :)

Lue lisää

jatketaan rönsyilyä :)

Kiitos postista, vastailen siis molempiin viesteihin :)

Mä en naura. Nyt käsität jotain todella väärin