tuo husky on kyllä sitte oikein sankari. Lähdettii käymään pojan kans leikkipuistos, erotettiin koirat osastoihin makkari-keittiö ja eteinen-olohuone puolitoistametrisillä supposen kaapeilla, ja molemmat oli niiiiin kipeitä. Kotiin ku tultiin, molemmat heiluttaa häntää eteisessä, husky oli hypänny sen ison, puolitoistametrisen esteen yli muka-niin-kipeällä jalallansa. Kun asiasta hymysuin kysyi, taas alkoi pieni lonkutus..
Haha..
Haha..
Vastaukset 9
Vanhimmat
kipu sitten muistuu mieleen kun siitä joku muistuttaa... =). Eivät kuitenkaan olleet uusintaa ottaneet sillä aikaa kun kahdestaan olivat? Sori jos utelen mutta mistä tää husky on tullut nyt kuvioihin? Siis muistan että sinulla oli Jiri ja Davy (?) mutta tää ei oo kuitenkaa niistä kumpikaan?
juuh, tää husky tuli uuden elämän myötä. Jiri jäi exälle, ite sain si pitää Davyn. =) Eli uudet kujeet mulla täällä. =)
Ei ollu, molemmat tuli häntää heiluttaen vastaan. heh..
no nyt selvisi minullekin. Olen juttujasi lukenut mutta tuo viesti on tainnu jäädä lukematta missä tuon asian olet kertonut. Hyvä että koirillesi ei käynyt kahakassa pahemmin, ja toivottavasti uutta kahakkaa ei synnykään. =)
kun pikkuriikkinen oli Hesassa leikkauksessa. Siltä leikattiin molemmat lonkat kerralla eli legg calve perthes. Yleensä leikataan lonkka kerrallaan mutta pyysin molempien leikkausta samalla kertaa ja Skutti suostui.
Poika vain käveli takajalat ilmassa ja minä surin ja kannoin, kannoin ja surin, tuleeko siitä enää koskaan mitään. Olin sen taas kantanut ulos pissille hellästi sylissäni ja laskin sen varoen maahan. Emme kumpikaan huomanneet kissaa joka oli ihan lähituntumassa, vaan annas olla kun katti läksi pakoon paineli Pikkuriikkinen perässä takajalat tukevasti mukana menossa.
Kantaminen loppui siihen paikkaan.
oli se leikattu narttu joka oikein tuli esittelemään sitä leikkaushaavaansa? Oliko se hatamilla vai kenellä? Se oli kanssa huvittava tapaus. Kyllä ne koirat osaa sitä sääliä kerjätä, jännä juttu. Ja sitten vielä väitetään että koirat ei osaa ajatella =).
sankareita siis sielläkin hahhah..
on oikein kaksi murjotuksen maailman mestaria. Istutaan selkä kumarassa, pää roikkuu alaspäin ja katsotaan alta kulmien. On niin surullinen näky että. Mutta vain ja ainoastaan silloin kun jokin ei mene neitien mieleen. Esimerkiksi silloin murjotetaan jos ei saa herkkupalaa grillatessa, tai lenkillä päätän kääntyä vasemmalle ja neidit olisivat menossa oikealla, silloin lyödään takamus maahan ja aloitetaan murjotus. Mutta ei se kauaa kestä, ei tarvitse sanoa kuin että "no tytöt jää sitten siihen, äitipä tästä lähteekin kotiin". :) Helmi taitaa myös kerjäyksen jalon taidon. Katsoo suoraan silmiin surullisennäköisenä ja sitten hetken päästä kääntää katseensa lattiaan ja murjottaa, Lillin tehdessä kaikkensa herkkupalan eteen. :)
ei voinut olla hymyilemättä kun tekstisi luin =).
Meillä on joskus käynyt melkein samanlailla.
Äiti ja tytär ottivat usein yhteen jos jommallakummalla oli juoksu. Kerran tultiin illalla kaupasta kotiin, ja valkoiset isot tuli ovelle vastaan jokapuolelta veressä. Toisella oli kaula auki ja toisella etujalka ja köpötteli kolmella jalalla. Minä tietysti pidin niille kovan saarnan, ja yöksi erotin ne alakertaan
rangastukseksi, kun itse muiden koirien kanssa menimme yläkertaan makkariin nukkumaan.
Laitoin noiden huoneiden väliin puolitoistametrisen verkkoportin. Yöllä sitte hiivin katsomaan et miten ovat siellä alhaalla, niin tuo "äiti" oli kiivennyt sen kipeän etujalkansa kanssa sen verkon yli ja nukkuivat siellä selät vastakkain sulassa sovussa, niinkuin ei ikinä oisi mitään tappelua ollutkaan.