Miksemme me kohtaa toisiamme? Missä mättää? Me, jotka haluaisimme kohdata sielunkumppaninmme, emmekä vajota yksinäisyyteen? Mitä asialle voi tehdä?
Mikä mättää?
UusioSinkkuTar
7865
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikee sanoo, miksi ...
Yksi syy kenties siinä, että osapuolet eivät uskalla näyttää tunteitaan & pelkäävät aistivansa vastapuolen lähettämät signaalit sittenkin väärin ja täten mokaavansa.
Yksinäinen voi olla myös parisuhteessa.
"yksinäinen" seuraa johtajaa"...?
Itsenäinen, kävelee omia polkuja ja selviää..
Riipuvainen, takertuu ja menettää...
jne...
olla yksin tai vähintäänkin tyytymätön. Sepä se onkin, miksi maailmat eivät kohtaa. Uskallus puuttuu, entinen elämä kummittelee, ehkä on vielä lapset kotona ja he eivät sitten sopeudu uuteen ihmiseen. Kukapa ei tietysti haaveilisi tasavertaisesta kumppanuudesta.
Saanko laajentaa aihetta myös ystäviin ja muihin elämänmuutoksiin?
Uskon melko vankasti siihen, että jos sitä oikein tahtoo ja etsii ei löydä mitään. Omalla kohdallani huomaan silloin asettavani odotuksia, toiveita ja jopa aikataulunkin koska pitäisi tapahtua. Jos vain uskallusta riittäisi minun pitäisi vain antaa asioiden kulkea kulkuaan ja osata tarttua tilaisuuteen sen kohdatessani.
Tietenkään en oleta kenenkään/minkään kävelevän kotiini, vaan teen elämäni muutoin mielyttäväksi harrasteiden kautta ja viihtymällä omassa seurassani noin yleisesti (tottakai sitä välillä kyllästyy totaalisesti).
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000038&posting=22000000017462217
ja tajuat että onni ei voi koskaan olla jonkun toisen ihmisen vastuulla.Yksin olemme tänne tulleet ja yksin lähdemme.Katso omaa sisintäsi , sillä se on mittaamaton aarrearkku,kun sen löydät voit olla sopusoinnussa toisiin ihmisiin, etkä hae jatkuvaa tukea heitä omaan onnellisuuteesi.
Kalle Aaltonen
Onnistut elämään niin kuin saarnaat.