AAMU MIHAIL SOLOHOVIN TYYLIIN
Tuuli oli vinkunut taukoamatta koko yön. Se oli kuljettanut mukanaan lunta, joka liimautui ikkunoihin, suli ja jäätyi lasien pintoihin tehden niistä lähes läpinäkymättömät.
Ensimmäisenä, kuten tavallista, heräsi emäntä, keski-ikäinen, lihavahko nainen. Vanha, rautajalkainen lavitsa narahteli hänen kohottautuessa istualleen pitäen täkkiä rintojensa edessä ikään kuin olisi yrittänyt salata rintojen alkavaa lakastumista. Nainen teki sen siksi, että oli omaksunut tavan jo nuorena sekä siksi, että tuvan kylmänkostea, nukkuvien ihmisten tunkkaama ilma tunkeutui kauhtuneen, flanellisen yöpaidan sisälle.
Istuttuaan hetken siinä narisevalla lavitsalla hän pudotti täkin, hamuili pimeässä permannolla olevat poronnahkaiset tossut jalkaansa, nousi ja kädellä tunnustelemalla etsi pöydällä olevan tulitikkurasian.
Säästääkseen kallisarvoisia tikkuja hän sytytti ensimmäiseksi kynttilän ja puhalsi tikun sammuksiin. Kynttilän heikossa valaistuksessa emäntä pumppasi painetta petromaxiin, sytytti kynttilän liekilla sammuttamansa tikun uudelleen ja sillä sitten kaasuuntuneen öljyn. Petromaxin pistävän kirkas valo miltei sokaisi hetkeksi hänen silmänsä. Lattialla porontaljan peitossa nukkuva isäntä korahti unissaan, käänsi kylkeään ja jatkoi nukkumistaan.
Talon naimaikäinen tytär oli karjakkokoulussa etelässä, ei tulisi kuin jouluksi, jos silloinkaan, Muita lapsia heillä ei ollut. Kaikki kolme poikaa olivat kaatuneet rintamalla. Jäljellä vain seinälle nastoilla kiinnitetyt kuvat.
Saatuaan petromaxin palamaan nainen meni keittiöön, nosti yöpaidan helmat ja kyykistyi istumaan ämpärille. Metallisen ämpärin laita äänteli hetken sihahdellen ja pieneen keittiöön levisi hetkessä virtsan pistävä haju..
Noustuaan ämpäriltä nainen sytytti kynttilällä tuohenpalasen, laittoi sen lieden pesään ja latoi palavan tuohen päälle miehen pilkkomia puita. Varmistuttuaan puiden palavan tasaisesti hän puhalsi kynttilän sammuksiin. Saavissa olevan veden pinta oli yön aikana jäätynyt, Hän hajoitti jääkuoren iskemällä tylsäksi kuluneella puukolla siihen muutaman kerran ja otti kauhalla vettä noen peittämään kattilaan. Poistettuaan liesilevystä kolme rengasta hän laittoi kattilan syntyneen aukon päälle. Sitten hän otti peltisen purkin seinällä olevalta hyllyltä ja ryhtyi mittaamaan paahdetuista rukiinjyvistä jauhamaansa kahvin korviketta kattilaan. Rukiiseen nainen oli sekoittanut hiukan sikuria.
Tänään hän ei lähtisi hiihtämään kirkolle vaikka Paasikiven oli kerrottu puhuvan radiossa itsenäisyydestä.
Auringon nousuun oli vielä lähes kaksi kuukautta.
Tuuli oli vinkunut taukoamatta koko yön. Se oli kuljettanut mukanaan lunta, joka liimautui ikkunoihin, suli ja jäätyi lasien pintoihin tehden niistä lähes läpinäkymättömät.
Ensimmäisenä, kuten tavallista, heräsi emäntä, keski-ikäinen, lihavahko nainen. Vanha, rautajalkainen lavitsa narahteli hänen kohottautuessa istualleen pitäen täkkiä rintojensa edessä ikään kuin olisi yrittänyt salata rintojen alkavaa lakastumista. Nainen teki sen siksi, että oli omaksunut tavan jo nuorena sekä siksi, että tuvan kylmänkostea, nukkuvien ihmisten tunkkaama ilma tunkeutui kauhtuneen, flanellisen yöpaidan sisälle.
Istuttuaan hetken siinä narisevalla lavitsalla hän pudotti täkin, hamuili pimeässä permannolla olevat poronnahkaiset tossut jalkaansa, nousi ja kädellä tunnustelemalla etsi pöydällä olevan tulitikkurasian.
Säästääkseen kallisarvoisia tikkuja hän sytytti ensimmäiseksi kynttilän ja puhalsi tikun sammuksiin. Kynttilän heikossa valaistuksessa emäntä pumppasi painetta petromaxiin, sytytti kynttilän liekilla sammuttamansa tikun uudelleen ja sillä sitten kaasuuntuneen öljyn. Petromaxin pistävän kirkas valo miltei sokaisi hetkeksi hänen silmänsä. Lattialla porontaljan peitossa nukkuva isäntä korahti unissaan, käänsi kylkeään ja jatkoi nukkumistaan.
Talon naimaikäinen tytär oli karjakkokoulussa etelässä, ei tulisi kuin jouluksi, jos silloinkaan, Muita lapsia heillä ei ollut. Kaikki kolme poikaa olivat kaatuneet rintamalla. Jäljellä vain seinälle nastoilla kiinnitetyt kuvat.
Saatuaan petromaxin palamaan nainen meni keittiöön, nosti yöpaidan helmat ja kyykistyi istumaan ämpärille. Metallisen ämpärin laita äänteli hetken sihahdellen ja pieneen keittiöön levisi hetkessä virtsan pistävä haju..
Noustuaan ämpäriltä nainen sytytti kynttilällä tuohenpalasen, laittoi sen lieden pesään ja latoi palavan tuohen päälle miehen pilkkomia puita. Varmistuttuaan puiden palavan tasaisesti hän puhalsi kynttilän sammuksiin. Saavissa olevan veden pinta oli yön aikana jäätynyt, Hän hajoitti jääkuoren iskemällä tylsäksi kuluneella puukolla siihen muutaman kerran ja otti kauhalla vettä noen peittämään kattilaan. Poistettuaan liesilevystä kolme rengasta hän laittoi kattilan syntyneen aukon päälle. Sitten hän otti peltisen purkin seinällä olevalta hyllyltä ja ryhtyi mittaamaan paahdetuista rukiinjyvistä jauhamaansa kahvin korviketta kattilaan. Rukiiseen nainen oli sekoittanut hiukan sikuria.
Tänään hän ei lähtisi hiihtämään kirkolle vaikka Paasikiven oli kerrottu puhuvan radiossa itsenäisyydestä.
Auringon nousuun oli vielä lähes kaksi kuukautta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuvauksesi on liiankin hyvää... et lie tuota aikaa elänyt, mutta tutustunut siihen kokolailla hyvin. Ainoa asiavirhe voi olla - en mene vannomaan - petromaxin sytytys aamulla. Yön yli oltuaan pimeänä ovat paineet todennäköisesti kadonneet. Itse olisin lisännyt painepumppauksen mukaan, mutta voinhan olla väärässäkin, ehkäpä Petromax oli tuliterä ja piti paineensa yön yli ;).
ilmeisesti korsussa käytössä ollut laite ei varmasti ole tuliterän veroinen.Kiitos huomautuksestasi.
Lukekaa tekin. Tyylistä ei voi erehtyä.
Hän on täällä aktiivinen.
kipakka-akka, voisi olla, mutta olisiko noin muuntautumiskykyinen?
X-sherlokki, hänelle sopisi kyllä paremmin. Mutta ei ehkä sittenkään...
Kepo, aika suuri mahdollisuus.
jangkola, itse sanoi että ei ole hänen. Voisi, mutta uskon, kun niin vakuutti. Tosin ennenkin kertonut potaskaa.
CFC, siltä nyt onnistuisi, mutta sanoi menevänsä lomille. Saattaa taas hämätä?
Hessu-kissa, ei oikein hänen tyyliään.
Kerrohan Hellene, kun tiedät.
Kepon tyylistä vai mitä?
Tarpeeksi fiksu ja lahjakas tekemään tuollaisen.
Mutta onko sillä nyt niin väliä, jos halua kirjoittaa anonyyminä.
Mietin vain, että mihinhän sinä oikein pyrit?