Kirjoitan tästä koska olen huolissani siitä että en osaa ajatella muuta kuin näin: eläminen=turhaa.
Kaikki syy miksi me elämme on että saisimme kokea tunteita(?). Hyviä tunteita..nauttia. Tuntuu turhalta ja tarpeettomalta. Olen kyllä miettinyt asiaa niinkin että on ihan turhaa yrittää etsiä sille tarkoitusta, elää vaan. Mutta silti. En osaa ajatella muuten kuin että: turhaa.
Ihan normaaleja ajatuksia? Kertokaa miten te asian näette..
Kaikki syy miksi me elämme on että saisimme kokea tunteita(?). Hyviä tunteita..nauttia. Tuntuu turhalta ja tarpeettomalta. Olen kyllä miettinyt asiaa niinkin että on ihan turhaa yrittää etsiä sille tarkoitusta, elää vaan. Mutta silti. En osaa ajatella muuten kuin että: turhaa.
Ihan normaaleja ajatuksia? Kertokaa miten te asian näette..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikea siitä on löytää mitään pinnallisempaa syvällisempää viisautta. Motto: Lisääntykää ja täyttäkää maa!
Moro,
Ihan samoja ajatuksia on päässäni pyörinyt. Onko elämämme tarkoitus vain olla ja koittaa löytää jotain mielekästä tekemistä. Nämä ajatukset ovat tällä hetkellä minulle kovin akuutteja, kun yritän aikuistuvana ihmisenä hahmottaa tulevaisuuttani. Valitettavasti nuo miesasiat meni pyllylleen syksyllä ja ehkä sen takia olenkin asioita kovin syvällisesti viime talven aikana ajatellut. Jos sen miehen joskus onnistuisin löytämään niin mitä se minulle antaa? Ainoastaan sen rakastumisen tunteenko? Onko se tunne tavoittelemisen arvoinen? Antaisiko se minulle kaipaamani sisällön elämään? Entä miksi ihmisen kannattaa lisääntyä ja hankkia niitä lapsia? Tottakai sitä omaa lastaan rakastaa, mutta antaako se mitään muuta sisältöä elämään kuin vain sen ihanaisen tunteen? Kertokaa minulle, onko nämä niitä asioita jotka antavat elämälle sisällön... vai olenko ihan hakoteillä.
Kiitos molemmille vastauksista. :)
Olen unohtanut kokonaan ajatella asiaa "luonnollisella" tavalla. Miksi sitten nainen haluaa miestä ja päinvastoin? Se on kai ainakin joku merkki siitä että jotain tarkoitusta on.. :D
mutta sehän on pelkkä eläimellinen vietti: halu lisääntyä.
olet nuori,itse kävin juuri samat ajatus kuviot läpi ollessani nuori ja olisin halunnut kysellä kaikesta tällaisesta mutta siihen aikaan ei voinut.Nyt kun tämän ikäisenä kykenen näkemään menneen elämäni niin olen onnellinen etten tehnyt itsemurhaa vaikeimpana aikana koska usko tai älä niin sinä tulet kokemaan mukavaa aikaa elämässäsi,ei sitä tarkoitusta kannata edes miettiä kun asiat tapaa mennä omalla painollaan ,eikä kannata asettaa itselleen koko ajan tavoitteita mutta unelmista pitää pitää kiinni.
kiitos vastauksesta, tämän halusinkin kuulla =)
Tosiaan.
Olen miettinyt samaa asiaa monesti. Olen tullut samaan tulokseen. Ihminen on niin pieni, saastainen ja typerä. Mitä ne typerykset näkevät toisissaan. Mitä hauskaa on hengata kavereiden kanssa? Mitä ideaa on mässyttää karkkeja? Hoitaa puutarhaa? Ajaa autolla? Polttaa tupakkaa? Kitkeä rikkaruohot? Lakata kynnet?
Kaikki pyrkivät nautintoon, eivät ajattele muita. Heidän typerä mielensä ei nää kivien kauneitta, eivät tiedä että kiviäkin kiinnostaa, ei kuule veden laulua ja tuulen huilua. He eivät kuule kallion tarinaa, eivät näe tulen tanssia, he eivät tunne avaruutta ympärillämme, eivät tunne mitään mikä on vielä kun meitä ei ole. Siksi he katoavat, unohtuvat, siksi heidän elämänsä ei merkitse mitään. Koska he elävät vain itsensä vuoksi.
Vielä jonain päivänä olen vapaa tästä ihmiskunnan verkosta. Jonain päivänä irrotan saastaiset sormenne itsestäni, etsin samanmielisiä ja pelastan Maan.
Se olkoon tehtäväni tässä elämässä ja seuraavassa, jos sellainen on.
Et todellakaan ole ainut asiaa pohtinut. Koko filosofia tieteen alana lähtee samasta kysymyksestä; miksi me olemme täällä? Mikä on kaiken tarkoitus? Tätä on pohdittu siis jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua ja tullaan ilmeisesti pohtimaan loppuun saakka, sillä vastausta ei taida löytyä. Jos joku vastauksen keksisi eliminoisivat filosofit hänet ennen tulostensa julkistamista, sillä heiltä lähtisi elämältä pohja...
Kuitenkin se mitä halusin sanoa, on että olet kriisissä. Kriisit tuovat elämään muutosta. Jos kaikki menisi ilman kriisejä ei tapahtuisi muutosta. Olet nuori, kasvat aikuiseksi luonnollisestikin sinulla on ehkä elämäsi kovin kriisi menossa, elämässäsi tapahtuu tosi paljon muutosta. Kun tulet kolmeenkymppiin tai viiteenkymppiin on sinulla silloinkin kriisi; tätäkö elämäni on, miksi se on tälläistä, tätätkö halusin? Mutta nuo eivät ole mitään siihen verrattuna kun muutut kokonaan uudeksi ihmiseksi; aikuistut. Lapsena kaikki oli helppoa, maailma pyöri siinä oman navan ympärillä, mitään muuta ei ollut olemassakaan. On kauhistus kun huomaa; maailmassa on muutakin; mikä minun paikkani täällä on? Mikä minun tarkoitukseni on? Myöhemmät kriisit menee helposti, kun olet jo aikuinen, on valmis malli tälläistä minun elämäni on. Mutta nuorella ei ole vielä mitään käsitystä millaista se oma elämä on.
Kuitenkin sinä voit itse tehdä elämästäsi sellaista kuin haluat, antaa sille sen tarkoituksen kuin itse haluat. Olet valintojen edessä, valitse viisaasti. Myöhemmin valintoja ei enää ole helppo muuttaa, sillä aikuisen maailman katsomuksen muuttaminen ei ole helppoa.
Tai voit antaa kaiken mennä vain painollaan ja pyrkiä karistamaan mielestäsi nuo kysymykset. Mutta muista; ilman kriisiä/pohdintaa ei tapahdu muutosta. Tarvitseeko mielestäsi maailma muutosta; voisiko sinun tarkoituksesi olla elää sitä muutosta kohden?