Onko se oikein että kun mies on töissä niin sen ei tartte osallistua kotitöihin eikä vauvanhoitoon? Mun mies ainakin on sitä mieltä. Minä hoidan vauvan (vaihdan vaipat, kylvetän, ruokin...), siivoan, tiskaan, pesen pyykit, laitan ruokaa silitän miehen paidat yms. yms. Se on naisen tehtävä. Sit jos en jaksa tehdä kotitöitä niin olen huono nainen jos mieheni pitää joskus imuroida tai auttaa siivoamisessa niin hänen mielestä hänen pitää sekä käydä töissä, että hoitaa lapsi ja koti. Omaa aikaa mulla ei oo ku silloin ku vauva on nukahtanu illalla, mutta silloinki täytyy tiskata ja järjestää paikkoja. Erikseen pitää mieheltä kysyä/pyytää että voiko hän olla vauvan kanssa ja siitäkin pitää sit kiittää että on saanu vähän omaa aikaa. Ei tulisi kuuloonkaan että saisin jonain viikonlopun aamuna nukkua niin että mies vaihtais vauvan vaipan ja pukis päälle. Hänen mielestä hänen pitää saada levätä kun on ollu raankka viikko töissä, vaikka se työ on tietokoneen ääressä istumista. Jos vaikka joskus vaan makoilen sängyssä ja vauva huutaa vieressä niin olen huono äiti kun en rauhota vauvaa. Miten jotku miehet voi olla tollaisia. Synnytyksen jälkeen kaikki oli hyvin mutta nyt se on menny taas siihen että joudun tekemään kaiken yksin. Heti jos vauvalla on jotain niin se lykätään mun syliin. Nojoo onhan mun miehessä ihan hyviäkin puolia mutta vaikka sitä on nainen niin ei sitä mikään superihminen sentään ole.
Onko oikein
bcd123
242105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Lisäys edellisieen...Onko jollain jotain neuvoja miten saisin mieheni tekemään jotain ilman riitoja että aina syntyis kauheita riitoja. Yritän kyllä aina mahdollisimman nätisti pyytää.
asiasta eräänä keväisenä aamuna(kello 3 yöllä)multa todella katkesi pinna!kuulostaa hieman tutulta tuo sun tarinas..minulla kuitenkin se onni että saan nukkua viikonloppuisin jos mies ei ole töissä.vaihtaa vaipat,vaatteet,kylvettää,seurustelee,lähinnä meni hermot siihen kun minä pääsen niin helpolla kun en minä ole töissä!!jaa en vai?24h/7pvää viikos!herään öisin,pyykkään,laitan ruuan,siivoan,hoidan laskut yms.asiat mitä kaikkea siihen kodin pyörittämiseen sitten ikinä kuuluukin??!välillä olen pirtti-hirmu välillä taas aivan ihana.pirtti-hirmu silloin kun nupajan jostain hoitamatta jääneestä asiasta tai vastaavaa.aivan ihana taas silloin kun hän "vertaa"minua pomonsa muijaan joka siis jo omastakin mielestä aivan kamala!siinä taloudes on mies tallottu niin matalalle ettei kukaan uskoisikaan,ovat juuri ostaneet uuden auton,joka pitäisi nyt vaihtaa kun ei emännälle kelpaakkaan,rupesivat rakentamaan uutta taloa,joka sekin jo aivan paskaksi haukuttu(vasta nurkkakepit paikoillaan)mun mielestä tollaset eukot pitäis tiputtaa niin alas että saisivat aloittaa kaiken alusta!voisi vähän ajatus maailma muuttua!lapsetkinjo pieni diivan alkuja!käy kyllä sääliksi mies rukkaa..no se siitä,palataan itse asiaan.keskutelun päätteeksi sovittiin yhteisesti että myös mies osallistuu edes vähän töihin esim.imuroi tai sitten on pojan kanssa sen aikaa että saan kaiken tehdyksi.kyllä se tosissan yrittää vaikka se imurointi on vähän jäänytkin mutta huomattavasti vähemmän tarvitsee enää muistuttaa!Kannattaa sinunkin ottaa nyt härkää sarvista,eihän tuota menoa kukaan äiti voi,eikä tarvitse jaksaa!onko teillä mahdollisuus kodinhoitajaan?kunnat ja kupungit sellaisia tarjoilee lapsiperheille,kanattaa ottaa selvää,luullakseni neuvolastakin löytyy yhteystietoja tai ainakin osaavat opastaa eteenpäin.otat sitten vaikka sellasen vähän autteleen jos ei miehestä siihen ole!
Kirjaan ylös mitä hommia on tällä viikolla edessä, niitä ylimääräisiä, joita mieheni ei edes tiedä olevan olemassa. Kyllä hän tietää, että imuroin, laitan ruokaa, mutta kodissa on myös paljon sellaisia pikkujuttuja aika ajoin kuuluu hoitaa. Laitan ruksin, kun olen jonkin hoitanut. Siitä miehenikin on alkanut hoksaamaan, että minähän voisinkin tehdä tuon ja tuon pois alta. Tänä päivänäkin mieheni luulee, että teen niitä lippusia omaksi muistiavuksi, vaikka totuus on toinen. En ole tuntenut mitään tarvetta omia motiivejani kertoa, menettäisi pian tehonsa.
hyvä!nyt kaikki ylityölistetyt mamit:lapot seinään!!!Huijaus näyttää tehonneen ainakin yhteen =)Taidankin lähtee listaamaan asioita,katotaan nieleekö syötin ;)
Meillä on ihan sama juttu. Vauva valvottaa tosi pahasti, mutta mun on yksin kestettävä. Mies saa juosta baareissa viikonloput ja golfata kaikki kauniit kesäillat. Minä kun voin kuulemma harrastaa ihan mitä tahdon päivät pitkät. Meidän tyttö on 5kk. Ja vielä kun anoppi säestää vieressä, että miehen pitää saada elää niin minkäs teet. Enää en jaksa tapella ja annan vain asioiden olla. Mutta rakkaus miestäni kohtaan on kokenut tosi kovan kolauksen.
Meillä mennään hiukka samaan tyyliin. En jaksa enää kotitöiden vuoksi pingottaa, teen vain sen mitä jaksan, en aina sitäkään, jos yksin raataminen tarpeeksi hatuttaa. Mikäli miehelläni on jotain vaatimuksia kodin siisteyden suhteen, niin kerron kyllä, miten ne saavutetaan - joko tekemällä yhdessä tai ostamalla ulkopuolista apua.
Jaksamiseni vauvan kanssa haluan varmistaa, en koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos edes ajattelisin häntä vahingoittavani.
Mieheni perustelee kotitöihin osallistumattomuuttaan sillä, että tekee paljon töitä (totta) ja sillä, että kyllä naisen pitäisi pystyä koti ja yksi lapsi hoitamaan.
Uskon että monet pystyvätkin, mutta itseni tuntien voin myöntää, että minä en. Johtuu ehkä siitä, että en edes halua, vaan mielestäni miehen kuuluu osallistua, edes jonkin verran, kodinhoitoon.
Näin meillä siis jatkekaan, ei mikään hohdokkain elämäntilanne, mutta eiköhän se siitä. Työhön palaamiseni ehto on, että kotitöiden jakamisesta päästään tasavertaiseen sopimukseen.
Ja mitä vauvan oma-aloitteiseen hoitoon mieheni kohdalla tulee, niin sitä en jaksa enää edes odottaa. Olen oppinut tyytymään siihen, että joskus viikonloppuna on kiva päästä aamulla rauhassa suihkuun, kun toinen kattoo lasta ja todeta, että sen suihkun jälkeen vauva on edelleen pyjamassa ja pissavaipassa... Jos haluan jotain tehtäväksi, on sitä erikseen pyydettävä. Tiedän vain (ja mieskin tietää), että sen harvan kerran, kun minulla on menoa, ei siitä tarvitse keskustella - lähdenkö vai en.
Alussa oli hiukan samantyyppistä ajattelua miehelläni, mutta aika on tuonut muutoksen. Mieheni paitoja en ole ikinä silitellyt, sen hän on hoitanut aina ihan itse. Lapsia hoidan päivät, illat ja yöt hänkin osallistuu. Päivän mittaan en ehdi siivota aina, mutta tehdään sitten iltaisin. Työmatkojensa jälkeen hän lähes poikkeuksetta siivoaa kodin tultuaan. Joskus tehdään myös niin, että hän lähtee vaikka mummolaan lasten kanssa, että saan ihan rauhassa huhkia.
Kaupassa käydään vuorotellen, se menee kumpi paremmin jaksaa. Joskus olen kyllä niin mökkiintynyt, että jo kauppareissukin auttaa rentoutumaan. Omaa aikaa en oikeastaan enempää kaipaa, lenkille pääsen illalla, kun lapset on laitettu sänkyihin, ystäviä on ihan naapurissa.
Miten miehen sitten saa osallistumaan ilman riitoja? Itse olen käyttänyt kiitosta, yllätän joskus mieheni suklaalevyllä tai lempiviinillään. Ihan rehellisesti täytyy sanoa, että mieheni käsitys siivouksesta ei ole ihan sama kuin minulla, mutta en ole asiasta viitsinyt huomautella. Anoppia taas on ihan turha kuunnella.
Nyt kun mietin asiaa, tulin siihen tulokseen, että muutos vahvistui silloin, kun lähdin itsekin töihin esikoisen syntymän jälkeen. Minun työni oli vuorotyötä, joten mieheni oli pakkokin ottaa vastuuta kotitöistä. Myös lapsenhoitoa joutui siinä vaiheessa opettelemaan, päivähoito kun loppui siihen kun hän töistä pääsi.
Aika pitkällehän tämä varmaan juontuu myös kasvatukseen. Ihminen voi kuitenkin kehittyä myös lapsuusvuosien jälkeenkin. Pakottaminen ja nalkuttaminen ei kuitenkaan ole yleensä paras keino. Alusta asti on myös asiat sovittu niin, että molemmat vastaavat perheestä. Mieheni ei itse halunnut jäädä kotiin lasten kanssa, mutta sai ihan aidosti kuitenkin valita. Hän myöskin tietää, että minä en ala pelkästään kodinhoitajaksi, vaan palaan töihin heti kun aika on sille sopiva.
Mitenkäs teillä silloin oli, kun sinäkin olit töissä??
Osallistuitte kumpikin?
Meillä on 3 lasta ja jotenkin asiat on kyllä luisuneet enempi siihen, että se olen minä joka olen "talouskone", mutta tämä asiantila ei enää häiritse läheskään niin paljoa kuin esim. esikoisen aikana.
Onhan se vähän niinkin, että "järkevintä" minun on suurimmaksi osaksi pestä pyykit, tehdä ruoat, hoitaa tiskit, siivota...muutenhan miehen kotiuduttua illat menisi siivoilemisiin yms., eikä lasten kanssa puuhailuun.
Mutta se kyllä on sanottava, että ihan varmasti otan "loparit" hyvin nopeasti, jos mieheni alkaisi näitä tekemiäni hommia pitämään itsestään selvyytenä!!!
Sanotaan nyt sekin vielä, ettei meillä kyllä paikat hohda ja kiillä. Ei ole tiskipöytä alvariinsa puhtaana ja vailla likaisia astioita.
Pyykkikorit tursuaa toisinaan ja pölypalleroita nurkissa vilisee ja sitten ne lasten lelut sun muut roinat levällään....ja näin sen kuuluukin olla, minä kyllä siivoan, mutta ihan oman jaksamiseni mukaan ja jos miestä häiritsee "siistittömyys", niin osaapa tuo todistetustikin tarttua itsekin imuriin :-)
Mun huomioni teidän tilanteestanne kiinnittyi lähinnä siihen, että miehesi ei ilmeisesti osallistu juurikaan teidän yhteisen lapsennen kanssa olemiseen?!
Kurjaa tuommoinen :-(
Hänellä taitaa tosiaankin olla luulot, että sinä se vaan lomailet ja laiskottelet.
Keskustele tilanteesta oikein kunnolla ja perusteellisesti miehesi kanssa.
Mun mies on toisinaan jäänyt kaikkien kolmen lapsen kanssa kotiin, kun minä olen lähtenyt esim. risteilylle ystävieni kanssa ja on kyllä ihan suoraan sanonut, että kyllä töissä on "helpompaa" kuin kotona....kotona kun työt ei lopu tekemälläkään :-)
Hän totesi tämän asian jo silloin, kun oli vielä vain se yksi ja ainokainen lapsonen ;-)
Tsemppiä kovasti, toivottavasti asiat selkenee ennen pitkää siihen malliin, että molemmat olette tyytyväisiä elämäänne ja toisiinne....eiköhän nämä asiat ole vähän sitäkin mistä aina puhutaan l. lapsi saa muutoksen aikaiseksi parisuhteessa, suhde saattaa ritistä ja rytistä aikansa liitoksistaan, mutta siitähän sitä sitten vahvistutaan taikka sitten asiat vaan huononee ja huononee...kunnes kenties erotaan :-(
Silloin kun olin töissä hoidin kans kaikki kotityöt, ei osallistunut silloinkaan vaikka oli itse joskus kotona kun olin töissä. Sanoin jo silloin että kun tulee lapsi niin hänenki pitää osallistua, joo joo oli vastaus. Joskus todella tuntuu että olen hänelle itsestäänselvyys ja kaikki se mitä teen, niinhän heillä kotona oli että äiti hoiti kaiken ja isä makoi sohvalla illat. Mun mielestä ei oo niin tärkeet et onko siistiä tai kiiltävää, tärkeintä on että jaksaa, mutta sit jos näin on niin hänen mielestä hänen pitää sit alkaa siivota töiden jälkeen. Silloin ku tulee vieraita ni silloin hän kyllä siivoaa ja sanoo sit että hän joutuu aina sen tekemään, mulle on ihan sama minkä näköstä on kun vieraita tulee. kyllähän hekin ymmärtävät että kun on pieni lapsi niin ei ehdi kaikkea tekemään. Kyllä hän vauvan kanssa on ja leikkii mutta sit kaikki vaipan vaihdot on mun tehtäviä, hyvä isä hän on lapselle.
Suoraan sanottuna en osaa antaa yhtään mitään neuvoa tilanteellenne :-(
Siis olenhan toki joskus aikoinani asunut ns. miehesi kopion kanssa, mutta lapsia ei koskaan tullutkaan, eipä edes yritettykkään....mutta tosiaan, yritinpä hyvällä taikka pahalla, niin kotitöihin en häntä saanut osallistumaan tai en etenkään ilman kauheata tappelua asiasta :-(
Omien puheittensa mukaan, olisi ihan sama olisinko töissä vaiko en...minun kuuluisi hoitaa talous kaikenlaisissa tilanteissa.
Eromme ei johtunut tuon syyn takia, mutta eihän se nyt tietenkään välejä lähentänyt tuollainen asenne minuun naisena.
Hänellä oli muuten ihan sama juttu kuin sun miehelläsi eli kotoa opittu....on varmasti erittäin hankalaa saada ajattelemaan toisella tavalla, itse kun eivät näe asiassa mitään epäselvyyttä?!
Heh, mitäs jos kokeilisit "lujittaa" itsesi eli annat valituksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Joskus voi auttaa sekin, kun on "kuulematta" mitään, niin mitäs se mieskään siinä sitten yksikseen valittaa?
Ja jos kysyy mikset kuuntele, niin voit rauhallisesti sanoa, ettet oikein "valituksia" kuule mutta voitte kyllä nytten asiasta keskustella järkevästi kuten aikuisilla ihmisillä on tapana.
Positiivisinta mun mielessä teillä on se, että se sun miehes kuitenkin sitten ryhtyy tekemään siivousta...se mun ex ei ikinä valituksistaan huolimatta alkanut kuitenkaan tekemään mitään ;-)
Ikävältä kuulostaa tuo miehesi valitus vieraille siitä, että hän on se joka tekee kaiken jne.
Toivottavasti saat hänet ymmärtämään, miten epäasiallisesti hän käyttäytyy.
Mitähän ihmettä hän sillä luulee saavuttavansa, kun vieraille ihmisille "haukkuu" sinua? Jotain sädehtivää kultakruunua kutreillensa, kuinka täydellinen ja uhrautuvainen hän on? ja sinä olet se laiskiainen?
..vielä tällä hetkellä kun odotan ja vointi on erinomainen, nyt mammalomailen ja koen tasa-arvoiseksi hoitaa kodin, kun mies on päivät töissä. Kyllä se siltikin auttelee välillä mutta pääasiassa hoidan hommat päivisin kun hän on duunissa. Olen sanonutkin, että vauvan myötä sitten voi hänellekin tulla enemmän kotitöitten tekemistä taas, koska mun mielestä se vauvan hoito katsotaan yhtälailla työksi - yöheräämiset ja kaikki. Se riippuu sitten omasta olosta, teenkö jatkossa kotityöt sillon kun mies on töissä vai jääkö niitä hänenkin tehtäväkseen. Eli miten paljon meidän vauva sitten nukkuu ja minkä verran itse on päässyt nukkumaan ja miten väsynyt mahdollisesti olen. Mutta meillä se on ainakin selvää, ettei miestä tartte patistaa iltaisin vauvan kanssa olemiseen - onhan kyseessä hänenkin lapsensa ja onhan se lapseen suhteen luomista hyvin paljon isän osalta, kun isä vaihtaa vaipat jne. Ja ennen kaikkea ON lapsen tykö. Ei vauva ole kotityö :D
että mies hoitaisi lapsen sitten työpäivän tehtyään ?
Mielestäni jos olet kotiäitinä, lapsenhoito ja kotityöt kuuluu sinulle.
Jos itsekkin olet töissä, kotityöt jaetaan niin että molemmat kärsii osansa.
Onhan kohtuutonta, että mies joutuisi töitten jälkeen hoitamaan myös lapsen.
Yksi työrupeama varmaankin riittää molemmilla, sinun on koti, miehen on ansiotyö.
Mies siis tekee 8h työpäivän, siihen mahdolliset matkat päälle ja vaimo 24h/vrk??
Onpa kohtuutonta vaatia/odottaa pikkaisen jonkinmoista osallistumista lapsen ja kodin hoitoon!!
no en todellakaan tarkoittanu sitä että kun mies tulee kotiin ni hänen pitäis tehdä kaiken kotona ja mä makaisin sohval(niinkuin hän tekee), sitä vaan et vois vähän edes tehdä jotain kun yhdessä asutaan ja yhteinen koti ja yhteinen lapsi. Ei tää sentään mikään hotelli täyshoidolla ole!!
meillä minä teen päivän aikana kotityöt, mitä nyt milloinkin tarvitsee tehdä. jos siis ei ole mitään menoa. kun mies tulee töistä kotiin, vauvaa hoidetaan yhdessä. syömiset, suihkussakäynti jne. tietysti vuorotellaan. ihan yhtä lailla minä olen kotona kiinni vauvassa, kuin hän on töissään. ja niillä sentään on (yleensä) kahvi- ja ruokatunnit, joiden aikana saa (taas yleensä) syödä, juoda, käydä vessassa ja yleensäkin OLLA rauhassa hetken aikaa. :D ihanaa siis vauvan kanssa oleminen minustakin on, mutta eihän nyt kukaan jaksa ilman hengähdystaukoa?
miehet eivät (kokemuksieni ja keskustelujen perusteella) usein ymmärrä, että vauvan kanssa kotona oleminen ei oikeasti ole mitään lomaa, vaan sitä on kiinni tuossa pienessä ihmisenalussa ja sen tarpeissa ihan koko ajan. kokeilkaa - jos mahdollista - joskus sitä, että mies on vauvan kanssa kaksin vaikka yhden päivän tai edes muutamia tunteja. keksi vaikka joku "pakollinen" meno tai jotain. ehkä hän sen jälkeen ymmärtäisi olla vähän hiljempaa siitä *rankasta* työviikosta. =) tai keskustelkaa asiasta vakavasti..
onhan toki niitä täysin helppoja ja ihania päiviä tuon neidin kanssa, mutta kyllä välillä myös niitä, että haluaa edes juoda kupin kahvia ja käydä suihkussa rauhassa, kun se toinen "syli" tulee töistä kotiin.. ei onneksi ole noiden juttujen kanssa edes ollut ongelmia, kun mies on vauvan kanssa mielellään, ja minunkin jaksamiseni, keskinäinen suhteemme ym. ovat hänelle tärkeitä.
tuon asian vuoksi avioeroa. En kestä enää sitä, että mies menee ja tulee miten tahtoo eikä kerro menoistaan etukäteen minulle. Tänäänkin hän kertoi klo14, että lähtee muuten koko viikonlopuksi kavereiden kanssa golffaamaan toiselle paikkakunnalle. Ovat siellä sunnuntai-iltaan. Ja tämä on meillä ihan tavallista ollut tytön syntymästä lähtien. Sitten se räyhää mulle, jos on sukat pesemättä tai jääkaapissa ei ole maitoa. Ei tätä kestä. Jos pääsis miehestä eroon, olis yksi harmi elämässä vähemmän.
Kyllä on käsittämätöntä käytöstä mieheltäsi, en muista imetitkö tai kerroitkokaan mutta kyllä olisi hyvä jutella oikein kunnolla miehesi kanssa, lähdet kaupungille tai johonkin ja suoraan sanottuna pakotat olemaan lapsenne kanssa, molempien kun on osallistuttava hoitoon. Meilläkin oli siitä erimielisyyksiä mut ollaan juteltu muutaman kerran niin on ymmärtänyt ettei tää niin helppoa ole, vaikka joskus olisikin helpompia päiviä. JAKSAMISIA!
...myös mies osallistuu vauvan hoitoon. Ei tosin suuressa mittakaavassa mut kuitenkin ja ihan omasta aloitteestaan. Ja tekee myös silloin tällöin kotitöitä...
Jos mies ei osallistu mihinkään ja vaan napisee kun on hommat hoitamatta, niin pakkaa omat ja vauvan kamat ja lähtekää vaik viikoks mummolaan tai ihan mihin vaan. Olkoon ukko itekseen ja eläköön niiku haluaa !!!! Tai potkase se ukko muualle.....
..ja kyl varmaan äitikin jossain vaiheessa töihin lähtee ni entäs sitten. Muuttuuko tilanne ?
ensimmäisen lapseni kanssa tein yksin kaiken.väsyin ja lopulta liitto muutenkin kariutui ja tuli ero.nyt erosta kulunut seitsemän vuotta ja uusi vauva ja uusi mies.keskustelimme mieheni kanssa asiat selviksi ja teimme kompromisseja.nykyisin mieheni herää tyttömme kanssa joka sunnuntai että minä saan nukkua yhtenä aamuna pidempään ja hän syöttää ja vaihtaa vaippaa töiden jälkeen ja viikonloppuisin jos vaan pyydän.joka toinen viikko hän siivoaa ja joka toinen viikko minä.minä laitan ruoan mutta hän on sillä aikaa vauvan kanssa.minä teen muuten kaiken paitsi koiran ulkoilutus on minulla aamuisin ja mieheni vie muulloin.tämä järjestys sopii kaikille ja suhteemme on erittäin onnellinen.9 kk tyttömme nukkuu meidän vieressä ja sekin sopii miehelleni.eli keskustelkaa ja sopikaa yhteiset pelisäännöt.vauvan hoito on raskaampaa kuin mikään muu työ ja se jatkuu myös öisin.myös isän täytyy auttaa.sinä olet myös väsynyt raskaista päivistä ja öistä.hän on myös lapsesta vastuussa.ja mitä enemmän isä on vauvan kanssa sitä parempi suhde heille tulee myöhemmin.muute käy niin että lapselle ei enää kelpaa muu kuin äiti ja siinä ei enää toivoakaan omasta ajasta.nyt äkkiä isä mukaan lapsen hoitoon.mikään ei ole sen mukavampaa kun olla vapaalla oman lapsen kanssa.
onnea jatkossa ja hyvää kesää :)
sellanen olo, kun tätä ketjua luin, että olen todellakin tehnyt oikeen ratkasun, kun laitoin äijän pellolle jo raskauden alkuvaiheessa. eipä tartte miettiä, mikä kotityö kuuluu kellekkin, kun kaikki kuuluu mulle. rankkaa on välillä ollu, mut kuitenki ihanaa. ja riidatonta! :) hyvää kesää!
Minusta on kyllä tosi kauheeta lukea näitä viestejä. Itsestäni tuntuisi todella pahalta, jos ei mies osallistuisi kodin- ja vauvan hoitoon yhdessä kanssani. Minä en ainakaan jaksaisi kunnolla! meillä eivät onneksi asiat kuitenkaan ole niin :)
Mieheni kanssa sovimme säännöistä jo ennen poikamme (4kk) syntymää. meillä homma on toiminut niin, että mies käy töissa ja minä olen silloin "töissä" vauvamme kanssa. Kun molemmat ovat kotona hoidamme vauvaa puoliksi. Kotityöt jaetaan myös aikalailla puoliksi. Mieheni imuroi ja luuttuaa ja minä tiskaan ja pyyhin pölyt. Ruoka laitetaan yhdessä. Lisäksi minulla on ainakin kerran viikossa omaa aikaa, jolloin pumppaan maidot pulloon ja lähden muutamiksi tunneiksi ulos, vaikka vain jäätölöä syömään ;)Tällöin mieheni syöttää, vaihtaa vaipat, leikkii ja nukuttaa poikamme. Isi pärjäisi pojan kanssa yhtä hienosti kuin äiti, jos vain pystyis imettää ja poika viihtyy isänsä seurassa todella hyvin! Samalla kun isä on hoitanut poikaa hän on myös huomannut, että kuinka raskasta se lasten hoito onkaan ja ymmärtää, että työstä senkin käy!! Lisäksi joka viikko käymmä viikon ohjelman läpi ja sovimme, että milloin isi saa mennä kaverin luokse tai tehdä jotakin ihan itsekseen ja milloin on sitten äidin vuoro. parasta on kuitenkin kun koko perhe touhuaa yhdessä :)
Voimia kaikille äideille maailman antoisampaan, mutta ehkä myös raskaimpaan työhön!
miehesi suomalainen?
Noooh...joopa joo, meilläkin samanlaista oli (ja toisinaan on vielä nykyänkin).MUTTA, jos vauvasi jo tulisi toimeen muutamia tunteja isukin kanssa (vaavin ikää en tältä istumalta löytänyt), niin jätäppä nämä kaksi touhuilemaan omin nokkinensa ;) Siinä isukki saisi tuta, kuinka vauva todellakin voi viedä aikaa (ja...heh..hermoja)!
Meillä ainakin tämä tepsii nykyään, sillä muutamasta kerrasta viisastuneena isukki haluaakin toisinaan tehdä pieniä kotitöitä sen sijaan että olisi pienokaisen kanssa...hehee;)
Tosin meillä jo ollaan taaperoikäisiä, ja mahanalus pitää olla jalkoja täynnä kun neitosen perässä saa kipitellä (ei pysty telkkuu tai tietsii katella). Nykyään tosin riippuu työstä, että tekeekö vai lähteekö rinsessan kanssa puistoon/mummille/autoileen... siis annan valinnanvapautta...