Onneton ;((

on vielä vaikka miten paljon aikaa löytää oma kulta kainaloon. :) Ja ajattele positiivisesti; ainakaan sä et oo joutunu kestämään sitä surua kun tulee ero. Kyllä se siitä. :)

Samanlaiset tunnelmat minullakin.

Joo ei mullakaan ketään oo ja kyllä vituttaa kattella kun kaikilla vanhoilla kavereilla on tyttöystävät mutta mulla ei oo ketään saas nähä kuinka kauan pää kestää tätä systeemiä ennenkö pimahtaa lopullisesti. Kaikki varmaan luulee että mulla on asiat hyvin ja päälle päin se varmaankin siltä näyttääkin mutta aina illan tullen kun kerkee miettiin tätä koko paskaa niin jumalauta että pää meinaa haljeta kun vituttaa niin suunnattomasti.

Sinulla on ikää VASTA 17-vuotta. Kokemattomuus ja ujous ovat ainakin minusta ihania piirteitä pojassa. Älä ole onneton, sillä et ole ainoa :-)

On täälläkin ollut.. mutta kyllä sullekkin sitten joku vielä kohdalle tulee :) Ujous taitaapi olla meidän monien ongelma..Sille ei nyt kauheesti voi mitään. Kyllä meitäkin vielä jonain päivänä onnistaa :-)
tsemppiä

samat fiilikset... enkä ees ole kovin ujo.. en vain osaa tutustua uusiin ihmisiin, varsinkaan poikiin, aina menee sanat sekasin ku yrittää tehdä vaikutuksen ja mokaan jotenki.
en oo koskaan myöskään vakavasti seurustellu... ois se nii ihanaa:)... eli on meitä muitaki jotka ei oo vielä sitä kokenu.. yritän vaan olla kärsivällinen.. yritä sinäki.. varmasti törmäät vielä sellaseen tyttöön, joka pitää susta juuri semmosena ku oot.
ja se ujous ja kokemattomuus.. ovat munkin mielestä vain söpöä.. eihän kaikkien pidä olla samanlaisia:)

Jos se yhtään lohduttaa niin suurin osa ihmisistä on aluksi ujoja..Harvemmat uskaltavat noin vaan mennä keskustelemaan viereiden kanssa...Olet vielä nuori,joten sulla on monta vuotta aikaa löytää tyttöystävä.Jos sinulla on esim tyttö puolisia kavereita ja tulet heidän kanssa hyvin juttuun niin se on hyvä alku,useimmin kaveruudesta se suhdekin alkaa:) Mutta jos et omista niin kyllä sellaisiakin aikanaan tulee,usko minua!
Äläkä siitä kokemuksesta huolehdi,sitä tulee aikanaan:)

äläs nyt. et ole ainut ujo ihminen tässä maassa. toimeentuloa ihmisten kanssa pystyy harjoittamaan. aina vähän uskaltaa joka kerta enemmän kun vain on yritystä. pikkuhiljaa pystyy puhumaan vapaammin ja pystyy olemaan rohkeampi.

ja parit jotka tulevat kadulla vastaan eivät aina ole niin onnellisia kun voi kuvitella.. vaikka saattaisivat näyttää siltä.

moni on ollut nuorena ujo mutta vanhemmiten tullut vähän rohkeammaksi ihmisten parissa.
ja nuoruuten kuulukin vielä pieni epävarmuus itsestään.

voit lähteä vaikka siitä että katsot ihmisiä kauemmin silmiin kuin yleensä. silmillä vangitaan toisen huomio. tuijotat vain vaikka tuntuisi kiusalliselta.

hyvät haaveet sinulla on. älä lakkaa haaveilemasta ;) yleensä haaveet pukkaa toteutumaan kun tarpeeksi kauan haaveilee jostain.

ja 17 ei ole paha ikä. monella ikäiselläsi ei ole vielä seurustelukokemuksia, jos tämä tieto yhtään helpottaa.

vain itse voit vaikuttaa elämääsi. joten jos jotain haluat niin kannattaa pyrkiä siihen :)

Minäkin olen aika ujo, en sillain yleensä, mutta heti kun pitäis jollekin pojalle puhua jostain, ei keksi mitään järkevää sanottavaa, edes kaverinakaan.. :( Siis tytöille ja muutenkin ihan joillekin tuntemattomille juttelen ihan niin kuin puheliaammatkin.

Ehkä en ole tavannut vielä sitä kivaa ja kiinnostavaa, jolle keksii jotain sanottavaa ilman että vaikuttaa ihan idiootilta.. Toivottavasti vain joskus tulee vastaan joku, joka jaksaa kiinnostua tällasesta vähän ujommastakin.. Ja tutustua vaikka alkuun vaikuttaa vähän tyhmältäkin...
Tsemppiä sinullekin oikein rutkasti siihen ihanan kullan etsintään!!

Olen onnellinen. En sillä tavoin kuin ihmiset joista puhuit ovat. Olen onnellinen koska olen nuori ja vapaa. Olen onnellinen että olen riittävän rohkea pitääkseni pojat etäällä itsestäni.

Minä tulen iloiseksi ajatellessani että ehkä jonain päivänä minullakin on oma kulta, jonka olen löytänyt ja joka on löytänyt minut.
Minut tekee surulliseksi katsella kuinka ikäiseni tytöt ja pojat hyppäävät tykkää-ei-tykkää-suhteisiin ja menettävät neitseytensä ja kokemattomuutensa. Surettaa että he eivät ajattele. He eivät tiedä että oikeaa rakkautta ei saa jos ei opettele rakastamaan eikä vaivaudu etsimään.

Olen kai vähän outo, kun en vaivaudu hankkimaan "elämää". Tulen iloiseksi katsellessani miten muut ovat onnellisia. Ja surulliseksi kun he ovat onnettomia.
Vihaan lyhyitä suhteita. Kamalaa on, että isosiskoni, jonka poikaystävästä on tullut osa perhettä, ei ehkä oikeasti välitä tästä. Pitäisikö perheenjäsen hylätä isosiskoni päätöksestä? Sen vuoksi toivon että heidän välinsä eivät rikkoudu.

Olen vasta lapsi, mutta kypsempi kuin moni muu. Sen huomaan. He eivät näytä koskaan ajattelevan syvällisesti, hakevat vain mielihyvää, eivät oikeaa rakkautta.

Kyllä sinä ehdit. Älä huoli. Ja jos et löydäkkään sitä oikeaa, pärjäät ilmankin.

En minäkään uskalla katsoa ihmisiä silmiin. Sillä ihmisten silmissä näen heidän ilkeytensä. Näen heidän ihmisyytensä, typeryytensä, kieroutensa, kateellisuutensa. Pelkään tuijottavia ihmisiä sillä pelkään että he näkevät minussa saman kuin minä heissä. Ja poikia epäilen katsoa koska heidän silmistään näkyy himo ja uteliaisuus.

Sinä päivänä kun löydän sen oikean, kyllä tunnistan hänet. Tiedän että kun tapaan hänet, en ajattele että ompas söpö jätkä. Ajattelen että hei, toihan on fiksu.

voi sinua... tuo kosketti minua koska se on minunkin haaveeni vaikka minulla poikaystävä onkin, en silti näe häntä melkein koskaan.. tahtoisin niin hänet lähelleni.. mutta sinulle rohkaisuksi.. ujot ovat yleensä juuri niitä mukavimpia! en minäkään pidä sellaisista hulivileistä! en minä kyllä voi sinua auttaa :`(