Gay Pride! Odotan vaan sitä päivää kun saan aloittaa siviilipalveluksen ja tavata ihania poikia! Ihaanaa! Pusi pusi!
Odotan
Sivari-Jaakko
121423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
matkjaan
En ole kokenut mitään homoeroottisempaa kuin armeija, olisit mennyt sinne, kaikkien ihanien, hyväkuntoisten poikien kanssa sinun on "pakko" mennä suihkuun. Eikä yksikään poitsu leirillä arastele tulla kanssasi alasti uimaan. Ainoatakaan naista ei näe, mutta saat nukkua teltassakin kahden komean miehen välissä tämän tästä.
Mitenkäs se vanha sanonta menikään: yksinäisyys vain korostuu ihmisten keskellä. Varmasti kiva kuulla tarinoita pillunmetästyksestä ja corollan tuunauksesta siellä metsäkeikoilla. Eikä siitä eroottisuudesta paljon iloa ole, kun porukka tenttaa sulta, et missäs se sun muijas on... vai ookkonää niitä puppelipoikia?
Armeijassa kerääntynyt pahoinvointi puretaan sitten siviilissä "neitihomoihin" ja sivareihin, joiden syytä on se, että armeijakaverit eivät ymmärrä olla suvaitsevaisia homoutta kohtaan. Loppujen lopuksi ei se armeija osoittautunutkaan niin eroottiseksi paikaksi, mitä homopornoleffojen kohtaukset ja omat kuvitelmat antoivat ymmärtää.
Käsittämättömän hyvin kuvailit tuvassa olleet keskustelunaiheet. Pillunmetsästys, korolla/sierran tuunaus ja jääkiekko. Homofobia oli myös valtava. Ja muijaakin monesti kysyttiin. Ihan täysiä juntteja, ajattelinkin silloin, että jos osaisin ruotsia, niin olisin vaatinut siirron Draksvikiin, johon ei juntteja päästetä.
Vain yksi armeijakaveri jäi, kaikin puolin hyvä tyyppi, alikersantti, eikä millään muotoa homofoobikko.
Mutta silmänruokaa ei voi kieltää.. sitä piisaa armeijassa. Tosin jostain syystä junttiheterot ei jaksa sytyttää, vaikka olisivat hyvännäköisiä, mutta armeijassa ollaan aika puutteessa, kun ei juuri voi "käsitöitäkään" tehdä, alkaa jos jonkinlainen peikko näyttää varteenotettavalta.
Ja oli siellä 60 hengen komppaniassa pari (hetero)tyyppiäkin ihan sellaisia, joiden kanssa tuli juttuun.. ilman autojen rassaamista ja jääkiekkoa ja "hyväperseisiä ämmiä" puheenaiheina.
Olen tosi paljon pohtinut tota intti juttuu, ku toisaalt ei edes se idea kiehdo.
Sit taas olis siellä kundei, elää poikien kans poika porukas, unelma!
Suurimmaks kynnykseks tulee kuitenki toi kiusaaminen, mua on koulussa kiusattu, enkä taida uskaltaa mennä.
Mulla on ny lykkäystä, enkä taida inttii käydä.
mä pääsin armeijasta pari vuotta sitten. halusin mennä koska halusin tehdä velvollisuuteni kunnolla, enkä mennä sieltä missä aita matalin! sekä faija että isoisä oli ylpeitä eli ei sekään pahasta ollut:) mua on kiusattu melkein koko koulussaoloaikani, koska olin vähän liian nätti poika, nyt tietty ajan kuluessa oon miehistynyt ja komistunut jne mut intissäkin kyl muutama saatto heittää jotain tyhmää neitiläppää, vaikka koskaan en ole käyttäytynyt mitenkään muuten ku pojan elkein!! noh kummiskin selvisin sieltä hyvin ilman mitään vaikeuksia ja olen siitä ylpeä!! luulen että sieltä sais itsevarmuutta ku uskaltaa mennä ja päästä viel kunnialla läpi!! ainahan sieltä pois pääsee jos tuntuu siltä
Aina olen mielestäni ollut poikamainen.
Ihan skidistä asti, aika rajukin leikeissäni, mulla on paljon arpia ja tikkejä neulottu usein.
Toinen silmäkin vähän sokee, suksisauvasta.
Itsetunto on vaan olematon, vuoden koulukiusaaminen hajotti mut täysin, lopetin koulunkäymisen.
Mulla on vaan kasiluokan torkkari...eikä sitäkään voi kenellekkään näyttää, surkee.
Ei mua kiusaaminen pelota, vaan omat reaktiot,
En kestä arvosteluu.
Suutun totaalisesti, näkisit, niinku 5 vuotias.
Heittelen työkalut, haukun ja huudan.
Lähden himaan kesken päivän.
Mua ei pysty enää kukaan kiusaamaan, olen tosi häijy, kun suutun, osaan kyllä sanoo...
on varmaan hanuriheikki tullutkin eli ympäristötekiät vaikyuttanu. Ymmärrän sua ja aslanista vois löytyä apua käy kattoon aslan.fi
Mitä sä luulet tietäväsi mun lapsuudest?
Tai mun seksuaalisista haluistani ja taipumuksista?
Runkkaa sä vaa rauhassa siä komerossas,
kun et kerran uskalla itses olla.
tiedän miten kiusaaminen voi vaikuttaa!! koska tunnen sen itsessäkin! tosi harmi juttu että lopetit koulun, mä jostain kumman syystä sain opiskeltuu ja olen nytkin jo korkeakoulus vaik tekee toisinaan tosi vaikeeta olla muiden opiskelijoiden keskellä vaik kiusausta ja syrjintää en ole kokenut vuosiin mut muistot on syvällä vielkin! itsetunto oli niin alhaalla että en uskonut kenenkään haluavan mua! vaikka tosielämässä mä en ole paha katseltava ja ottajiakin on ollut:)muutama kiusaaja voi saada kuvittelemaan että kaikki on samaa mieltä musta, vaik oikeesti se on vaan muutaman häiriintyneen mielipide tai mikä lie! mul on kiusaamisesta jäänyt sosiaalisten tilanteiden pelko, eli jännitän törkesti tilanteita jois on muita ihmisii ja niiden kans pitäis jutella ym ym....ja mä olen koulus jossa on paljon esitelmiä:) eli opinnot on vähän kärsinyt mun tilanteessa!! mut yleensä helpottaa olo kun ylittää itsensä ja menee vaik jonnekkin bileisiin joita jännittää perkuleesti ja sit lopuks huomaakin ettei se niin paha juttu ollukkaan :)
hyviä jatkoja kaikille
Armeijassa ei voi fysisesti kiusata, kukaan ei uskalla poistumiskiellon pelossa.
Mua kiusattiin koulussa TODELLA lujaa. Koko ylä-asteen ajan joka päivä. taukoja ei ollut, kun yksi kiusaaja oli flunssassa, 10 muuta oli kyllä paikalla. Ja mua kidutettiin kunnolla 99.9999% ylä-astepäivistä.
Tupakantumppia niskaan, kulmahammasta korjattiin 2,5 vuotta, oksalla piiskattiin välitunneilla niin, että kotona illalla suihkussa veri valui arvista ja kirveli. Jääklöntit teki naaman usein mustelmille. Kiusaaminen ei rajoittunut kouluaikaan, vaan kiusaajat tuli kotiin ja vanhemmat ihmettelivät, kun päivystin ikkunallani ja hypin ikkunastakin pois, kun näin kiusaajien tulevan kiristämään minulta rahaa mopoillansa. Koskaan en maininnut itsepäisyyttäni kenellekään mitään. Itsetuntoni oli murrettu täysin ja jatkuvan pelottelu-uhan alla olin 24h/vrk En ole mistään lehdestä lukenut "kauheista" kiusaustarinoista mitään omaan kohtalooni rinnastettavaa.
Ammattikoulussa päätin, että tilanne saa muuttua. Kun sain kuminpalan niskaani, sain hullunmaineen, koska minulta lensi pulpetti takaisin. Sen jälkeen ei enää tullut kuminpaloja.
Nyt minulla on juuri saatu insinöörin paperit ja työpaikka. Korkeakoulussa ei ole enää kiusaamista tietenkään missään muodossa. Suosittelen sullekin hakemaan "preppauskoulun" paperit, jotta pääset jatkokoulutukseen. Kyllä ne raivokohtausvimmat heltiävät vuosien myötä.
Sitä paitsi minä sain ylä-asteella ruotsista armovitosen, ammmattikoulussa ja tekussa luokan parhaan numeron, suurimman mahdollisen, amiksesta vielä stipendinkin. Ei kiusattu voi keskittyä läksyihin. Ylä-asteen opettajat ovat virkaheittoja vetelyksiä.
Olen sinua 6 vuotta vanhempi, mutta muistan vielä ne kirvelevät arvet pohkeissa, jotka yläasteella sain. En tiedä, olisiko joku henkinenkin jäänyt, niistä on vaikeinta päästä. Mutta älä koulutusta jätä sikseen, ainakaan kiusaamisen pelossa. Kiusaajille voit parhaiten kostaa myöhemmin aikuisena menestymällä hyvin, kun he mätänevät loppuikänsä paskaduunissa tai työttömänä. Et usko, mihin mittoihin iän myötä voi kateus toisten rahoista kasvaa.
HI HIH HII