Niin kauan kun muistan oon tuntenu vetoa naisiin, mutta en ole sitä täysin uskaltanut tunnustaa edes itselleni. Bongailen kadulta "vahingossa" silloin tällöin naisia jotka olisivat "mun tyylisiä" ja häpeen heti ajatuksiani.
Entisen bestiksen kanssa kävi niin että mun oli laitettava välit poikki, olin niin ihastunut häneen mutten uskaltanut tunnustaa :-/
Ei lesbous mulle mikään tabu ole mutta
mulla on outo pelko että kukaan nainen ei ikinä haluaisi mua jos haluaisin koittaa naisen kanssa.
Miehiä mulla on ollut mutta ne on olleet yhdentekeviä enkä ole heitä oikeasti rakastanut muuten kuin ystävinä.
Ehkä minun pitäisi koittaa kerran naisen kanssa ja tunnustella josko se tuntuisi oikealta minulle..
Onko täällä ketään joka on huomannut olevansa lesbo vasta aikuisena (mä oon siis 23) ja miten vaikea se oli myöntää itselleen?
Miten tästä pääsee yli?
Entisen bestiksen kanssa kävi niin että mun oli laitettava välit poikki, olin niin ihastunut häneen mutten uskaltanut tunnustaa :-/
Ei lesbous mulle mikään tabu ole mutta
mulla on outo pelko että kukaan nainen ei ikinä haluaisi mua jos haluaisin koittaa naisen kanssa.
Miehiä mulla on ollut mutta ne on olleet yhdentekeviä enkä ole heitä oikeasti rakastanut muuten kuin ystävinä.
Ehkä minun pitäisi koittaa kerran naisen kanssa ja tunnustella josko se tuntuisi oikealta minulle..
Onko täällä ketään joka on huomannut olevansa lesbo vasta aikuisena (mä oon siis 23) ja miten vaikea se oli myöntää itselleen?
Miten tästä pääsee yli?
Vastaukset 35
Vanhimmat
nainen varmaan haluaa olla kenellekkään "kokeilukappale".
ainakaan.Entäs jos kokeilukappale ihastuu kokeilijaansa!?
Minä en ainakaan aio ottaa riskiä,kantaako kokeilija siitä vastuun!!?
Ei ei, en halua leikkiä kenelläkään enkä ottaa ketään kokeilu kappaleeksi oikeasti, kunhan pohdiskelin
Mä oon monesti ollut se kokeilukappale, joka ihastuu kokeilijaansa. Tosi rasittavaa, mutta eipä mulle ole juuri muutakaan ollut tarjolla.
Hei!
Itse tiedostin "poikkeavuuteni" kunnolla vasta noin 24-vuotiaana. Ratkaiseva oivallus oli se, että heteronaiset ihan aidosti haluavat kumppanikseen mieluummin miehen kuin naisen, ettei kyseessä ole vain kulttuurisen tavan noudattaminen. Toisaalta ajatuskin parisuhteen solmimisesta miehen kanssa, joka tuntisi selkeää vetoa minuun naisena, alkoi olla yhä mahdottomampi. Saatan kokea vahvoja tunteita joitakin miehiä kohtaan, mutta nuo tunteet ovat olennaisesti äidillisiä: mielestäni ei ole hyvä, jos puoliso vertautuu fyysisesti lähinnä lemmikkieläimeen. Kolmantena seikkana kykenin seksuaalivähemmistöjen saaman julkisuuden ansiosta ensimmäistä kertaa kokemaan tietyt omat tunteeni myös muihin, todellisiin ihmisiin yhdistävinä tekijöinä (murrosikäni kauan sitten elin aivan eristyksissä hlbt-maailmasta). Eräs pieni, mutta merkityksellinen tekijä oli uskoutuminen parhaalle ystävälleni lohdullisin lopputuloksin: en enää pelännyt menettäväni ainakaan kaikkia heteroita naispuolisia ystäviäni seksuaali-identiteettini paljastuessa.
P.S Jos haluat vaihtaa ajatuksia kanssani, sp-osoite on [email protected]
...no jostainhan se täytyy aloittaa ja silloinhan on kyse kokeilusta. Ei sen tarvitse tarkoittaa toisten "hyväksikäyttämistä" tai muuta. Kyllähän se on aina vähän semmosta "kokeilua" silloinkin, kun uuden ihmisen tapaa, että onkohan hän mulle sopiva vai ei. Joten annahan mennä vaan.
Mä olen tiedostanut biseuksuaalisuuteni puoli vuotta, mutta en juurikaan tunne kaltaisiani. Olen miettinyt, että olis kiva löytää vaikka täältä samanhenkinen porukka, joiden kanssa voisi tutustua ja keskustella. Tarkoitan nyt siis ihan kaverimielessä. Mun piti eilen tavata muutama tyttö, mutta homma meni poskelleen, kun sain meilissä väärän numeron. Harmi sinänsä.
Miksi sä pelkäät, ettei kukaan nainen sua haluaisi? Toisaalta ymmärrän ajatuksesi, koska mäkin mietin alussa, et haluaakohan kukaan edes mua, kun olen vieläpä heteronnäköinen ym. älytöntä ajattelin. Muutamia juttuja mulla on tässä ehtinyt olla, mutta mitään vakavampaa ei. Mitä luultavimmin naisen kanssa oleminen olisi sun juttu, jos kerran olet aina tuntenut vetoa heihin. Minkästyylisiä sä sieltä kadulta oikein bongailet? ;) Äläkä nainen häpeile ajatuksias, ne ajatukset on ihania :-)
...sun pään saa kääntymään? tykkäätkö vaaleista vai tummista, poikamaisista vai naisellisista?
kyllä vähän poikamaisista ja semmosista androgyyneistä. Itse kun olen se naisellisempi, niin päät saa kääntymään tän tyyppiset tytöt. Mites sulla?
...taidan tykätä enemmän naisellisista naisista. mut sekin ongelmallista välillä kun kauniista "heteronnäkösistä" ei voi päätellä mitä ovat, ainakaan noin ulkonäöllisesti. luonteessa pitää olla sopiva sekotus hyvää, pahaa ja tiettyä "hulluutta". entä sulla? mites,tummat vai vaaleat?
sillä hiustenvärillä ole niin väliä. Kokonaisuus ja tyyli ratkaisee. Tyyli on ehkä kuitenki se, mitä ensiksi katon ja sit semmoset pikkasen poikamaiset piirteet...hih. Mites sul, onko hiustenvärillä väliä? Oletko itse millanen typy?
Hei likka, sähän kuvailet mun luonnetta ;) Joo, ei voi päätellä ulkonäön perusteella ja sehän on tietyllä tavalla ongelmallista. Mut ei kaikki lesbonnäkösetkään aina lesboja ole.
...tummista enemmän muttei punapäät tai vaaleetkaan oo pois suljettua vaihtoehtoja. tummat naiset on vaan jotenkin niin kuumaa kamaa ;) poikamaiset piirteet? ai niinku luonteessa vai ulkönäössä? mä olen aika poikatyttö, mutten mikään rekkakuski. tykkään rennosta asenteesta mut kovasti nautin myös syvääkin syvällisemmistä keskusteluista.toisten ihmisten mollaajat kierrän kaukaa, en voi sietää ilkeitä ihmisiä. onks tää jo joku deitti-ilmo? ;)
.....kissako kielen vei? höh...:(
kissa kieltä, vaan tulin nyt vasta treenaamasta. Niin, tarkoitin siis lähinnä tuommoisia poikamaisia piirteitä ja myöskin sitä pukeutumista. En oikein tykkää semmosista "röyhelöprinsessoista" enkä kyllä itsekään oo sellanen. Mitäs muuta...?
.....ettei kissa kieltä vieny.mitä tarkotat "poikamaisilla piirteillä"? onko se sulle semmosta kädet taskussa kulkemista ym, vai enemmänkin asennetta? tunnen muutamia ulkoisesti naisellisia tyttöjä, mutta se asenne on kyllä kaukana mistään "röyhelöprinsessoista" ;)vai mikä on sun näkemys tästä? mielenkiintonen aihe, olen miettiny tätä joskus. entäs katse?millaset silmät on susta kauniit? mä tykkään silmistä, ne kiinnittää huomion jos mitkä.
...kivan pikkutarkkoja kysymyksiä sulla..poikamaisilla piirteillä tarkoitan siis biologisia piirteitä...heh, hankala selittää. Saahan sitä asennettakin vähän olla, mut en nyt tosiaan mitään rekkismeininkiä tarkoita...hmm.. Eva Wahlström tuli mieleen jostain syystä. Se on semmonen pikkasen poikamainen, mutta kuitenkin selkeästi tyttö. Ja totta, asenne voi kieliä muuta kuin pukeutuminen. Mä en vaan itse tykkää ylinaisellisen näköisistä/oloisista. Mäkin tykkään silmistä...Siinäkään mielessä värillä ei väliä, mutta katse saa olla syvä... Kerro omistasi :)
......vai tuli eva mieleen.hauskaa, mua on verrattu siihen usein ja ehkä myös senkin takia että harrastan nyrkkeilyä. tai potkunyrkkeilyä paremminkin,se on mun intohimo ollu jo vuosia.pitää kropan timminä ja ehkä sieltä tulee se poikatyttöasennekki.kiva että tykkäät silmistä, mulla on kivat silmät...;) syvät ja pilkettä riittää! entäs sun silmät?mitä sä muuten treenaat?
...sähän oon sit hot! Apua, nyt alkoi ajatus juoksemaan...mites täs nyt uni tulee... ;) Arvaas mitä... Just viime viikolla kyselin yheltä itsepuolustuslajeja harrastaneelta, et millasta on potkunyrkkeily, ku ois kiva kokeilla ja ehkä aloittaa uus harrastus....tosi hassua..
Mulla on tanssitausta, mut viime vuodet ihan perustreeniä vaan (sali, spinning, aerobic...), mut kylhän siel aikaa tulee vietettyä aikas monta tuntia viikossa.
Mun silmät on suuret ja vihreät ja ripsiä 5 cm...hih...Minkäs ikäinen typy olet?
.....heh;) vai olet kyselly, ei huono valinta.rankkaa se on mut olo on kyllä verrattavissa ...kröhöm....treenien jälkeen. uskomaton fiilis sen rääkin jälkeen.miks sua kyseinen laji on alkanu kiinnostamaan? on niitä helpompiakin harrastuksia tyttö hyvä. ei sillä, suosittelen kyllä!vai isot silmät, räpyttelet sitten niillä;) kuinka vanha sä olet?kysyit ensin, vastaahan ensin....missä muuten asut? mä pk-seudulla.
ei kysymykseen saa vastata kysymyksellä ;) okejjjj... mä oon 25. Vois mua jokin muukin itsepuolustuslaji kiinnostaa, mut kun en ole koskaan kokeillu, niin en tiiä niistä paljon. Juttelin yhen tyypin kans ja se sanoi, et se on kivaa. Joo, mul kans suuntana pk...
tällä kertaa. Vai täällä sitä vaan pyöritään. Olishan se pitäny arvata.
Melisa ja nainen,nyt sopimaan treffit!Teillähän on jo jotain yhteistä mielenkiinnon kohdetta,ja muutenkin tunnutte jutskaavan yhteen!!!
Ja samalta seudulta vielä...
Älkää hukatko toisianne,vaan rohkeesti tutustumaan:D
.... olen sua ihan pikkusen vanhempi. muuten,potkunyrkkeily ei oo varsinaisesti itsepuolustuslaji, taistelulaji paremminkin.siihen jää koukkuun,jonkun aikaa olin treenaamatta ja tuntu ihan kun jotain olis puuttunu,mut kun taas alotti niin johan on hyvät fiilikset.:) hermoheikoille laji ei sovi, pitää olla asennetta ja määrätietosuutta.tuu kokeilemaan joskus! nyt tuli kiire rannalle!;) tykkääks käydä hietsussa?mä olen siellä harva se päivä!
....kommentti!;D
...hermoheikoksi mua ei voi kutsua. Jaahas, et vai kerro ikääsi? Perhana sentään nainen! Anna tulla vaan. Mikäpäs siinä, vaik vähän vanhempi oisitkin..
Olin menossa hietsuun, mut sit päädyttiin espan puistoon, nyt tulin käväseen kotona, ku treenihousut jäi vahingossa tänne, elikkäs treenaamaan kohta lähdös...
Hmmmm....ihmiset alkaa kyllästymään jo meidän sananvaihtoon. Mulhan on toi vastaikään tekaistu sähköpostikin ([email protected]), jos uskallat meilata. Tai mitäpä siinä uskaltamista, säilyyhän se yksityisyys siinäkin, kun tekasee "feikkipostin" niinku mä, mitäs sanot?
Kukas olet ja pitäisikö mun tietää sut jostakin?
tosiaan jostainhan sitä on aloitettava jotta kokemusta kertyy ja tietää mitä on, mitä tahtoo. miulla kävi niin että eka kokeilu muuttui hetisilleen ihastukseksi ja vähän myöhemmin rakkaudeksi. nyttemmin ollaan oltu yhdessä jo pian kolmisen vuotta =D
että rohkeutta vain olla oma itsensä!
Miunkin "kokeilu" johti rakkauteen.
Tajusin ensimmäisen kerran tietoisesti olevani bi/lesbo joskus 21-vuotiaana. "Seurustelin" silloin miehen kanssa, mutta en todellakaan ollut onnellinen tai edes rakastunut. Aiemminkin oli ollut vain mieskokemuksia, mutta näin myöhemmin ajatellen, leikittelin vain heidän tunteillaan. En uskaltanut olla reilusta sitä mitä olen. :)
Nyt on tilanne toisin. 25-vuotiaana voin ylpeänä sanoa olevani lesbo ja eläväni onnellissessa parisuhteessa elämäni naisen kanssa.
Joskus toki toivoo, että sitä olisi hieman hankkinut kokemusta, mutta toisaalta...silloin en oisi varmaankaan koskaan törmännyt tyttööni. :)
ettei se kokeileminen ehkä auttaisikaan. Jos et ole edes ihastunut ihmiseen, jonka kanssa ryhdyt fyysiseen kontaktiin, niin se ei välttämättä tunnu hyvältä vaikka seksuaalinen suuntauksesi olisi mikä. Ajan kanssa ne asiat selviää.
MOI
Mä tajusin olevani 29 (nyt 32), kun tajusin et oon bisse/lesbo. Sittemmin olen tajunnut olevani lesbo. Mulle tää kokemus on ollut äärimmäisen vaikea. Alan olla sujut asian kanssa, mut vielä en halua käydä dtm:ssä tai tyttöjen bileissä. Lesboja voi tavata muutenkin.
Älä häpeä ajatuksiasi, lesbous on maailman ihanin asia! Ylitse pääsee ajan kanssa. Usko mua, se päivä koittaa!
t. ystäväsi
tajusin vasta aikuisena, etten ehkä olekaan hetero. Tarkemmin sanoen, olen nyt 30v ja herääminen tapahtui melkoisen lähiaikoina.
Iloinen vain olen, kun löydän itsestäni tällaista uutta, ja joskus leikittelen ajatuksella, että olisinkin enemmän lesbo.
Tuskin siis olen, mutta ajatuksena naisten välinen seksi kyllä tuntuu vähemmän "likaiselta", kuin seksi miehen kanssa.
Siksi kirjoitan, kun haluan kysyä, miten olet järkeillyt sen, että ihminen voi elää näinkin vanhaksi ymmärtämättä omaa seksuaalisuuttaan? Ja kuinka olisi mahdollista ollakin lesbo, eikä edes bi?
Itseni kohdalla mietin, että fyysiset tuntemukset on ehkä ollut helppo työntää pois mielestä, tai tulkita väärin, mutta kun lopulta tapasin kyllin upean naisen ja ihastuin, ei enää ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa asia tietoiseen käsittelyyn.
MOI
Sitä sun pitää kysyä viestiketjun aloittajalta.
"Mulle tää kokemus on ollut äärimmäisen vaikea. Alan olla sujut asian kanssa, mut vielä en halua käydä dtm:ssä tai tyttöjen bileissä. Lesboja voi tavata muutenkin."
Itsekin olen päälle 30 ja juuri alkanut tajuamaan että naiset herättääkin voimakkaampia tunteita kuin miehet. Jotenkin olen ajatellut että vain noissa tyttöjen bileissä voisi ttutustua muihin.. Missä itse sitten tutustut muihin lesboihin? Jotenkin en itse ainakaan uskalla missään kaupungilla ottaa kontaktia vaikka vastaan kävelisikin mielenkiintoisen näköinen nainen..
MOIKKA
Netin kautta olen ollut pari kertaa treffeillä. Hieman aneemista on, mut kyllä se tästä. Joku pv ehkä kaverin kaa tyttöjen bileisiin. Sitten on jotain setan järjestämiä (?) alkoholittomia kahviloita tms, sinne ehkä voisin myös mennä.
Ihmisiin tutustuminen on hankalaa, oli sitten kyse heteroista tai ihan ystävyyssuhteista. Mut sitä voi harjoitella ja kun oikea osuu paikalle, osaatkin sen tuosta vaan! Eikä mokia tule tehtyä.
Minäkin olen pian 24-vuotias itsestäni ihmetyksen aihetta löytänyt nainen.
Minulla on kokemuksia siitä kuinka olin joskus teininä ihastunut parhaaseen ystävääni. En kuitenkaan uskaltanut ajatella esiaa sen enempää, tai ajattelin, että sitä tapahtuu myös heteroille. En tiedä. Olen sittemmin aina tuntenut vetoa lesboiksi tai bisseiksi tietämiini naisiin mutta olen ajatellut senkin olevan vain jotain "tuntemattoman" aiheuttamaa mielenkiintoa. En ole ikinä uskaltanut edes vihjata tunteideni kohteille mitään. Sitäpaitsi suurin osa ihanista naisista tuntuu seurustelevan - toisten naisten kanssa...
Seurustellut olen itsekin. Tosin vain poikien, miestenkin kanssa. Olen asunut avoliitossakin. Suhteet ovat aina kaatuneet siihen, etten ole voinut kuvitella viettäväni loppuelämääni kyseisen tyypin kanssa. Seksi on tosin ollut aina upeaa, mesten mielestä etenkin!
Miksi kaipaan jotain muuta? Viattomat, ystävien kanssa vaihdetut suudelmat saavat aina sydämeni pomppimaan. Haaveilen jatkuvasti toisista naisista mutten kuitenkaan uskalla tehdä asialle mitään. En sitäpaitsi usko minäkään, että voisin kelvata jollekin naiselle vaikka monelle miehelle kylläkin.
Minua ei ole esimerkiksi ikinä missään lähestynyt kukaan tuntematon nainen. Teettekö te edes sitä?
No, tulipas monimutkaista. Sainpahan kuitenkin kerrottua osan omasta tarinastani. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat sen lukea!
mene ja lennä, kaikki oireet viittaa mustiin siipiin. mitään asiaa ei oikein voi arvostella ja kommentoida syvällä rintaäänellä, ellei siitä ole omakohtaisia kokemuksia. älä häpeä tunteitasi, ei sulla ole siihen varaakaan, elämä lyhyt kesä vielä lyhyempi :D