Kuvittele tilanne. Olet salaisesti jo pitkään ihaillut erästä ihanaista, nähnyt jopa unia hänestä. Ovikellosi soi ja HÄN seisoo hymyillen ovellasi!!!Mitä tekisit tai sanoisit?
Ihanainen
ovellasi!!!?
222390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
mitään. Laittaisin oven kiinni ja menisin sohvalle hengittämään paperipussiin. Sitten soittaisin kaverille, ja ulisisin hervottomana.
:DDDDDDDDDD
olla paniikki ja tunne että taidan pyörtyä,itseasiassa jos noin kävisi,on mahdollista että pyörtyisinkin järkytyksestä...
Toivuttuani kysyisin jotain siihen suuntaan että "moi,mitäs sinä?" Siis en todellakaan tiedä saisinko sanaakaan suustani,toljottaisin varmaan typeränä ovella.
nappaisin kiinni, ennen kuin ehtii karata. Ovi kiinni ja loput saatte kuvitella hmm..
Mun ei tarttis tehdä,sanoa mitään.
Ihanainen kaappaisi mut syliin ja suutelisi intohimoisesti,samalla potkaistessaan jalalla oven takanaan kiinni.Sitten kädet vaeltaisi paitani alle...Ja mä kysyisin itseltäni näenkö unta,ja ihanainen sanoisi kehräävästi *Tehdään unesta totta...*
noin minäkin haluaisin..........oooohhhhhh
..uskoisi onneani; epäilisin, että kaverina sitä vain kyläillään. Yrittäisin olla kuin ei mitään, etten vain mokaisi itseäni ja ahdistaisi häntä. Silti vihjailisin sanankääntein ja katsein, ja koettaisin saada selville vierailun oikean syyn. Jos katseissa olisi vastakaikua, johdattaisin hänet huoneeseeni ja sulkisin oven:).
Tähän tilanteeseen fantasiani usein päätyvät... Entäpä jos Hän todella tulisi! "Hello, is it me you're looking for? I can see it in your eyes, I can see it in your smile: You're all I've ever wanted, and my arms are open wide..." :)
Olisin onnesta soikeana, mitä ikinä se tarkoittaakaan... En uskoisi todeksi, toivoisin vain, ettei tarvitsisi herätä... Rohkeinpana eleenä varmaankin "aivan kuin ohimennen" hipaisisin Hänen kättään ja kertoisin, kuinka ilahtunut olen Hänen tulostaan. :D
en voi sinua vastustaa, nyt pyörryttää jo ajatuskin mitä kaikkea kohta oven takana tapahtuukaan, saan varmaankin lasin vettä ja kylmän suihkun jee se olis mulle jo nautinto antaahan sen oma kaunis kuningatar!!
Toivon uneni kestävän pitkään, pitkään jne....
Unessa kaikki on mahdollista, mutta todellisessa elämässä vain haaveet tuo voimaa jaksaa seuraavaan päivään.
lähdin kaupasta sitten hakemaan maitoa.
Kotosalla huomasin, että purkki olikin tyhjä.
Äkkiä takasin vaihtamaan.
Jaa vähän nolona. Ainoo ostos, mutta olin niin soikeena.
Siis kun ihanainen oli ollut ovella,niin sitten lähdit kaupasta ostamaan maitoa,mut kotona purkki olikin tyhjä?
Mitä tapahtui kun se ihanainen oli sun ovella?
Mitä sanoitte,teitte??
Joitko huomaamattasi maitosi matkalla kotiin???:)
oli jo tyhjä siellä kaupassa. Outoo, ettei se kassaneiti huomannut.
Minähän nyt mitään siinä tilassa huomannut.
No vaihto ne siellä kaupassa sen kiltisti uuteen.
Se oli mun eka suuri ihastus, jonka kanssa oltiin pidetty kädestä. Ei sitä nyt ekana kimppuun sillon käyty.Hehe
missä tuo kauppa on?
Mä käyn vaihtamassa kanssa tyhjät maitotölkkini siellä täysiin:D
kannattanut=:P. Siinä se oli DTM:n vieressä..
rohkea ja itsevarma ihminen, mutta mitä tulee suhteisiin, niin olen kuin punasteleva varpunen vääpöttäen nurkassa, joten en välttämättä uskaltaisi avata edes ovea. Ehkä kuitenkin rohkaistuisin, koska muuten ruoskisin jälkeenpäin itseäni. Sanoisin varmaan vaan, et "moikka, mitäs mielessä?" Hän vois sit sanoa, et "sinä, lähdetkö kävelylle?"...ja sit me mentäis ja ja ja ja.....lemmiskeltäis kesähelteessä jossain suojaisassa kallion poukamassa...
tyttöjen vastaukset tuossa edellä:))
Samoin kuin sinullakin- suhdeasioissa arkailen. Avaisin toki oven, mutta saattaisi siinä hämmennyksen puna nousta hetkeksi poskilleni;)Olisin tavattoman iloinen, että hän "sattui kulkemaan näillä main", muisti minut ja tiesi osoitteenikin;).
huumorintajuiset ja leikkisät mimmit jääneet kotiin.
Hyvä että kaikki eivät menneet sinne prideen:)
Kiva kun sua Mspenelope naurattaa:D
Hän ilmestyi kerran aivan yllättäen ovelleni. Minä vedin henkeä syvään, tuijotin häntä äimistyneenä vähän aikaa ja sitten hymyilin kuin jakoavain. Silmäni luultavasti tuikkivat siihen malliin, että kysymyksille ei sijaa jäänyt. Ilmeisesti hänen mukanaan tullut ihminenkin sen huomasi! Toinnuin kyllä niiden iäisyydeltä tuntuneiden hetkien jälkeen (luultavasti) melko nopeasti ja puhuin (luultavasti) ainakin melko asiallisesti aikatauluista ja sen sellaisista. Tosin en kunnolla vieläkään muista, mistä kaikesta tuli puhuttua.
En avais ovea kun ei ole tv-lupaa... =) Paha juttu, tarttis varmaan alkaa maksamaan... ei tiedä mistä jää paitsi!!
Siis varmaan edellinen kirjoittaja jää pajosta paitsi, kun ei uskalla ovea avata lupatarkastajan pelosta. Kyllä oven avaaminen kandeis ottaa kuvioon: alkais naista lappaan tupaan niin että ovenpielet pullisteleis. Joo:)
Telkkulupatarkastajaa ei tarvitse laskea sisään. Periaatteessa ketään ei tarvitse, ellei ovella ole poliisi, jolla on kotietsintälupa. Näin minulle on opetettu :)