kuinka moni on oikeesti kärsinyt kolmenkympin kriisin? Sitä kohti tulossa ja mietin, että koska se kriisinalli napsahtaa..
Totta
vai tarua
5559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kolmenkympin kriisillä?Itse olen jo muutaman vuoden yli 30:n.Kriisejä on tullut ja mennyt,oli ikä mitä tahansa.Mutta on kyllä tullut lisää elämänkokemusta,ja sitten monesti näkee asioita toisin.
Mulla oli oikein komia kriisi päällä kun täytin kolmet pyöreet. Olin koko ikäni ollut hissukka, omaa olemustani häpeilevä naikkonen, kunnes tärähti tää maaginen ympäripyöreä.
Sitten sekosin. Sain kuin iskusta päähäni, että oonkin oikea ladyjen lady, maailman tavoitelluin nainen ja niin sain olemuksellani miehetkin luulemaan niin. Joten vietin ehdottomasti vauhdikkaimman kesän, mistä poiki myös oma rakas ja paras kaveri.
oi vau ja hienoa =) tuollaista vastausta toivoinkin, sillä en itse ole oikein ymmärtänyt ihmisten tuskaa tuosta kuuluisasta kriisistä. Miksi sen pitäisi olla surkeaa yhteenvetoa jo eletystä elämästä ja vertailua muiden saman ikäisten saavutuksiin? En ehkä ole saavuttanut 30-vuotiaaksi mennessä kaikkia niitä asioita mitä yhteiskunnassamme tavoitellaan, mutta en siltikään koe suurta ahdistusta asiasta..eikö riitä että itse on tyytyväinen elämäänsä? Minä en aio esittää itselleni kysymyksiä Mitä olen saanut tähän mennessä aikaiseksi? Mitä minulta puuttuu, joka toisilla jo on? Minne olen menossa ja missä ajassa?
Hassua kyllä, koen ahdistusta siitä, että en kriiseile..sillä jostain syystä tuntuu, että meidän odotetaan pysähtyvän pyöreinä vuosina tarkastalemaan elämäämme kriittisesti..taivaanrannan maalari jos on tyytyväinen elämäänsä, muu ympäristö pudistelee päätään. Ja ikävä kyllä on tullut huomattua, että yhä useampi punnitsee toisen arvon sen perusteella mitä tämä on saavuttanut. Taidan olla poikkeava kun otan ihmisen ihmisenä, enkä omistusasuntona ja järvenrantamökkinä.Onneksi meitä on moneksi :)
Niille pitää vilkutella, kuin vanhoille ystäville, ja toivoa etteivät vastaa!
asioilla tuppaa aina olemaan kaksi puolta. Itselläni ei täyttäessäni 30 vuotta tuntunut missään eikä vielä 31 vuotiaanakaan mutta sitten tapahtui jotain mitä en olisi uskonut tapahtuvan. ensiksi hankin itselleni harrastuksen joka piti minua poissa kotoa miehen luota. sitten aloin käydä harrastekavereiden kanssa ulkona ja seuraabaksi ihastuin erääseen harrastekaveriin ja meille syntyi jonkinlainen suhde. tätä on kestänyt nyt pari vuotta enkä yhäkään ole valmis luopumaan kummastakaan.Rakastan miestäni mutten voi lopettaa rinnakkaissuhdettakaan. lasken tämän kolmenkympin kriisiin, sillä koskaan aiemmin ei vastaavanlaista ole tapahtunut, ketään en koskaan ole pettänyt enkä sellaista sallinut.
Olen muutenkin ihmisenä muuttunut valtavasti, enemmän sisäisesti mutta myös ulkoisesti.Mielestäni parempaan suuntaan olen esim. paljon sosiaalisempi kuin aikoihin. olen myös huomattavasti erootisesti latautuneempi kuin ennen 30 v.Alan uskoa että naiselle paras ikä on keski-ikä, se taitaa olla totta!