Onko se niin yksinkertasta vaan että mennää, ostetaan sormuksen ja laitetaan nimettömiin? Vai vaatiiko esimerkiksi maistraatissa käynnin tai jotain? Entä kun ollaan alle 18, tarviiko vanhemmilta jotain jos sen suhteen virallistaa? Voisko joku kertoa joka tietää?
Kihloihin?
Epb
10735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kihlaus on lupaus avioliitosta, eli käy yksinkertaisesti niin, että jompikumpi teistä kosii. Jos toinen vastaa myöntävästi, olette kihloissa.
Sormus ei siis ole välttämätön, mutta aika monethan sen hankkii. Minä ja kultani emme ole alaikäisiä, mutta vaikka nuorilta näytämmekin, niin ei meiltä sormuksia hankittaessa mitään papereita kyselty. Tuskin kahden ihmisen väliseen sopimukseen vanhempien lupaa tarvitsee, vaikka onkin suositeltavaa myös kertoa heille ;)
Naimisiin, että pääse sitten alle 18-vuotiaina ilman erillistä lupaa... en nyt muista mistä, mutta ennen ainakin se haettiin presidentiltä. Joku parempi muistinen voi kertoa.
Asia ei tietysti kuulu minulle, mutta oletteko todella valmiita tekemään noin suuren päätöksen? Kannattaisiko odottaa siihen täysikäisyyteen?
No, joka tapauksessa, toivottavasti vastaukseni hieman valotti asioita. Mukavaa kesää teille ja onnea kihlaukselle, jos siihen päädytte :)
Se on oikeastaan liian yksinkertaista.. Säästys monilta hetken mielijohde kihloilta jotka päättyy sitten vähänajan kuluttua. En minä lupaa 17 vuotiaana kysyny,mutta ilmotin hyvissäajoin asiasta vanhemmille,että jos niillä tuli sanomista niin kerkesivät sanoa.
Vähän vanhempana ja vahingosta viisastuneena voin sanoa,että mietin tarkkaan tulevaisuudessa tuota kihlautumista. Tuli oltua melko pässi kun kihlauduin niin nopeaa exän kanssa,kun se ei ollu kerenny paljastaa vielä sitä oikeaa minäänsä.
Kerettiin 1,5v seurustella ja sitten mentiin kihloihin ja sen jälkeen alko meneen päin persettä jos saan suoraan sanoa. Ukosta tuli esiin agressiivinen ja ns. "kovaotteinen" puoli. Jaksoin vielä toiset 1,5 v ja sitten tuli ero. En ikinä mene enää noin vähän kestäneen seurustelun jälkiin kihloihin. Kannattaa kahtella useampi vuosi sitä seurustelukumppania ennen,kuin kihloja etes harkitsee. Minulla ainaki kävi niin paska mäihä,että opin olemaan varpaillani.
Mutta onnea kuitenkin teille,jos kihloihin menette. Tuossa oli vaan yksi varottava esimerkki miten voi käydä.
Itse olen 17v, ja tyttöni 15v. Hän puhuu kihloihin menosta, ja olemme seurustelleet vain 5kk.
Toisaalta, välimatkaa toisiimme on 400km ja tapaamme siis aika harvoin, että olisiko se sittenkin hyvä asia näin nopeasti...
... tytöllesi, että olette seurustelleet niin vähän aikaa ja näette niin harvoin, ettet vielä tunne häntä tarpeeksi hyvin. Niin ja muista sanoa, että vaikka ette menisikään kihloihin, niin välität hänestä kyllä.
Tietysti on oma asianne, mitä päätätte, mutta mielestäni tuo kuulostaa hätiköidyltä ja liian aikaiselta. Tiedän kyllä erään parin, joka kihlautui 14-vuotiaina kuukauden seurustelun jälkeen ja elävät nyt onnellisina kahden lapsen vanhempina (ovat miltei 30 kumpikin), mutta taitavat kuitenkin olla vähemmistöä.
Eli suosittelisin vielä odottamaan. Kyllä sitä yhdessä voi olla ilman kihlaustakin :)
Niin annan vain tällaisen neuvon teille.
Olette kuitenkin vasta kanssa niin nuoria ja seurustelleet vasta noinkin vähän aikaa. Kuten tässä tuli jo edellisessä mainittua hätäilemisestä olen samaa mieltä että antaa ajan viedä eteenpäin. Itse haluaisin myös kihlautua ja mieheni kanssa mutta kuitenkin pieni epävarmuus on asiasta. Olemme kohta seurustelleet vuoden verran ja välimatkaa meilläkin on 130 kilsaa. Pääasiassa vkonloput ja lomat on nähty. Kihlautumisesta on puhuttu monesti ja aina päädytty yhteiseen päätökseen: sen aika ei välttämättä ole vielä. Ei se sormus sitä onnea tuo. On todellakin hyvä tuntea toisensa ensin kunnolla. Vaikka rakkaus saattaa sokaista todellisuuden.
Toivon kuitenkin kaikille onnea suhteissanne. Vielä jonain päivänä on se hetki kun kumpikin tuntee että aika on hyvä ja tuntee toisensa.
Sanoin hänelle sen, ja tyttö sanoi että ei tietenkään mennä jos et halua, ja selvästi sanoin että välitän hänestä tajuttomasti vaikka emme olekaan vielä kihloissa. Tyttö ymmärsi asian ja lopulta sanoi itsekin että ei meillä ole mitään kiirettä :) Eli kaikki hyvin :)
Muuten, kun ollaan kihloissa, niin miten erotaan silloin?
En tiedä, onko siitä olemassa jokin virallinen sääntö, mutta kaipa tuo on sama kuin jos seurustellassakin erotaan. Eli tehdään toiselle selväksi, ettei enää halua olla tämän kanssa ja miksi näin on... Ja sitten ei enää pidetä sormuksia, jos ollaan kihloissa oltu. Sormuksen voi kai sitten palauttaa toiselle, mutta itse ainakin aion omani pitää muistona, mikäli joskus vielä ero tulee (tosin en todellakaan toivo, että niin koskaan kävisi)...
Hienoa, että tyttösi ymmärtää asian. Voittehan sitten vaikka muutaman vuoden päästä harkita asiaa uudestaan, jos vielä silloin tuntuu, että haluatte kihlautua :) Hyvää kesän jatkoa ja onnea suhteellenne ^^
Kiitoksia, tyttö ymmärsi asian hyvin :)
Kihlauksen kanssa ei kannata hätiköidä. Antakaa ajan kulua niin kihlauskin saa suuremman merkityksen kun sitä on kauemmin odottanut ja siitä on aivan varma. Teillä on koko elämä aikaa, nauttikaa vain toistenne seurasta ja tunteistanne. Miettikää näin suuria asioita sitten kun aika on siihen kypsempi.
Puhut asiaa, älkää hätiköikö! :D