Onko kellään kokemuksia siitä, miten helposti saatetaan leimata ihminen homoksi ennakkoluulojen perusteella? Kiinnostais vähän tietää tietää missä mennään, kun on teini-ikä menny omia ongelmia selvitellessä, enkä ole viitsinyt hakea kontakteja, kun se on vähäpuheiselle niin vaikeaa.
Ja jos sitä tyttöystävää ei saa hankittua, mun ongelma ei poistu koskaan!!! Jos mä en saa ketään, mun elämällä ei ole väliä!
Enkä mä halua mitään s****nan pillereitä, mä tarvitsen ihmistä!
Ehkä olen hullu mutta se on ympäristön aikaansaamaa. Olen nimittäin entinen kiusattu. Vain sairaat perverssit nauttii toisten mollaamisesta. Hankkikaa elämä!
Ja jos sitä tyttöystävää ei saa hankittua, mun ongelma ei poistu koskaan!!! Jos mä en saa ketään, mun elämällä ei ole väliä!
Enkä mä halua mitään s****nan pillereitä, mä tarvitsen ihmistä!
Ehkä olen hullu mutta se on ympäristön aikaansaamaa. Olen nimittäin entinen kiusattu. Vain sairaat perverssit nauttii toisten mollaamisesta. Hankkikaa elämä!
Vastaukset 14
Vanhimmat
tyttöystävä ole ongelmiin mmikään ratkaisu, lisää ihmissuhdesotkuja siitä vain tulee. ;) Ei pidä olla noin epätoivoinen, se näkyy päälle päin. Ja siit ei kato tytöt tykkää... Kyl ymmärrän et varmasti sul on jotain jääny siit kiusaamisesta. Muaki pidetään viel nykyäänki vähän omituisena, kun ala-asteella olin se syrjitty. Olen siis joskus ihan omissa maailmoissani jne... Minkä ikänen olet? Emt, ei se seurustelukumppani oo mikään elämän päämäärä, ainakaan mulle. oon 17 ja voin jo kuvitella asuvani yksinään ilman mitään miesystäviä ja jopa aviomiestä. Ei se niin tarkkaa ole, pitää vaan kerätä kaikkee muuta sisältöä omaan elämään. ;)
"ihmissuhdesotkuja siitä vain tulee"
Aivan! Mutta... en mä tänne sen takia kirjoittanu että mun elämä olis aina ollut tälläistä. Tämä liittyy rakastumiseen ja sen mukana tuomaan sekavuuteen. Tiedät varmaan mistä puhun?! Mielialat heittelehtii ja sitä alkaa kuvittelemaan kaikenlaista. Mun perusvika on se etten mä osaa olla itsevarma ilman eroottista latausta(on pakko saada virtaa!).Musta tulee silloin aivan toinen ihminen. Enkä mä silloin näytä epätoivoiselta tai apaattiselta, silloin on hymy vähän turhankin herkässä ja tekis mieli heittää jotain hauskaa! :D
Onneksi ujous pistää vähän jäitä hattuun, ettei mopo karkaa käsistä... Näin on monesti käynyt. En vain voi itselleni mitään!
Olen siis 18. Mulla on kyllä paljon harrastuksia (esim musiikin teko), mutta ei niitäkään jaksa jos ei ole sitä latausta. Pitää kato eläytyä tunteisiin... Artisti tarvitsee muusansa!
Kyllä mä tiedän että on vähän tyhmää ajatella että seurustelu olis ratkaisu, mutta mulla on vaan niin kova tarve saada positiivista huomiota ja päästä eteenpäin. Ehkä olen vähän pervo, mutta kun en muullakaan tavoin osaa!
Minäkään, että sun ongelmas, mitkä ne onkin, poistus tyttöystävällä.
Poistaaksesko homoleiman tarvitsisit naisen?
Kuullostaa aika..oudolta, sori vaan.
Et sä pysty mitään pysyvii ihmissuhteit solmiin ennen, kun saat ajatukses kasaan.
Noista lääkkeistä voin sanoo, että ei näillä nykysillä ns. SRI lääkkeillä ole mitään yhteistä vanhoille psyykelääkkeille.
Esim, tää fluoksetiini, jota mulla on, ei sekota millään tavalla, ei vaikuta rauhottavast tai muulla tavoin.
Se vaan hidastaa serotoniini hormonin poisottoa aivoista ja sillä tavalla nostaa sen pitoisuutta.
Serotoniini on se, joka tekee ihmisestä onnellisen ja ilosemman.
Sitten ku maailma ei enää oo sysimusta, niin on helpompi löytää positiivisii ratkaisui ongelmiin.
Ei tota lääkehoitoo kannata poissulkee.:)
Kiusaamisesta munkin ongelmat pääosin johtuu.
...sen verran että kokeiltu on! Ne ei vaan poissulje negatiivisia ajatuksia. Kiusaamisen jäljet on kai niin syvällä tajunnassa, ettei siihen voi vaikuttaa. Osaan kyllä elää asian kanssa. Eikä maailma näytä sysimustalta, ehkä vähän kylmältä...joskus.
Itse olin kiusattu kun nuori olin ja niin oli myös poikani. Hän oli myös omassa huoneessa kyhnäävä ihminen. Eräs kaverini alko häntä luulemaan homoksi, mikä mikä homossa, ei mitään. Poikani vaan ei ole sellainen ja tänä päivänä on valmis lähtemään suomen armeijaan ja on useampia ystäviä. Tytöt ovat hänestä kiinostuneita mutta hän valitsee vaan sen parhaimman kun sen aika tulee. Olen sanonut hänelle että elä elämä ja katso mitä se tuo tullessaan. Tulta pyttyyn.. ei tarvi olla itsevarma että tytöt tykkää..
ihan kuin tuntisin sut. Kuulostat ihan yhdeltä miun tutult. Etunimes alkaa M?
...alan kylläkin j:llä!
Etpä sitten ole ainut "ahdingossa" oleva :D
Nykyisin on kaikilla ihmisillä elämisen oikeus.
Jos on hiljainen tai vähän sairas henkisesti,
se ei haittaa mitään.
jätkät on kivempia kavereina
otetaan olutta ja saunotaan
akat vaan nalkuttaa
onhan niillä se pimppa kyllä
niin...
sehän se...
Oletko sä vaaka ? :o
Olen rapu. (?!)
Sen mä halusinkin kuulla :)
Itseäni kiusattiin kun olin ala-asteella. Ja kiusaaminen jatkui myös läpi yläasteiän. Silloin ei oikeen kukaan halunnut olla (tietenkään) kiusatun kaveri, koska sehän olisi aivan kauheaa. Kun sitten menin lukioon löysin paljon uusia kavereita, suurimmasta osasta tullut siis jo todella hyviä ystäviä. Ja nyt abi-vuonna ei todellakaan ole mitään hätää!
Olen pienestä pitäen käynyt konservatoriolla soittelemassa huilua eri orkestereissa yms. ja nyt kaveripiiristä löytyykin enimmäkseen konsan porukkaa. Eli kun kerran harrastat omalta osalta musiikkia (muistelisin niin lukeneen), niin voisit yrittää löytää sitä kautta kontakteja.. Rohkeasti vain jollekin puhumaan, mitä voit menettää? Asenteestasi päätellen et mitään!