leikkuutin uros koiramme. Nyt leikkauksesta on jo kuukausia. Mitä ihmeessä teen ku siitä on tullu tosi hermo heikko ja kiukkuinen. Todella helposti nappaa kiinni jos esim lapset vähän astuvat karvoille tai muutenki saattaa vaan yhtäkkiä ottaa kiinni. Verta on tullut joku kerta mutta yleensä pintanaarmuja. Olen yrittänyt tehdä kaikkeni ja komentanut tilanteen tulessa kovastikki. Mopoja ja ruohonleikkureita vihaa ja käy mopolla ajajan kinttuun kiinni jos vain ehtii. Renkaita puree ja on todellaki vihainen. Nyt ei enää auta että kiellä ja ole määrätietoinen. Olen ollut, mutta mikään ei tunnu auttavan. Pelkään enkä luota koiraani enää. Milloin on viimeinen pisara? Sittekkö vasta kun on purrut kunnolla? Kuinka asian kanssa pitäisi oikeasti toinia? Onko koira jotenki häiriintyny vai mikä sitä riivaa? Lapsuuden kodissani on ollut kaksikin PC:tä mutta narttuja. Kumpikaan ei ole koskaan edes leikillään näykkiny. Lapset on saanu maata päällä ja pienet lapset on saanu repiä karvoista leikkiessään. Nämä on vaan maaneet. Oma ei siedä edes karvojen harjausta kunnolla. Antaa harjata, mutta jos sattuu olemaan takkua niin heti on hampaat irvessä minullekkin.
Onko jollain oikeita neuvoja? Ei mitään sellaista että huolehdi ja lenkitä. Sitä kaikkea tehdään,mutta nyt on oikeasti HÄTÄ.
Koira ei ennen leikkausta ole ollut tällainen. Onko syy siinä
Onko jollain oikeita neuvoja? Ei mitään sellaista että huolehdi ja lenkitä. Sitä kaikkea tehdään,mutta nyt on oikeasti HÄTÄ.
Koira ei ennen leikkausta ole ollut tällainen. Onko syy siinä
Vastaukset 4
Vanhimmat
käy niin että koira ns. pimahtaa hormonaalisista syistä johtuen. Mutta kokeilepa nyt varmistaa ensin ettei johdu kivuista ja anna ketorinia sille ruoan seassa ( ei tyhjään mahaan) Annostus: 1 mg/kg kerran vrk:ssa enintään 3-5 päivän ajan.
Leikkautettiin 3 vuotias uros helmikuussa, koska oli synnynnäisesti piilokives, eikä sitä saa periyttää, lisäksi se kuulema aiheuttaa yleensä jotain kasveja tms. myöhemmin. Koira katosi, siis karkasi viime syksynä tytön perään ja oli vähällä kadota kokonaan. Arvelin leikkauksen rauhoittavan, mutta tätä aggressiivisuutta on ehkä tullut lisää. Ennen se oli arka, mutta nyt se näyttää hampaita joillekin miehille, ei läheskään kaikille. Mikähän siinä on, että se heti valikoi toiset hyviksi ja toiset pelottaviksi. Lenkillä se kävi ykskaks vieraaseen koiraan kiinni ja tuli kallis remontti. Jos käy ihmiseen, on menoa. Olen tullut sen kanssa tosi varovaiseksi, enkä jätä yksin enää ulos vapaaksi, kuten ennen, vaikka meillä on oma rauhallinen pihapiiri. Luulen, että asiantunteva koiran kouluttaja, sellainen tapakasvattaja osaisi neuvoa ja kurssille pitäisi mennä. Käytöksessä on jotain pielessä, minulle joku sanoi, että se puolustaa niin vahvasti minua, reaktioita ei ehkä ole ollenkaan kun en ole paikalla. Lue myös jotain "ongelmakoirista".
Jos koira irvistelee ihmiselle, käy vieraan koiran päälle täysillä ja puree lapsia niin, että veri tirskuu, niin asialle on jotakin tehtävä. Älkää eläkö pelossa ja odottako, koska tapahtuu jotakin pahempaa. On selvää, että koiralla ei kaikki ole kunnossa.
Ihan ensiksi: Käykää hyvällä, pieneläimiin erikoistuneella eläinlääkärillä ja tarvittaessa koiran fysioterapeutilla, jotka selvittävät, ettei kysymys ole kivusta. Entä, jos koiralla on esimerkiksi todella kipeä selkä tai paha hammassärky, ja käyttäytyy sen takia niin kuin käyttäytyy? Asia kannattaa tutkia huolellisesti.
Jos tarkkojen tutkimusten jälkeen fyysista vikaa ei löydy, on syytä ottaa yhteyttä koiralähtöiseen, pehmeään koulutustapaan erikoistuneeseen ongelmakoirakouluttajaan. Käy katsomassa esim. www.rakkaathaukut.fi tai www.kumikana.org. Mitään "ota siltä luonto pois" -kommentteja ei kannata ottaa kuuleviin korviinsa (tällaisiakin neuvoja varmasti saat satunnaisilta vastaantulijoilta...) Käytöshäiriöiden selvittäminen ja parantaminen vaatii kouluttajalta paitsi aikaa ja kärsivällisyyttä, myös hyvät tiedot koiran perusluonteesta, käytöksen syistä, vaistoista, motivoinnista jne -kouluttaminen ei ole voimalaji!
Ja sitten ihan viimeiseksi: Jos mikään edellä mainituista ei tuota tulosta, minusta jäljelle jää vain yksi vaihtoehto: Päästää ystävä ikiuneen eläinlääkärin luona. Aggressiivinen, arvaamattomasti käyttäytyvä, collien kokoinen koira on oikeasti vaarallinen.
Meilläkin leikattiin 4-vuotias uros ja oli yli 6kk todella agressiivinen ja ahne ja teki kaiken päinvastoin kuin ennen, eikä uskonut mitään.Mutta alkoi sitten ajan kanssa rauhoittua ja on nyt entistä ehompi ja parempi itsestä..
Toki vahingoittaa ei saa ihmistä, mutta olisiko ne kivut tosiaan jossain muualla?Se kannattaa selvittää ensin. Minä en vielä veisi kuitenkaan piikille, uskon vahvasti, että syy löytyy!