Olen yrittänyt netistä etsiä mahdollisimman paljon tuosta röntgenhoitajan ammatista tietoa, mutta vieläkään minulle ei ole selvinnyt millaista työ käytännössä on... Olisi mukava jos joku alalla oleva voisi kuvailla vaikka yhden työpäivänsä sisältöä? Kiitos hirveästi jo etukäteen!
Röntgenhoitajan työnkuva?
ammatista kiinnostunut?
118383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tässä kertomuksessa oletetaan, että olen yksin töissä ja päivä on niin rauhallinen, että ehdin tehdä kaikkia työtehtäviäni priorisoimatta.
Tulen terveyskeskuksen röntgenosastolle kahdeksalta aamulla. Avaan ovet ja laitan tietokoneet, kehityskoneen ja kuvauslaitteet päälle. Lämmitän molemmat röntgenputket käyttämällä niitä kolmasti. Printtaan potilastietojärjestelmästä listan päivän potilaista ja etsin heidän kuvakuorensa röntgenarkistosta. Osastosihteerin puuttuessa istun luukun takana kun ensimmäinen potilas saapuu. Hänellä ei ole aikaa, sillä hän tulee suoraan ensiavusta nyrjähtäneen nilkkansa kanssa. Odottelemme hetken lähetteen saapumista koneelle (millä välin etsin tuloksetta hänen kuvakuortaan arkistosta - ei ennen kuvattu täällä). Valmistelen kuvausta valitsemalla sopivan kasetin ja leimaamalla sen potilaan nimellä. Valitsen kuvausarvot ja syötän ne konsoliin. Laitan kuvauspöydän tyynylle uuden paperiliinan. Pyydän potilaan pukuhuoneeseen ja riisutan häneltä toisen jalan. Ohjaan hänet makuulle kuvauspöydälle ja asettelen jalan kasetille. Kiiruhdan pois huoneesta - en siksi, että pelkäisin säteilyä, vaan siksi, että ehtisin napata kuvan ennen kuin potilas liikahtaa. Teen sen, mikä sairaanhoitajien mielestä riittää röntgenhoitajan työnkuvan tyhjentävään kertomiseen: painan nappia. Otan samalle kasetille toisenkin projektion ja syötän sen kehityskoneeseen. Kuvat näyttävät olevan ihan OK ja annan sen potilaan mukaan. Kieltäydyn kohteliaasti kommentoimasta mahdollista murtumaa sanoen sen olevan lääkärin hommia. "En ole lääkäri vaikka olenkin pitkä ja komea mies valkoisissa."
Luukulla istuu uusi potilas, jonka on lääkäri määrännyt varaamaan kuvausajan. Lannerangasta pitäisi kuvia ottaa ja koska kyseessä ei ole kiireellinen tapaus ja tyhjennys olisi parempi suorittaa ennen kuvausta, sovin hänen kanssaan ajan ylihuomiseksi heti aamusta. Kehotan häntä olemaan syömättä kuvauspäivää edeltävästä illasta alkaen. Syötän ajan potilastietojärjestelmään.
Puoli yhdeksältä tulee sovitusti potilas kuvaukseen. Otan kuvat ja koska niistä on pyydetty myös lausunto, vien ne röntgenlääkärin valotaululle. Syötän tiedot lääkärin listalle tietokoneeseen.
On hieman luppoaikaa, joten menen röntgenkuva-arkistoon ja alan laittaa kuvakuoria takaisin hyllyille. Osastosihteerit ovat jättäneet ne kasaan kärrylle ja järjestän ne ensin syntymäpäivän mukaan. Kesken upottamisen kuulen itsepintaista vinkunaa pimiön suunnalta ja menen laittamaan lisää kiinnitettä kehityskoneeseen. Huomioin, että tietyn kokoisia röntgenfilmejä ei ole hyllyssä ja haen niitä toisaalta talosta. Sitten odottaakin jo seuraava potilas vuoroaan...
Tällä tavalla kulkee röntgenhoitajan tavallinen työpäivä. Välillä on odottelua ja keskustelualueille kirjoittamista, joskus taas saa tehdä töitä kieli limassa ja niska vyön alla. Toimenpideradiologiassa, isotoopeissa tai sädehoidossa työskentelevillä röntgenhoitajilla taas on ihan omat juttunsa...
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Täältä: www.rontgenhoitajaksi.urli.net/,
löytyy aika paljon aiheesta.
Työnkuva riippuu paljon siitä minkä kokoisessa laitoksessa työskentelee.
Työpaikasta riippumatta rtgh:n työ on mielestäni kuitenkin siisteintä hoitoalan hommaa, sanan siisti kaikissa merkityksissä.
Kerron vielä röllin työpäivästä sädehoito-osastolla. Sattuneesta syystä tiedän siitäkin jotain. Paikka on yhden hoitokoneen osasto. Juttu kerrotaan vaihteeksi toisessa persoonassa.
Saavut töihin puoli kahdeksaksi lämmittämään hoitokonetta ja suorittamaan aamumittauksen. Koska kone on viime aikoina ollut huono lämpiämään, käyt napsauttamassa sen päälle ennen työvaatteiden vaihtamista. Tulet takaisin koneelle, käännät sen nollaan ja laitat loput laitteet päälle. Sillä välin kun moniliuskakollimaattori initialisoituu, tarkastelet edellisenä päivänä printattua työohjelmaa. Potilaita on vain nelisenkymmentä kappaletta, joten työpäivä riittänee kaikkien hoitamiseen. Ylitöitä tehdään jos täytyy. Tunnet tekeväsi urakkatöitä kuukautispalkalla (se tulee kerran kuussa ja kestää vajaan viikon). Kesken tarkastelun vuodeosastolta soitetaan ja kerrotaan rouva Y:n kuolemasta. Y:tä oli hoidettu vasta pari kertaa ja nyt loppuajat saa peruuttaa. Tieto ei tule sinulle yllätyksenä. Kuratiivisten, parantavaa hoitoa saavien lisäksi hoidossa on palliatiivisia, oireenmukaista hoitoa saavia potilaita. Joskus he kuolevat kesken hoitojakson. Poistat rouva Y:n hoitoajat potilastietojärjestelmästä ja hoitokoneen listalta. Moniliuskakollimaattori on valmis ja menet hoitohuoneeseen laittamaan aamumittausvälineistön kuntoon. Tarkistat koneen sisuksista kaasun paineen, veden määrän ja lämpötilan. Suljet bunkkerin oven ja aloitat aamumittauksen. Parin arvon jälkeen toinen työkaveri tulee töihin ja hän hoitelee mittaustietokonetta sinun keskittyessäsi ajamiseen. Kohta kaikki elektroni- ja fotonienergiat on mitattu ja kolmaskin työkaveri on paikalla. Lähetät ensimmäisen potilaan tiedot koneelle. Hän on työssäkäyvä ja aina aamun ensimmäinen potilas. Katselet monitoreista miten työkaverit asettelevat potilasta tatuointipisteiden mukaan isosentritasoon. Huomioit, että hoitopöydän kulma on neljä asteen kymmenystä vinossa. Et mene huomauttamaan siitä työkavereillesi, sillä tässä hoidossa sillä ei ole merkitystä. He asettelevat potilaan vastaavan verran vinoon toiseen suuntaan. Vasta pään ja kaulan alueen hoidoissa virheellä on merkitystä, sillä silloin potilas on fiksoitu päästään kiinni pöytään. Kerrot poikkeamasta työkavereillesi kun he tulevat bunkkerista ja he lupaavat korjata sen. Ajat hoitokentät kauko-ohjatusti ja muutaman minuutin kuluttua potilas pääsee pois. Lähdette kaikki tiistaikokoukseen, jossa keskustelette tulevan TYKY-päivän ohjelmasta. Käytte kahvilla ja sitten päivä alkaa todenteolla. Potilaita tulee hoitoon kymmenen minuutin välein, joskus tuplabookkauksellakin, ja osaston potilaita hoidatte aina kun polikliinisilta ehditte. Syömässä käytte vuorotellen. Vastaat puhelimeen ja vahvistat, että korkeassa kuumeessa ei tosiaan tarvitse tulla hoitoon, vaan hoitokerta siirtyy loppupuolelle. Pyydät toista hoitajaa siirtämään ajan, koska sinun täytyy ajaa konetta. Työkaverisi asettelevat taas yhtä potilasta bunkkerissa kun itse ohjaat ensimmäiselle hoitokerralle tulevaa rouvaa. Häntä on evästetty simulaattorissa jo aika hyvin, mutta potilas on pelokas ja hermostunut. Rauhoittelet häntä parhaasi mukaan. Kerrot hänelle mitä hänen tulee tehdä hoitoon valmistautuakseen, vastailet kysymyksiin ja kuuntelet selittelyjä. Kun hänen aikansa tulee, päätät mennä toisen hoitajan matkaan hoitohuoneeseen, koska olet jo solminut hoidollisen siteen potilaaseen etkä halua hänen kohtaavan kahta aivan tuntematonta hoitajaa. Ammatillisella käytökselläsi ja varmuudellasi rauhoitat rouvaa edelleen. Hän jää silti yksin bunkkeriin kuuntelemaan hoitokoneen äänekästä sirittämistä.
Kahvitaukoon mennessä olet jo aika naatti. Tänään viimeisen hoitonsa saanut potilas lahjoitti kakun, josta leikkaat siivun. Olit sanonut potilaalle leikkisästi, että toivottavasti ette enää tapaa samoissa merkeissä. Saatoit sanoa niin, koska hän oli kuratiivinen potilas. Palliatiiviselle olisit vain toivottanut hyvää jatkoa. Kohta olet tarpeeksi toipunut palataksesi hoitokoneelle ja päästääksesi toisen kahville. Aula on täynnä potilaita, yksi tulee hoitohuoneesta pois ja toinen kävelee sisään hänen tilalleen. Mylly pyörii pyörimistään...
Oli mukava lukea tosta sädehoidostakin, sulta tuo kirjoittaminen näyttää onnistuvan todella hyvin. Jos röntgenhoitajan työ alkaa ottaa päähän, voit aina harkita kirjailijaksi ryhtymistä... :) Oletko sä muuten yksityisellä töissä? Minkä verran saat kuukaudessa palkkaa?
En, olen julkisella puolella ja palkkaa saan alle kaksi tonnia kuussa. Yksityisellä saisin hieman enemmän, mutta toisaalta työnantaja osaisi rutistaa minusta paljon enemmän tulosta irti. Onhan se kuntatyönantajankin unelma: julkisen sektorin palkka ja yksityisen työtahti. Vähän semmoinen tilanne on joissain sädehoitoyksiköissä. Lähin yksityinen sädehoitolaitos on Saksassa. Täällä potilaat maksavat kuusi euroa per hoitokerta mutta todelliset kustannukset ovat yli sadan euron kieppeillä. Hoitokertoja on pahimmillaan 35 kappaletta. Koko touhusta olisi 5000 euroa pieni raha.
Röntgenhoitajan ammatti sopii sellaiselle henkilölle joka on paitsi hoitamisesta niin myös tekniikasta kiinnostunut. Moni rölli on ollut kiinnostunut insinöörin ammatista mutta matematiikka ei ollutkaan riittänyt. Joku kehui ammatin siisteyttä ja se pitää paikkansa. Jos potilaalla on löysät housuissa niin ei häntä aleta putsailla röntgenissä tai sädehoidossa. Se on osaston hommia. Pahimmassa likaantumisvaarassa rölli on paksusuolen varjoainetutkimusta suorittaessaan. Välillä ballong pettää ja hoitaja saa varjoaineet päälleen potilaan peräsuolesta paineen kanssa. Sitä sattuu onneksi verraten harvoin.
Työpaikoilla on eroa. Perushommaa röllille on työskennellä terveyskeskuksen röntgenissä. Se on suht vaihtelevaa hommaa, varjopuolena on pienen henkilöstömäärän mukanaan tuoma työpaine sairaustapauksissa. Sairaaloiden röntgenosastoilla pääsee tekemään monenmoista työtä, mutta erityisesti kesäsijaiset saattavat joutua tosi tylsiin hommiin kuten pelkkien keuhkokuvien ottoon viikkotolkulla. Isotooppiosastolla kysytään sorminäppäryyden perään ja säteilyannosta kertyy koska potilaat säteilevät. Toimenpideradiologiassa valtimoiden varjoainetutkimuksissa saa hillua lyijykumiessut ja steriilit vermeet päällä ja annostakin kertyy. Moni rölli arvelee ettei pysty työskentelemään sädehoidossa henkisen rasituksen vuoksi. Ankara työtahtikin hirvittää. Ydinvoimaloihin muutama onnellinen rölli pääsi takavuosina säteilymittaustöihin. He saavat rutkasti palkkaa ja joutuvat tekemään oikeasti töitä vain pari kertaa vuodessa määräaikaishuolloissa. He ovat kaikki miehiä, koska annosta kertyy enemmän kuin diagnostiikassa ja he voivat olla suhteellisen varmoja siitä, etteivät ole raskaana.
Kiitos ihan hirveästi, että olet jaksanut vastailla mulle. Röntgenhoitajan ammatista kun ei netissä hirveästi ole tietoa ja tuttavapiirissäni ei ole yhtään alalla olevaa.
Uskon että ammatti sopisi mulle, sillä haluan nimenomaan käytännönläheisen työn, mutta myös matematiikka kiinnostaa. Harmittaa kun pitkästä matikasta ei anneta lisäpisteitä... Olen harkinnut myös sairaanhoitajan ammattia, mutta jotenkin tuo röntgenhoitajan koulutus tuntuu kiinnostavammalta. Insinööriksi en jostain syystä ole koskaan halunnut. Lääkis taas kiinnostaa jossain määrin, mutta jotenkin tuntuu etten jaksa opiskella niin pitkään. Voihan sitä sitten hakea sinne joskus myöhemminkin, jos alkaa siltä tuntumaan.
Eihän tuo palkka mikään huippu ole, mutta kyllä sillä varmasti toimeen tulee. Onko muuten totta, että röntgenhoitajien työtilanne olisi hyvä? Kun en haluaisi sitten reilun neljän vuoden päästä valmistua kortistoon...
Ootko muuten opiskellut missäpäin Suomea, mä kun olen ajatellut lähinnä tuota Oulua tai sitten Tamperetta. Vielä pakko kysyä, että onko ala kuin naisvaltainen? Minulla kun on kokemusta ainoastaan nais röntgenhoitajista. Vastaile jos jaksat!
Palkka ei ole erityisen hyvä mutta sillä pärjää, paitsi jos asuu pääkaupunkiseudulla. Sielläpäin kun ei omaa asuntoa saa hankittua ilman 75 vuoden laina-aikaa, ellei puoliso ole hyvätuloinen. Kyllä maalla on mukavampaa, vaikka Helsingissä hyvin töitä saakin, jollei muualta niin sitten Säteeltä. Kun valmistuin -96 Tampereelta, työpaikkoja oli tarjolla tosi vähän. Www.mol.fi listasi enintään neljä lyhytaikaista sijaisuutta jossain kuusessa. Parin vuoden kuluttua meninkin kielikurssin kautta Norjaan hommiin. Kahden työvuoden jälkeen paluumuuttajana kohtasin paremman työtilanteen ja kaksi viimeisintä työsuhdettani ovat olleet vakituisia. Nyt rölleistä (röntgenhoitaja = rönäri = rölli) on pulaa erityisesti sellaisilla paikkakunnilla, joiden lähellä meitä ei kouluteta. Opiskelupaikkakuntien laitokset valitsevat parhaat päältä paitsi Helsingissä missä ne joutuvat tyytymään keskinkertaisiinkin.
Miehiä on röntgenhoitajina näppituntumalla muita terveydenhuoltoaloja enemmän, paitsi jonain ensihoitajina tms. Alan teknisyys vetää miehiä puoleensa. Joillain kursseilla kaikki ovat naisia, meidän kurssillamme puolet. Tampereen koulutus tunnetaan sangen käytännönläheisenä, muualla touhu on teoreettisempaa.
Näistä teksteistä voisi virheellisesti päätellä että minun ei töissä muuta tarvitsisi tehdäkään kuin kirjoitella nettiin. Tosiasiallisesti kirjoittaminen keskeytyy tunneiksi kerrallaan työtehtävien ilmaantuessa. Hauskaa on kertoa ammatistaan. Onhan noita tietolähteitä, mutta ne ovat kaukana ruohonjuuritasolta ja kovin paperinmakuisia. Minun juttujani taas täytyy survoa mutusuodattimen läpi.
Sun kirjoituksien perusteella röntgenhoitajan ammatti tuntuu päivä päivältä paremmalta vaihtoehdolta. Miten voi olla muuten mahdollista, että Tampereen koulutus olisi käytännönläheisempää? Eikö saman koulutusohjelman opintosisältöjen pitäisi olla samat kaikkialla? Ehkä mun pitää sitten hakea sinne Tampereelle ensisijaisesti, vaikka Oulu olis lähempänä... Käytännöntaidot kun ovat varmasti aika tärkeitä ammattia ajatellen.
Muuten, erikoistutaanko opintojen aikana johonkin tiettyyn alueeseen, esim. magneettikuvauksiin vai tapahtuuko erikoistuminen vasta sitten kun on työpaikka? Millanen urakehitys röntgenhoitajilla yleensä ottaen on, onko työpaikoilla yleensä joku joka on niinku vastaava röntgenhoitaja tai jotain sinnepäin? Käsittääkseni radiologiaa voi hakea lukemaan yliopistoon ja pätevöityä siten opettajaksi. Tekevätkö röntgenhoitajat yleensä paljon yhteistyötä radiologejen kanssa, vai mitä?
No joo, tuli taas vähän paljon kysymyksiä, mut jos millään jaksat vastailla, niin kiva.
Töistä lähdössä, joten vastaan vain lyhyesti. Urlissa http://64.177.254.224/keskustelu/index.php?showtopic=19 keskustellaan eri kouluista Suomen Röntgenhoitajaliiton sivujen keskustelupalstalla ja näemmä Ouluakin kehutaan. Kotikotimatkojen kannalta kannattaa tietty mennä lähimpään mahdolliseen kouluun. Vietin kolme kuukautta kielikurssilla Oulussa ja koulun ilmapiiri vaikutti ihan hyvältä. Opiskeluaikoina valkohaalariset oululaiset olivat rentoa porukkaa seminaareissa.
Opiskelun kuluessa saa yleiskuvan kaikilta röntgenhoitajan työsaroilta teorioineen ja harjoittelujaksoineen. Ihan valmiina röllinä ei kuitenkaan valmistu erikoisemmille aloille. Vasta työ opettaa. Radiografiaa eli "röntgenhoitajatiedettä" voi lukea yliopistossa, muistaakseni erityisesti Oulussa on ollut kursseja. Radiologia on lääkäreiden aluetta. Ennenvanhaan hoitajat palvelivat lääkäreitä, nykyään halutaan nähdä että hoitajat ja lääkärit (tässä tapauksessa röntgenlääkärit eli radiologit) toimivat yhteistyössä saman päämäärän eli potilaan terveyden hyväksi. Radiologien kanssa tehdään läheistä yhteistyötä erityisesti toimenpideradiologian puolella. Sädehoidossa heitä ei näy mutta onkologeja eli syöpälääkäreitä sitäkin useammin.
Tässä vaihteeksi tämmöinen lyhykäinen vastaus :-)
Moi! Röntgenhoitajana ei tarvitse erikoistua mihinkään tiettyyn. Röntgenhoitajasta tulee valmistuttuaan säteilyn käytön asiantuntija ja se mahdollistaa nyt ja tulevaisuudesa vielä enemmän työmahdollisuuksia. Laitap googleen hakusanaksi röntgenhoitajaksi ja käy kurkkaamassa missä kaikkialla voi työskennellä. Lisäksi voit toki työskennellä ydinvoimalassa, säteilyturvakeskuksella, laitekouluttajana etc..Tervetuloa meihin:)