Mennessäni töihin kyseisen firman palkkalistoille sekä kohteeseen töihin, niin meillä oli nainen esimiehenä, jolla oli alalta monen vuoden kokemukset. Asioista sanoi vain, kun oli, jotain sanomista. Ei siis yhtään mistään turhasta. Vuoden kuluttua tuli uusi miespuolinen esimies. Ensimmäiset kuukaudet meni ihan hyvin, mutta sen jälkeen vasta alkoi kaikki vaikeudet ja yllättäen olin esimiehen silmissä täysi "paska". Viimeisen vuoden aikana olin esimiehen puhuttelussa milloin mistäkin syystä. Suurinosa niistä oli ollut täysin aiheettomia. Ilmeisesti esimiehen täytyi, johonkin purkaa kiukkuaan ja se olin sitten, jostain kumman syystä minä. Mutta miksi?!
Kaiken huippu tapahtui yhtenä kertana, kun esimies oli juuri palannut lomaltaan ja palveluohjaajamme oli hänelle kertonut tapahtumia. Tietysti minä jouduin sen seurauksena esimiehen "puhutteluun". Syy oli siinä, että uudet työntekijämme olivat palveluohjaajaltamme kysyneet, että: "Olenko minä aina, niin kiukkuinen." Tämän takia minä jouduin esimiehen puhutteluun. Tuntui ihan semmoiselta, kuin minussa olisi ollut kaikki "vika" ja siinä mentiin vähän liikaa minun henkilökohtaisuuksiini. Esimies vielä vannoi todella kovasti, ettei hänellä olisi mitään minua vastaan, mutta ne syytökset minua kohtaan olivat aivan turhia. Kaiken huippu oli kyllä se, kun esimies sanoi, että: "Minun olisi parempi erota ja lähteä koko firmasta pois". Voitteko ikinä uskoa, että oma esimies menee alaiselleen sanomaan, jotain tuommoista? Esimiehen mielestä minun olisi tosiaan pitänyt erota työpaikastani, mutta silloinhan minä olisin antanut periksi, joten esimies olisi voittanut koko homman. Olisi kyllä ollut silloin todella typerää sanoa itsensä irti, koska silloin esimies olisi voittanut koko "leikin" ja minä olisin hävinnyt. Eipä kyllä minun mielestäni esimiehen pitänyt minua tuolla tavoin kohdella.
Asiasta jutelimme esimiehen kanssa parin päivän päästä ja silloin hän pyysi minulta anteeksi, mutta siinäkö kaikki?! Tosiaan siinä oli kaikki mahdollinen ja tuon tapahtuman jälkeen en enää töissäkään erityisemmin pitänyt esimiehestä. Oli kuitenkin todella kova mies vaatimaan kaikkea mahdollista, mutta ei siltikään voinut asioiden hyväksi tehdä yhtikäs mitään.
Eikä siivoustyö ole kuitenkaan siitä kaikkein helpoimmasta päästä. Työ on kuitenkin henkisesti, että fyysisesti todella raskasta.
Kerran oli esimies ottamassa esimerkkinä sitä, että on hänelläkin saattanut olla ylimääräisiä töitä. Esimiehen paperitöitä on kuitenkin todella vaikeata verrata siivoustyöhön. Kumpikin on aivan erilaista, koska toinen tekee istumatyötä ja toinen saa "tukkaputkella" juosta ympäri taloa. Tuon tapahtuman jälkeen, kun sanoin soittavani firman luottamusmiehelle, niin esimies oli vain, että : "Siinäpä soitat".
Miten monta kertaa mahtoi syyttää minua milloin mistäkin asiasta?! Aika monia ja kaikkihan on tosiaan olikin minun syytäni. Eikä Esimiehessä itsessään tietenkään ollut yhtikäs mitään vikaa, koska hän on, niin "täydellinen" ja "hyvä" esimerkki uusille, että vanhoille työntekijöille.
Talvella jouduin hakemaan reilun kuukauden sairauslomaa näiden syytösten vuoksi. Olin muutenkin todella väsynyt, stressaantunut, että ahdistunut. Jouduin kerran käymään psykiatrin vastaanotolla saadakseni tästä asiasta apua. Vaikka sain psykiatrilta uni- että mielialalääkettä, niin en siitä huolimatta saanut öisin kunnolla nukuttua.
Pitkän harkinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että minkä ihmeen vuoksi sitä alle 30-vuotiaana täytyy kärsiä oman työnsä vuoksi näin mahdottoman paljon. Pitkän harkinnan jälkeen menin sanomaan itseni irti. Omasta mielestäni tein kuitenkin aivan oikean ratkaisun ja päivääkään en ole sitä kokenut.
Tässä oli siis minun "huono" kokemus yhdestä esimiehestä, että siivouskohteesta. Tällä hetkellä en voisi kuvitella paluuta siivousalalle mihinkään suureen firmaan.
Nostan kuitenkin hattua näille ihmisille, jotka työskentelevät siivousalalla. Työ ei kuitenkaan ole mitään helppoa, vaikka moni sitä kuvitteleekin.
Kaiken huippu tapahtui yhtenä kertana, kun esimies oli juuri palannut lomaltaan ja palveluohjaajamme oli hänelle kertonut tapahtumia. Tietysti minä jouduin sen seurauksena esimiehen "puhutteluun". Syy oli siinä, että uudet työntekijämme olivat palveluohjaajaltamme kysyneet, että: "Olenko minä aina, niin kiukkuinen." Tämän takia minä jouduin esimiehen puhutteluun. Tuntui ihan semmoiselta, kuin minussa olisi ollut kaikki "vika" ja siinä mentiin vähän liikaa minun henkilökohtaisuuksiini. Esimies vielä vannoi todella kovasti, ettei hänellä olisi mitään minua vastaan, mutta ne syytökset minua kohtaan olivat aivan turhia. Kaiken huippu oli kyllä se, kun esimies sanoi, että: "Minun olisi parempi erota ja lähteä koko firmasta pois". Voitteko ikinä uskoa, että oma esimies menee alaiselleen sanomaan, jotain tuommoista? Esimiehen mielestä minun olisi tosiaan pitänyt erota työpaikastani, mutta silloinhan minä olisin antanut periksi, joten esimies olisi voittanut koko homman. Olisi kyllä ollut silloin todella typerää sanoa itsensä irti, koska silloin esimies olisi voittanut koko "leikin" ja minä olisin hävinnyt. Eipä kyllä minun mielestäni esimiehen pitänyt minua tuolla tavoin kohdella.
Asiasta jutelimme esimiehen kanssa parin päivän päästä ja silloin hän pyysi minulta anteeksi, mutta siinäkö kaikki?! Tosiaan siinä oli kaikki mahdollinen ja tuon tapahtuman jälkeen en enää töissäkään erityisemmin pitänyt esimiehestä. Oli kuitenkin todella kova mies vaatimaan kaikkea mahdollista, mutta ei siltikään voinut asioiden hyväksi tehdä yhtikäs mitään.
Eikä siivoustyö ole kuitenkaan siitä kaikkein helpoimmasta päästä. Työ on kuitenkin henkisesti, että fyysisesti todella raskasta.
Kerran oli esimies ottamassa esimerkkinä sitä, että on hänelläkin saattanut olla ylimääräisiä töitä. Esimiehen paperitöitä on kuitenkin todella vaikeata verrata siivoustyöhön. Kumpikin on aivan erilaista, koska toinen tekee istumatyötä ja toinen saa "tukkaputkella" juosta ympäri taloa. Tuon tapahtuman jälkeen, kun sanoin soittavani firman luottamusmiehelle, niin esimies oli vain, että : "Siinäpä soitat".
Miten monta kertaa mahtoi syyttää minua milloin mistäkin asiasta?! Aika monia ja kaikkihan on tosiaan olikin minun syytäni. Eikä Esimiehessä itsessään tietenkään ollut yhtikäs mitään vikaa, koska hän on, niin "täydellinen" ja "hyvä" esimerkki uusille, että vanhoille työntekijöille.
Talvella jouduin hakemaan reilun kuukauden sairauslomaa näiden syytösten vuoksi. Olin muutenkin todella väsynyt, stressaantunut, että ahdistunut. Jouduin kerran käymään psykiatrin vastaanotolla saadakseni tästä asiasta apua. Vaikka sain psykiatrilta uni- että mielialalääkettä, niin en siitä huolimatta saanut öisin kunnolla nukuttua.
Pitkän harkinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että minkä ihmeen vuoksi sitä alle 30-vuotiaana täytyy kärsiä oman työnsä vuoksi näin mahdottoman paljon. Pitkän harkinnan jälkeen menin sanomaan itseni irti. Omasta mielestäni tein kuitenkin aivan oikean ratkaisun ja päivääkään en ole sitä kokenut.
Tässä oli siis minun "huono" kokemus yhdestä esimiehestä, että siivouskohteesta. Tällä hetkellä en voisi kuvitella paluuta siivousalalle mihinkään suureen firmaan.
Nostan kuitenkin hattua näille ihmisille, jotka työskentelevät siivousalalla. Työ ei kuitenkaan ole mitään helppoa, vaikka moni sitä kuvitteleekin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mitä se esimies tai ne työkaveris sun kiukkusuudesta välittää jos et kerta oo missään esimiesasemessa ja hoitelet omat juttusi! niin ja jos et ite kerta kiusaa ketään. olisit vastannu vaan et aina yleensä oon kiukkusempi nyt satuin oleen vähä loiva, onks muuta asiaa!ja vaatinu kaverit puhutteluun kieroilusta! Sun esimies on duunannu hommat yksinkertasimmalla tavalla. ja otettiinko tilalles ketään jos oliki tarkotus vaan saaha yks pois palkkalistalta?
Työkaverit valittaneet?
Jeps - siinä on kyllä aihetta puhutteluun!
Esimiehen yksi tehtävä on varmistaa myös työilmapiirin säilyminen kohtuullisena - eli jos yksi työntekijä on naama vinossa ja puheet toisia loukkaavia niin kyllä se esimies siihen puuttuu - on pakko.
Esimies on varmistamassa, että ne tilatut työt hoituvat - jos eivät hoidu, niin kyllä sen esimiehenkin paikka on heiluva.
Kummahan se on, ettei sitä esimiestä voida ajatella kollegana vaan jonain kummallisena hirvistyksenä jonka tehtäviin kuuluu vain haukkua, vaatia ja olla epämiellyttävä alaisilleen.Se esimies on ihan samanlainen duunari kuin muutkin - tehtäväkuva on vain laajempi kuin alaisillaan - eli pahimmassa tapauksessa se esimieskin tarttuu moppiin, jos ei ketään siihen hätään saa töihin.. paperitöiden päälle ja niissä paperihommissa on töitä ( kokeile joskus, niin muuttuu ääni kellossa)
Hyvänä esimerkkinä pidän tapahtumaa ( ei siivousalalta), jossa Helsingin parhaimman kokous- ja konserttipaikan ravintolapäällikkö siirtyi tiskaamaan suuren tilauksen aikana, koska oli unohtanut tilata tiskarin paikalle.
Ja tiskasi yksin satojen ihmisten lounastiskit..
On muuten tosi juttu.. ravintolamaailmassa oikeastaan aika ennenkuulumaton tapahtuma - tapahtui tuossa toistakymmentä vuotta sitten.
Oletko ajatellut, että juuri tämä esimies otti työnsä vakavasti yrittäen parantaa mitä parannettavissa on - eli syyttämättä ketään mieti nyt myös itseäsi.
Jos vaikka olit sen edellisen esimiehen kautta tuudittautunut tilaan, jossa toisen välinpitämättömyyden vuoksi pidit itseäsi mallikelpoisena siivoojana?
Työelämä on työelämää - sitä tehdään se työ mistä palkan nauttii ja loppu on omaa elämää - ei koskaan eletä sen työn vuoksi vaan sen oman elämän vuoksi tehdään töitä.
Tosiaan siivoustyöstä ei useinkaan saa revittyä elämän sisältöä, se on henkisesti rankkaa ja voi alkaa kiukuttaa. Itsekin ihailet vielä vuosikymmenten jälkeen jos joku on pakkotilanteessakin tarttunut harjaan (tai käytellyt tiskikonetta). Miksi tämä esimies ei puhunut yhdessä kaikkien kanssa jos työpaikalla oltiin muutenkin tiiviisti yhdessä. Tuosta kirjoituksesta sai käsityksen että aina vain sitä yhtä puhuteltiin.
Niinhän se mullekin kävi, kun firmaan vaihtui esimies. Entinen pomo oli ihan ok ja tultiin juttusiin ja saatiin asiat selvitettyä nokat vastakkain. Ja piti työpanostani arvossa ja oli todella kiva esimies, samoin palveluohjaaja. Asiakkaan tyytyväisiä eikä koskaan valituksia. Mutta kun uusi pomo tuli, niin jouduin hänen silmätikukseen. Muka asiakkaat valitti, tein työni huonosti, en noudattanut työaikoja (ei ollut syytä näistä asioista). Itse kysyin asiakkailta suoraan kun olin useamman vuoden samaa kohdetta siivonnut, joten asiakkaat tiesivät siivoustapani, ihmettelivät moista esimiehen käytöstä ja väitteitä. Sitten vielä esimies meni siirtämään minut tästä kohteesta pätkiten työaikana kolmeen osaan eli kolme eri kohdetta. Ja kun siivousmitoitus oli tiukkaan tehty, en ehtinyt mitään kunnolla tehdä. Työaikaa ei saanut ylittää, kun ylimääräistä en saanut, enkä ilmaiseksi siivousta tee. Siinä sitten taas tuli haukkumisia ja moitteita pomolta. Ei mitään neuvotteluja etukäteen, ei kuunnella kommentteja ei edes ymmärretä kohteesta sen vertaa, ettei entistä 7 tunnin kohdetta voi mitenkään ehtiä siivoamaan 2 tunnissa. Kun työaikani oli tuo 7 tuntia, niin siinä sitten todellisuudessa olisi pitänyt 12 tunnin työ tehdä tuossa 6 ajassa, koska 1 tunti meni kohteen vaihdokseen ja piti vielä pitää 20 lakisääteinen ruokatauko. Hups.... päädyin sairaslomalle ja sillä edelleen olen. Lääkärikin ihmetteli esimieheni savustustapaa, kun en ollut ainoa, jota hän kiusasi. Onneksi uusi työpaikka on tiedossa syksymmällä, siihen asti olen sairaslomalla sekä irtisanomisajan sairaslomalla lääkärin luvalla.