Tapahtuuko teille ikinä niin kun kirjoitatte ihan vimmassa, niin yhtäkkiä onkin aikamuodot heittäny kuperkeikkaa ja menneet ihan sekaisin? Mulle kävi äsken niin ja olen nyt niin sokea omalle kirjoitukselleni etten osaa korjata niitä?! Apua!
Kirjoitin siis tyyliin: Minulla oli vaihteeksi aikaa miettiä. Odottelin bussia blaa blaa. Yhtäkkiä huomaankin kirjottavani preesensissä ja sitten mikä ihmeen muoto tää on:
Mä en saanut ikinä lopetettua meidän suhdetta. Siis olen aivan sekaisin? En pysty korjaamaan tekstiä oikeaan muotoon, kun jotenkin tajua sitä tällä hetkellä.
Kirjoitin siis tyyliin: Minulla oli vaihteeksi aikaa miettiä. Odottelin bussia blaa blaa. Yhtäkkiä huomaankin kirjottavani preesensissä ja sitten mikä ihmeen muoto tää on:
Mä en saanut ikinä lopetettua meidän suhdetta. Siis olen aivan sekaisin? En pysty korjaamaan tekstiä oikeaan muotoon, kun jotenkin tajua sitä tällä hetkellä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni käy joskun aivan samoin. Tällöin auttaa kun antaa jonkun muun lukea tekstin ja osoittaa epäkohdat.
Toinen tapa olisi jättää kirjoitus odottamaan ja jatkaa sitä seuraavana päivänä selkeämmin ajatuksin...
Olisikohan nyt aika pysähtyä ja miettiä ensin vähän Suomen kielen rakennetta. Meillä on kuitenkin niin looginen kieli, että sen virheet ovat jo miehestä kiinni. Lue vaikka tarinani Almer ja Huuru tältä samalta palstalta. Vaikka yritin ahkerasti kerätä siihen kaikki mahdolliset ärsyttävyydet, virheet ja sekavuudet, en silti huomannut tätä aikamuodoilla "leikkimistä". Kiitokset hyvästä vinkistä. :=)
Tarinastasi puuttuivat kirjoitusvirheet, ja teksti oli myös jaksoteltu selkeästi. Ärsyttävintä mielestäni on lukea yhteen pötköön ja väärin kirjoitettua tekstiä... ~_~
No kirjoitusvirheet eivät sinänsä ole mikään itseisarvo. Niiden teho korostuu säästelyn myötä. Lähinnä voisin tarkentaakseni todeta, että tavoittelin tarinassani ärsyttävästi vajaaksi jäävää kerrontaa, jonka juonen kehittely on sekavaa, ja jonka turhaan toistuva kielikuvien käyttö luo typerän vaikutelman. Selkeä jaksottelu parantaa luettavuutta ja antaa lukijan huomiolle tilaa tyylirikkojen havaitsemiseen.