Olen tässä jo pitemmän aikaa miettynyt..Olen opiskellut 12 vuotta putkeen ja kesäisin olen tehnyt kesätöitä.Missä vaiheessa ansaittu loma alkaa??Olen ajattelut pitää välivuoden, mutta kaikki kauhistelevat asiaa.Miksi elämän pitäisi olla pelkkää koulua ja töitä.Mix ei kaikesta voisi ottaa välillä vapaata?Olla vaan ja tehdä mitä haluaa.Kaikkialta kasaantuu hirveät paineet niskaan jos ei mene kesätöihin tai osaa päättää heti mitä tekisi työkseen.Sitten kun valmistuu niin oravanpyörä vaan jatkuu samassa työpaikkassa monta kymmentä vuotta ja vuodessa 1 kunnollinen loma.Kaikki tuntuu välillä niin turhalta..en halua tuohon oravanpyörään, mutta ei taida olla muita vaihtoehtoja.
Oravanpöyrä
minä vaan..
131153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kun kukaan ei oikein halua elättää sitä lomailijaa, joka tekee vain, mitä itse haluaa. Sitten, kun olet töissä ja huomaat, miten paljon duunia duuniin menee, pidät itsekin rahoistasi kiinni etkä jakele niitä kaikenlaisille vapaamatkustajille.
Muuten, älä ole niin positiivinen..."vuodessa yksi kunnon loma"...monissa paikoissa annetaan kesäloma pätkissä, kun muuten asiat jumittuvat. Töihin siitä, lusmu!
mä odotinkin vastaukseksi.Minä olen töissä.Tiedän kyllä minkälaista työnteko on.Mut joo turha kai täällä on keskutella mistään kun kaikki vastaukset on aina tollasia sano sit mitä vaan...
Kesätöissä on aina määräaikaisuus muistissa, joten kehnompikaan paikka ei ole mitään verrattuna esim. 20 vuoden työputkeen, jossa ne kesätkin saatetaan pilkkoa pariin kolmeen pätkään. Usko pois.
Keskustelua ei aiheesta synny, koska kysymys on monen mielestä suorastaan moraaliton. Kyllä minäkin ottaisin sapattivuoden, jos joku siitä suostuisi palkan maksamaan!
Kysymyshän ei ollut rahasta..vaan lähinnä siitä paheksunnasta mikä kohdistuu ihmisiin jotka pitävät välivuoden tai eivät tiedä mitä haluavat.En haluaisi viedä jonkun toisen opiskelupaikkaa alalta jonne en välttämättä halua vaikka sinne pääsisinkin. Tästäkin monet ovat syyttäneet.
välivuoden pitäjän on elettävä jollakin ja se raha on jotenkin ansaittava itse. Paheksunta lähtee nimenomaan tuosta rahoitusasiasta.
Opiskelupaikan viemistä joltakulta muulta on ihan turha miettiä. Jos paikan saat, sen olet koulutuslaitoksen mielestä myös ansainnut ja oma asiasi on, mitä sillä teet. Ihan yhtä turha on sanoa, että Kiinassa kuollaan nälkään, jos et syö tuota veripaltunpalasta.
Köyhä on hullu. Rikas on omalaatuinen.
Olen minäkin opiskellut ja tehnyt töitä jo vuosia, mutta silti pitänyt lomaa silloin kuin olen sitä halunnut. Nykyään pidän vuodessa sellaiset 4-5 viikkoa lomaa, joka riittää minulle hyvin. Ja pyrin myös säästämään rahaa sen verran, että pääsen matkustamaan kerran tai pari kertaa vuodessa.
Kannattaa rakentaa elämä sellaiseksi, mitä haluaa, niissä puitteissa, jotka ovat mahdollisia. Tee mitä haluat.
kun olet valmistunut ammattiin ja ollut työssä yhdessä paikassa yli vuoden niin että saat ns. täydet lomat. Muuten pätkäläisenä työpaikkaa vaihdettaessa "palaa" lomat eli rahana ne saa,
mutta ei välttämättä paljon lohduta.
nimimerkki "33-vuotias akateemisesti koulutettu jolla ollut kerran elämässään ns. täydet lomat joista niistäkään ei päässyt nauttimaan v-mäisen pomon kanssa kun lomat piti ottaa lyhemmissä pätkissä ja joskus vielä olen ne neljä viikkoa putkee lomalla".
Itse keskityin rahan tekemisen oppimiseen, opiskelu ja duuni olivat ihan toissijaisia juttuja. Turha elaa sellaiseessa harhassa etta ahkera opiskelu ja tyonteko tulevat tekemaan vapaaksi tuosta oravanpyorasta, ainakaan ennen 65 ikavuotta.
Sitten kun rahaa oli tullut tarpeeksi haistatin yks paiva vaan vitut kaikille ja muutin paikkaan missa on ikuinen kesa ja vahemman vittumaisia ihmisia. Kylla ne kaverit ja vanhemmat siella suomessa paheksuvat minun nykyista huoletonta syntista elamaa mutta eipahan mua liikuta.
yli 90% länsimaalaisista potee masennusta järjestelmämme takia. Et ole todellakaan poikkeus. Suosittelen lukemaan muutaman hyvän romaanin aiheesta ja katsomaan ehkä pari elokuvaakin.
Ideana on se, että teemme työtä mistä emme pidä, jotta voisimme ostaa sitä mitä emme tarvitse. Tällä tavoin rakennamme lisäarvoa ja paratiisin niille, jotka osaavat ja hallitsevat järjestelmäämme.
Mielikuvilla, arvomaailmoilla ym. pistetään yksilön toimimaan massan mukaan. Olet vain yksi paristo muiden joukossa, ehkäpä numero 12244663 ym.
Elämästä 40 vuotta hukkuu merkityksettömään paskaan, mistä ei jää mitään mieleenpainuvaa. Pahimmilaan kaikki tuntuu yhdeltä ja samalta päivältä.
Ajattele joka päivä ja ajattele paljon.
On jokaisen oma valinta lähteekö oravanpyörään vai en. Itse päätin olla lähtemättä, teen ainoastaan ns. "kivoja" töitä, ja niitäkin sen verran vähän että vapaa-aikaa jää enemmän kuin työaikaa. Tämä järjestely tietenkin johtaa siihen ettei minulla ole omakotitaloa, hienoa autoa tms, vaan asun vuokrakämpässä, tällä hetkellä ulkomailla (missä halvempaa kuin Suomessa) ja elän säästeliäästi. Pystyn myös matkustelemaan paljon minimibudjetilla. Eli siis jokaisen on valittava jompi kumpi: Oravanpyörä ja mahdollisuus hienoihin puitteisiin TAI vapaus "toteuttaa itseään" ja vaatimattomasti eläminen. Kaikkea ei voi saada.
PS: Yhteiskunnan tuilla en ole elänyt muuta kun opiskeluaikana opintotuella.
On joko paljon aikaa tai paljon rahaa. Itselleni ei jää niin hirveästi vapaa aikaa kun 9 tunnin työpäiviä teen tänä kesänä ma-pe. Tosin, minulla ei hirveästi ole aikaa vieviä harrastuksia tms., joten normaalisti aikaa riittää omaan elämäänkin ihan riittävästi. Tosin, aina sitä kelpaisi lyhyemmät työpäivät ja pidempi viikonloppu :)
Minulla on yksi kaveri, joka ei päässyt minnekkään kesätöihin. Hän möllöttelee suurimman osan ajasta kotonaan tekemättä juuri mitään ja elää säästeliäästi. En kyllä haluaisi olla hänen tilanteessaan, vaikka siinäkin kieltämättä puolensa onkin.
Itse varmaan olen sellainen "oravanpyörään" pyrkijä, ei minua niin hirveästi vaivaa olla töissä sitä noin 8 tuntia päivässä. Opiskelen nyt, ja tarkoitus olisi saada työ, joka olisi mieluisa ja jossa voisi hyödyntää opittuja taitoja, voisi tehdä päätöksiä itsenäisesti... siis tällainen työ jota voisi tehdä niin että siitä voisi nauttia.
Tällä hetkellä olen kesätöissä, ja työ on aika mekaanista ja monesti jopa tylsää. Helppohan tänne on päästä, ja palkka on kohtuullinen, mutta en aio tätä homma valmistuttuani tehdä.
Tämä on se malli, jossa osakkeenomistajat repivät kaiken mahdollisen tavallisista pulliaisista irti. Tämä on jälkiteollistuneiden maiden varattomampien asukkaiden vitsaus. Väki on jo tottunut siedettäviin ja paraneviin oloihin, mutta nyt heidät pakotetaan tuotannon välikappaleiksi.
Itsekin omistan jonkin verran osakkeita (ei perittyä pääomaa) ja näin revin muita. Syynä se että en halua itse oravanpyörään. En ole muuten itsekäs, mutta vapaus on se mikä saa minut elämään, joten olen oman elämäni vuoksi tässä asiassa itsekäs. Olen yrittäjä ja opiskelija, eikä varsinaista lomaa ole kuin 2,5 - 3 viikkoa vuodessa, mutta pyrin tekemään pääsääntöisesti nelipäiväisstä viikkoa. Ja jatkossa pyrin yhä enemmän vapautumaan.
Tavoitteena (en tiedä toteutuuko koskaan) on taloudellinen riippumattomuus yhteiskunnasta (jossa ei sinänsä järjestelmänä ole vikaa). Esim. rahallisesti ajatellen eläkkeelle pyrin jäämään, ilman ajukopan räjähtämistä, suhteellisen varhain. Työtä teen niin kauan kuin pystyn, mutta sellaista työtä josta itse pidän. Isäni tekee töitä vielä eläkkeelle jäätyäänkin, sillä hän pitää tekemästään työstä. Hän lopettaa heti, kun työ ei enää tunnu hyvältä, sillä taloudellista pakkoa ei enää ole.
Ikävä kyllä, aineellisten resurssien ollessa rajalliset, meidän kaikkien on yksilöinä pyrittävä omaan hyvään. Siis mikäli emme ole todella solidaarisia. Minä en tässä asiassa ole (elintärkeä vapauteni), mutta on upeaa jos edes joku jaksaa olla niin hyvä että jättää taistelematta muita vastaan ja on osa oravanpyörää.