KUISKAILUJA PEITON ALLA
Miten muistankaan noita kuiskailuja
jälleen valojen sammuessa
peiton alla jälleen niin hiljaa
toinen toiselle kuiskatessa
käytyä päivää, tulevaa
odotukset kun yöhön sulaa
sen hellään huomaan raukeaan
kuulen huokausta rauhoittuvaa
Kun juttelimme ummet lammet
kaikesta päällä maan
”Monenko kanssa lie ollut”
aina saakin mut nauramaan
ja kaiken me puhuimme julki
asiat salaisetkin niin
ja intiimit tuskamme tunnustimme
kuu taivaalle ripustettiin
Yön Valkea paistoi ikkunasta
luodon kalpeaa valoaan
eikä yö ollut päivän kaltainen
hellään syliinsä tuuditti vaan
Noita hetkiä hiljaisuuden
sitä pyörinää, tuhinaa salaa
en voi varmaan koskaan unohtaa
ne mieleeni uudelleen palaa
vaikka monta on käyty polkua
paljon on odottamassa
miten mukavaa olikaan olla
varusmiehenä armeijassa
Miten muistankaan noita kuiskailuja
jälleen valojen sammuessa
peiton alla jälleen niin hiljaa
toinen toiselle kuiskatessa
käytyä päivää, tulevaa
odotukset kun yöhön sulaa
sen hellään huomaan raukeaan
kuulen huokausta rauhoittuvaa
Kun juttelimme ummet lammet
kaikesta päällä maan
”Monenko kanssa lie ollut”
aina saakin mut nauramaan
ja kaiken me puhuimme julki
asiat salaisetkin niin
ja intiimit tuskamme tunnustimme
kuu taivaalle ripustettiin
Yön Valkea paistoi ikkunasta
luodon kalpeaa valoaan
eikä yö ollut päivän kaltainen
hellään syliinsä tuuditti vaan
Noita hetkiä hiljaisuuden
sitä pyörinää, tuhinaa salaa
en voi varmaan koskaan unohtaa
ne mieleeni uudelleen palaa
vaikka monta on käyty polkua
paljon on odottamassa
miten mukavaa olikaan olla
varusmiehenä armeijassa
Vastaukset 1
Vanhimmat
todella hyvä runo....yllättävä loppukäänne kruunasi kaiken...nostan hattua