Seisoin aulan nurkassa ja pidin silmällä ovea, mies tulisi kuten parina päivänä aiemmin, tasan kello kolmetoista. Vilkaisin puhelimen näyttöä ja seinäkelloa miettien mikä noista kolmesta olisi täsmällisin.
Ovi kävi, sänkitukkainen nuorukainen astui aulaan. Annoin katseeni levätä ruskettuneessa ihossa. Hiki kiilteli huomaamattomina pisaroina miehen otsalla, katseeni laskeutui otsalta oikeaan silmäkulmaan. Olin huomannut korun ennen kuin katsoin miestä kohti, maanantaina. Astuin ulos ovista miehen harppoessa sisään, aurinko oli hehkunut täydelliseltä taivaalta lasioven kautta ja pistänyt silmääni miehen kulmassa olevasta timantista.
Tänään olin valinnut paikkani huolella jotta katseeni sai levätä komeudessa, satayhdeksänkymmentäkolme senttiä lihasta sanottiin aamun urheilusivuilla. Koru oli piste iin päällä, mikään miehessä ei viitannut turhamaisuuteen, muita lävistyksiä tai tatuointeja nuorukaisella ei ollut, ellei tämä farkkushortsiensa kätköissä kantanut salaisuuksia.
Timantti oikeassa kulmakarvassa veti katseeni vastustamattomasti puoleensa. Jos koru olisi ollut pelkkä koru, olisin ehkä ohittanut sen hymähtäen, mutta korun alla kulmakarvan täydellisessä kaaressa näkyi valkoinen arpi. Vaalea pari millimetriä leveä piirto joka katkaisi mustan tuuhean kaaren jatkuen ohimoluulle.
Koru korosti arpea enemmän kuin kulmien alla nauravia ruskeita silmiä. Arpi kertoi nuoresta elämästä, koru pakotti ohikulkijan näkemään pienen elämänmerkin täydellisessä vartalossa. Kaunis arpi, merkityksellinen muisto virheestä, lööpissä oli lukenut.
Astuin piilostani, kuljin käsiini keräämiä esitteitä selaillen nuorukaista kohti, kolme askelta ennen kohtaamista tyhjensin keuhkoni viimeistä rakkulaa myöten ja otin askeleen miehen auraan. Vedin sisääni kiehtovaa auringon, hien ja miehen tuoksua. Kuusi askelta tunsin tuoksun, seitsemännellä hengitin ulos, kahdeksannella halusin kääntyä ja palata taikapiiriin. Käteni ojentui kohti pitkää kahvaa, työnsin oven auki ja astuin keskelle hellettä. Lämpö mätkäytti vasten vartaloa ja nosti hien hetkessä niskahiuksiin.
Ovi kävi, sänkitukkainen nuorukainen astui aulaan. Annoin katseeni levätä ruskettuneessa ihossa. Hiki kiilteli huomaamattomina pisaroina miehen otsalla, katseeni laskeutui otsalta oikeaan silmäkulmaan. Olin huomannut korun ennen kuin katsoin miestä kohti, maanantaina. Astuin ulos ovista miehen harppoessa sisään, aurinko oli hehkunut täydelliseltä taivaalta lasioven kautta ja pistänyt silmääni miehen kulmassa olevasta timantista.
Tänään olin valinnut paikkani huolella jotta katseeni sai levätä komeudessa, satayhdeksänkymmentäkolme senttiä lihasta sanottiin aamun urheilusivuilla. Koru oli piste iin päällä, mikään miehessä ei viitannut turhamaisuuteen, muita lävistyksiä tai tatuointeja nuorukaisella ei ollut, ellei tämä farkkushortsiensa kätköissä kantanut salaisuuksia.
Timantti oikeassa kulmakarvassa veti katseeni vastustamattomasti puoleensa. Jos koru olisi ollut pelkkä koru, olisin ehkä ohittanut sen hymähtäen, mutta korun alla kulmakarvan täydellisessä kaaressa näkyi valkoinen arpi. Vaalea pari millimetriä leveä piirto joka katkaisi mustan tuuhean kaaren jatkuen ohimoluulle.
Koru korosti arpea enemmän kuin kulmien alla nauravia ruskeita silmiä. Arpi kertoi nuoresta elämästä, koru pakotti ohikulkijan näkemään pienen elämänmerkin täydellisessä vartalossa. Kaunis arpi, merkityksellinen muisto virheestä, lööpissä oli lukenut.
Astuin piilostani, kuljin käsiini keräämiä esitteitä selaillen nuorukaista kohti, kolme askelta ennen kohtaamista tyhjensin keuhkoni viimeistä rakkulaa myöten ja otin askeleen miehen auraan. Vedin sisääni kiehtovaa auringon, hien ja miehen tuoksua. Kuusi askelta tunsin tuoksun, seitsemännellä hengitin ulos, kahdeksannella halusin kääntyä ja palata taikapiiriin. Käteni ojentui kohti pitkää kahvaa, työnsin oven auki ja astuin keskelle hellettä. Lämpö mätkäytti vasten vartaloa ja nosti hien hetkessä niskahiuksiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.