Onko uusiosinkkuus sitä mitä odotit vai kadutko eroasi? Mikä on huonoa ja mikä hyvää, jos ajattelet avio/avoliittoa ja eron jälkeistä sinkkuutta?
Itse olen käynyt pitkän tien. Käynyt hyvinkin pohjalla. Eniten on satuttanut se, että ratkaisuni satutti myös lapsia. He joutuvat purjehtimaan kahden kodin välillä. Itse olen löytänyt itseni, mutta kumppani puuttuu.
Itse olen käynyt pitkän tien. Käynyt hyvinkin pohjalla. Eniten on satuttanut se, että ratkaisuni satutti myös lapsia. He joutuvat purjehtimaan kahden kodin välillä. Itse olen löytänyt itseni, mutta kumppani puuttuu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Monet suosittelevat läheisilleen eroa, mutta takanapäin naureskelevat yksinhuoltjia.
on yh:ssa? Sitä ihmettelen. On aika rankkaa olla yksin vastuussa lapsistaan ja paimentaa pesuetta eteenpäin. Varsinkin jos etävanhempi ei osallistu lasten elämään mitenkään muuten kuin "pakollisina" viikonloppuina. Sitä ei raha ja elatusmaksut korvaa jos toinen vastentahtoisesti ottaa lapset silloin tällöin käymään, ja kun lapset haluaa nähdä myös toista vanhempaa. Mutta lasten on parempi kasvaa yhden tasapainoisen vanhemman kanssa kuin kahden tasapainottoman.
jos naureskelet, olet tyyppiä sinulle nauretaan.
Yh äidit pärjää vallan mainioisti eivätkä ole riippuvaisia naureskelijoista. Lapset ensin ja hyvä elämä, se riittää.
Naureskelijät ovat aina olleet oma kategoriansa,
joita ei pidä ottaa vakavasti : )
minulla on 2 lasta ja toinen jo armeija iässä, toinen 11. Kumpikaan ei ole isäänsä pahemmin tavanneet, nuorimmaisen isä soittaa silloin ku hänelle se sopii. Tottakai sen ikäinen lapsi pitää huolen ja ottaa rahat ... muuhun hänestä ei olekaa. Ei edes yksin viettämään aikaa oman tyttönsä kanssa.. aina vaan pitää olla joku toinen ja kolmas
Samaiset naureskelijat kuuluvat myös kerrostalokyttääjiin.
Minä en ole vielä koskaan kuullut kenenkään naureskelevan yksinhuoltajia. Sinun tuttavapiirisi on omituinen.
kadu eroani. Se oli paras päätös mun omaa elämää koskien. Sitä kautta tietysti myös lasten,mutta kyllä he saivat paremman äidin nyt, kun jaksan paremmin äiti olla. Onneksi erosimme ajoissa, niin pysyttiin sentään jonkunlaisissa väleissä.
Minäkin olen nyt parempi äiti. Meillä oli alkuun ongelmia lasten kanssa, joten menimme perheneuvolaan. Siellä lapsetkin sanoi että nyt on parempi kun isä ja äiti ei enää tappele niin paljon.
Ei olla vielä vuottakaan asuttu erillään, mutta nautin täysin siemauksin yksinäisyydestä ja rauhasta.
tosiaan elämisen arvoista ilman sitä miestä siinä vierellä.
Aluksi oli tosi hankala sopeutua ajatukseen, että perheessä on vain yksi aikuinen. Ei ole ketään kenen kanssa jakaa aikuisten huolet. Ja varsinkin kun ex on ollut kaikkea muuta kuin kannustava. Päinvastoin.
Nyt sitten oudoksuttaisi ottaa ketään miestä saman katon alle. Melkein kuin riistettäisiin vapaus´:)
outoa jos pitäisi jakaa tätä kämppää jonkun murvelon kanssa :)) Yritin kyllä, (ja mukava murvelo olikin :) ) mutta mulle on ainakin tosi tärkeää tällä hetkellä että pärjään itse.
Mulla ei ollut vaikeuksia olla ainut aikuinen, vastasin ennenkin meidän perheestä suht yksin, nyt jäi vaan haukut pois >;) Pojan kanssa otetaan kyllä välillä kunnolla yhteen, hän yrittää vissiin tavoitella titteliä "ainut herra talossa" :( Se harmittaa... huomaan että edellisessä elämässä iskä oli sen verran kova kouluttaja, että usein jouduin liiankin paljon pehmentämään omia otteita. Nyt se kostautuu, kun poitsu on tottunut siihen että mulla ei ole kuria :(( Kait tämä vielä tästä.. :)
Mukavaa sinkkuelämää sulle :)
t. Tuffe Tiukkana :)
Olenkohan väärässä, mutta aivan kuin yh-isien päälle laskettaisiin jonkunlainen sädekehä ja yh-äidit olisivat sitten kasti erikseen. Ei ehkä enää niin, mutta aikaisemmin kyllä lapsen "huonoa käytöstä" yms, seliteltiin sillä, että hän on yh:n lapsi.
Kyllä se on vieläkin niin. Jos lapsi tekee jotain poikkeavaa, niin se on yksinhuoltajan syy. Ei lapsen, koska sillä ei ole molempia vanhempia, sitä pitää ymmärtää, mitä kurjuutta hän on joutunut kestämään.
Joskus tämä yksinhuoltajuus ei ole oma valinta, vaan siihen saatetaan myös joutua, vaikkapa omaisen kuoleman kautta.
Kaikkeen tottuu, yksin oloonkin. Ja kyllä se pora ja vasara pysyy naisenkin kädessä. Pienen harjoittelun jälkeen.
Hyvä näin on olla. Vaikka en mene vannomaan "sinkkuuteni" puolesta, jos sopiva mies kohdalle sattuu :)
Kysymyksenasettelusta jää sellainen tuntuma että uusiosinkkuuteen pyrittäisiin ja jos se ei sitten olekkaan hienoa niin sitten kadutaan eroa. Varmaan et tätä tarkoittanut.
Itse en hakenut eroa enkä pyrkinyt sinkuksi. Uusiosinkkuus vain tuli ja sen kanssa on pärjätty. Vaikka se onkin parempaa kuin elo entisen kanssa niin mielellään siitä luopuu kun sopiva eteen tulee.