Illalla ajatukset hipovat taivaanrantaa
huikaiseviin korkeuksiin,
hengittämättä vapaa pudotus.
Yhtymäkohtaan auringon kultainen sinetti.
Ehkä kohtaamme silloin.
huikaiseviin korkeuksiin,
hengittämättä vapaa pudotus.
Yhtymäkohtaan auringon kultainen sinetti.
Ehkä kohtaamme silloin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tässä taas ajatus lepää :) ..pidin.
ajatukseni lepäävät harvoin. Sen tuloksena näitä syntyy. Vessasta tullessa tuli juuri äskenkin yksi säkeistö päähäni. Luulen, että minun pitää jalostaa sitä vielä tänään. Mukavaa, mukavaa. (Minä puolestani pidin runostasi "Ensimmäinen ja viimeinen", vanha ajatus, mutta esittämänäsi jotenkin suloisen rehellinen. Olen nykyään laiska sanomaan mitään. Hieman kyllästynyt.) :) Ystävyyden eleenä lahjoitan tuon irrallisen säkeistöraukan sinulle:
Olen aina ajatellut
ranteeni liian kapeiksi
kenenkään käsiin.
Tarkoittaa, mitä tarkoittaa. Kasvaa, miksi kasvaa. Lopputuloksen näemme ehkä joskus vielä täällä.
säkeistö raukaksi. Monesti ehkä tuntuu että lisää pitäisi vaikka tuollaiset pienet ovatkin parhaimpia.
Ja kyllästynyt? Eikös se ole "suurien" taiteilijoiden tunnusmerkki ;)
Itse kärsin kuuman kesän inspiraatio katkoksesta :))
on täälläkin suunnassa, tai ainakin haluttomuus toteuttaa ajatuksen pätkiä kokonaisiksi. Vaan eipä sitä aina tarvitse sormet kuumina näpytellä. Kesäloma se on pöytälaatikkorunoilijallakin! :)
Kauniisti!
Tessukin tykkäs :))
Tessulle hyvät yöt jälleen, ja kiitos! :)
ajatukset harhailevat,
mieli menee omaa kulkuaan -
ei kysy suuntaa milloinkaan.
Ehkä kohtaamme auringon alla,
ehkä iltaruskossa suloisessa -
tähtien alla
kuun loisteessa
syksyisen illan.
Ehkä kohtaamme joskus,
kuitenkin.
Sitä odotellessani kiitän sinua kauniista vastauksestasi.