Kukas kertois Lofooteista?

Itse ajelimme omalla autolla kesäkuun ihan ekoina päivinä lofooteilla ja kauniit maisemathan siellä on. Tiet ovat ihan ajokuntoisia ja hyviä joten niiden kanssa meillä ei ainakaan ollut ongelmia. Ainut mikä tuotti yllätyksen oli se että useat leirintäalueet oli vielä kesäkuunalussa KIINNI ja kun emme olleet varanneet mitää kotoa päin niin oli sitten todella vaikea löytää yöpymispaikkaa mökeistä ja leirintäalueilta joten suunnatkaa vasta kesäkuun pulenvälin paikkeilla tai menkää hotelliin yöksi joka oli todella kallista! Ja sekin vielä että sielä on aika kylmä kesäkuussa(riippuu vuodesta) niin mökeissä ei ollut lämmitystä välttämättä joten vaatteita mukaan!
Meillä oli diesel auto ja joten ei se hirveitä maksanut mutta kyllä se kalliinpaa on kuin suomessa! Muistakaa myös että ruoka maksaa mekin jouduimme ostamaan ruokamarketeista koska ravintolassa syöminen on kallista!
Muuten reissu oli mukava ja kun ajatte lofooteilla tien vierusmaisemat ovat todella kauniita ja välillä pitää mennä lautoilla kannattaa selvittää niiden aikataulut!
Osta tai lainaa kirjastosta saa hyviä karttoja ja kirjoja koskien nähtävyyksiä siellä päin!!!!
hyvää matkaa!

Onko selvinnyt yhtään ? Olen kiinnostunut ns valas matkoista. Olen lukenut että Lofooteilla olisi joitain järjestelijöitä, jotka seuraavat valaita. Tietysti rauhanomaisesti, ja niin että matkailijat ja ei norjalaiset pääsevät niitä ihmettelemään. Onko tietoa ko asiasta, ja jos on niin voisitko laittaa joitan osoitteita. Olen kuullut että siellä on myös suomalaisia töissä ja opiskelemassa ?

Automatkasin kaverin kanssa Lofooteilla viime kesänä, elokuussa.

Kannattaa TODELLAKIN varata mukaan retkikeitin ja Suomesta ostaa ruokaa! Vaihtoehtona on maksaa itsensä kipeäksi, Norja oli kalliimpi kuin olisin ikinä uskonut. Kaurapuuroa, pussikeittoa, yms. Kummasti sillä reissulla maistui semmoinenkin ruoka mitä ei kotona kovin mielellään syö.

Piheinä matkalaisina emme edes vaivautuneet etsimään leirintäalueita, vaan parkkeerasimme tienvarsien pysähdyspaikoille tai pikkuteiden ulokkeille, laskimme penkit alas ja nukuimme makoisasti.

En muista että tiet olisivat kovin paljon nousuja sisältäneet. Ne seurailivat aika lailla vuonoja, mikä sitten tekikin matkanteosta melko hidasta. Tai hidasta ja hidasta. Mutta se mikä kartalla näytti linnuntienä lyhyeltä, olikin sitten käytännössä aivan toista luokkaa. Pariin sataan linnunkilometriin saattoi kulua koko päivä.

Aivan ihanaa seutua kyllä. Jylhät vuoret, meri ja sininen taivas. Kaiken kruunaa norjalaisten kauniit talot ja siistit, hyvinhoidetut pihamaat.

Ja vielä pieni vinkki bensan suhteen:

Me päätimme säästää bensakuluissa ja välttää viimeiseen asti tankkaamista Norjassa. Ajatuksena oli tankata heti ensimmäisellä huoltoasemalla Ruotsin puolella. Vaan kuinka ollakkaan, eihän sieltä öisestä Ruotsin Lapin korvesta mitään huoltsikkaa löytynyt. Yksi kylmä asema, johon kävi vain käteinen eikä meillä ruotsin kruunuja ollut. Niinpä jouduimme ajamaan Kiirunaan asti ennen kuin saimme lisää bensaa. Auto meni varatankille montakymmentä kilsaa ennen Kiirunaa, joten kylläpä jännitti...