anteeksi pöllötär

joskus on. :(

valitettavasti kirjoitti:

joskus on. :(

no kai se loppu elämä menee tässä sinua ikävöiden ja miettien että miksen saanut sinua itselleni

hoitsu (M) kirjoitti:

no kai se loppu elämä menee tässä sinua ikävöiden ja miettien että miksen saanut sinua itselleni

..elämä ilmeisesti menee niin että sitten vasta tajuaa mitä on menettänyt kun ei enää ole mitään tehtävissä.Rakkaus on epäreilua etenkin jos se kohde ei ole oikea.

vaikea rakkaus kirjoitti:

..elämä ilmeisesti menee niin että sitten vasta tajuaa mitä on menettänyt kun ei enää ole mitään tehtävissä.Rakkaus on epäreilua etenkin jos se kohde ei ole oikea.

no näin se elämä taitaa kohdella
no menetetty mikä menetetty
vaikak tästä menetyksestä ei niin vaan yli pääse
kun ei mielessä pyöri kuin se mitä meillä olisi ollut ja mitä olisin saanut häneltä
mutta pakko päästä yli ja yritettävä elää omaa elämäänsä
ja kun ei ketään mene hänen yli niin eletään vanhana
poikana se loppu elämä

hoitsu (M) kirjoitti:

no näin se elämä taitaa kohdella
no menetetty mikä menetetty
vaikak tästä menetyksestä ei niin vaan yli pääse
kun ei mielessä pyöri kuin se mitä meillä olisi ollut ja mitä olisin saanut häneltä
mutta pakko päästä yli ja yritettävä elää omaa elämäänsä
ja kun ei ketään mene hänen yli niin eletään vanhana
poikana se loppu elämä

Säkällä se loppuelämä ei kestä kovin kauaa.
Lohtua tai sitten ei, tiiä häntä.

hoitsu(n) kirjoitti:

Säkällä se loppuelämä ei kestä kovin kauaa.
Lohtua tai sitten ei, tiiä häntä.

tuo nyt ei helpottanut yhtään
mitähän tuo tarkoitti

hoitsu (M) kirjoitti:

tuo nyt ei helpottanut yhtään
mitähän tuo tarkoitti

kukapa sitä tietää loppuelämäänsä, sen pituutta. Voi olla,ettei sinunkaan kärsimys kovin kauaa kestä, tai sitten kestää.

Ei mun muuten varsinaisesti tarkoitus ollutkaan lohduttaa,empatiakiintiöni on aika tarkkaan käytetty. Tuli vaan mieleen,että sanoja ikinä,loppuelämä koskaan käytetään aika sattumanvaraisesti. Et sä oikeasti voi tietää miten kauan sä pöllöäsi kaipaat,vaikka nyt tuntuukin aika lopulliselta. Vasta kun pystyt katsomaan asioita taaksepäin, tiedät, oletko kaivannut häntä loppuelämäsi.
Tosin aika herkästi itselleen annetut tuomiot ja ennusteet pyrkivät toteuttamaan itsensä.

Muovaisikohan tuollainen ennustaminen sinunkin elämää, sen jatkoja ja kulkua.. tiedä häntä. Eli kannattaako päättää jäädä jumiin johonkin toteutumattomaan haaveeseen, vai pyrkiä kuitenkin eteenpäin?
Entä jos olet jonnekin menossa, myöhästyt junasta, niin et nouse seuraavaankaan, vaan jäät asemalle itkemään kun et ennättänyt siihen mihin alunperin olit ajatellut nousevasi..

hoitsu(n) kirjoitti:

kukapa sitä tietää loppuelämäänsä, sen pituutta. Voi olla,ettei sinunkaan kärsimys kovin kauaa kestä, tai sitten kestää.

Ei mun muuten varsinaisesti tarkoitus ollutkaan lohduttaa,empatiakiintiöni on aika tarkkaan käytetty. Tuli vaan mieleen,että sanoja ikinä,loppuelämä koskaan käytetään aika sattumanvaraisesti. Et sä oikeasti voi tietää miten kauan sä pöllöäsi kaipaat,vaikka nyt tuntuukin aika lopulliselta. Vasta kun pystyt katsomaan asioita taaksepäin, tiedät, oletko kaivannut häntä loppuelämäsi.
Tosin aika herkästi itselleen annetut tuomiot ja ennusteet pyrkivät toteuttamaan itsensä.

Muovaisikohan tuollainen ennustaminen sinunkin elämää, sen jatkoja ja kulkua.. tiedä häntä. Eli kannattaako päättää jäädä jumiin johonkin toteutumattomaan haaveeseen, vai pyrkiä kuitenkin eteenpäin?
Entä jos olet jonnekin menossa, myöhästyt junasta, niin et nouse seuraavaankaan, vaan jäät asemalle itkemään kun et ennättänyt siihen mihin alunperin olit ajatellut nousevasi..

vikistä täällä. kirjota vaikka maikkarin psättiin.

hoitsu(n) kirjoitti:

kukapa sitä tietää loppuelämäänsä, sen pituutta. Voi olla,ettei sinunkaan kärsimys kovin kauaa kestä, tai sitten kestää.

Ei mun muuten varsinaisesti tarkoitus ollutkaan lohduttaa,empatiakiintiöni on aika tarkkaan käytetty. Tuli vaan mieleen,että sanoja ikinä,loppuelämä koskaan käytetään aika sattumanvaraisesti. Et sä oikeasti voi tietää miten kauan sä pöllöäsi kaipaat,vaikka nyt tuntuukin aika lopulliselta. Vasta kun pystyt katsomaan asioita taaksepäin, tiedät, oletko kaivannut häntä loppuelämäsi.
Tosin aika herkästi itselleen annetut tuomiot ja ennusteet pyrkivät toteuttamaan itsensä.

Muovaisikohan tuollainen ennustaminen sinunkin elämää, sen jatkoja ja kulkua.. tiedä häntä. Eli kannattaako päättää jäädä jumiin johonkin toteutumattomaan haaveeseen, vai pyrkiä kuitenkin eteenpäin?
Entä jos olet jonnekin menossa, myöhästyt junasta, niin et nouse seuraavaankaan, vaan jäät asemalle itkemään kun et ennättänyt siihen mihin alunperin olit ajatellut nousevasi..

no nyt tuo viesti lohdutti ja sai ajatukset
selkiintymään