Tuli tässä mieleeni, että nämä sivut ovat aika yksipuoliset, jos näitä lukee sellainen, joka olisi ehkä kiinnostunut sijaisvanhemmuudesta.
Uusille halukkaille haluaisin kertoa että:
Tänne harvemmin kirjoittelevat sijoitukseensa tyytyväiset biologiset vanhemmat, koska heillä ei ole mitään tarvetta nettipalstoilla asiaa puida. Ei siis pidä säikähtää biologisten vanhempien kitkeriä kommentteja. Joistakin kirjoituksista paistaa läpi myös se, että saattavat olla jonkun ulkopuolisen asioista mitään tietämättömän, hoitopalkkiosta kateellisen kirjoittamia. Lehdissä kirjoitellaan sijoitusten suurista kustannuksista, eikä siellä aina huomata selittää (tai sitten selitystä ei ymmärretä), että laitos tai ammatillinen perhekoti on se huomattavasti kalliimpi vaihtoehto sijaisperheelle eli se mikä on kallista. Suurin osa lapsista sijoittuu juuri niihin eli lapset, jotka eivät sijaisperheisiin mahdu tai joille laitoshoito on parempi ratkaisu. Yhtä kaikki, joille kuille oiva kateuden siemen, jos kuvittelevat, että toisen lasta hoitamalla rikastuu.
Mutta kun pitää mielessä, että kaikki mitä kirjoitetaan ei ole totta, niin siitä biologisten vanhempien vastustuksesta ja heidän näkökulmastaan täällä saa jonkinlaisen kuvan. Nämä aktiivisimmat biologiset vanhemmat ovat ilmeisesti melko hyvässä asemassa, koska heidän on vaikea ymmärtää vaikeimmassa asemassa olevia biologisia vanhempia.
Kuvittelevat esimerkiksi, että ei juuri ole äitejä jotka eivät haluaisi laitoksella lastaan imettää tai jotka eivät ole siihen kykeneviä. Niin suuri äidinrakkaus paistaa siis heidän kirjoituksistaan, ja ilmeisesti sen vuoksi heidän on vaikea nähdä, että joltain toiselta se on niin pahasti hukassa, ettei lasta kertakaikkiaan voi uhrata jonnekin laitokseen odottelemaan hyvin epävarmaa äidin kuntoutumista, jos rakastava perhe hänelle löytyy.
Esim. sijaisvanhemmaksi.fi sivuilta löytyy asianmukaista tietoa sijaisvanhemmuudesta, käy kurkkaamassa jos asia kiinnostaa.
Uusille halukkaille haluaisin kertoa että:
Tänne harvemmin kirjoittelevat sijoitukseensa tyytyväiset biologiset vanhemmat, koska heillä ei ole mitään tarvetta nettipalstoilla asiaa puida. Ei siis pidä säikähtää biologisten vanhempien kitkeriä kommentteja. Joistakin kirjoituksista paistaa läpi myös se, että saattavat olla jonkun ulkopuolisen asioista mitään tietämättömän, hoitopalkkiosta kateellisen kirjoittamia. Lehdissä kirjoitellaan sijoitusten suurista kustannuksista, eikä siellä aina huomata selittää (tai sitten selitystä ei ymmärretä), että laitos tai ammatillinen perhekoti on se huomattavasti kalliimpi vaihtoehto sijaisperheelle eli se mikä on kallista. Suurin osa lapsista sijoittuu juuri niihin eli lapset, jotka eivät sijaisperheisiin mahdu tai joille laitoshoito on parempi ratkaisu. Yhtä kaikki, joille kuille oiva kateuden siemen, jos kuvittelevat, että toisen lasta hoitamalla rikastuu.
Mutta kun pitää mielessä, että kaikki mitä kirjoitetaan ei ole totta, niin siitä biologisten vanhempien vastustuksesta ja heidän näkökulmastaan täällä saa jonkinlaisen kuvan. Nämä aktiivisimmat biologiset vanhemmat ovat ilmeisesti melko hyvässä asemassa, koska heidän on vaikea ymmärtää vaikeimmassa asemassa olevia biologisia vanhempia.
Kuvittelevat esimerkiksi, että ei juuri ole äitejä jotka eivät haluaisi laitoksella lastaan imettää tai jotka eivät ole siihen kykeneviä. Niin suuri äidinrakkaus paistaa siis heidän kirjoituksistaan, ja ilmeisesti sen vuoksi heidän on vaikea nähdä, että joltain toiselta se on niin pahasti hukassa, ettei lasta kertakaikkiaan voi uhrata jonnekin laitokseen odottelemaan hyvin epävarmaa äidin kuntoutumista, jos rakastava perhe hänelle löytyy.
Esim. sijaisvanhemmaksi.fi sivuilta löytyy asianmukaista tietoa sijaisvanhemmuudesta, käy kurkkaamassa jos asia kiinnostaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuin ehkä mielikuvituksessasi.
saa käsityksen, että tyytyväisiä sijareita ei ole missään, aina rahasta ruikuttavat.
on näinä vuosina ollut monia sijaislapsia ja voin vain todeta, että yhteistyö heidän vanhempien kanssaan on sujunut hyvin.Ei ole yhtään biovanhempaa, joka olisi ollut meille katkera.Sijoituksen alussa on saattanut biovanhempi sanoa jotain, mitä on sitten myöhemmin pyydellyt anteeksi. Olen ymmärtänyt tämänkin niin, että sitä pahaa oloa täytyy päästä purkamaan myös näin ja itse en ole loukkaantunut moisesta sanaryöpystä tai syytöksestä. Olen ollut hyvin tyytyväinen kaikkiin biovanhempiin.Joku heistä soittelee jopa monen vuoden jälkeenkin ja käy joskus kyläilemässä,ELI TYYTYVÄISIÄ BIOVANHEMPIAKIN LÖYTYY.Tuskin kaikki ovat osuneet juuri meidän kohdalle.
En ollut tietenkään onnellinen silloin kun lapseni (tyttö ja poika) huostaanotettiin,mutta en ollut kunnossa,enkä kyennyt olemaan lapsilleni sellainen äiti joka asettaisi lapsensa ensimmäiseksi.Mutta kun lapseni pääsivät ihan mukavan oloiseen sijaisperheeseen koin ensin katkeruutta jopa vihaa.Olen matkalla parempaan elämään,mutta vielä olen heikoilla,tahtoa on mutta olen repsahdellut useaan otteeseen.Mutta haluan uskoa että jonainpäivänä olisin täysin raitis.
Huostaanotosta jo 5vuotta ja ymmärrän että eivät lapset olisi voinut olla kanssani sitä aikaa,enkä olisi toivonut heidän olevan missään laitoksessa koko tätä aikaa.
Lapseni ovat ihania,reippaita lapsia ja tapaan heitä 1-2 kertaa kuukaudessa,lomien aikana olen jopa yöpynyt sijaisperheessä.Lapseni eivät koe että hylkäsin heidät,mutta olen pettynyt itseeni.
Ei elämä ole aina sellainen kun toivomme sen olevan.Mutta en syytä muita omista huonoista valinnoista tai juomisestani!
Eli on meitä tyytyväisiä bio-vanhempia olemassa!
biologiset vanhemmat eivät ole mielikuvitusolentoja :) Tietenkin oma vihansa on helpompi perustella, jos kuvittelee kaikkien muidenkin ajattelevan samalla tavalla kuin itse.
Jotkut on tyytyväisiä ja toiset taas ei, ihan selvä juttu!
kysyy, kai siihen vastataan. Jokainenhan meistä nuo vietiketjut näkee. Ja sen, kenellä se raha ensimmäisenä on mielessä ollut ja esille ottanut...
on biovanhemmat erittäin tyytyväisiä että lapset ovat juuri meillä. Joka kerta tavatessamme tuovat esiin sen, kuinka onnellisia he ovat, että lapset saavat kasvaa meillä :o)
Kun toinen lapseni syntyi niin pyysin itse että pääsisi perheeseen. Ensimmäisen olin vuosia aikasemmin halunnut sijoittaa laitokseen kun luulin käyväni siellä usein. no en käy ja huono omatunto on siitä koko ajan kun ei pojalla ole nyt niinku ketään. Että kun toinen syntyi ja tiesin heti etten selviä hänen kanssa ja sen kanssa että en jaksa käydä tarpeeksi usein katsomassa. Multa kysyttiin mielipidettä ja sain tutustua siihen perheeseen ennen kuin lapsi sinne meni. Sanoin jo sillon että voi kun olisin itsekin päässy lapsena niin ihanaan perheeseen. Ei oo tän toisen lapsen kanssa huono omatunto ku tiiän että hänellä on ihana perhe ja niin on kyllä ihana tyttökin. Et voin sanoo, että oon tosi tyytyväinen kun sai minun lapsi paremman lapsuuden kun minä itse. Paljoo en oo yhteydessä heihin mutta kerran pari vuodessa kyllä että nään et tyttö voi hyvin. Ja riitaa ei oo ollu sijaisperheen kanssa koskaan.
tarinoita kuin sinulla. Kyllä minusta tuntuu, että monesti just tuo että oma koti ei ole antanut oikein kunnolla eväitä elämälle johtaa siihen, että saa aikuisena taistella jaksamisensa ja osaamisensa kanssa. Moni asia, mikä normaaliperheessä kasvaneesta tuntuu itsestään selvältä voi jollekin huonoissa olosuhteissa eläneelle tuntua tosi vaikealta. Esimerkiksi, jos omat vanhempasi eivät jostain omasta vaikeudestaan johtuen ole osanneet sinun seurastasi nauttia, voi oman lapsen seurasta nauttiminenkin olla tosi herkkä häiriöille, vaikka lasta rakastaakin ja hälle hyvää tahtoo. Siis vaikka haluaisikin käydä usein katsomassa, niin ei ole sellaista potkua niistä omista kokemuksista, mikä kertois että se lapsen seura on niin ihanaa, ettei siitä voi jäädä pois.
Ihanaa että osaat olla nuoremman lapsesi asioista tyytyväinen. Onko vanhempi lapsesi jo liian vanha siirtymään sijaisperheeseen vai olisiko muuta estettä, oletko kysynyt? Kerrothan tuosta huonosta omastatunnostasi myös lapsellesi, se pelastaa paljon, kun lapselle myöntää ettei ole omasta mielestään toiminut ihan oikein. Tavallaan se on viesti siitä, että olisit parempaa ansainnut, minun se vika on eikä sinun. "Minä oon tällanen höperö, että vaikka rakastan sua, niin en osaa olla oikein aikuinen" (vaikkapa)
Hyvää jatkoa sinulle, eiköhän molemmille lapsillesi vielä elämä hymyile, toivottavasti ovat vielä aikuisenakin niin hyvissä väleissä keskenään, että voivat yhdessä pohtia ihmeellistä elämää
jos sellaiseen alkaa