Olin pari vuotta sitten vielä tosi ilonen aina ja osasin nauttia elämästä.Rippikoulun aikainen kesä oli mitä maailman ihanin ja kaikki oli niiin täydellistä.Oli kavereita,tehtiin kaikkee kivaa ja kaverit hyväksy mut sellasena kuin olen.Ja mikä parasta kukaan ei seurustellut ja kaikki oli niin taivaallista.Mutta nyt kun olen siirtynyt ammattikouluun mikään ei tunnu sujuvan.Ei enää kavereita,kaikki muut tuntuu olevan rakastuneita yms.Onko kenties tuttuja tunteita?Kertokaapa mulle jotain hjelppiä tähän elämään..Kiitos!
Ilot ja surut
Tyttönen**
1351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
se oman elämän rakentaminen.
Ei voi enää turvautua ainoastaan niihin kavereihin,itse huomasin sen myös.
Kirjoittamasi kuulosti niin tutulta...
Olin ikäisesi kun erosin pitkäaikaisesta poikaystävästä.Samoihin aikoihin kaikki ystäväni alkoivat löytämään niitä seurustelukavereita.Ottivathan ne minutkin välillä mukaan...
Nyt, 22-vuotiaana ystävät menevät kihloihin,alkavat perustaa perheitä...Pitäisi etsiä uusia ystäviä,mutta ei se ole niin helppoa :( Löytyisi edes se oma rakas.
Muistelen vieläkin niitä "teinivuosia" kun elämä oli ihanaa...(ihan niin kun sanoit)
Ainoa vinkkini on että tutustu uusiin ihmisiin,silti hylkäämättä vanhoja ystäviäsi.Ala elää omaa elämää,näin minunkin on tehtävä :)
Aurinkoista kesän jatkoa!