onko morsiamen luovuttaminen alunperinkin suomalainen perinne muualta tullut tapa?
morsiamen luovuttaja
kauppinen
51147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eiköhän se morsiamen luovutus ole aika tavallista esim. usassa, luulisin että perinne on sieltä lähtöisin, mutta en todellakaan tiedä :) mielestäni tämä kyseinen perinne ei todellakaan sovi enää nykyaikaan kun morsian yleensä on itsenäinen nainen eikä isänsä eikä tulevan miehensä omaisuutta!
Itse en halua kieltäytyä kun tämä kerran isäni toive on. Eipä se meiltä mitään pois ole tämäkään. Pieni "uhraus" meille mutta suuren suuri asia isälleni. Kaikki on suhteellista, ihan miten kukin ajattelee.
Itse vierastan tätä ajatusta vähäsen, mutta isäni on jo vanha, eikä varmaankaan toista kerta pääse kokemaan sellaista. Todettiin että eiköhän me kestetä. Eihän se "oikein" ole, muksu on, avoliitossa oltu jo useamman vuoden ajan jne. mutta onko sillä sittenkään niin väliä? Eikö se ole myös suuri tapahtuma vanhemmille? Eikö niiden toiveita voi toteuttaa? Vai onko aina mentävä juuri "muodin mukaan" koko kaava alusta loppuun? Kyllä minusta tämä "synti" (kun ei ole neitsyt ja kokematon)hyvittyy sillä, että antaa toiselle ihmiselle ihanan muiston! Vanhanaikaista ajatella kuten kirjoitit että "kun morsian yleensä on itsenäinen nainen eikä isänsä eikä tulevan miehensä omaisuutta! " Eihän yleensä kukaan sitä edes ajattele...
Olen hyvinkin itsenäinen nainen, (isäni jopa puheessaan korosti kuinka itsenäinen ja omien polkujeni kulkija olen ollut pienestä pitäen) mutta isäni oli todella mielissään, kun pyysin häntä saattamaan ja kuvista näkee kuinka jännittynyt,mutta ylpeä ja onnellinen hän oli saattaessaan minua kirkon käytävää.
Välimme eivät aina ole olleet kovin läheiset, mutta olen iloinen, että halusin jakaa tämän tärkeän hetken hänen kanssaan. Itsenäisyyttäni ja oman arvon tuntoani se ei vähentänyt lainkaan, enkä siirtynyt mieheni omaisuudeksi, vaan vahvistimme naimisiinmenolla yhteenkuuluvuutemme ja tasa-arvoisen kumppanuutemme.
Morsiamen luovuttaminen on nykyaikana pelkkä tapa, kun useinkin se morsian on jo muuttanut pois vanhempiensa kotoa, avoliitossa ja ehkä äitikin. Mitäs siinä enää luovuttamista on?
Toinen on se, että häätoimituksen alussa morsian marssii isänsä kanssa alttarille ja isä siinä luovuttaa morsiamen sulhaselle. Myös sellainen on tavanomaista, että morsian ja sulhanen yhdessä sekä marssivat alttarille että sieltä toimituksen jälkeen pois eikä kukaan "luovuta" morsianta.