Kuinka pitkään olet toiminut romaniväestön parissa?
- Tulin mukaan romanityöhön vuonna 1956. Isäni eli viimeisen elinpäivänsä romaneille. Hän tuli legentaarisen Vapaakirkon pastorin Eeli Jokisen luota kotiin, oli ollut järjestämässä ensimmäisiä romanijuhlia lähtöseurakuntaani Vihtavuoreen, sai sydänkohtauksen klo 18.00 kieppeillä illalla ja hivenen ennen klo 22.00 hän oli perillä Jumalan luona. Kun isäni hautajaispäivä oli 16.11.1956 alkoivat nämä romanijuhlat. Jouduin tavallaan kuin isäni paikalle juhlien vastuussa. Siitä se alkoi.
- Romanit ottivat minut vastaan kuin oman pojan. Olen itsekin sitä ihmetellyt, miten "sisäänajo" tapahtui. Minulle ensimmäiset romanijuhlat olivat ikimuistettavat. Ilmapiiri sieppasi heti mukaansa ja se välittömyys. Juhlien Henki oli käsinkosketeltavissa ja Sana voimakasta.
- Olen yksi suvun miehistä, "heidän pappinsa", jota kunnioitetaan ja rakastetaan. Samaa rakkautta olen minäkin yrittänyt osoittaa.
- Olen paljon kiertänyt romanijulistajien ja laulajien kanssa kokousmatkoilla ja muutenkin ja olen aina kokenut yhtä lämmintä veljeyttä. Valtaväestön keskuudessa työtoverit ja pastorit ovat enemmän työ- ja virkasuhteessa, mutta ei veljesyhteydessä. Romanien kohdalla ei ole näin Olen hyvin pitkälle tietoinen romanien tavoista, minulta ei niitä odoteta, mutta mikä heille on arvokasta ja kaunista, yritän niitä kunnioittaa ja elää heimon mukaan. Enkä saarnoissani käytä ilmaisuja, jotka heille tuottavat hämmennystä.
Huhutaan, että sinussa virtaa tummien verta. Virtaako?
- Eräässä seurakunnassa yksi vanhimmiston veli tuli kysymään, että oletko sinä, Niilo, romaani, kun näin täällä puhutaan. Vastasin hänelle: Sano vaan seurakunnassasi, että romani se Niilo on. Sitten korjasin, ettei minussa syntymäni perusteella virtaa tummien verta, mutta omaan kuitenkin "samat veriarvot"! Joskus olen itsekin ihmetellyt, miten "sydämeni lyö samaan tahtiin" ja olen siitä kiitollinen.
- Tulin mukaan romanityöhön vuonna 1956. Isäni eli viimeisen elinpäivänsä romaneille. Hän tuli legentaarisen Vapaakirkon pastorin Eeli Jokisen luota kotiin, oli ollut järjestämässä ensimmäisiä romanijuhlia lähtöseurakuntaani Vihtavuoreen, sai sydänkohtauksen klo 18.00 kieppeillä illalla ja hivenen ennen klo 22.00 hän oli perillä Jumalan luona. Kun isäni hautajaispäivä oli 16.11.1956 alkoivat nämä romanijuhlat. Jouduin tavallaan kuin isäni paikalle juhlien vastuussa. Siitä se alkoi.
- Romanit ottivat minut vastaan kuin oman pojan. Olen itsekin sitä ihmetellyt, miten "sisäänajo" tapahtui. Minulle ensimmäiset romanijuhlat olivat ikimuistettavat. Ilmapiiri sieppasi heti mukaansa ja se välittömyys. Juhlien Henki oli käsinkosketeltavissa ja Sana voimakasta.
- Olen yksi suvun miehistä, "heidän pappinsa", jota kunnioitetaan ja rakastetaan. Samaa rakkautta olen minäkin yrittänyt osoittaa.
- Olen paljon kiertänyt romanijulistajien ja laulajien kanssa kokousmatkoilla ja muutenkin ja olen aina kokenut yhtä lämmintä veljeyttä. Valtaväestön keskuudessa työtoverit ja pastorit ovat enemmän työ- ja virkasuhteessa, mutta ei veljesyhteydessä. Romanien kohdalla ei ole näin Olen hyvin pitkälle tietoinen romanien tavoista, minulta ei niitä odoteta, mutta mikä heille on arvokasta ja kaunista, yritän niitä kunnioittaa ja elää heimon mukaan. Enkä saarnoissani käytä ilmaisuja, jotka heille tuottavat hämmennystä.
Huhutaan, että sinussa virtaa tummien verta. Virtaako?
- Eräässä seurakunnassa yksi vanhimmiston veli tuli kysymään, että oletko sinä, Niilo, romaani, kun näin täällä puhutaan. Vastasin hänelle: Sano vaan seurakunnassasi, että romani se Niilo on. Sitten korjasin, ettei minussa syntymäni perusteella virtaa tummien verta, mutta omaan kuitenkin "samat veriarvot"! Joskus olen itsekin ihmetellyt, miten "sydämeni lyö samaan tahtiin" ja olen siitä kiitollinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.elamajavalo.fi/kauppa/products.php?g1=50cbc3
Me tosiaan kunnioitetaan Niiloa, - niitä ei ole teidän valtaväestön keskuudessa monta. Toinen on Juhani Eriksson. He ovat itse sen ansaineet
Niin,- ja ilman muuta myös ,Mannerheimiä.
Ymmärrät varmaan mihin Niilo viittas tolla veri jutulla??
Niilolla oli muuten myös hieno huumorintaju. Liian monet kaaleetkin on pikkasen tosikkoja(ei millää pahalla...)...Ottakaa Niilosta mallia tummat...heh...(Meinasin vahingossa liittää tohon alas että ottakaa mallia...hups...)...
Muistaakseni Niilo kuoli sydäriin lenkkipolulla.