Arvon wiccat

Luulen että kuulun teidän kunnianarvoisaan joukkoonne. Sillä tedän että tosiaan haluan kuulua joukkoonne.

Olen jo pitkän aikaa valvonut myöhään iltaisin peläten jatkuvasti. Peläten kuolemaa, peläten oikeastaan kaikkea.

Eilisiltana poltin kahta kynttilää huoneessani, vihreää ja sinistä aivan omaksi ilokseni. Hetken mielijohteesta pyysin Maalta neuvoa ja johdatusta. Hän ei vastannut.

Aamulla heräsin, kesälomalla pinttyneistä pahoista tavoistani huolimatta puoli kuuden aikoihin. Aurinko se siinä herätteli minut tulvimalla valkeina säteinä ikkunastani sisään. Silloin tiesin että joku on kanssani. Joku hyvä ja kaunis. Tiesin että aamu on minun aikani. Aika tehdä hyvää.
Vointini oli loistava, vaikka yöunet kestivät vain neljä tai viisi tuntia. Kuljin ulkona nauttien auringonnoususta ja olin kerrankin autuaan onnellinen. Kerrankin onnistuin olemaan ajattelematta pahoja, pelottavia asioita.

En usko että ihan heti tulen olemaan avoimesti wicca, sillä kaikki läheiseni pitävät uskontoa höpönpöppönä, kuulun luterilaiseen(tai oikeastaan en ole aivan varma mihin)kirkkoon siksi että perheenikin kuuluu ja äidilläni on toive että hänen lastensa häitä vietetään kirkossa.
Mutta tiedän, että jos joku, teidän uskonne on myös minun uskoni. Olisin kiinnostunut tietämään teidän kokemuksistanne.

Luonto on kotini ja voimavarani. Ja vaikka tunnen luonnon, en tiedä teidän elämästänne mitään. Kertokaapa siis; mitä wiccalaisuus muutti?
5807
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Wicca on muutanut minua korkeintaan siihen että arvostan luontoa ja elämää enemmän kuin ennen, (löysin wiccan tutkimalla asioita joihin oikeasti uskon)toki itsekkin ajattelin aikaisemmin kuolemaa kaiken loppuna, nyt tiedän että se on vain osa elämää joka jatkuu aina kun synnymme uudestaan... Vaikea sanoa miten erilaisiin asioihin suhtautuisin jos en olisi wicca (ja muuten itse olen myös kääntynyt kristitystä pakanaksi, enkä ole sitä päivääkään katunut.

Äänestä

viimeviikolla menin nukkumaan, nukuin yöllä 3 tuntia ja kun kello herätti ja piti kiirehtiä laivaan, olin aivan virkeä koko päivän!

Kyllä oon ollu tyytyväinen uuteen sänkyyni se on niin mukava vanhaan verrattuna.

Äänestä

Kuten monilla muillakin, myös minusta tuntui löydettyäni wiccan että olen aina uskonut niin. Etsin ihan huvikseni netistä tietoa wiccasta ja yhtäkkiä minusta tuntui että se on minun uskontoni. Wicca on muuttanut elämääni paljon. Olen paljon rauhallisempi ja itsevarmempi kuin ennen. Vanhempani ovat tapakristittyjä mutta silti huomaan että heitä epäilyttää. En ole ollut wicca kauan, mutta olen ymmärtänyt wiccan olemuksen ja myös Jumalan ja Jumalattaren olemuksen luonnossa. An ye harm none, do what thou wilt, on nykyään elämänohjeeni.

Äänestä
  • Tutustuessani wiccaan löysin nimen sille, mikä olen aina ollut. Wicca ei ole muuttanut minua mitenkään.

    Äänestä

  • Kuu-ukkeli kirjoitti:

    Tutustuessani wiccaan löysin nimen sille, mikä olen aina ollut. Wicca ei ole muuttanut minua mitenkään.

    Minäkin etsin kaiken mikä liittyy wiccoihin ja wiccalaisuuteen.. Minusta tuntuu, että tätä olen hakenut jo kauvan, vaikka minut onkin yritetty kasvattaa ev.lut. yhteisöön. Mutta en ole vielä löytänyt ketään (wiccaa), joka asuisi Tampereella.. Kanerva |jokainen voi muuttaa maailmaa paremmaksi|

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


aaveneito kirjoitti:

Luulen että kuulun teidän kunnianarvoisaan joukkoonne. Sillä tedän että tosiaan haluan kuulua joukkoonne.

Olen jo pitkän aikaa valvonut myöhään iltaisin peläten jatkuvasti. Peläten kuolemaa, peläten oikeastaan kaikkea.

Eilisiltana poltin kahta kynttilää huoneessani, vihreää ja sinistä aivan omaksi ilokseni. Hetken mielijohteesta pyysin Maalta neuvoa ja johdatusta. Hän ei vastannut.

Aamulla heräsin, kesälomalla pinttyneistä pahoista tavoistani huolimatta puoli kuuden aikoihin. Aurinko se siinä herätteli minut tulvimalla valkeina säteinä ikkunastani sisään. Silloin tiesin että joku on kanssani. Joku hyvä ja kaunis. Tiesin että aamu on minun aikani. Aika tehdä hyvää.
Vointini oli loistava, vaikka yöunet kestivät vain neljä tai viisi tuntia. Kuljin ulkona nauttien auringonnoususta ja olin kerrankin autuaan onnellinen. Kerrankin onnistuin olemaan ajattelematta pahoja, pelottavia asioita.

En usko että ihan heti tulen olemaan avoimesti wicca, sillä kaikki läheiseni pitävät uskontoa höpönpöppönä, kuulun luterilaiseen(tai oikeastaan en ole aivan varma mihin)kirkkoon siksi että perheenikin kuuluu ja äidilläni on toive että hänen lastensa häitä vietetään kirkossa.
Mutta tiedän, että jos joku, teidän uskonne on myös minun uskoni. Olisin kiinnostunut tietämään teidän kokemuksistanne.

Luonto on kotini ja voimavarani. Ja vaikka tunnen luonnon, en tiedä teidän elämästänne mitään. Kertokaapa siis; mitä wiccalaisuus muutti?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu