hei etsimme kisua ja löysimme tälläisen ilmoituksen kesäkuun alkupuolella: KISSANPENTUJA hyvään kotiin, maatiaisia, hyvään ja pitkäaikaiseen kotiin. Ovat luovutusiässä heinä- ja elokuussa... no kävimme tuolloin varaamassa kissan itsellemme ja sanoimme tytölle että ottaa yhteyttä kun kisun saa hakea kotiin eli kun luovutusikä on täysi... toissapäivänä tuli viesti että kisu haettavissa ja haimme sen kotiin..tänään kävin kyselemään syntymäaikaa ja tyttö sanoi että 31.5???????? olin ihan äimänä että ei perskele.. kissahan on vain 5vk vanha?? osaako kukaan sanoa että ajanko nyt takaisin sinne maalle ja vien kissan takaisin? meillä on muitakin kissoja ja pentu ei ole itkenyt yhtään..leikkii syö ja nukkuu... ärsyttää tuommoinen homma.. muut kissat ovat tulleet aikuisempina n.5-9kk minulle, joten en minä voinut tietää minkä kokoinen pennun tulisi olla...Ärsyttää!!
uskomatonta??
minä ja kisuni
7690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tällaista se on, mutta sanon sinulle lohdutuksen sanat, ehkä sen kissan on parempi olla luonasi ja pärjää ja tottuu hyvin.
Omakohtainen kokemus noin 20 vuotta sitten, ennen rotukissoja. Meille tuli pentu 4 viikkoisena, koska omistajat muuttivat muualle ja he olisivat lopettaneet pennut ja me sieltä pikku Aatu pelastettiin.
Aatu oli aivan suloinen kissa, kasvoi hyvin ja viihtyi koiran seurassa, mutta sitten vähän alle vuoden iässä jäi auton alle ja senjälkeen päätimme, ei ikinä kissa irti, vaikka maalla asutaan.
Aatun tarinasta alkoi sitten rotukissan hankinta...Aatua vähäksyen, meille rakas, mutta sitten laitettiin kissatarhat...oli se sellainen opetus..ikinä ei kissa vapaaksi edes maalla!!!
Valitettavasti yhä useat luovuttavat pennut alaikäisenä. Itse huomasin saman kun etsin toista pentua, mutta aina ennenkuin varasin pentua mistää kysyin koska pentu luovutetaan (ja pari muuta kysymystä). Valitettavan moni oli luovuttamassa pentua 5-8 viikkoisena, joten monet pennut jäi sen vuoksi ottamatta.
Mutta kuten edellemainittu sanoi, pennun on varmaankin parempi luonasi toisten kissojen seurassa ja hyvässä hoidossa.
ennen pennun hakemista laskea kalenterista oletettu syntymäaika eli se koska pennun olisi pitänyt syntyä ollakseen vähintään 12 viikkoinen. Siitä on helppo ja nopea sitten päätellä onko pentu luovutusiässä vai ei, kun kuulee syntymäajan (ja se pitäisi aina muistaa kysyä vaikka kuinka sanottaisiin pennun olevan luovutusiässä).
Parempi tosiaan pitää pentu. Hoito tuskin on kovin kummoista, jos pennut piti nyt jo saada jaloista pois. Ilmoitukseen on taidettu vain huomauttelijoiden pelossa laittaa järkevämpi luovutusajankohta..
Itse asiassa, paikallisen eläinsuojeluvalvojan kanssa aiheesta jutellessa sanoi tuo että alle 6-viikkoisen luovuttaminen on jo eläinsuojelurikos... Mutta onneksi pikkuisella on nyt hyvä koti :)
kiitän kaikkia vastanneita.. otin yhteyttä entiseen omistajaan ja sanoin että pitää loput kisut siihen asti että ne kasvavat kunnolla oli ihan ällistynyt ja sanoi että katsoo vielä koska ne nyt sit syntykään :D... onneksi omani on nytkin tuolla sohvalla hellittävänä.. :) hellyyttä ja läheisyyttä niin kunnon kisu siitä tulee niinkuin muistakin=)
hyvät kesän jatkot kaikille teille =)
itse taas olen ollut siinä käsityksessä että alle 8-viikkoisenkin luovutus on eläinsuojelurikos.
Kyllä tuo meikäläisenkin juniori taisi olla liian pikkuinen, kun sen eräästä maalaistalosta hain. Ihan sääliksi kävi kissaparka, pahnanpohjimmainen tyttö, mutta en voinut sitä sinne lääväänkään jättää. Ihan hyvä kissa siitäkin on sukeutunut, vähän pienikokoiseksihan tuo jäi, mutta silti. Joinain öinä kissa tulee kainalooni nukkumaan ja imemään peittoa, mielestäni muita oireita ei varhaisesta luovutuksesta ole jäänyt. Onhan se ihan väärin luovuttaa pentuja silloin, kun ne vielä emoaan kaipaisivat, mutta jos vaihtoehtoina on rakastava, hyvä koti ilman emoa tai hirveä läävä ja huolimaton, idiootti omistaja, niin kyllä minä mieluummin otan kissan mukaani ja huolehdin siitä, kävi miten kävi. Nyt se ainakin saa rakkautta, rajoja, hellyyttä ja huolenpitoa, vaikkakin ilman kissa-äitiään.