Huokaa rannalla lehvistön.
Kaarnalaivalle aallakon.
Huokaa,,,,,,
Kuiskien linnuille.
On kesä, ja tyhjenee kohta pesä.
Voisiko minullekin huokaista?
Täällä ranta törmällä.
Kertoa kuinka haurasta.
On rakkauden punos elämässä.
Sen säije helposti katkeaa.
Kun toinen unohtaa.
Et rakkauttakin pitää hoivata.
Mut ei kait tuulikaan.
Kaikea ala kertomaan.
Se huokaa vaan.
Ne pitää itse oivaltaa.
Voi miten ihanasti huokaa viel.
Puhaltaa pilviin, ne mukanaan vie.
Antaa tilaa kuulle, niin luulen.
Kun ilta tullut on.
Kaarnalaivalle aallakon.
Huokaa,,,,,,
Kuiskien linnuille.
On kesä, ja tyhjenee kohta pesä.
Voisiko minullekin huokaista?
Täällä ranta törmällä.
Kertoa kuinka haurasta.
On rakkauden punos elämässä.
Sen säije helposti katkeaa.
Kun toinen unohtaa.
Et rakkauttakin pitää hoivata.
Mut ei kait tuulikaan.
Kaikea ala kertomaan.
Se huokaa vaan.
Ne pitää itse oivaltaa.
Voi miten ihanasti huokaa viel.
Puhaltaa pilviin, ne mukanaan vie.
Antaa tilaa kuulle, niin luulen.
Kun ilta tullut on.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva runo, siinä on jotakin tuttua, oltaiskohan me hipaistu joskus?
Kuiskaisiko tuuli, vaiko puhaltaisi?
Kirjeen sulle silloin kirjoittaisin,,,,
Kenties.
sinähän osaat runoilla! Missä olet piileskellyt vai onko tämä jonkin vakkarin nikki?
Olen vain ystäväsi.
Runossa, haaveessa, unelmassa.
Yhteistä elämää kaikki eletään.
Jokainen yhdessä ja erillään.
Kaivataan, haaveillaan, rakastetaan.
Rakkaudessa sen kaikkivoipaisuudessa, petytään.
Onhan sekin täyttä elämää.
Onhan?
Kiitos sinulle.