Usein keskustelujen yhteydessä ruvetaan puimaan kasvattajalle kasvatustyöstä aiheutuvia kuluja.
Nyt aloittelevana kasvattaja olen hieman ihmetellyt näitä kuluja ja sitä, ettei pennuista mitään voittoa saisi, poikkeuksena varmasti kahden-kolmen pennun pentueet.
On totta, että koiriin uppoaa rahaa paljon, mutta ainiakin minulla sitä uppoaisi ilman pentujakin. Lasketteko te kasvattajat kuluiksi myös näyttelyt, emon rokotukset yms.?
Itse asiaa ajattelisin niin, että menot ne on koiralla ilman pentujakin, ruoat, näyttelyt, rokotukset, eläinlääkärit yms., ei noita kuluja voi laskea "pentueen" menoiksi, vai voiko? Nuo kulut kun ovat kaikilla (tai ainakin useilla) koiranomistajilla.
Itselleni koirat ovat harrastus, ilmaista harrastusta ei ole, enkä yritä harrastustani rahoittaa pentutuloilla. Tekisin kaiken samoin, ilman pentuesuunnitelmiakin, ja menot olisivat samat. Pennuista saan varmaan niihin menneet kulut takaisin ja kyllä siitä vielä jää rahaakin. Tosin jos vähentäisin summasta kaikki emon näyttely-, eläinlääkäri-, tutkimus- ja ruokakulut ja ulkomailta tuotuna koiralle itselleen kertyi ihan sopivasti hintaa, voittoa tuskin jäisi.
Mutta voiton tavoittelu ei lienee tärkeintä, ei ainakaan pitäisi olla!
Ja harrastus yleensä maksaa, mutta onko kasvattajilla tarkoitus saada kaikki koiriensa kulut katetuiksi pentutuloilla?
Nyt aloittelevana kasvattaja olen hieman ihmetellyt näitä kuluja ja sitä, ettei pennuista mitään voittoa saisi, poikkeuksena varmasti kahden-kolmen pennun pentueet.
On totta, että koiriin uppoaa rahaa paljon, mutta ainiakin minulla sitä uppoaisi ilman pentujakin. Lasketteko te kasvattajat kuluiksi myös näyttelyt, emon rokotukset yms.?
Itse asiaa ajattelisin niin, että menot ne on koiralla ilman pentujakin, ruoat, näyttelyt, rokotukset, eläinlääkärit yms., ei noita kuluja voi laskea "pentueen" menoiksi, vai voiko? Nuo kulut kun ovat kaikilla (tai ainakin useilla) koiranomistajilla.
Itselleni koirat ovat harrastus, ilmaista harrastusta ei ole, enkä yritä harrastustani rahoittaa pentutuloilla. Tekisin kaiken samoin, ilman pentuesuunnitelmiakin, ja menot olisivat samat. Pennuista saan varmaan niihin menneet kulut takaisin ja kyllä siitä vielä jää rahaakin. Tosin jos vähentäisin summasta kaikki emon näyttely-, eläinlääkäri-, tutkimus- ja ruokakulut ja ulkomailta tuotuna koiralle itselleen kertyi ihan sopivasti hintaa, voittoa tuskin jäisi.
Mutta voiton tavoittelu ei lienee tärkeintä, ei ainakaan pitäisi olla!
Ja harrastus yleensä maksaa, mutta onko kasvattajilla tarkoitus saada kaikki koiriensa kulut katetuiksi pentutuloilla?
Vastaukset 14
Vanhimmat
keksi parempi. miksi tänne kirjoittaa ellei muuta ole kuin yritystä saada riita aikaiseksi.
Tarkoituksenani ei ollut saada riitaa aikaiseksi vaan keskustelua.
En ehkä tarpeeksi ahkerasti ole palstaa seurannut, kun en ole aiheesta aiemmin huomannut keskustelua käytäneen?
Miten niin provo? Jos ihmettelen, laskevatko kasvattajat näyttely yms. kulut pentueen menoiksi, hei haloo! Kuten kirjoitinkin, meillä nuo samaiset kulut olisivat ilman pentujakin.
Eli tällä palstalla ei voi aiheesta keskustella? Ja asioita ei saa ihmetellä ja pohtia?
Eihän tässä varmaan oltu riitaa rakentamassa?
hän vaan kertoi oman versionsa. Jos siitä joku suuttuu, niin sitten suuttuu.
Itselläin on vähän samankaltaisia ajatuksia, en minäkään ymmärrä sitä, että kaikki kulut lasketaan pennutushinnoiksi. Itse olen laskenut pennutus kuluihin astutuksen,pentujen eläinlääkäri tarkastuksen,rekisteröinnin, sekä emän ja pentujen erikoisruoka valion.
Taisi olla arka aihe? Tällä palstalla kun useampikin kasvattaja kirjoittaa aktiivisesti, mutta tämän aiheen kaikki ovat jotenkin vahingossa sivuuttaneet??
Ymmärrän, että asia on aloittelevalle kasvattajalle tuore. Meille veteraaneille se ei tietenkään sitä ole. Suosittelisin aiheen aloittajalle, että hän laittaisi juttunsa talteen ja silmäilisi sen uudestaan esim 5 pentuetta kasvatettuaan. Mieli saattaisi muuttua - tai sitten ei.
Omasta mielestäni jokainen kasvattaja saa toimia haluamallaan tavalla ja asettaa tavoitteensa - olivat ne sitten taloudellisia tai laadullisia - itse, kunhan toiminta on eettisesti ja eläinsuolejullisesti kestävällä pohjalla eikä aiheuta haittaa tai kärsimystä koiralle eläinlajina tai yksilönä.
On itse asiassa aivan sama, mitä kuluja ajattelee kasvatustoimintaan sisältyvän ja mitä muuhun koiranpitoon. Pennut voi myös hinnoitella itse, vaikka jakaa ilmaiseksi, jos tuntee tarvetta sillä keinoin välttää "voittoa".
Pentueen asiallinen hoito on kovaa työtä ja sitoo ainakin itselläni kaiken vapaa-ajan 2 - 3 kuukauden ajaksi. Mielestäni siitä pitää saada jonkinlaista vaivanpalkkaa. Mitään ei toistaiseksi ole jäänyt viivan alle, mutta jonkinlaista kauhuntasapainoa yritän ylläpitää. En ole niin varakas, että voisin ihan hirmuisilla summilla sponsoroida toisten ihmisten koirahankintoja, valitettavasti.
En tietääkseni sanonut, ettei kukaan saisi pennuilla voittoa tehdä?
Jos kirjoitukseni ei ollut tarpeeksi selvä, tarkoituksenani oli kyseenalaistaa väite siitä, ettei pennuista mitään voittoa jäisi!
Siksi kyselin, mitä kasvattajat laskevat pentueen kuluiksi.
En myöskään oikein ymmärrä kommentiasi "Omasta mielestäni jokainen kasvattaja saa toimia haluamallaan tavalla ja asettaa tavoitteensa - olivat ne sitten taloudellisia tai laadullisia", mielestäni laadullisuus on ensisijalla! Jos taloudellista etua ruvetaan tavoittelemaan, kasvattaja saa ehkä haluamansa, mutta laadusta ei ole silloin puhettakaan! Eli mielestäsi kasvattaja voi hyvin tavoitella taloudellista hyötyä, panostamatta laatuun?
Tiedän kyllä mitä pentueen hoito on, mutta kaikki vapaa-aika 2-3 kk ajalta? Taidat hieman liioitella?
En tiedä minkä ikäisinä sinä pennut luovutat, mutta yleensä ne taitavat jo siinä kahden kuukauden iässä olla uusissa kodeissa, ainakin meillä!
Koiria kasvatetaan hyvin erilaisilla "konsepteilla". Meillä on loppujen lopuksi melko vähän ammattimaista kasvatusta, jossa taloudellisen voiton saaminen on tietenkin välttämätöntä, koska kasvattaja elää kasvatuksesta saamillaan tuloilla. Tällaisten kasvattajien täytyy asettaa kasvatustyölleen myös taloudelliset tavoitteet; se ei sulje pois laadullisten tavoitteiden asettamista eikä myöskään niiden pitämistä ensisijaisena.
Pidän tällaista koirien kasvatusta aivan kunniallisena työnä kunhan sitä ei tehdä koirien hyvinvoinnin kustannuksella, kuten jo aiemmin sanoin.
Valtaosa suomalaisesta koirien kasvatuksesta on kuitenkin harrasteluonteista - ja hyvä niin. Tällaisten kasvattajien ei onnekseen tarvitse pyrkiä kasvtatustyöllään "voittoon" , ja sen välttäminen onkin erittäin helppoa! Mutta taloudellisia riskejä joutuu silloinkin harkitsemaan: Onko minulla varaa lähteä astuttamaan narttu ulkomaille, vaikka se voi jäädä tyhjäksi? Onko minulla varaa kalliiksi tulevaan ulkomaisen pakastesperman käyttöön, vaikka tiinehtyminen olisi varmempaa kotimaisella luomuastutuksella? Onko minulla tänä vuonna varaa ottaa palkatonta lomaa x viikkoa vai jätänkö nartun astuttamatta?
Osa kasvattajista voi aina vastata edellä olevan kaltaisiin kysymyksiin: ON. Ja sitten on meitä köyhempiä, joiden toimintaa rajaavat myös taloudelliset realiteetit. En kuitenkaan katso siitä syystä olevani huono kasvattaja. En tingi siitosnarttujen terveydestä tai luonteesta ja sen lisäksi ne ovat muotovalioita.
Itselläni on tällä hetkellä 5 koiraa, iältään 4 kk - 13 vuotta. Ellen olisi kasvattaja, minulla olisi yksi kotikoira, tämä 13-vuotias. En teetä kaikilla omistamillani koirilla pentuja, mutta en myöskään luovu niistä, joita pidän jalostukseen soveltumattomina. Pentuja ei ole joka vuosi. Tämä on se kokonaispaketti, jota tarkastelen silloin, kun puhun kasvattamisesta - myös taloudellisessa mielessä.
Kaiken kaikkiaan mustavalkoinen ajattelu ja yksinkertaiset yleistykset ovat hyödyttömiä niin koirien kasvatuksesta puhuttaessa kuin muutenkin. Kasvattajia on moneen lähtöön Bellan pennuttajasta pentutehtaaseen - ei niitä samaan nippuun saa mahtumaan millään.
odota vaan.
Muutaman kerran kun käyt ulkomailla astuttamassa ja narttu jää tyhjäksi pari kertaa ennenkuin tärppää, niin se ei ole ihan satasen tai kahden juttu.
Tai sitten se kerta, kun emä joudutaan leikkaamaan ja siltikään henkiin ei jää yhtään pentua, tai sitten jää pennut, mutta se muutaman tonnin jalostusnarttu kuolee siihen leikkaukseen.
Kyllä olet oikeassa,että hyvässä tapauksessa, kotimaisella uroksella astuttaessa saattaa joku lati jäädäkin, jos ei lasketa mitään muuta kuin pentujen hoitokulut menoiksi ja kaikki sujuu hyvin.
Aina vaan ei suju ja selviää kyllä ajan kanssa...
Miksi pitää valita sellainen rotu, että pitää ulkomaita myöten juoksennella asuttamassa...tai keinohedelmöittää...tuhoon on tuomittu sellainen rotu jo valimiiksi. Luiiian suppea geenipohja.
sillä juuri pyritä sitä geenipohjaa laajentamaan...
Sitäpaitsi oma rotuni ei ainakaan ole mitenkään harvinainen, eikä edes suppea geeneiltään, mutta minä pyrin siihen, että nartulle haetaan se paras mahdollinen ja juuri sille koiralle sopiva uros astui se sitten missä hyvänsä. Välillä se uros voi olla suomalainen välillä jonkun muunmaalainen, mutta sinne mennään minne tarve vaatii.
Ikinä en ole ymmärtänyt sitä, että miksi kasvattaa, jos ei ole valmis tekemään sitä niin hyvin kuin pystyy.
Silti vaikka kaikkensa yrittää, niin välillä tulee niitä huonojakin yllätyksiä.
juoksennella ulkomailla astuttamassa? Onko se jotenkin sinulta pois?
En ole sitä kieltämään, mutta pennun sotajahan lopulta nekin kultu maksaa...
myös. Minusta pentukuluihin ei pitäisi laskea sitä näyttelyssä ravaamista ja bensakuluja kjne. Ainoastaan kuvaukset, eläinlääkärissä käynnit, emon ja pentujen ruokavalio jne mitä tosiaan tulee astutuksesta ja siitä eteen päin...
Toinen arka aihe, missä tässä kohdassa kun vetoaa on sekarotuisten koirien pennut. Samanlailla niiden vanhempien kuvakset, lääkärissä käynnit ruuat ym maksaa. Samoja palveluita ne käyttävät. En ymmärrä, miksi aina valitetaan, että sekarotuisia ei käytettäisiin lääkäriss ym. Pitäisi joskus ihmisten mennä itseensä. Ehkä joskus on ollut niin, mutta nykyään on toisin..
Sekarotuisista on ikävä kyllä monella käsitys, ettei niitä hoideta hyvin. Omasta kokemuksesta, myös omalla kohdalla, voin sanoa, että monet sekarotuiset hoidetaan hyvin ja joissain tapauksissa jopa paremmin kuin rotukoirat. Kulut meidän seropilla ovat samat kuin puhtaalla, ainoastaan kuvauksiin emme häntä ole viemässä, mutta sekoituksesta riippuen, kuvaisimme myös hänet jos katsoisimme sen aiheelliseksi.