Tai muistin.
Minäkin muista, kun silloin ja tällöin...
Osuu kohdalle monasti. Ja usein on matkassa jopa ahdistus. Onko mulla DEMENTIA?
Sitä en ole vielä unohtanut, kun sain ensimmäistä kertaa äänestää yhteiskunnallisessa vaalissa.
Äänioikeus on kansanvallan kannalta henkeen jä vereen puolustettava asia.
Minäkin muista, kun silloin ja tällöin...
Osuu kohdalle monasti. Ja usein on matkassa jopa ahdistus. Onko mulla DEMENTIA?
Sitä en ole vielä unohtanut, kun sain ensimmäistä kertaa äänestää yhteiskunnallisessa vaalissa.
Äänioikeus on kansanvallan kannalta henkeen jä vereen puolustettava asia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joskus tulee oikekin aika
Sen on mentävä. Olet oikeassa. Oikea aika tulee.
Sitten taas on joukko sanomassa ettei aika olekaan oikea. Ja taas eteen tai taaksepäin.
Ei vaineskaan.
elät.Mikä menee eteen ja taakse.Muistiko vain kummitus onko mielessäsi muuta erikoista kun sanat joita tulee eri järjestyksessä.
Katsotko itseäsi sivusta pelkäätkö dementiaa.Onko mailmassa muutenkaan järkeä ihmisen osalta.Muuten kyllä.Vain lapsi on täydellinen vanhetesaan ihminen imee itseensä vain pöljyyksiä.Sama vaikka olisi dementikko silloin ei ole vastuussa tekemisistään.
Päivässä sekoaisin jos olisin yksin niemen nokassa.Älkää seotko tätä lukiessa.
Kun rakensimme omakotitaloa, olisin halunnut siihen lasikuistin.Se ei muka sopinut talon tyyliin, joten unelmieni kuistia en saanutkaan.Ehkä vielä joskus haaveeni toteutuu ja saan asettaa pitsiverhot, kristallikruunun ja valkoiset korikalusteet lasikuistiini.Siinä voisi olla muutamia värillisiä pieniä ikkunaruutuja. Tietysti vaaleanpunaisia pelargoneja ikkunoille ja käsinkirjottu perintöliina pöydälle ja mummon Arabian ruusukupeista joisin kahvia ja lukisin Saima Harmajan runoja ja sisähuoneista kuuluisi pianon soittoa, Chopinia, ja ...
Mieleleläni tulisin kuuntelemaan sitä Baleaarien vuorien virtuoosia, on sen musiikki niin ihanaa, että lasikuistilla helisisi koko pää.
Kummasta tässä nyt vaan on kysymys:muistista vai kuistista? Ja älkää sanoko dementikko, jos ette sano ihottumikko, päänsäkykikko,lihavikko,laihikko, juopikko. Ymmärrättekö?
näen silmilläni sinun ihanan unelman,
mutta
unohtuiko mansikkakakun palanen jääkaappiin?
Tule jakamaan mansikkakakkua (Brita-kakku) kanssani unelmakuistilleni, voisimme nauttia näin kuumalla kylmää kuohuviiniä sen kera.
Kyllä unelmieni kuistin jaan ihanan musiikin päälle ymmärtävän kanssa jonain iltahetkenä. Kukahan sinne olisi tulossa , minun kanssanihan voisi todella ollakin helisemässä.
jonne olen halunnut kuistitunnelmaa.
Parvekelasit ovat aika tympeän näköiset ja olenkin kehitellyt ideaa, jolla saisi kuistin näköiset lasit.
Itse laseihin ei voi juuri mitään kiinnittää, mutta kattoon vaikka koukuilla kiinnitettyjä sisäpuolella roikkuvia valkoisia ristikkokuvioita voi askarrella. Näyttää ikään kuin olisivat lasissa kiinni. Niihin voisi sitten kiinnittää kevyttä pitsiverhoa.
Olisi helppo siirtää pesun ajaksi pois.
Eikä sellanen ohut rima paljoa maksa.
Sitten kukkapylväitä ja pari amppelia kukille, pöytä ja tuoleja on jo valmiina samoin mattoja.
On myös penkki, josta sää sängyn kesävieraalle.
Parvekkeeni on aika tilava, yli 7m2.
Suunnittelu ja luominen on hauskaa, onneksi vielä ei ole direktiiviä, joka estäisi luomisen innon.
Kun nyt muistaisin ostaa sitä rimaa ja maalia.♥
Niin minäkin. Monenlaisia. Ulkona kiviporras, jonka edessä kuusenhavuja jalkojen pyyhkimiseen. Saappaita rivissä kuistilla, seinän vierustoilla kannelliset puupenkit, talvella kylmä, luntakin puhalsi oven raosta sisään. Kesällä plargonioita ikkunalaudalla.
Joissakin oli noustava monta porrasta, jotta päästiin asunnon lattiatasolle. Mökeissä kuistilta suoraan tupaan, isommissa taloissa eteinen, josta usein ovet tupaan, vintille ja kylmäkomeroon (sulaniin).
Kun talot komistuivat, kuisteista tuli verantoja. Niissä enemmän ikkunoita, sellaisia pieniruutuisia, joissa pitsikapat. Ikkunalaudoilla kukkia ja olipa pöytä ja tuolitkin, jossa voitiin istahtaa vaikka kahville.
Syyspimeällä tai loppukenän pimeällä valaistu kuisti on ulkoa katsottuna kovasti romanttisen näköinen ja kutsuva. On hauska tulla saunasta, kun kuistilla palavat kynttilät tai sähkölamput. Sitä näkyä täytyy aina pysähtyä ihailemaan.
Harmi, että Suomessa on kokonaan hylätty hiotut ikkunaruudut. Niitä on paljon Norjassa ja Saksassa. Ne ovat ylellisen ja kauniin näköisiä. Ne tekevät pikkuikkunoista kuin jalokiviä. Hintako lie syynä vaiko vain osaamattomuus? En tiedä ovatko ne Norjassa ja Saksassakaan oikeasti hiottuja vaiko vain sen näköiseksi prässttyjä. Kauniita ne kuitenkin ovat!