Mitäs tehdä?
Meillä on ollut sijoitettuna useita lapsia, joista useimmat muuttaneet heti täysikäistyttyään. Mutta meillä on yhä 22v, kohta 23 täyttävä poika, hän tuli meille 12 ikäisenä. Hän ei ole kuin vasta aloittanut ammattikorkeakoulun, eikä halua muuttaa minnekään.
Vetoaa oppimisvaikeuksiinsa ja haluaa enimmän aikaa olla huoneessaan itsekseen, musiikkia kuunnellen ja keräilyharrastuksiaan puuhaten.
Vähän laiskanoloinen, ei tee mielellään kotitöitä.
Vetoaa juurettomaan nuoruuteensa ja kaikkeen, ja sanoo että meidän pitää ottaa hänen traumansa huomioon, itsenäistyy kuulemma sitten kun sen aika on. Hän vetoaa aina kaikessa kokemuksiinsa ja vaatii myötätuntoa, mutta onhan se ymmärrettävää..
Ja vetoaa, ettei tulisi yksinään toimeen pelkällä opiskelijatulolla eikä saisi sillä omaa asuntoakaan PK-seudulta.
No, saahan hän olla, mutta ihmettelen miten poikaparka sitten myöhemmin pärjää. Mitäs muut tuumivat?
Meillä on ollut sijoitettuna useita lapsia, joista useimmat muuttaneet heti täysikäistyttyään. Mutta meillä on yhä 22v, kohta 23 täyttävä poika, hän tuli meille 12 ikäisenä. Hän ei ole kuin vasta aloittanut ammattikorkeakoulun, eikä halua muuttaa minnekään.
Vetoaa oppimisvaikeuksiinsa ja haluaa enimmän aikaa olla huoneessaan itsekseen, musiikkia kuunnellen ja keräilyharrastuksiaan puuhaten.
Vähän laiskanoloinen, ei tee mielellään kotitöitä.
Vetoaa juurettomaan nuoruuteensa ja kaikkeen, ja sanoo että meidän pitää ottaa hänen traumansa huomioon, itsenäistyy kuulemma sitten kun sen aika on. Hän vetoaa aina kaikessa kokemuksiinsa ja vaatii myötätuntoa, mutta onhan se ymmärrettävää..
Ja vetoaa, ettei tulisi yksinään toimeen pelkällä opiskelijatulolla eikä saisi sillä omaa asuntoakaan PK-seudulta.
No, saahan hän olla, mutta ihmettelen miten poikaparka sitten myöhemmin pärjää. Mitäs muut tuumivat?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Teet selväksi, että mielelläsi hänen parastaan ajattelet, mutta tuolla elämäntavalla ei opi itsestään huolehtimaan. Eihän hän nyt ihan pappa vielä ole ;), mutta syytä on elämää opetella jo.
Jos noin hyvin pystyy perustelemaan, niin pystyy kyllä tekemään osansa kotitöistä, niin kuin kuka tahansa hänen ikäisensä. Voi olla siinä mielessä oikeassa, että vähän myöhäiseltä murkkuiältä vaikuttaa, eipä silti kaveria sen huonommaksi tee...
Kerro että olet traumoista edelleen valmis keskustelemaan, mutta et halua, että ne vielä enemmän vaikeuttavat hänen elämäänsä tulevaisuudessa. Vastuuta on opittava pikku hiljaa ottamaan.
Jos lapsi kokee kasvuvuosinaan perheen turvalliseksi, sieltä on helppo lähteä kokeilemaan omia siipiään.
Mutta turvaton, ongelmallinen koti ei anna niitä eväitä, joita elämässä tarvitaan?
Luulisi juuri toisinpäin, mutta tämä ei pidä paikkaansa?
Itse roikuin huonossa lapsuudenkodissani 25-vuotiaaksi ja olin ajoittain tosi masentunut.
Oma lapseni taas lähti 16-vuotiaana siipiään kokeilemaan ja sillä tiellään on. Välimme ovat kuitenkin säilyneet hyvinä.
Elikkä, sinä et ole sijarina onnistunut turvaamaan riittävää sisäistä "minää", joten poika-parka ei uskalla lähteä kauhujen täyteiseen maailmaan??
katsoin paripäivää sitten ohjelman jossa selvitettiin juuri aikuisiällä tulevista vaikeuksista ja ongelmista jos lapsena on joutunut vaihtamaan vanhempia. Se ei kai ollut ihan yhdestä kerrasta, mutta kaksikin kertaa on liikaa. Minulla on se ohjelma kyllä tallennettuna ja täytyy katsoa se uudelleen. Liittyi johonkin hylätyksitulemisen tunteeseen ja altistaa itsemurhaan. Se kyllä taisi johtua toisen vanhemman puuttumisestakin, ja juurettomuudesta. Täytyy tarkistaa.
tämä sinun poikasi.Missä hän saisi yhtä helpolla kaiken tarpeellisen.Varmaan kokkaat ja siivoat ja muutenkin pidät hyvää huolta hänestä. Mikä sen helpompi paikka asua, kuin oma koti, missä äiti häärää toimeliaana.Kaippa hän maksaa ruokarahan sinulle vai maksaako joku muu taho?Hänhän on ylittänyt jo jälkihuollon ikärajan. Yhteys sosiaalitoimeen auttaa myös ja jos ei muu auta, niin ole päättäväinen asiassasi ja pistä hänet hakemaan oma asunto ja tekemään itse vuokrasopimuksen.Onnea yritykselle
Pojalla on oikeus tuntea kodikseen paikka, jossa hän on 12 vuotiaasta asti elänyt ja häntä on rakastettu ja hän on teihin kiinnittynyt kiinnittymistavoitteiden mukaisesti. Jos nyt olette ajamassa häntä ulos olette antanut hänelle kaikki nämä vuodet väärän viestin, että suhteenne ja rakkautenne on elinikäinen ja pettämätön. Teidän vastuullanne on hänen kykynsä itsenäiseen elämään, koska te olette hänet kasvattaneet 12 ikäisestä, katsotteko nyt epäonnistuneenne vai loppuuko se sijaisrakkaus samaan aikaan kuin hoitopalkkio.
asuvat kotonaan nelikymppiseksi..säälittävää!
Kyllä AIKUINEN, joka on jo kolmannellakymmenellä, oli sitten bio- tai sijoitettu lapsi saisi ottaa elämästään vastuuta. Yli 2kymppinen ei ole enää POIKA vaan mies (vrt.otsikkosi).
Meidän biotytär on muuttamassa opiskelupaikkakunnalleen, muttemme todellakaan ole häntä hylkäämässä ja "ulos ajamassa"! Uskon, että suhteemme ja rakkautemme on elinikäinen ja pettämätön, vaikka tytär lentääkin omille siivilleen. Mihin kummaan meidän rakkautemme ja huolenpitomme häviäisi??
Sama "kohtalo" on sijoitetulla joskus myöhemmin. Aikuista lasta on hyvä rohkaista omilleen, jollei muuten ole uskallusta.
Eihän muutto kotoa mitään hylkäämistä tarkoita.
Mutta sijoituslapsi, joka on kokenut poikkeuksellisen kovan, huostaanottoon johtaneen kohtalon tarvitsee varmaan pidempään huolenpitoja ja välittämistä ja rakkautta kuin biologisten vanhempien turvaa nauttinut. Jos ajatellaan, että tämä alkuperäisen kertoma poika aloitti kiinnittymisen ja rakkauden tunteen sijaisvanhempiin 12 vuotiaana, toisin kuin biologisessa perheessä 0-vuotiaana kiinnittyvä lapsi, niin olisikohan reilua, että hän irtaantuisi 18 vuoden kuluttua tuosta kiinnittymisen alusta, eli siis 30-vuotiaana. Tämä on teoriaa, mutta sijaisvanhemmaksi ryhtyneiden on hyvä varautua traumojen mukaisiin käyttäytymisiin.
Eihän sekään ole hyvä,että aikuista lasta paapotaan kolmekymppiseksi. Paapomistahan se on jos vaatteet pestään,ruokahuolto pelaa ja hyvässä lykyssä siivouskin vielä päälle.
Mielestäni lasten tulisi aikuistua(sanan varsinaisessa merkityksessä) 22-23vuotiaina. En tarkoita että välit jäähtyisivät,vaan tuetaan tätä aikuista lasta itsenäistymään. Oli sitten kyseessä sijoitettu tai biologinen lapsi.
Mielestäni aloittajan tilanteessa ei olisi reilua,että poika lähtisi kotoa vasta 30-vuotiaana.
Vaihdoimmekin tuolla taannoin jo vähän tulisesti mielipiteitä ,mutta nyt olen kanssasi samaa mieltä.
Kirjoittelin aiemmin huostaanotetun lapsen ansaitsevan enemmän kuin olemalla hoitolapsen asemassa.Kun lapseton pariskunta saa lapsen ,enpä usko heidän toivovan kovinkaan innokkaana lapsen kodista muuttoa.Järkevät vanhemmat ymmärtävät muuton olevan mahdollista ,vasta kun omat "siivet" todella kantavat.
Jos viestin "LAPSI EI MUUTAK....." kirjoittaja on ihan oikeasti sijaisäiti , en kyllä yhtään ihmettele joidenkin luulevan ,että rahasta tätä tehdään.
ei ainakaan petä yleisöönsä,oli mikä juttu hyvänsä niin sijaisvanhemmat aina hänen mielestään syypäitä.Täsä hyvä esimerkki,laiskanpuoleinen kolli,välttelee aikuistumista ja normaali kommenttihan ois:Patista poika kokeilemaan sipiään jne, Mutta Helinäpäs keksi taas miten siitäkin vois sijaisvanhempia mollata ja halveksia.
Hanki elämä helinä"keiju"..ennemmin pahanonnenlintu!
ns. "peräkammarin" poikia,
eivät muuttaneet kotootaan pois eivätkä muijaakaan ittelleen huolineet rasitteikseen. Elivät ja olivat.
Kyllä jokaiselle lapselle on annettava oma "lentoon"lähtöaikansa.
Kaikella on aikansa;
oli lapsi sitten sijoitettu tai ei.
joskus hyvin viinaan meneviä lopulta. Mummoille ja papoille, jotka kanssaan joutuvat asumaan, hirveä tuska. En tietysti tarkoita kaikkia, mutta surullisia tarinoita on näissäkin.
Olen myös sitä mieltä, että Helinä-Keijulla on ihan vääränlainen nimimerkki. Ilkeillä täytyy, vaikkei asioista mitään tietäisi.
Tuskinpa hän itse pystyisi kasvattamaan ainuttakaan sijaislasta, mutta "viisaita" neuvoja ja syytöksiä on helppo jaella. Todellakin itsestään liikaa luuleva tyyppi.
Entäs sitten ne kehitysvammaiset tai vastaavat, erityistä hoitoa vaativat sijaislapset, joiden sijaisvanhemmat nauttivat korotettua palkkiota heidän hoidostaan. Kuka heistä välittää sitten, kun he ovat täysikäisiä ja sijoituksen katsotaan loppuneen. Minne he joutuvat, laitokseenko? Ja käyvätkö rakastavat sijaisvanhemmat heitä tervehtimässä kuin omaansa ikään? Heillähän tuskin on muuta lähipiiriä enää lainkaan, kuin vain heidän kiintymyssuhteensa sijaisperheeseen. Kertokaa sijarit, kuinka pidätte yhteyttä näihin aikuistuneisiin, erityistä hoitoa tarvitseviin sijaislapsiinne ja salliiko hoitolaitos yhteydenpitonne kun ette ole sukua.
ellei halua ja kykyä. Kuitenkin itseväistyvät mielellään, jos siihen edellytykset ovat. Tukiasumista jne. Etkö ole kuullut vammaisten ja vanhusten sijaishoidosta? Otapa selvää!
Sijoitetaanko täysi-ikäiset vammaiset sijaisperheisiin samoin kuin huostaanotetut lapset? No ei ihme että sijaisperheitä haalitaan kaikista, jotka vaan kynnelle kykenevät.
samaa mieltä kanssasi!
Mitä tuo mollaaminen auttaa? Kyllä Helinä-Keiju mukaan mahtuu, niin kauan kuin on yleinen keskustelupalsta. Älkää nyt viitsikö...joku teini varmaan provoaa taas.
t. sijaisäippä
Monet sijarit, jotka nyt ilmaisevat suivaantumisensa minun tyylistä ovat näköjään itse niitä, jotka ylistämällä alistavat erimieltä olevia kanssaihmisiään, lapsiaan, sijoituslapsiaan ja heidän bioäitejään. Ylistämällä alistaminen on yksi henkisen sadismin inhottavimpia muotoja. Lapsi ainakaan ei voi sellaista vastaan puolustautua mitenkään.
Kuulostiko liian ilkeältä taas?
ottaa vastaan erilaisia mielipiteitä.
Mutta muista Helinä:
Sijareiden lähimmäisen rakkaus se kummasti viilenee kun tulot nuoresta loppuvat.
Se on sellaista hyväntekeväisyyttä se sijaisvanhemmuus, että siinä ei paljoa laiskanlonteita poikia katsella.
Vilkaisin sijareiden laittamia haukkumakirjoituksia taas toiselta palstalta ja ei voi sanoa muuta kuin, että on kädet kyynärpäitä myöten ristissä sen takia, että lapseni ei ole sijoitettu.
Törkeitä, hirveitä, sivistymättömiä ihmisiä näyttää olevan harvinaisen paljon sijareiden keskuudessa - voi harmita lapsia, jotka heidän kynsiinsä joutuvat.
olemassaolon ja elämänsä arvosta ovat ikivanhoja keinoja hallita ihmisiä ja jopa ihmisjoukkoja. Herra hitler oli oivallinen esimerkki tästä yhden "joukon" alentamisesta sanoineen, kirjoituksineen sekä valtaan päästyään
omine hirviömäisine tekoineen.
Tällaisella palstalla ihan kuka tahansa voi esiintyä ihan kenenä tahansa. On ihmisiä, jotka riehuvat näillä palstoilla vain kylvämässä riitaa eri osapuolten välillä. En minäkään usko, että jokainen tänne heitetty sijareiden törkeä haukkumakirjoitus on biologisen vanhemman näppiksestä. Eihän mennä mukaan tähän halpaan. Helinä-Keiju ON ok tyyppi. E
Kyllä 23 vuotiaan täytyy lähteä jo kotoa omaan asuntoonsa olipa hän kokenut traumoja tai ei. Luulisi pojan sosiaalityöntekijän tukevan häntä siihen suuntaan. Yleensähän sijoitetutkin lähtevät jo n. 18 ikäisenä sijaisperheestä ja jälkihuoltohan kestää 21 vuoteen asti, joten tämän kaverin olisi pitänyt olla jo aikoja sitten pois sijaisperheestä ja harjoittelemassa omaa elämää, tietenkin katsottava, että tarvittava tuki omaan elämään on saatavilla!
ensin kotona vastuun ottoa, ei sitä ankarilla kokemuksilla voi puolustella jos ei ole siivoushaluja...
Itselleen on hallaa, jos tottuu toisten passattavaksi. Aika yksinäinen elämä tiedossa sitten. Taidot on opittava, sitten maailmalle.
on miespuolinen "kotoilija".
Ennen pitkäähän tulee joku mahdollinen innokas vaimokandidaatti ja ottaa itselleen miehen "hoidettavakseen".
Vieläkin (peräti) osa nuorista miehistä kaipaa perinteistä suomalaista naista,
joka tuo "tohvelit, maitokupin ja päivän" lehden Isännälle
ja puhuu vielä kaiken päälle päätteeksi hiljaisella äänellä ja kauniisti......
taitaa muuten näitä "hyviä aikoja" kaipailla
nämä vähän iäkkäämmätkin "nuoret" miehet!
perinteisillä ne vaimot ovat onnellisia uhrautuessaan ;) Pahinta on jos nainen kuolee ennen miestä......!