herään miettimään
jokin minusta on poissa
toivo, kaipaus vai rakkaus?
ikävän säästöpakkaus
sammuivatko tunteet
päästivät minusta irti?
en jaksa enää
nähdä hullua päiväunta
en unelmoida
mahdoton on mahdotonta
ei tosi taruksi muutu
päästän sinusta irti
mielessäni kuva säilyy
ajan lempeä käsi
värit haalistaa
kohta en enää muistakaan
kuinka näin sait tuntemaan
aikako haavat parantaa?
vaiko päätös luovuttaa?
antaa unelmien haihtua
kesäisen aamun usvaan...
jokin minusta on poissa
toivo, kaipaus vai rakkaus?
ikävän säästöpakkaus
sammuivatko tunteet
päästivät minusta irti?
en jaksa enää
nähdä hullua päiväunta
en unelmoida
mahdoton on mahdotonta
ei tosi taruksi muutu
päästän sinusta irti
mielessäni kuva säilyy
ajan lempeä käsi
värit haalistaa
kohta en enää muistakaan
kuinka näin sait tuntemaan
aikako haavat parantaa?
vaiko päätös luovuttaa?
antaa unelmien haihtua
kesäisen aamun usvaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja kertova runo.
Toivotaan, että helpotus ja oikean suunnan näkeminen ei jää sinun kohdallasi vain tähän aamuun. Sillä on ikävä muistaa vaikeasti tavoitettavaa, tiedän sen kipeästi.
mahdottomuuden valoon,
toisaalta
vain askel usvasta
ja
kaikki kirkastuu.