Ongelma on siis tämä: olen ihastunut varattuun mieheen.
Tapasimme ensimmäistä kertaa syksyllä -02, kun aloitimme samassa koulussa opinnot ja kuukautta myöhemmin hän siirtyi samalla luokalle kanssani. Hän istuu tunnilla aina kavereidensa kanssa luokan toisessa päässä, mutta on vilkuillut minua toisinaan. Joskus katseemme kohtaavatkin ja silloin käännän yleensä katseeni äkkiä pois. Välitunnilla saatan havahtua yhtäkkiä siihen, että koetan etsiä häntä katseellani, toisinaan taas tajuan hakeutuvani hänen seuraansa. Tiedän hänen vakio-oleilupaikkansa ja hakeudun niiden tuntumaan. Joskus käyn pummaamassa häneltä röökiä tai tulta, vaikka en sinällään edes polta (koulun ulkopuolella/viikonloppuisin osaan siis olla ilman röökiäkin). Ruokavälitunnilla hän jää yksin aulaan, kun ystävät menevät syömään ja silloin yleensä tartun tilaisuuteen ja juttelen hänen kanssaan. Joskus istumme vain molemmat penkillä hiljaa, joskus vilkuilen häntä vaivihkaa ja joskus puhumme ihan avoimesti kaikesta, mikä mieleen tulee.
Kouluajan ulkopuolella ajattelen häntä paljon ja saatan lähetellä hänelle sähköpostia tai tekstiviestejä, joihin hän vastaa ajallaan ( = kun oma tyttöystävä ei näe). Hän on siis kihloissa ja asuu tämän naisen kanssa yhdessä.
Olen tavannut miehen muutaman kerran kouluajan ulkopuolella ja tällöin kävimme kahvilla hänen asunnollaan (kolmesti jo).
Olen kertonut hänelle tunteistaan ja hän siis tietää ne. Pettämään hän ei ryhdy (hyvä asia), mutta ei ole myöskään sulkenut täysin pois sitä mahdollisuutta, että joskus hän ja minä seurustelisimme. "Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan".
Tapasimme ensimmäistä kertaa syksyllä -02, kun aloitimme samassa koulussa opinnot ja kuukautta myöhemmin hän siirtyi samalla luokalle kanssani. Hän istuu tunnilla aina kavereidensa kanssa luokan toisessa päässä, mutta on vilkuillut minua toisinaan. Joskus katseemme kohtaavatkin ja silloin käännän yleensä katseeni äkkiä pois. Välitunnilla saatan havahtua yhtäkkiä siihen, että koetan etsiä häntä katseellani, toisinaan taas tajuan hakeutuvani hänen seuraansa. Tiedän hänen vakio-oleilupaikkansa ja hakeudun niiden tuntumaan. Joskus käyn pummaamassa häneltä röökiä tai tulta, vaikka en sinällään edes polta (koulun ulkopuolella/viikonloppuisin osaan siis olla ilman röökiäkin). Ruokavälitunnilla hän jää yksin aulaan, kun ystävät menevät syömään ja silloin yleensä tartun tilaisuuteen ja juttelen hänen kanssaan. Joskus istumme vain molemmat penkillä hiljaa, joskus vilkuilen häntä vaivihkaa ja joskus puhumme ihan avoimesti kaikesta, mikä mieleen tulee.
Kouluajan ulkopuolella ajattelen häntä paljon ja saatan lähetellä hänelle sähköpostia tai tekstiviestejä, joihin hän vastaa ajallaan ( = kun oma tyttöystävä ei näe). Hän on siis kihloissa ja asuu tämän naisen kanssa yhdessä.
Olen tavannut miehen muutaman kerran kouluajan ulkopuolella ja tällöin kävimme kahvilla hänen asunnollaan (kolmesti jo).
Olen kertonut hänelle tunteistaan ja hän siis tietää ne. Pettämään hän ei ryhdy (hyvä asia), mutta ei ole myöskään sulkenut täysin pois sitä mahdollisuutta, että joskus hän ja minä seurustelisimme. "Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anna sen miehen olla... Niin kauan ku se on varattu...Koska SÄ pilaat sen ja sen tyttökaverin elämän jos meet pettämään sitä sen likkaa...
Älä vie varattua jätkää...
KATSOA SAA MUTTEI KOSKETTAA...!!!
Koska SÄ pilaat sen ja sen tyttökaverin elämän jos meet pettämään sitä sen likkaa...
>> Mies ei edes ryhdy pettämään naistaan, se on selvä asia molemmilla ja asiasta on keskusteltukin. Mies ei halua pettää ketään.
Älä vie varattua jätkää...
>> Ketään en ole myöskään viemässä.. annan ajan kulua ja katsoa, miten asia muuttuu jos muuttuu lainkaan.
KATSOA SAA MUTTEI KOSKETTAA...!!!
>> Aivan. Tästäkin on keskusteltu ja on sovittu, että halata voimme, mutta pidemmälle emme mene..