Otsikko ei varmaan ole kaunista luettavaa, mutta palstaa seuranneena tulee mieleen, että täällä on yksinäisiä, perheellisiä, joillakin lapset muuttaneet pois ja osa varmaan pois työelämästä, ehkä osa eläkkeellä tai muista syistä vapaana, sekä työelämässä mukana olijoita.
Näkemykseni mukaan 50-v palstalaisilla on jo jonkinlainen historia takana ja elämän kokemusta, ehkä kantapäänkin kautta opittuakin, mutta tarvitaanko sitä ja pystytäänkö jollain tapaa hyödyntää, koska työelämään aletaan olla nykykriteerien mukaan vanhoja ja mielipiteet saattaa olla aatamin aikuisia nuorison mielestä. Fyysiset ja psyykkiset rajoitteet saattavat tulla näin keski-iässä kuvioihin mukaan ja toimintakyky työn ja harrasteiden kanssa saattaa joillakin heikentyä ja elämän mielekkyys samalla kärsiä. Tietenkin poikkeuksia löytyy ja pystyy elämään täysillä.
Ihmissuhde puolella saattaa yksinäisyyskin tulla kuvioihin mukaan eri muodoissa, joko lapset lähtevät maailmalle, ero, puolison menetys tai muuten vaan ei ole löytynyt sopivaa elämän kumppania ja iän karttuessa, ehkä saattaa tulla mieleen, että näinköhän tässä enää vientiä on mies/ nais markkinoilla ja ihminen kokee jonkinlaista alemmuuden tunnetta nuoriin kauniisiin ihmisiin verraten. No, nämäkin on itsetunto kysymyksiä ja toiset pärjäilee ja toiset taas ei.
Oma näkemykseni hylkytavarana olemisesta on se, että nyt pitäisi meidän 50-v irroitella ja vihdoin vapautua nuoruuden kahleista, sillä hankinnat/ velat ym elämän peruskuviot on takana suurimmalta osin ja turha niuhottaminen, sekä häveliäisyys syrjään ja uskallettava ottaa riski ihmissuhteissa jos siltä tuntuu, mutta jos on hyvä näin niin elää entiseen malliin, eikä antaa periksi työelämässä ja elää siten miltä itsestä parhaalta tuntuu, koska kerranhan täällä ollaan tai mistä sitä tietää joutuuko sisiliskoksi palaamaan uudessa elämässä.
Tämä oli vain sekava pienimuotoinen näkemykseni viisikymppisestä ja varmaan kokemuksia ja näkemyksiä on muitakin, eli olemmeko hylkytavaraa?
Näkemykseni mukaan 50-v palstalaisilla on jo jonkinlainen historia takana ja elämän kokemusta, ehkä kantapäänkin kautta opittuakin, mutta tarvitaanko sitä ja pystytäänkö jollain tapaa hyödyntää, koska työelämään aletaan olla nykykriteerien mukaan vanhoja ja mielipiteet saattaa olla aatamin aikuisia nuorison mielestä. Fyysiset ja psyykkiset rajoitteet saattavat tulla näin keski-iässä kuvioihin mukaan ja toimintakyky työn ja harrasteiden kanssa saattaa joillakin heikentyä ja elämän mielekkyys samalla kärsiä. Tietenkin poikkeuksia löytyy ja pystyy elämään täysillä.
Ihmissuhde puolella saattaa yksinäisyyskin tulla kuvioihin mukaan eri muodoissa, joko lapset lähtevät maailmalle, ero, puolison menetys tai muuten vaan ei ole löytynyt sopivaa elämän kumppania ja iän karttuessa, ehkä saattaa tulla mieleen, että näinköhän tässä enää vientiä on mies/ nais markkinoilla ja ihminen kokee jonkinlaista alemmuuden tunnetta nuoriin kauniisiin ihmisiin verraten. No, nämäkin on itsetunto kysymyksiä ja toiset pärjäilee ja toiset taas ei.
Oma näkemykseni hylkytavarana olemisesta on se, että nyt pitäisi meidän 50-v irroitella ja vihdoin vapautua nuoruuden kahleista, sillä hankinnat/ velat ym elämän peruskuviot on takana suurimmalta osin ja turha niuhottaminen, sekä häveliäisyys syrjään ja uskallettava ottaa riski ihmissuhteissa jos siltä tuntuu, mutta jos on hyvä näin niin elää entiseen malliin, eikä antaa periksi työelämässä ja elää siten miltä itsestä parhaalta tuntuu, koska kerranhan täällä ollaan tai mistä sitä tietää joutuuko sisiliskoksi palaamaan uudessa elämässä.
Tämä oli vain sekava pienimuotoinen näkemykseni viisikymppisestä ja varmaan kokemuksia ja näkemyksiä on muitakin, eli olemmeko hylkytavaraa?
Vastaukset 78
Vanhimmat
Kyllä hylkykin tavaraa on, mutta ei aina hylkytavaraa.
sitä me ei olla missään muodossa.
Nyt sitä pitää rymistää oikein kunnolla kun lapset on isoja ja tasottunu elämä.Minäkii oon kyLLÄ OPETELLU JA OSIN ONNISTUNUKII kun loppusuora on lähempänä kun etempänä.
Me ollaan sitä ikäpolvee et oli tiukempaa ja Rahakin
oli itte tienattava kun kynnelle kykeni,,,
Minä aineskii...
Irrotellaan kun vielä voidaan,,,pike
kivaa kesää sulle..
tota hylkytavara sanaa kirjoittaessa, että näinköhän saan naisten vihat niskoille, kun sen voi käsittää monella tavalla, mutta sen kirjoitin minkä kirjoitin sa..
hyvää kesää myös sinne, eli veikkaanko pieleen, että savon suuntaan?
vielä et-savosta tarkemmin.
KYLLÄ NYTKII ON NIIN IHANA KESÄ ET NAUTITAAN VAAN
KUKA MISTÄKIN HALLUU.
EIKÄ SOTKEENNUTA PIKKUJUTTUIHIN,MUT JOS HALLUU NIIN
SAAHAN SITÄ SOTKEENTUU LILLUKANVARSIINKII JOS
HALLUU....KAIKKI OMANTUNNON MUKAAN SIIHEN MEILLÄ ON
OIKEUS KUN ELETÄÄN TÄÄLLÄ .
MINÄ AINESKII.....
nautitaan kesästä ja opetellaan elämään.
, eikä hylkytavaraa. Ikääkään ei ole liikaa, sehän on vain 30 vuotta enemmmän kokemusta kuin kakskymppisellä.
Joka paikkaan kelpaan, jos rahaa on. Bordellista, oopperaan.
ja ellää se mukkaan mitä on vara,,,
Kaikkee hauskaa voi tehä ja mehän osataan se suu
säkkiä myöten kun ei olla koskaan rahassa ryvetty..
ja nyt on onneks senverran et kerjuulle tartte
lähtee,,,,
NAAPURIKUNNAN NAINEN
hoh-hoijaa... Aika rankkoja työpäiviä takana muutama... Siinä sitä sitten sai katsoa kestääkö nuorien vai viiskymppisen akan kunto paremmin ja valitettavasti tämän viiskymppisen kunto kesti paljon paremmin... Eläkeikään on vielä matkaa, (vierivät kivet eivät sammaloidu) ja kun terveyttä piisaa niin eihän tässä ole hätäpäivää - vielä.
Nuorisosta olisin enemmän huolissani; jos ne eivät nuorina jaksa niin miten ne selviävät edes tänne asti?
Mikä milloinkin, missäkin voittaa, kateus, kiima vai järki. Siinäpä kysymys. Veikkaan, että useimmiten kateus voittaa kiiman ja melkein kaiken muunkin, järjenkin.
voihan niinkin ajatella. Onhan näitä versioita ja monella on toi alapää ajattelu vienyt yläpäästä voiton.
mettäläinen osuit.niin ohan miukin lapset lähteneet,ja puoliso pilven reunalla. mut eihän minua ole hyljätty,ja enkä todellakaan meinaa nuoruutta elämähän.Vaan opettelen elämään,päivän kerrallaan.
on hyvä tapa elää ja mitä sitä murehtimaan tulevasta.
Tuskinpa tässä enää kehtaa nuoruutta elää uudelleen, vaan virikkeitä ja elämän laatua voisi kohentaa.
tuossa ensi vuonna tulee 50 täyteen ja mikä nainen tunnenkaan olevani: täydellisestä seuraava. Ja miksi? Koska viimeinkin uskallan olla oma itseni ja nauttia elämästä! Tästä se elämä paranee kaikin puolin, ainoastaan terveyden menetys voi tuoda pientä takapakkia, mutta ei ikä!
55v. Ja elämä tuntuu ihan kivalta, paljon
vapaampaa kun ennen.
mutta nykynuoriso kayttaa termia arkkukamaa, olisikohan toinen lahella toista?
nain 'positiivisesti' osa nuorisosta suhtautuu meihin vanheneviin.
vaan raha kylla heille kelpaa.....
nuorena aateltiin niin viiskymppisistä. Mun eräs tuttu, nuori poika, puhuu humpasta muumiomusiikkina,,, fiksu kaveri ja arvostaa kaiken ikäisiä, mutta tuo sanonta kertoo vain nuoruudesta eikä sillä tieten tahtoen loukkaa. Ajattelemattomuutta vain?
Olen -50 vielä (nuori siis):) Jälkikasvun mielestä olen "15"-kesänen! Heidän kaverit ihmettelee voinko olla oikeesti tämän ikäinen kun heidän äiti on nuorempi mutta näyttää vanhemmalta! Mieli täytyy pitää korkealla ja iloisuus pinnassa. Sellainen sähikäinen minä olen! Jotkut ovat jo vanhoja syntyissään sanotaan, no..meitä on moneksi, onneksi! Tuntuu kuin eläis parasta aikaa! :) Onhan niitä huolia ja murheita kukapa niistä pääsisi, mutta elämän arvot on kohillaan ja mahdollisuus mennä minne mielii..vielä on kesää jäljellä...:D
Tämän ikäinen kun heittää 50:km:n lenkin hätäsesti,niin heti tuntuu hylkytavaralta...;-))
aikaa ja millä heität sen lenkin??..(onhan kysymys nyt urheilusta?)
kuluu toista tuntia,Battaglin Stealth 18v hiilikuituakin,hiki tulee
ehdi kuin vispata meneen! Uskon että hiki tulee kun itsellä pelkkä juokseminen tekee näillä keleillä tiukkaa. Itse pyöräilen silloin tällöin (16 vaih.) yritän nauttia mutta aina sitä huomaa ajavansa kuin mielenköyhä! :D ja sitten on aivan puhki. Sellasia n. 15-20 km lenkin tekeminen on ihan mielekästä. Työtä minä en aija siitä ottaa, liikun muutoin monipuolisesti, ilokseni. :)
jospa ei sittenkään olla aivan hylkyjä,vanhainkodissakin rollaattorin laakerit käy kuumana.
ei saa hylkyjä tekemälläkään! :D Vaihdetaan vain tarroja rollattoriin ja menoksi. Ottakoon kiinni jos saa! :))
Harmi ,kun ne Turkulaisten tarrat jo loppuivat,ei tiedä mitä sitten vanhainkodissa liimailee rollariin
tarrat?? Älä sure kyllä minä annan sulle omistani ja käydään ostaan kaupasta lisää jos ne antaa meille viikkorahan...:/
tarrat,Oli ne niin upeita,vanhana voi vain tippa silmässä muistella.Kai me nyt sentäs vähän viikkorahaa saadaan?
tiedä, näistä sen ajan hoitsuista.Mutta se on varmaa että mielikuvitusta niillä ei oo se lahja tuhlattiin meihin! Joten pakosuunnitelmia löytyy, hehe..käykö sulle nalle-tarrat?
saan varmaan parhaat nalletarrat kautta suomenmaan!
;-)) ;D Niitähän kelpaa nuoleskella sitten ,vai oliko liima kaupanpäälle,ettei niitä vanhoi??
on vähän ylpee! Suomen parhaat, höh..kyllä niissä pitäis liimat löytyä, ne on niitä vanhanajan tarroja ja jos aika syö liimat pois, laitetaan ilmastointiteippiä, se on ratkaisu noneen pulmaan, niihin hoitsuihinkin sitten..hys hys...
sitten ala pyytää niitä Ellulta??
kauheen vihree, mutta kuka se Ellu on, ei ole täällä näkynyt!??
taas ,linjoilla on kuten aina ;-))N:0 1
mikä se on? :DDD
Ja on tässä toinenkin asia,
sitä ei voi herätä jos ei välillä laita nukkumaan, kyllä näin on!! Keksippä vastaus niin aamulla tsekkailen! Öitä sinne jonnekin. :)
vastauksia on niin monenlaisia,kuin naisia ,hienonlaisia,pyöreänlaisia ,ihanaisia ,maistuvaisia
että se siitä ja Good Nigth,vai miten se mahtoi olla? ;DD
aamulla aivotkin toimii! kait...YES YES...:D
hitaasti mutta varmasti ;-)) ....:D
kylmässä toimii ajatus paremmin, suuntaankin pakastimeen ja taidan syödä sen tyhjäksi niin mahtuu syssyllä sitten lisää vaikka marjoja. Mukava se on käveleskely syysmetsässä!
tulee vastaan siellä ,jää metsämansikat aholle ;D
päinkään! Minä alan laulaan sille, ja se kiroo että tuli esille ollenkaan! Maiskuttamaan vaan mansikoita ja mustikoita! :D
Olen 55 v nainen. Kotiolot kunnossa, terveys, Luojan kiitos ok. Teen vastuullista työtä, ja tällä viikolla olen oman työni lisäksi hoitanut kahden kolleegani vastuualueita, kun toinen on lomalla ja toinen sairastui. Eipä ole ennättänyt tulla hylkytunne mieleen, kun ylitöiksikin pukkaa joka päivä....
On meitä yksinäisiä hylättyjäkin, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Esim. minä muutin tänne 3 vuotta sitten työn perässä, töissä mulla on juttukavereita ja ihan kivaa, mutta muuten mulla ei ole ystäviä eikä kavereita kenen kanssa voisi käydä vaikka leffassa tai jotain.MInä tunnen ainakin itseni hylkykamaksi, töitä saa tehdä mutta kavereita ei sit löydy millään.
on ne omat "piirinsä" eikä niihin yleensä ulkopuolisia haluta. Pitäisi olla joku rohkee joka uskaltais sanoo sielä sun töissä että tuu meidän kanssa leffaan tai minne nyt ois menoo. Kuitenkin kaikki me huomataan jos joku tarvii seuraa, on uusi tai muuta. Olisiko sulla jotain harrastuksia, ne on hyviä paikkoja löytää samanhenkistä ihmistä? Itse harrastan aika monta eri juttua ja se on minusta hyvä kun ihmiset vaihtuu ja jutut pysyy mielenkiinto ja sillälailla vireempänä. Isoissa asutuksissa on se puoli että täytyy lähtee muualle jos meinaa saada ystäviä, oma rappu ei välttämättä etes tervehdi! :/
että olet niin pahassa paikassa,ettei vapaa-ajalla seuraa löydy.Onkohan vaan tiettyjä "kuppikuntia",jotka viihtyvät keskenään
Jos joku itsestään niin ajattelee. Ikä on silloin sivuseikka. Paikalleen jäävät nyyhkijät on aina syrjässä tilanteista. Reipas ote omasta niskasta ja siitä aukean ylitse mennään että heilahtaa. Multa ei marttyyrit ja itsensä säälijät saa mitään pisteitä.
Asiasta viidenteen...Naisista tässä heitän rivin. Hitto, että oli hyvän näköinen viiskymppinen eilen tuolla toimiston käytävällä. Pitää itsestään huolta ja osaa olla just silleen, että hän tietää näyttävänsä hyvältä. Reilu meininki!
keinauttaa lanteita Jermulle ja muille näyttää että ei täällä vielä olla hylkykamaa ei sinne päinkään!!! Kääntyy päät muillakin ja sehän piristää..:D
moneen junaan ja jotkut jää asemalle.
samoilla linjoilla olen siitä, että aitaa nurin ja eteenpäin.
Tässä itse pitkän uran tehneenä yli 30v työelämässä olleena väkisinkin on tutustunut työkavereihin ja heidän ikääntymiseen. Havainnoista voin sanoa, että osalla heistä on asenne elämään kuin yli 80v ja ajatuksien puoleen täyttäisivät vanhainkoti kriteerit ja taas toiset ovat nuorekkaita teinejä ja ovat kuin lentäviä ohjuksia ja ajatukset tahtoo tulla vasta jälkikäteen.
Mielestäni tämä ikääntyminen on yksilöllistä, eli luonnekysymys ja miten on elämää viettänyt, sekä miten se on kohdellut.
Huoliteltu nainen on näyttävän näköinen. Ei tollasii nykyajan napapaitapellejä jaksa katella. Kaikenmaailman tatuoinnit on pitkin poikin ja peltiä naama täynnä. Voipihan se olla jonkun mielestä kaunista, mutta ei meikäläinen jaksa innostua tollasista itsensä tuhoajista.
Kun on pitkään tehnyt töitä ja tietää asiansa, niin sitä tietoa on varmasti kiva pistää eteenpäin. Sen verran huomasin noista meidän suvun "vanhuksista", että ne on perskeles eläkkeellä niin kiireisiä, ettei niitä kotoa edes tavoita..Perskeles kännykkään pitää soittaa ja sopia tapaaminen, niinkuin olis perskeles pankkiin menossa. Hah!
Ehdottomasti luonnekysymys. On niitä mummuja ja pappoja joita elämä on potkinut oikein olan takaa mutta jaksavat tsempata muitakin, varmaan juuri siksi! Toiset on sitten sellaisia että kitisevät joka narahduksesta , alkaa olla ryppyjä joka paikassa. Naurunrypyt vain kaunistaa oli ikää sitten vaikka 110v.
SANNOO ET NIIN ON KUN PETAA,JOS HALLUU OLLA VANHUS
ENNENAIKOJAAN NII SE ON HÄNEN ONGELMA,,,VAI MITÄ
SANOT...
MINÄ OON VÄLILLÄ VILLIKII IKÄSEKSEIN VAIK OON PUOLES
VÄLIS KUUTTAKYMPPII...
NAUTIN JA OON NYT LÄHEMPÄNÄ OMAAITTEIN KUN KOSKAAN... JA VIELÄ ELÄKKEELLÄKIN...JEEES
OLEN ROHKEEMPI JA ESTOTTOMAMPIKIN...IHANAA,,,,
ELÄKÄÄ ENNENKUIN HEITETÄÄN LUSIKKA NURKKAAN....
näin on, että miten valmistautuu tai petaa, niin lopputulos on odotettavissa.
Taitaa se villeys olla jo nuoruuden perintöjä ja kyllähän tässä itse kelläkin on kakskymppisten kujeet vielä tallella.
Ei muuta kuin hanaa, niin vanhempikin "kone" lämpenee T. Mettäläinen
et villeys on nuoruuden perintöi ja nyt vasta kukoistaa,,
kujeet on ja estottomammat niku jo sanoinkii.
Ihanaa hun uskaltaa nyt elää..
Sinun juttusaihe sai kivan jutustelun aikaan,,,
PS.TOIVOTTAVASTI EI LIIKAA NÄIN HELTEELLÄ LÄMMETÄ..
heti pöksyjä nurkkaan heittää, vaan viidenkympin arvokkuudella edetä:))
Ehkä jutun aihe nyt oli kevyttä sanan helinää, mutta tietynlaisia ongelmia saattaa ikääntyessä ihmisille tulla, vaikka kaikki ei sitä julkisesti halua paljastaa ja arvokkaitahan me kuitenkin olemme, mutta havaintoni mukaan meitä hieman syrjitään esimerkiksi töitä hakiessa ja katsotaan, että 50v on vanha työnantajien mielestä.
pääni nousee sitä pystymmäksi, mitä vanhemmaksi elän.
Tiedän jo oman arvoni, ja sitä tunnetta ei mikään pysty horjuttamaan - enää.
.. samoilla linjoilla?
Miehet ovat usein sokeita itsensä suhteen ja siinä saavat muijat kuulla lasteittain sontaa. Kuten Wagner sarjakuvassa.
omasta puolestani, - ja sarjakuvan Wagner on ihana sovinisti possu :)
pirre "kriikinkukoksi ala", vaikka asenne on oikea:))
Tottakai me olemme arvokkaita, mutta nuoremman polven pitäisi se myös huomioida, että me kaikki pysytään yhteiskunnan rattaissa mukana,eli työelämässä ja ei työnnetä ennenaikaiselle eläkkeelle, vaan pyritään järjestämään kykyjä vastaavaa työtä edelleen tai ei harjoiteta ikärasismia töitä hakiessa.
hyväntekeväisyyttä, eikö niin? Siihenhän se valkkaus perustuu; nuori ja tehokas on yhtäkuin maksimaalisen tuottava.
Vanha ja vaivainen on yhtäkuin sairaslomilla yhtenään, hidas oppimaan uutta, ilman taloudellista motiivia puurtava hidasälyinen puurtaja - fakkiutunut änkyrä :/ - eikö se näin ole?
kyllä tehookkutta ois piisannu jos esimies ois ees
ollu kannustava mut kun on tyranni ,kynsiensä lakkaaja omien rahojensa kehuja ,ja loppujen lopuksi
niin epävarma et pelkäs alamaisten sanomisii,,,sulkeutu kansliaan..
otti juoruja vastaan enempi kuin tyäasiota,uskoi toisten valheita niin se siitä..
ALISTAMINEN OLI KOHTA 1.
TYÖTÄ OIS PITÄNY JAKSAA TEHDÄ VAPAAAJAT PÄIVYSTÄÄ PUHELIMELLA,,JNE..
loppu tuli mut onneks selvisin ELÄMÄN SYRJÄÄN KIINNI.
Ihanaa jos tää jatkuus vielä pitkään.
nykyine vapaaeläjä ...
olemme tasan niin arvokkaita, kuin miksi itsemme arvostamme - sieltä se lähtee arvostus - itsetämme.
Tälläiseksi tämä yhteiskunta on muodostunut, eli tulos tai ulos yritysmaailmassa. En nyt halua puuttua näihin ammattiyhdistys asioihin suuremmiten, mutta kyllä 50v löytyy ammattitaitoisia, kokemuksen omaavia ja hyvä kuntoisia työntekijöitäkin ja psyykkisestikin saattaa olla vahvempia, kuin osa pullamössössä kasvatettuja nuoria työntekijä.
Varmaan yhteiskunnassa korjattavaa riittää ja ymmärrän hyvin yrittäjien aseman ja vaikeudet joihin valtiovallan täytyisi lääke löytää, eli helpottaa yrittäjien asemaa, kannustaa siten, että firmat selviävät ja työpaikkoja saataisiin lisää , mutta mielestäni siihen pitäisi myös pyrkiä, että kauan hyvin palvellutta työntekijää kohdellaan oikein, eikä heitetä kuin rukkasta pellolle, vaan pääsee hyvillä mielin ansaitulle eläkkeelle.
Vaikeita asioita liittyy ikääntymiseen erilaisin tavoin, mutta yritetään porskutella eteenpäin vaikeuksista huolimatta ja etsiä positiivisiakin piirteitä elämästä.
, kuten työntekijöistään huolehtiminen, ovat vanhanaikaisina romutettuja tässä markkinatalouden nousuhumalassa.
Vaikka, ei kai se "huolehtiminen" silloin aikoinaan pelkästään epäitsekäistä syistä- ja hyvästä sydämestä ollut lähtöisin.
Eiheí tokkiisa - tehtaanpatruunat halusivat vain turvata omaa parastaan - työntekijä oli heille silloin se tärkeä tuloksen tekijä - ainakin isosti auttoi rikastumaan näitä herra teollisuus neuvoksia.
ps. ei meijjän lapset saanu pullamössöä - mehän sitä pentuna syötiin :))
Lähettää kivat viikonlopun toivotukset....
Sulle Mettäläinen,Jermu,Kaneli,Pirre,Salakaataja,
Nessie ym,
Palataan taas,,,pirre se toinen..
voivottelen, ja kiitos kiitoksista.:)
leikistä suutu :D Hyvät viikonloput sulle, aurinkoa ainakin piisaa! HUH...
olen Pirreistä. Mettäläinen kiittelee terveisistä!
Kävin tuossa sinun sivullasi kuikkimassa ja ilokseni (toivottavasti) huomasin että olet lapin kävijä. Itse nimittäin olen menossa kovastikin lomalle sinne päin, mutta mutta tieto puuttuu. Olen aijemmin kyllä käynyt siellä täällä mutta siitä on aikaa... asiat on varmaan toisella tolalla nyt ja vaihtoehtoja on enemälti.Olisiko hän niin höveli että kertoisi minne sinne kannattais suunnistaa? :)
valmiitten polkujen tallaaja; en ole uskaltanut koskaan lähteä maastoon ominpäin, vaan aina on ollut varmoja karttureita mukana.
Itse aloitin Saariselältä, ja sitten olen kulkenut Dividalen - kansallispuiton reitin Norjassa kaksi kertaa, ja Sarekin kansallispuiton reittejä Ruotsissa ainakin pari kertaa.
Suomessa olen vaeltanut Saariselän lisäksi Muotkalla, Utsjoki-Kevolla, Hetta - Pallas -reitin, jne. onhan niitä kun muistaiski kaikki. Pitäisi selata taas tuo valokuva paljous, jos sitten kaikki retket palautuisivat mieleen tarkasti...
Sitten laskettelu- ja hiihtoreisuja on myöskin moniaita tullut tehtyä.
Ajattelitko turisti reissua, vai ihan loikata maastoon könyämään? :)
otin pienet torkut! Tuli tarpeeseen. En oikein tiedä toisaalta haluais ihan itkseen olla, mutta kun ei tiedä mistään mitään. Ehkä kun oikein ajattelee haluaisin pienen mökin josta olisi kuitenkin asutukseen - 10km matka, voisi olla rauhassa ja toisaalta käydä katsomassa muita jos siltä tuntuisi. Oikeestaan tämä mun juttu on sellainen, että etsin kivaa paikkaa jossa voisin kesällä oleskella pitempäänkin kun tuo reissaaminen jotenkin kyllästyttää. Onhan noita paikkoja tullut jo kierrettyä. Onhan se mukava ajella paikasta toiseen mutta ei jatkuvasti! Yksi asia kyllä on, minulla ei ole minkään sortin suuntavaistoa jos ajatellaan vaellusta yksin, hui! Se kyllä kiinnostaisi. Olisi varmaan elämys sekin.
viikonloppuna voi tulla taas palovammoja.
itse tunnen olevani jo nyt hylkytavaraa ja täytän 30 kahden vuoden päästä. en usko, että haluan elää 5-kymppiseksi.
toivoos,kyl rätei ja lumpui ain piissa. ;DDD
Kuvittelin itsekin, ettei tässä iässä enää uutta työpaikkaa löydy. Kokeeksi kuitenkin latoin paperit erääseen mielenkiintoiseen paikkaan, kun aloin edelliseen työhöni leipääntyä ja muutenkin siellä oltiin väkeä vähentämässä. Yllätyksekseni sain kutsun työpaikkahaastatteluun ja haastattelun lopuksi olivat valmiit palkkaamaan minut heti. Hetken oli tietysti hankalaa sopeutua uusiin kuvioihin, mutta nyt kyllä tunnen tehneeni oikean ratkaisun. Olen saanut vastuullisen ja haastavan työn, missä pystyn käyttämään kokemustani ja osaamistani aivan uudella tavalla. Myös muita ikäisiäni on työpaikkaani palkattu, ainakin meillä osataan arvostaa kokemusta.
Vapaa-aikonai olen harrastanut liikuntaa eri muodoissa. Edelleenkin tunnen olevani hyvässä kunnossa. Uutena liikuntamuotona olen aloitanut mm rullaluistelun. Tansseissakin käyn aika usein, mikä onkin ihan hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin ja pitää yksinäisyyden tunetta poissa.
löytyy positiivistakin palautetta.
Toivottavasti sama asenne vallitsee muillakin työnantajilla, että 50v on iskukykyinen työelämässä edelleen. Valitettavasti kaikissa piireissä ei noteerata yli 50v työntekijöitä, vaan pöllytetään ennenaikaiselle eläkkeelle.
heti eläkkeelle jos vaan pääsisin.
30 vuotta juoksemista samalla paikalla alkaa jo riittää.nuoremmat sais tulla pätemään.;DD
kun ei enää noin vaan pääse, niin vaihtoehto saattaisi olla työpaikan vaihto (jos mahdollista) tai työn vaihtaminen toiseen nykyisessä työpaikassa. Ainakin itseäni työpaikan vaihtaminen virkisti.
menee heti.Puupää sen verran ,että pinnalla pysyy.
Eikä näillä eväillä uusia mahiksia löydy.
mahtaisi olla parasta ryhtyä munkiksi ja vetäytyä ajattelemaan?