Kuinka monella teillä opeksi opiskelevilla on opettajia suvussa? Rupesin tässä miettimään että ainakin tosi moni opeopiskelija jonka minä tiedän, on kotoisin opeperheestä. Että onkohan tuo jotenkin sukuvika ;)
Itse taidan olla pahimman laatuinen esimerkki: äiti lukion ope, isä rehtori ja itse muutaman vuoden opiskellut matikan opeksi (tai siis matikkaa opiskellut ja nyt syksyllä alkaa pedagogiset)
Mulla tuo meni niin että lukion jälkeen lähdin au-pairiksi, sen jälkeen opiskelin pari vuotta ihan täysin toista alaa, kunnes tuo matikan ope vaan kolahti;) Nyt kun mietin niin taisi se kiinnostaa heti lukion jälkeenkin mutta jotenkin varmaan välttelin sitä, noiden taustojen takia ;)
Itse taidan olla pahimman laatuinen esimerkki: äiti lukion ope, isä rehtori ja itse muutaman vuoden opiskellut matikan opeksi (tai siis matikkaa opiskellut ja nyt syksyllä alkaa pedagogiset)
Mulla tuo meni niin että lukion jälkeen lähdin au-pairiksi, sen jälkeen opiskelin pari vuotta ihan täysin toista alaa, kunnes tuo matikan ope vaan kolahti;) Nyt kun mietin niin taisi se kiinnostaa heti lukion jälkeenkin mutta jotenkin varmaan välttelin sitä, noiden taustojen takia ;)
Vastaukset 16
Vanhimmat
En vielä opiskele, mutta kovasti olisi joskus tähtäimenä opiskella. :)
Suvussani on yksi erityisopettaja (itseäni kiinnostaisi juuri muun muassa se :) , mutta ei muita. Ja oli äidin isän isä opettaja myöskin.
Mutta moni opettajaksi haluavani tuttuni on "opeperheestä". Yhdellä on myös toinen vanhempi rehtori ja toinen opettaja. :)
Mulla on molemmat vanhemmat opettajia ja muuten suvusta löytyy 4 serkkua (joista 3 sisaruksia keskenään) jotka joko jo on tai lukee opeks!
Yhdellä luokan- ja aineenopettajiksi opiskelevien yhteisellä luennolla luennoitsija pyysi nostamaan kättä ylös, jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat opeja. Nousi noin puolet käsistä...
Itsellä äiti on ope, isä ihan muuta.
Itsekin olen miettinyt tuota samaa asiaa joskus, vaikka en opettaja olekaan. Ehkä se tosiaan on joku opettajuusgeeni, joka siirtyy sukupolvelta toiselle...
Voihan se johtua myös siitä, että lapset ovat sivusta seuranneet opettajavanhempiensa työskentelyä ja sen takia heitä houkuttaa opettajaksi ryhtyminen. Ja kyllä on mahdollista, että opettajuuden takana on joku perinnöllinen taipumus, esim. joku geeni joka aiheuttaa hyvät esiintymistaidot. Ja ehkä opettajavanhemmat ovat kannustaneet jälkikasvuaan samalle uralle.
Aloitan nyt okl:ssa. Mun lähisuvussa ei ole yhtäkään opettajaa.. Varmaan kyllä vähän joka alan harjoittajan lapset innostuvat samoista asioista. Varsinkin ammateista, joissa on joku etu: hyvä palkka, pitkät lomat tms.
Äiti on AMK-ope, mummi on lastentarhanope ja viidestä tädistä kolme on opoja/erkkoja. Luokanopettajia ei meiltä löydy, paitsi minä sitten joskus. :)
... aika monen lääkärivanhemman lapsi lähtee opiskelemaan lääkäriksi jne..
Myös vaikkapa näyttelijöissä on paljon kokonaisia sukuja, ihan kuuluisissakin vrt. Kinnunen, Saarela jne..
Vaikkapa nyt maanviljelijän ammatti periytyi luontevasti aikoinaan isältä pojalle, samoin moni muu ammatti, esim. seppä, suutari jne.
Ehkä kasvatustieteilijöinä voisimme miettiä, mikä merkitys on myös uravalinnan suhteen ympäristöllä ja sen antamilla malleilla työstä jne. ;o)
Luulen myös, että tietynlainen persoonallisuus voi periytyä. Esimerkiks mun äiti on sosiaalinen ja sellanen organisointikykyinen sekä empaattinen... uskon perineeni siltä aika paljon open ammatissa hyödyllisiä persoonallisuuden piirteitä. Eli itse olen myös tätä asiaa omaltakin kohdaltani pohtinut. ;o)
Molemmat vanhemmat ovat opettajia, äiti erityisluokanope ja isä luokanope/erityisope/rehtori, myös täti opettaa...mutta minä valitsin toisin (vaikka haaveammattini olikin opettaja pitkään) ja lähdin lääkikseen :o) Ei opetushommat ole silti poissuljettuja elämässäni. Ja varmasti tulen kadehtimaan opettajien pitkiä lomia :o)
siitä, että kun sanoit että "varmasti tulen kadehtimaan opettajien pitkiä lomia" niin lääkärillä on varaa pitää pitempiäkin lomia kuin opettajilla vaikka tekisi vain puolikkaita työpäiviä. On nimittäin palkassa sen verran eroa...
laskeppa palkka menetettyä tuntia kohden, niin huomaat, että opettajilla on suhteessa huomattavasti parempi palkka. Siinä, missä lääkärit painavat toiselle kymmenelle tunnille meneviä päivystyksiä, opettaja käy pitämässä pari tuntia ja lepäilee loppupäivän. Palkka kuitenkin alkaa useimmiten kolmosella.
t. aineope.
"itse taidan olla pahimman laatuinen esimerkki: äiti lukion ope, isä rehtori ja itse muutaman vuoden opiskellut matikan opeksi (tai siis matikkaa opiskellut ja nyt syksyllä alkaa pedagogiset)"
No mitäs pahaa tuossa nyt vielä on? Sullahan on vaan vanhempasi opettaja ja rehtori. Pahimpia (jos sellaista termiä nyt voi käyttää) on ne, joilla on pitkälle suvussa kulkenut tämä opetus-ammatti. Esim. isoisovanhemmat olleet, omat isovanhemmat, omat vanhemmat jne.
Itse alan opettaa opiskelujeni jälkeen äidinkieltä ja kirjallisuutta. Olen kyllä sukuni ensimmäinen, sillä äitini on kaupallisen oppilaitoksen käynyt yo ja isäni ammattikoulusta selvinnyt alansa ammattilainen.
Sen sijaan ystävälläni, josta myös tulee opettaja, on opettajaisä.
Minun sukulaisissa opettajia ei ole, mutta tiedän muutamia "tapauksia", joissa vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset jne. ovat opettajia, joten "tapauskaan" ei ole ikinä mitään muuta ammattia harkinnutkaan. Onhan hänenkin oltava opettaja! Ja välttämättä "tapaus" ei ole alalle soveltuvi persoona...
Millainen sitten on se alalle soveltuva persoona?
Minusta olisi piristävää, että alalla olisi kaikenlaisia persoonia. Opetustyössä ja henkilökohtaisessa elämässä käyttäytymisellä voi samalla persoonalla olla suuriakin eroja, joten ihmistä ei kannata teilata pelkästään olemuksen perusteella.
Itse okl:n pääsykokeissa "soveltuvuuskokeessa" huonosti pärjänneenä tiedän, mistä puhun. Opettajana olen toiminut ja olen suoriutunut työstäni erittäin hyvin. Silti en sovellu testien mukaan opettajaksi. Kyse on siis vain mielikuvasta "hyvästä opettajasta".
Silloin kun ei ole vielä toiminut käytännön töissä , on helppoa tuomita toisia huonoiksi tai hyviksi kapeiden mittareiden kautta. Kun maistaa itse työtä, oppii sen, että kaikilla on omat vahvuutensa.
tilanteen eri tavalla, puhun kokemuksesta. Minäkin olin tyytyväinen itseeni sijaistuntieni jälkeen ja olin varma, että onnistuin hienosti ja että minusta tulee huippu ope.
Mutta nyt pari vuotta opiskelleena käsitän, että mitä enemmän opiskelen kasvatustiedettä, sitä laajemmin, syvemmin ja värikkäämmin näen luokkahuoneen tapahtumat, ja osaan toimia niissä.
Mitä tekisinkään toisin nyt noina sijaistunteina.. Mutta eihän sitä voinut silloin tietää.
Ja monet OKL:ssä opiskelevat ovat hakeneet monta vuotta sisään. Meillä Jyväskylässä on ainakin hyvin erilaisia "persoonia" opiskelemassa, oikeastaan kaikkien muiden tyylisuuntien paitsi goottien edustajia, luonteitakin laidasta laitaan.
Älä lannistu!
Pääsin just OKL ja tosiaan äitini on rehtori, tätini on opettaja ja hänen miehensä myös. Lisäksi paljon tuttavaperheitä joissa opeja! Jep sukuvika :)