Mitkähän ne karikot uusissa suhteissa on: se ex-kumppani, mustasukkaisuus entisestä elämästä, lapset ja heidän suhtautuminen, eron tuoma kyynisyys...
Omakohtaisia kokemuksia, millaisiin asioihin eron jälkeiset suhteenne ovat kaatuneet.
Mitä koit että suhteessa oli vialla?
Omakohtaisia kokemuksia, millaisiin asioihin eron jälkeiset suhteenne ovat kaatuneet.
Mitä koit että suhteessa oli vialla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
suhde kestää vieläkin. Reilun 10v ollaan nyt yhdessä ollut.
Mielestäni ne virheet jotka teki ekassa liitossa ovat olleet harjoitusta. Nyt ne osaa välttää ja keskustella ajoissa.
Meillä on kahden AIKUISEN liitto.
eron jälkeen.Siihempä olen kuullut monilla tyssäävän.Yrittävät samaan aikaan rakentaa uutta perhettä kun selvittelevät entisensä kanssa vielä asioitaan.Sitten vähän mietitään, josko kuitenkin pitäisi palata entisen kanssa yhteen(kun on kerran lapsiakin) tai muuten vaan alkaa vanha suola janottaa.Tai huomataan, ettei se uusi kumppani ole yhtään sen parempi, kuin se entinenkään tai voi jopa entinen saada sädekehän päänsä päälle, kun uusi osoittautuukin täydeksi flopiksi.
.....
Ja mikä ihmeen hinku ihmisillä ylipäätään on hankkiutua johonkin uusioperhe-suhde-viritelmään, kun voisi toisinkin valita.
Nim.närkästynyt
Tapasin viisi vuotta eroni jälkeen elämäni rakkauden. Hän asuu kaukana, hänellä on siellä lapset, suku, työ ja koti. Minulla ne ovat täällä. Suhde impossible. Elämä on valintoja.
Murrosikäisiä lapsia ei niin vain saakaan muuttamaan ja jättämään kavereitaan, mummut&papat ovat tärkeitä, mistä töitä, myydäkö asunto vai ei, hyppy uuteen ulottuvuuteen; maaseudulle/kaupunkiin. Sitten alkoi exä protestoida tulevia tapaamismatkoja ja pyöräytti huoltajuuskärhämät käyntiin. Oli parempi levittää kätensä, luovuttaa ja uskoa prinssin valkoisella ratsullaan löytyvän max. 50km säteeltä :D
Molempien exät halusivat "yrittää vielä kerran" sen jälkeen kun ymmärsivät että me emme olleetkaan toisillemme vain hetken hoito ;D
Lapset tulivat hyvin toimeen keskenään, ja siksi emme olisikaan muuttaneet samaan mökkiin asumaan, vaan samalta kylältä oli vapautumassa talo, joka olisi ollut kuin nakutettu minun tarpeisiini.
Kaukosuhdetta olisi voinut roikottaa muutaman vuoden kunnes se olisi kuollut omaan mahdottomuuteensa, joten yksissä tuumin päätimme lopettaa sen kertaheitolla ja olla "vain" hyviä ystäviä ainakin eläkeikään saakka. Toisaalta, silloin olen jo itse toivottavasti mummu-ihminen, ei minusta olisi lähtijäksi - ehkä???
Olemme 4-5 kertaa viikossa puhelinyhteydessä, tapaamme, kun kuljen sielläpäin, lapset pitävät edelleen päivittäin messenger-yhteyttä... Meidät on tarkoitettu toisillemme.
Minulla osin samanlainen tilanne; elämäni rakkaus asui lapsineen reilun 200 kilometrin päässä.
Mutta, tein sen että 2,5 vuoden seurustelun jälkeen hain kaupungin vuokra-asuntoa rakkaani paikkakunnalta (ja sain ennätysnopeasti), irtisanouduin työpaikasta, ilmoitin murkkuikäisilleni muutosta ja muutettiin! tosin lapsilleni ilmoitin aikeistani jo 4 kk aikaisemmin - saivat sopeutumisaikaa, mutta päätös oli minun ja he muuttivat mukana. Ex:lle ilmoitin että muutamme ja se siitä, yhteishuolto ja tiesin ettei hänellä ole mitään mahdollisuuskia ottaa lapsia luokseen asumaan, nykyisin maksaa puolet tapaamiskuluista.
Nykyisin siis välimatkaa rakkani kanssa 2 kilometriä (suuren lapsimäärän (4 ja 4) vuoksi eri asunnot), lapsetkin sopeutuneet uusiin kouluihin yms. pian vanhimmat täysi-ikäisiä, palatkoon sitten entiselle paikkakunnalle jos haluavat. Minun elämäni on täällä. Töitäkin sain ja muutenkin kaikki asettunut paikoilleen. Saman katon alle muutetaan, kunhan suurin osa lapsista itsenäistynyt.
Siihen että uusi ei hyväksynyt sitä että tapasin pientä lasta äitinsä luona. Suhteen alussa homma oli ok, mutta pian seurustelun mentyä pidemmälle hän halusi vain huomioni ja lapseni olisi pitänyt jäädä hänen varjoonsa. On se joku tärkeysjärjestys asioillakin, eli ei elämääni sellaista ihmistä joka ei lastani hyväksy
juu...meillä kyllä mies ihan itse laittoi stopin moiselle touhulle.eipä tarvinnut minun edes pyytää...kuitenkin yhteinen koti meillä,ei halunnut enää jalallaankaan astua exänsä kotiin.en ole ikinä nähnyt sellaista vihaa,jota hänen silmissään näin joka ikinen kerta kun ex asteli meitä jossain vastaan.ja sekin viha sen takia,ettei lasta saanut meidän kotiimme tuoda.sori vaan exät,niin jäi ihan oman mokan takia sekä lapsi että ex