Mikä avuksi kun uni ja valverytmi vänkäytyy aina ihan järjettömäksi, jos elämäntilanne vähänkin antaa periksi. Jo lapsena minulla oli taipumusta valvoa yöt ja nukkua päivällä tai iltapäivällä, kun koulusta pääsin. Jos olen töissä, sama juttu. Valvon yön tahi nukun tunnin tai kaksi ja menen sitten töihin. Iltapäivällä olen niin kuolemanväsynyt, että on pakko mennä nukkumaan ja herään taas 12 aikoihin yöllä valvoen aamunkoitton.
Tuntuu siltä, että unirytmini olisi jokin sisäsyntyinen poikkeus, en mahda sille kerta kaikkiaan mitään. Olen ollut tällainen niin kauan kuin jaksan muistaa, tappelin nukkumaanmenoajoista jo alle kouluikäisenä ja valvoin yöt taskulampun valossa kirjoja lukien. Vanhempani puolestaan olivat aina menossa nukkumaan jo iltayhdeksältä.
Minun on turha yrittää nukkua väkisin, ei onnistu, sillä voin pyöriä sängyssä hereillä viisikin tuntia yrittämässä. En myöskään saa siirrettyä rytmiä pakottamalla itseni valvomaan valvotun yön jälkeen seuraavaan iltaan, vaan kuukahdan uneen heti kun rauhoitun jonnekin paikoilleni vaikkapa lukemaan.
Pää alkaa kohtapuoleen hajoamaan, kun en juuri ole viime aikoina päivänvaloa nähnyt. Tästä on seurannut kiitettävä kaamosmasennus. Tätä auttaa vielä mukavasti se, että en ole juuri nyt töissä eikä ole pakko raahautua ylös aamulla. Tänäkin yönä tulen varmaan lukemaan aamuun asti, sillä olo on pirteä kuin kofeiinia vetäneellä peipolla syystä että nukuin ed. iltapäivällä kolmeen asti vaikka koitin kuinka päästä aiemmin ylös.
Mitä helkuttia minä oikein teen? En haluaisi syödä lääkkeitäkään, pelkään että niillä on jotain ikäviä sivuvaikutuksia tai aiheuttavat riippuvuutta.
HELP?
Tuntuu siltä, että unirytmini olisi jokin sisäsyntyinen poikkeus, en mahda sille kerta kaikkiaan mitään. Olen ollut tällainen niin kauan kuin jaksan muistaa, tappelin nukkumaanmenoajoista jo alle kouluikäisenä ja valvoin yöt taskulampun valossa kirjoja lukien. Vanhempani puolestaan olivat aina menossa nukkumaan jo iltayhdeksältä.
Minun on turha yrittää nukkua väkisin, ei onnistu, sillä voin pyöriä sängyssä hereillä viisikin tuntia yrittämässä. En myöskään saa siirrettyä rytmiä pakottamalla itseni valvomaan valvotun yön jälkeen seuraavaan iltaan, vaan kuukahdan uneen heti kun rauhoitun jonnekin paikoilleni vaikkapa lukemaan.
Pää alkaa kohtapuoleen hajoamaan, kun en juuri ole viime aikoina päivänvaloa nähnyt. Tästä on seurannut kiitettävä kaamosmasennus. Tätä auttaa vielä mukavasti se, että en ole juuri nyt töissä eikä ole pakko raahautua ylös aamulla. Tänäkin yönä tulen varmaan lukemaan aamuun asti, sillä olo on pirteä kuin kofeiinia vetäneellä peipolla syystä että nukuin ed. iltapäivällä kolmeen asti vaikka koitin kuinka päästä aiemmin ylös.
Mitä helkuttia minä oikein teen? En haluaisi syödä lääkkeitäkään, pelkään että niillä on jotain ikäviä sivuvaikutuksia tai aiheuttavat riippuvuutta.
HELP?
Vastaukset 11
Vanhimmat
waikuttaapa aika nörttimäiseltä....
Uskomattoman ääliömäinen vastaus eikä edes kysymykseen..
eiköhän sinun olisi syytä mennä lääkäriin uni on kuitenkin niin oleellinen asia hyvinvoinnissa jos se on pahasti sekaisin niin on muutkin asiat...unilääkkeet on tosiaan huonoratkaisu pidenpään mutta niistä saa ensiapua, niitä voi käyttää joitakin kuukausia jäämättä koukkuun...mene lääkäriin kerro ongelmasi voit kysellä nukahtamislääkkeestä imovane 7,5mg. nukahdat POMMIN varmati 20minuutissa VARMASTI!!se haihtuu kuitenkin 8-10tunnissa joten aamulla ei ole yhtään väsyneempi kuin yleensä..........
JOS KÄYTTÄÄ IMOVANEA TARPEEKS KAUAN NIIN EI TAATUSTI NUKAHDA ENÄÄ SAMALLA ANNOSTUKSELLA SITÄ ON AINA LISÄTTÄVÄ.KOKEMUSTA LÖYTYY 10V.ÄLKÄÄ VÄHÄTELKÖ ASIAA SE EI OLE TODELLAKAAN HELPPOA JOS KÄRSII TODELLA UNIHÄIRIÖISTÄ,SIITÄ ON HELPPO SELLAISTEN KUN NUKKUU HYVIN NIIN SANOA MITÄÄN KOKEILKAA JOSKUS VALVOA TARPEEKS PITKÄÄN.
Ei se Imovane noin äkkiä vaikuta. Ja sen vaikutus kestää noin 4-5 tuntia.
Ensimmäiset 15-20 vuotta riitti puolikas tabletti, nyt pitää ottaa koko tabletti. Unia en näe lääkkeellä, pelkkää pimeää vain kunnes kusihätä tekee painajaiset ja herättää päivään, joka on taas pakko elää.
Luin kuin aivan omaa elämääni... kello on nyt kolme yöllä enkä vielä viitsi mennä nukkumaankaan... Onko myös niin, että vireystilasi on parhaimmillaan siinä aamuyöstä?
Olen kokeillut lääkäreitä, mutta yksi sanoi, että pitäisi muuttaa amerikkaan kun siellä on eri aika ja toinen antoi juuri niitä imovane-lääkkeitä. Lääkkeiden kanssa tulee muistaa, etteivät ne toimi kaikilla; itselleni ne eivät sopineet.
Nyttemmin olen tehnyt selväksi itselleni pari asiaa:
-Jos olen päivätyössä menen sinne hyvin levänneenä.
-Jos kärsin pimeydestä hankin kirkasvalolampun.
-Jos minulla on aikaa ja mahdollisuus valvoa, sen teen sillä se on ominta minua.
-En tunne syyllisyyttä; nukkukoot muut öisin jos huvittaa.
-Nukun kuitenkin vuorokaudessa vähintään 8 tuntia.
-Jos minua ei nukuta, en yritä väkisin.
Tällä tavoin minä olen asian ajatellut; yhteiskunta toki toimii toisin. Aina voi kokeilla työjoustoja tai yötyötä ja oman elämänsä voi muokata millaiseksi haluaa, toki muut huomioon ottaen...
Kirjoitan tähän kellonaikaan, koska kaupunki on hiljainen ja omat rakentavat ajatukset ovat näin paremmin tavoitettavissa. Olen aina ollut illan virkku, tällä haavaa rytmi on taas "Minä vs. Normaalit ihmiset".
Vuorokausirytmi kääntyi jo teini-iässä ja hullummaksi on mennyt. Kärsin ajoittaisesta yksinäisyydestä, sekä siitä, etten pysty saavuttamaan tavoitettani päiväsaikaan(menestyksekästä pänttäämistä pääsykokeisiin).
Samat ongelmat minullakin, aikanaan. Itselleni kävi niin, että kaikkeen tottui, myös aamu/päivävuoroihin, mutta jos aamulla kukkuu, siihen koko päivä hukkuu, eli päivä meni harakoille ja univelkaa alkoi kertymään. Itse kävin jotenkuten peruskouluni aikoinaan, puoliunessa. Iltalukiossa olin jo huomattavasti paremmin mukana ja sen jälkeen onnistuin tekemään vuorotyötä. Ammattikorkeakoulussa en edes paljon penkkiä kuluttanut, koska alkoi niin aikaisin ja huom: silti sen hyvin läpäisin. Nyt yritän ajastaa työni ja vapaa-aikani itselleni sopivalla tavalla. En kärsi unettomuudesta, joten en tarvitse unilääkkeitä.
Tärkeintä on ollut lakata tuntemasta syyllisyyttä siitä, että valvoo ja käyttää hyväksi tätäkin ominaisuutta itsessään. Pitää vain vaatia itseltään realismia yhteiskunnan suhteen, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja omaa hyvinvointia.
Muistaakseni meitä vuorokausirytmin b-sarjalaisia on prosentuaalisesti useita, pitäisi varmaan perustaa yhdistys...
Tunnen erään ihmisen joka valvoo yöt kirjoja lukien ja nukkuu päivät ja herää silloin ku muut menee nukkumaan.Hänellä on unilääkitys joka ei kyllä auta yhtään mitään.Suosittelen menemään lääkäriin kertomaan vaivastasi,koska kohta masennut totaalisesti,eikä sinulla ole enää sosiaalista elämää..en tarkoita pahalla,mutta tuttuni ei osaa enää lähestyä vastakkaista sukupuolta,eikä päästä ketään lähelleen.Syyksi hän sanoo aina,että on väsynyt.Minua tämä koskettaa suuresti,sillä olen rakastunut tähän henkilöön,eikä hän päästä minua lähelleen.Hän tietää kyllä että olen rakastunut,sillä olemme periaatteessa seurustelleetkin silloin kun hän nukku ihmisten aikoihin..mene oikeasti lääkäriin.Se helpottaa sinua,mutta myös lähelläsi olevia!!!
Itselläni oli ollut tuo sama ongelma jo 13 vuotta kunnes sain unirytmini takaisin.Kokeilin unilääkkeet ja nukahtamislääkkeet mutta ne toivat vain väliaikaisen avun.Olen itse saanut unirytmini paikoilleen kun olen väkisin pitänyt itseni ensin yön jälkeen vielä päivän hereillä aina ilta 9:ään asti ja mennyt nukkumaan.Yleensä olen heräillyt siinä 6-7 aikaan ja pidän väkisin itseni pystyssä seuraavat 16 tuntia ja nukun sen 8 tuntia.Siitä kun on muistanut pitää kolme tai neljäpäivää kiinni siitä tulee rutiinia.Ja alkaa joka ilta väsyttää aina samaan aikaan ei ehdi paljon sängyssä pyöriä.Itselläni unirytmi kärsi osittain myös sen vuoksi etten pystynyt rauhoittumaan sinne sängynpohjalle vaan nousin aina liian hätäisesti pois.Kokeile ainakaan et mitäänmenetä.
Yökukkuminen voi olla viivästynyt unijakso. Kannattaa ottaa yhteys uniklinikalle tai vähintään neurologille.