Avioehdosta

>>Jos vanhempanne ovat elossa, niin pyytäkää heitä tekemään testamentti jolla määrätään, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta perittyyn omaisuuteen

Asettuessani herkän morsiamesi kenkiin, tuo vaihtoehto että kutsutaanpas lounaalle morsiuspari ja miehen puolelta koko perhe nostaa niskakarvani pystyyn. Minulle ainakin tulisi morsiamena paha maku suuhun jo pelkästä ajatuksesta että tässä näin julkisesti miehen suvun edessä nyt yhdessä rauhallisesti keskustelemme ja varmistamme että ethän sinä vain ole rahojemme ja maamme perään, mutta tässä olisi tämä paperi.. Ja kaikki kyttää silmä kovana että kirjoitetaanko vai ei. Morsian joko nostaa metakan julkisesti puolen suvun edessä tai kasvonsa pelastaakseen sitten viimeistään kahden sulhasensa kanssa ollessaan.
En luokittelisi itseäni herkäksi ihmiseksi/morsiameksi ja olen itsekin ehdottomasti avioehdon puolella (pitääkseni perinnöt erossa mahdollisilta, paljastuvilta petturi-imijöiltä), mutta taatusti ottaisin kilarit tuosta tavasta hoitaa asia ja siitä keskusteltaisiin tuon rauhallisen sukusession kanssa kaksistaan miehen kanssa takuuvarmasti useampi viikko. Minun mielestä suvun tuominen tilanteeseen ei ole morsianta, parisuhdetta eikä luottamusta herättävä ja kunnioittava tapa hoitaa asia - juuri avioliiton pitäisi edustaa noita seikkoja. Mielestäni tuo on kuin vertaus jossa pyytäisit anoppia -äitiäsi- antamaan lastenkasvatusneuvoja miniälle siitä, kuinka maito lämmitetään oikein. Kärjistetysti hieman, mutta jos kyseessä on herkkä ihminen niin älä nyt ainakaan sukuasi sotke asiaan, pahentaa vaan ongtelmaanne. Toisaalta jos saan esittää vastakysymyksen: Jos et tiedä/keksi tapaa ratkaista tätä ongelmaa ennen avioliittosi solmimista, miten ajattelit ratkaista muut tulevat ongelmat? Usko pois, morsiamesi ei ainakaan halua että otat suvun toistuvasti mukaan ongelmanratkaisuun - liittohan on teidän, tuskin haluat naida koko sukua.

minulta kirjoitti:

Asettuessani herkän morsiamesi kenkiin, tuo vaihtoehto että kutsutaanpas lounaalle morsiuspari ja miehen puolelta koko perhe nostaa niskakarvani pystyyn. Minulle ainakin tulisi morsiamena paha maku suuhun jo pelkästä ajatuksesta että tässä näin julkisesti miehen suvun edessä nyt yhdessä rauhallisesti keskustelemme ja varmistamme että ethän sinä vain ole rahojemme ja maamme perään, mutta tässä olisi tämä paperi.. Ja kaikki kyttää silmä kovana että kirjoitetaanko vai ei. Morsian joko nostaa metakan julkisesti puolen suvun edessä tai kasvonsa pelastaakseen sitten viimeistään kahden sulhasensa kanssa ollessaan.
En luokittelisi itseäni herkäksi ihmiseksi/morsiameksi ja olen itsekin ehdottomasti avioehdon puolella (pitääkseni perinnöt erossa mahdollisilta, paljastuvilta petturi-imijöiltä), mutta taatusti ottaisin kilarit tuosta tavasta hoitaa asia ja siitä keskusteltaisiin tuon rauhallisen sukusession kanssa kaksistaan miehen kanssa takuuvarmasti useampi viikko. Minun mielestä suvun tuominen tilanteeseen ei ole morsianta, parisuhdetta eikä luottamusta herättävä ja kunnioittava tapa hoitaa asia - juuri avioliiton pitäisi edustaa noita seikkoja. Mielestäni tuo on kuin vertaus jossa pyytäisit anoppia -äitiäsi- antamaan lastenkasvatusneuvoja miniälle siitä, kuinka maito lämmitetään oikein. Kärjistetysti hieman, mutta jos kyseessä on herkkä ihminen niin älä nyt ainakaan sukuasi sotke asiaan, pahentaa vaan ongtelmaanne. Toisaalta jos saan esittää vastakysymyksen: Jos et tiedä/keksi tapaa ratkaista tätä ongelmaa ennen avioliittosi solmimista, miten ajattelit ratkaista muut tulevat ongelmat? Usko pois, morsiamesi ei ainakaan halua että otat suvun toistuvasti mukaan ongelmanratkaisuun - liittohan on teidän, tuskin haluat naida koko sukua.

Samaa mieltä eriävän kanssa!
Selitä sille eukolle kahdestaan ja jos ei muutaman viikon jahkaamisen jälkeen hyvät perustelusi ole menneet perille ei varmaan myöskään kannata suunnitella sitä naimisiin menoa.
Ota aihe asiaksi ollessanne kahden äläkä pelkää tulemaa, mitä se voi pahimmillaan olla? Anna hänelle mahdollisuus ilmaista itseään, älä vähättele, kuuntele ja esitä tarkkoja kysymyksiä miksi, niin pääsette alkuun keskustelussa. Jos hän huutaa/korottaa ääntään, pysy sinä rauhallisena. Tyypillisimmillään sieltä voi tulla kysymys että etkö rakasta häntä, vastaa rakastavasi, ja kysy takaisin eikö hän sinua ilman rahojasi? älä anna kiertää vastausta vaan pyydä se. Pyri siihen että teet selväksi että avioehdolla ei ole mitään tekemistä rakkautesi kanssa. Kysy puolisoltasi miksi hän haluaisi avioehdon - mitä hän pelkää tapahtuvan jos sitä ei ole (siis esim. ero/kuolema tilanteessa), mitkä ovat hänen mielestään perusteet sille. Sopikaa yhdessä - älkää suvun kanssa - miten toimitte. Naisen näkökulmasta vaimosi on joko suoraan rahan perään tai jos on viisaampi pelkää tulevaa ero/kuolema tilanteessa, mm. suuri vaikutus sillä jos sinä olet töissä koko avioliittonne ajan ja hän onkin kotona yhden tai useamman lapsen kanssa - jolloin omaa varallisuutta ei kerry. Käykää tämäkin vaihtoehto läpi, suunnitelkaa tulevaisuutenne pidemmälle. Puhukaa. Suunnitelkaa rahan käyttö liitossanne, aiotko itse elellä vaimon palkalla ja kerryttää omaa säästöäsi, vaihtaa vaimosi 50 villityksessäsi nuorempaan ja kiinteämpään? Kerro tämäkin vaimollesi. Pyri tekemään kaikin mahdollisin tavoin selväksi että rakkautesi ei riipu ehdosta.