Millaista musiikkia kuuntelitte teini-iässä? Tämä tuli mieleeni, kun parhaillaan kuuntelen Paul Ankaa. Olen kirjastosta lainannut CD-levyjä ja kopioinut tietokoneelleni. Paul Ankan Diana oli paras. Kun olin rakastunut, kuuntelin Tonight, tonight my love..Myös Elvistä kuuntelin, It´s now or never. Nämä olivat joskus 60-luvulla muotia.Osasin sanatkin ulkoa.
Nuoruuden
musiikkia
111035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
oli suosikkini Paul Ankan Crying in the wind. Niiin haikea ja silloin tapahtumiin sopiva. En ole sitä enää kuullut radiosta, lieneekö saatavissakaan mistään?! Toinen oli saksofoniesitys Petite fleur, taisi Laila Kinnunen laulaakin sen. Ihania!!!
siihen aikaan monta hyvää laulua ja Tamaran Omasi aina oon. Kieletyt tunteet ja Laila Kinnusta kuunneltiin myös radiosta. Sitten myöhemmin ulkoilaisia lavalla tanseissa käydessä. Toivelaulu vihkoista sanoja opeteltiin vaikka laulaa ei osattu. Elvistäkin jonkun verran suomalaisia iskelmiä tietysti entinen kaikkea ei edes muista laulajia.
Dusty Sprinfieldin "In the Middle of Nowhere". En ole kuullut sitä kolmeenkymmeneen vuoteen. Joskus vielä haluaisin kuulla. - Kerrotaan, että Dusty Springfield ei muistanut laulun sanoja esiintyessään. Hän oli kirjoittanut sanat käsiinsä, mutta hän oli hyvin likinäköinen. Yleisö ihasteli hänen erikoisia kädenliikkeitään laulun aikana: Hän vain yritti ottaa selvää käsiinsä kirjoittamistaan sanoista.
Minun muistaaksen Paul Anka esiintyi Linnanmäellä v. 1958 tai niillä main. Olin kuuntelemassa. Oli harvinaista, että Suomeen saatiin niin suuri tähti. Kaikki eturivin paikat oli varattu vartavasten värävätyille tytöille, jotta Hesarin omistama Lehtikuva Oy saisi hyviä kuvia kirkuvasta tyttöyleisöstä.
Minulla on vieläkin kaapissa Elviksen "King Creole" ja "Diexieland Rock", jotka ovat hänen elokuvastaan King Creole. Se oli hänen aivan ensimmäisiä elokuviaan ja musta-valkoinen.
In to the still of the night...crying because you've gone...
Tosiaan olen joskus ihmetellyt itsekseni, kun sitä ei ole vuosiin soitettu missään.
Olisi kiva joskus kuulla, vieläkö se riipii samalla lailla, vai lieneekö latistunut vuosien vieriessä, kuten monelle muulle suosikkilaululle on käynyt.
Carola ja Laila tetysti olivat myös suosikkejani ja ovat vieläkin.
Bingo-bango-bongo, aina rakas ompi Kongo...,Soutuvenheellä Kiinaan, Mona-Lisa, Wilhelmina, Cherry Pink and appleblossoms White, Diana, Slow Poke y.m. Myöhemmin kuuntelin enimmäkseen jazzia. Sitä useat sen aikaiset suosikit olivatkin.
the Beatles, oli minun suosikki ja Rolling Stones Satisfaction.
Ja vielä vanhemmista Paul Ankan Diana, ¤Elvis Love me tender.
No nyt kuuluu Ruissalosta nykyrockia, joka ei ole sellaista kuin ennen vanhaan. Kuuluu enemmänkin pelkältä jump,jump, jump.
En nyt tiedä mihin aikaan tämä Lordi sitten esiintyy täällä tänä iltana, mutta ikkunat ja partsin ovi on auki, ehkä se joskus kuuluu sekin.
Hyvää lauantai iltaa kaikille palstalaisille toivottaa Blondi♥
Tuskin lienen ollut kymmenenkään ikäinen, kun kuulin Paul Ankaa ensimmäisen kerran ja sydämeni oli mennyttä.
Tänään, viisikymmentä vuotta myöhemmin, tilanne ei ole muuttunut miksikään. Minulla on kaikki Ankan nuoruuden ajan levyt, osa vinyyleinä, osa kaseteilla ja osa CD-levyillä. Osaan kaikki sanat ulkoa vaikka unissani;)
Yhdeksänkymmentäluvulla Anka esiintyi Lappeenrannassa Blue Lake Festivalseilla ja minä olin eturivissä kuuntelemassa ja katsomassa.
Vieressäni jammaili Ilmari Saarelainen, Tankki täyteen-sarjan näyttelijä, joka oli tullut Tampereelta varta vasten Paul Ankaa katsomaan.
Vettä tuli taivaan täydeltä, mutta eihän se tahtia haitannut!
Konsertin keskivaiheilla aloin hivuttautua lähemmäs lavaa ojentaakseni Ankalle pehmonallen ja kimpun ruusuja. Nalle piteli molemmin käpälin suurta pehmustettua sydäntä, jossa luki "My heart belongs to you".
Sain ojennettua lahjani ja Anka lauloi Crying in the Wind pehmonalle ja ruusukimppu sylissään.
Minä itkin kuin pikkulapsi:Unelmani oli täyttynyt.
Lahjat jäivät kyllä pianon päälle Ankan poistuttua kiireesti odottavaan helikopteriin, hänellä oli vielä samana iltana esiintyminen Kalastajatorpalla.
Minun musiikkini on Paul Ankaa, Elvistä, Bill Haleyta, Chubby Checkeriä, Alma Cogania...Kaikkia niitä ihania musiikintekijöitä, joiden musiikissa on melodia. Voi laulaa mukana ja voi tanssia huolet pois.
Kuinka ollakaan, kaikki minun suosikkilaulajani ovat ensisijaisesti 50- ja 60-luvulta.
Ja ulkolaisia.
Juuri nyt soi tietokoneessani The Shirellesien Will you still love me tomorrow.
Connie Francis, Pat Boone ja ennenkaikkea ja juuri tällä hetkellä Roy Orbison.
Kotimaisia en ole juuri koskaan kuunnellut, miksi, siihen en osaa vastata.
eivät osaa laulaa. Silloin 60-luvulla ei ollut vielä kovin hyviä suomalaisia laulajia. Ajatelkaa nyt, Paul Ankan Crying in the wind suomennettiin Tuuli viedä saa. Joku naislaulaja lauloi. No Dianat yms. lauloi Lasse Liemola, joka nyt oli kuitenkin parempi. Kirkastakaan en tykännyt vielä aikaisemmin, mutta nyt hän on hyvä laulaja, siis suomalaiseksi. Kuuntelen tietokoneeltani hänen laulamaansa kappaletta "Tunnetko" aina vain uudestaan ja uudestaan. Myös Katri-Helenan kelpuutan, Kari Tapiollakin on hyviä kappaleita. Nämä ovat vain sitten myöhemmin 70-80-luvulla.
...se oli enimmäkseen Elvistä, Paul Anka ja Ricki Nelsonia.
Elvis olis ehdoton ykkönen, ja on sitäpaitsi vieläkin.
Alma Cogan on vieläkin suosikkini, ja Vera Lynnin It hurts to say goodbye on kähtemättömästi mielessä. Leytonin Johnny remember me riipaisee syvältä yhäti ja Paul Ankan Diana.Elviksen Tuttifrutti saa mummonkin rokkisielun ja -jalan vippaisemaan.Valtaisan vaikutuksen teki myös Kaipaisen sanoittama Nuoruustango.