Jo useamman vuoden ajan on tämä asia vaivannut mieltä ja nyt sen sitten tänne päätin lopulta kirjoittaa.
Eli olen 22-vuotias naishenkilö. Tai siksi synnyin, mutta en ole enää varma, mitä olen.
Fantasioissani olen AINA miehen roolissa, näen itseni miehenä, en naisena. Yli kaiken rakastan miesten vaatteita ja toisinaan käyn sovittamassa niitä erilaisissa myymälöissä.
En voi sietää hameita päälläni tai ylipäätänsä mitään naisellisuuteen liittyvää. En pysty vain kuvittelemaan itseäni kadulla hameessa ja meikeissä.
Seksuaalinen suuntautumiseni on hiukan vaakalaudalla, en ole näiden ajatusten tultua mieleeni varma, että olenko hetero vaiko joku muu.. Ulkosalla ollessani katson usein miehiä enemmänkin kadehtien kuin mittaillen tämän seksikkyyttä. Inhoan rintojani enkä ole pystynyt hankkimaan itselleni kovinkaan erikoista miesseuraa kateellisuuteni vuoksi.
Olen miettinyt tuota asiaa todella paljon. Suvussani kukaan ei voi sietää ns. "ulkopuolista väkeä" ja usein heille nauretaan myös julkisissa juhlissa. En ole asunut kotona kolmeen vuoteen, mutta tuolta ajalta muistan kyllä vanhempienikin väheksyneen "ulkopuolisia" (Tähän määritelmään siis kuuluvat kaikki trans, bi, gay, lesbo ym.).
Myönnän, että nuorempana nauroin usein heidän kanssaan, mutta saatuani itse näitä omia ajatuksiani tuo pilkkaaminen ja toisille nauraminen inhotti enkä enää pystynyt sietämään moista. Silloin muutin pois kotoa.
Olen tavallaan pelännyt koko tämän ajan reaktiota, jonka varsinkin vanhempani saisivat, jos saisivat kuulla ajatuksistani. En usko heidän minua koskaan hyväksyvän, ehkä juuri sen vuoksi en ole tehnyt mitään tämän asiani eteen.
Toisaalta en ole kovinkaan varma, että onko tämä vain transvesteettisuuteen painoittuvaa käytöstä ja ajattelua vai voisinko olla transsukupuolinen?
Sen tiedän, että olempa kumpaa vain ystäväni kääntävät selkänsä minulle (kerran lähdin kaupungille heidän kanssaan pukeutuneena mieheksi ja he eivät vain voineet saada kylliksi tyydytystä pilkkaamisestani ja vitsien kailottamisesta ulkonäkööni koskien).
Osaisiko kukaan päätellä, että kannattaisiko minun tulevaisuudessa harkita jonkin kaltaisia hoitoja ja leikkauksia?
Kiitos jo etukäteen kaikenlaisista vastauksista. :)
~ Sauli(ina)
Eli olen 22-vuotias naishenkilö. Tai siksi synnyin, mutta en ole enää varma, mitä olen.
Fantasioissani olen AINA miehen roolissa, näen itseni miehenä, en naisena. Yli kaiken rakastan miesten vaatteita ja toisinaan käyn sovittamassa niitä erilaisissa myymälöissä.
En voi sietää hameita päälläni tai ylipäätänsä mitään naisellisuuteen liittyvää. En pysty vain kuvittelemaan itseäni kadulla hameessa ja meikeissä.
Seksuaalinen suuntautumiseni on hiukan vaakalaudalla, en ole näiden ajatusten tultua mieleeni varma, että olenko hetero vaiko joku muu.. Ulkosalla ollessani katson usein miehiä enemmänkin kadehtien kuin mittaillen tämän seksikkyyttä. Inhoan rintojani enkä ole pystynyt hankkimaan itselleni kovinkaan erikoista miesseuraa kateellisuuteni vuoksi.
Olen miettinyt tuota asiaa todella paljon. Suvussani kukaan ei voi sietää ns. "ulkopuolista väkeä" ja usein heille nauretaan myös julkisissa juhlissa. En ole asunut kotona kolmeen vuoteen, mutta tuolta ajalta muistan kyllä vanhempienikin väheksyneen "ulkopuolisia" (Tähän määritelmään siis kuuluvat kaikki trans, bi, gay, lesbo ym.).
Myönnän, että nuorempana nauroin usein heidän kanssaan, mutta saatuani itse näitä omia ajatuksiani tuo pilkkaaminen ja toisille nauraminen inhotti enkä enää pystynyt sietämään moista. Silloin muutin pois kotoa.
Olen tavallaan pelännyt koko tämän ajan reaktiota, jonka varsinkin vanhempani saisivat, jos saisivat kuulla ajatuksistani. En usko heidän minua koskaan hyväksyvän, ehkä juuri sen vuoksi en ole tehnyt mitään tämän asiani eteen.
Toisaalta en ole kovinkaan varma, että onko tämä vain transvesteettisuuteen painoittuvaa käytöstä ja ajattelua vai voisinko olla transsukupuolinen?
Sen tiedän, että olempa kumpaa vain ystäväni kääntävät selkänsä minulle (kerran lähdin kaupungille heidän kanssaan pukeutuneena mieheksi ja he eivät vain voineet saada kylliksi tyydytystä pilkkaamisestani ja vitsien kailottamisesta ulkonäkööni koskien).
Osaisiko kukaan päätellä, että kannattaisiko minun tulevaisuudessa harkita jonkin kaltaisia hoitoja ja leikkauksia?
Kiitos jo etukäteen kaikenlaisista vastauksista. :)
~ Sauli(ina)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensinnäkin, valitse ystäväsi sellaisesta joukosta jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Jos joku pilkkaa ja nauraa, ei ole pakko enää olla hänen kanssaan tekemisissä. Näin minäkin tein kun eräs sukulainen ihmetteli olenko tullut hulluksi. En viitsi enää käydä hänen luonaan.
Sukulaisten kanssa tilanne on kinkkisempi, jos haluaa pitää välejä yllä. Mutta jos heidän suhtautumisensa on tosiaan tuollaista pilkkaavaa, eikä se muutu kun asia tuleekin omakohtaiseksi, ei siinä ilmeisesti auta kuin jättää heidät omiin oloihinsa.
Omaa olemustaan kannattaa miettiä huolella. Riittääkö pelkkä pukeutuminen ajoittain, jolloin olisit transvestiitti. Vai koetko olevasi sittenkin mies ja haluat elää jatkuvasti miehenä. Silloin ehkä olisit transsukupuolinen mies. Myös transgenderiys on mahdollista, mikäli et koe olevasi kokonaan mies vaan jotain sukupuolten väliltä. Joka tapauksessa mieti rauhassa, hätäiset päätökset eivät ole hyviä. Parasta olisi jos voisit keskustella henkilökohtaisesti transvestiittien tai transsukupuolisten kanssa. Ainakin minä sain sillä konstilla sen lopullisen vahvistuksen siitä mikä minä olen. Ainakin Helsingissä ja Tampereella kokoontuu ryhmiä, joissa voi tutustua muihin.
Seksuaalinen suuntautuminen on sitten aivan eri asia, eikä se liity tähän sukupuoliseen suuntautumiseen. Sukupuolesta riippumatta seksuaalinen suuntautuminen voi olla mitä tahansa (hetero- homo- tai biseksuaali).
Onhan tuo kaikki asiaa, mitä tuossa kirjoitit. Niin kuin sanotaan, eivät ystävät ole arvoisiasi jos he sinulle nauravat. Heidän tulisi tukea ja kannustaa eikä päinvastoin. Sama juttu sukulaisten kanssa, hekään eivät saisi nauraa ja pitää pilkkanaan ihmisiä, jotka haluavat olla sitä mitä ovat.
Jos joskus pääsen tästä tilanteesta eteenpäin (mitä todella toivon) niin ei siinä tosiaan varmaankaan auta muu kuin jättää suku ja ystävät omien ajatuksiensa nojaan. Jos he eivät pysty hyväksymään on se heidän oma häpeänsä.
"Riittääkö pelkkä pukeutuminen ajoittain, jolloin olisit transvestiitti. Vai koetko olevasi sittenkin mies ja haluat elää jatkuvasti miehenä... Myös transgenderiys on mahdollista, mikäli et koe olevasi kokonaan mies vaan jotain sukupuolten väliltä. Joka tapauksessa mieti rauhassa, hätäiset päätökset eivät ole hyviä."
Niin.. Jos totta puhutaan, eläminen miehenä olisi kuin hyvää unta. En nyt tarkoita, että luulisin sitä helpoksi ja paremmaksi "elämäksi", mutta se saisi oloni varmasti tuntumaan paremmalta. Enemmän tässä asiassa kuitenkin stressaa kaikki se, mitä itse sukupuolta vaihtaessa tapahtuu. Kaikkihan tietää, ettei se todellakaan ole helppo matka. Siitä syystä tulisi kumartaa niitä, jotka sen ovat kokeneet ja siitä selvinneet. :) Minä ainakin niin teen.
"Ainakin Helsingissä ja Tampereella kokoontuu ryhmiä, joissa voi tutustua muihin."
Pitää katsoa, jos joku päivä pystyisin menemään johonkin Tampereen suunnalla olevaan ryhmään, koska se ei sijaitsisi kovinkaan kaukana. Ensin pitäisi vain kerätä hiukan rohkeutta ym. että sinne pystyisin menemään.
"Seksuaalinen suuntautuminen on sitten aivan eri asia, eikä se liity tähän sukupuoliseen suuntautumiseen. Sukupuolesta riippumatta seksuaalinen suuntautuminen voi olla mitä tahansa (hetero- homo- tai biseksuaali). "
Ok.
Itselläni on aika paljon sama tilanne. Tosin sukulaiset ja tutut tietävät että olen aina ollut ns poikatyttö, eikä he siitä sen kummemmin välitä. Olen aina tykännyt pukeutua poikamaisempiin vaatteisiin. Tosin näin helteillä pidän mieluummin sitten vaikka toppia tms. Minua luullaan yleensä pojaksi, vaikka en olisi erityisemmin pukeutunut sen mukaan. Eikä se yleensä minua haittaa. Paitsi jos on pakko korjata että olen tyttö. Epäilen että minulla virtaa tavallista enemmän testosteroinia veressä. Vaikka olen aika siro, näytän aika paljon pojalta. Parta ei sentään kasva, vaikka muuten karvoitusta löytyy. Jossain oli myös että jos nimetön on pidempi kuin etusormi on silloin saanut tavallista enemmän testosteroinia sikiö aikana. En tiedä onko tuota tutkittu miten se vaikuttaa naisilla. Itsellä tuo kuitenkin on. Myös ääni on hieman matalampi. En tiedä saako noita arvoja miten helposti mitattua? Olisi vaan mielenkiintoista tietää. En kuitenkaan tiedä haluaisinko olla oikeasti mies. Olen kuitenkin nyt hetero ja pidän ns heterosuhteesta ja seksistä. Vaikka ei mitään homoja tai lesboja vastaan olekaan. En myöskään erityisemmin inhoa vartaloani. Vaikka pidänkin mies vartalosta enemmän. En sitten vaan tiedä onko se sen takia että haluaisin itse olla sellainen vai onko se vaan seksuaalinen mieltymys. No vähän sekavaa tekstiä, mutta niin on ajatuskin tämän asian tiimoilta.
Huomasin sinussa paljon samankaltaisia piirteitä, kuin itsessänikin.
Itsekin tykkään miesten vaatteisiin pukeutumisesta. Kyllähän sitä tietenkin nuorena pukeutui tyttöjen vaatekertaan, koska ei siihen aikaan pystynyt paljoakaan vaikuttamaan vaatteisiinsa (äitihän ne osti). Nykyään olen neutralisoinut vaatevarastoa niin, että vaatteista ei osaa sanoa kunnolla kuuluuko ne miehille vai naisille.
En ole ennen kuullutkaan tuosta "nimetön>keskisormi"-teoriasta, mutta hyvä että sekin tuli esille. Tosin itselläni tuo ei käy toteen, kaikki sormet ovat "kuten pitääkin".
Kuten sinulla ääneni on myös aika matala. Matalampi kuin yleensä (varsinkin ikäisilläni) on.
Onhan tuo varmaankin hiukan hankalaa tietää näin yhdeltä kädeltä, että tahtoisiko sitä olla mies vai onko se naisena pysyminen sittenkin se "parempi vaihtoehto". Ei minullakaan mitään naisruumista vastaan ole, päin vastoin pidän sitä seksikkäänä, mutta itse en voi itseäni naisena sietää. Miehiä kohtaan olen tällä hetkellä ehkä vain 'kateuteni sokaisema', sillä heidän ruumiinsa kun ovat sitä, mitä minäkin tahtoisin. He ovat kyllä onnekkaita.
Ja päinvastoin, minusta tuo oli erittäin selvää seksiä. Näitä asioita on oikeastikin todella hankala kirjoittaa tänne, kun ei ole varma miten ilmaisisi ajatuksensa.
Mutta ihana kuulla, että sitä on muitakin edes hiukan itseäni muistuttavia tällä foorumilla. :)
"Ja päinvastoin, minusta tuo oli erittäin selvää seksiä."
Tarkoitin tekstiä, aika paha kirjoitusvirhe.
Jos haluaa mittauttaa hormoniarvonsa, voi marssia johonkin yksityisen lääkäriaseman laboratorioon ja pyytää testosteroni- ja estrogeeniarvojen mittausta. Testaus on kyllä kallista. Jos ottaa molemmat, taitaa mennä noin 100€ luokkaa. Estrot oli minulla viimeksi muistaaksen hieman yli 40€. Lääkärin lähetteellä molemmat yhteensä oli n. 70€, josta kelakorvausta sai n. 5€. Mutta silloin otettiin jokin halvempi estrogeenimittaus.
Tuo hormoonijuttu on alkanut viime aikoina kiinnostamaan. Että olisiko siinä jotain syytä miksi olen tällainen. Tai että kun olen kasvanut poikien joukossa. Veljiä löytyy vaikka kuinka monta. Ja poikien kanssa mieluummin aina leikin lapsena. Vieläkin viihdyn paremmin miesten seurassa. En muista mainitsinko jo että myös minä haaveissani ym. olen aina mies. Seuraan myös paljon urheilua ja jotenkin kadehdin niitä miehiä siellä, haluaisin olla sellainen myös. Että olisin syntynyt mieheksi. Vaikka leikkauksilla ja hoidoilla varmaan saisikin minustakin miehekkään. Ongelma on sitten siinä että haluan myös olla nainen. Koska tykkään miehistä. Ja haluan joskus lapsiakin. Joten minulle tämä on kai se paras vaihtoehto. Pukeutua toisinaan mieheksi ja käyttäytyä sen mukaan jne. Vaikka en juurikaan naisista pidä, on toisinaan kiva kun huomaa että olisi vientiä myös heidän suunnalta. Siis silloin kun olen miehenä. Tai tuntuu hyvältä kun menee niin täydellisesti läpi. Toisaalta vielä mukavampaa kun saa huomiota miehiltä, jos sitten on laittautunut naiseksi. Harvoin kuitenkaan meikkaan, ainakaan paljon. Ei se jotenkin edes sovi minulle ja ulkomuotooni. Ja myös mukavaa olla jätkäporukassa mukana yhtenä heistä. Onneksi on noita veljiä ja yhteisiä kavereita jotka hyväksyvät minut tällaisena. Tai en tiedä tietävätkö he minun näitä ajatuksia.
Niinhän siinä on käynyt tänäänkin kun näin puolitutun ikäiseni todella siron naisen jokseenkin nuorekkaasti farkkuhameeseen ja pakuspohjaisiin korkkareihin ja toppiin pukeutuneena, että hän oli likimain täydellinen, joten olisin halunut olla hän.