Onko tällä saitilla bimiehiä ollenkan ja jos on, onko ukkomiehiä (olen ymmärtänyt, että me olemme hylkiökastia). Ja vielä, jos on ukkomiehiä, onko ikäisiäni (nelkytjarisat) joihin tutustua - ihan kipuilun jakamisen merkeissä?
Aivan tyhmä kysymys
Kaapissa yhä
202261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Täätä löytyy. Tuntuu, että jos yli nelikymppinen, ihmetellään, että mitä tuo täällä tekee. Joku voi vasta kypsällä iällä rohkaistua myöntämään sen, että on bi ja miehetkin kiinnostaa, vaikka onkin ukkomies.
Missähän kaltaisiin tutustuu, kun eivät gaykapakat kiinnosta eikä ole halua yhden yön suhteisiinkaan?
Tässäkin 40 perheellinen ukkomies ja melkoisen myllerryksen keskellä. Oma keski-iän kriisi ajoi ulos kaapista ja nyt ollaan keskellä aviokriisiä.
Vuosi-pari sitten tällä palstalla oli hyvinkin vireätä keskustelua myös mies-bi-näkökulmasta, mutta sitten aktiivikeskustelijat taisivat väsyä. Olisi mukavaa jos juttu lähtisi viriämään uudelleen. Keskustelu ja asioiden jakaminen helpottaa omaa kipuilua ja kenties auttaa toisenlaisia kanssaihmisiä ymmärtämään, että bi-mies ei suinkaan ole hylkiö.
Aviokriisiä en haluaisi missään nimessä. Tilanne on klassinen how to have the cake and eat it. Ihan kuin olisi murrosiässä; lisäksi mielessä myllertävät monet eettiset ja moraaliset kysymykset. Nuorena seurustelin sekä miesten että naisten kanssa, mutta tein sitten valintani ja perustin perheen (rakkaudesta elämäni naiseen, jonka takia jätin elämäni miehen). Vaan minkä koira karvoilleen mahtaa? Tietty polte on kaivertanut aina. Muutaman kerran on tullut langettua, mistä on aiheutunut hillittömät häpeäntunteet ja itsesyytökset.
Olisi niin paljon helpompaa olla joko tai kuin kumpaankin suuntaan keinuja. Kirouksena minä tätä pidän (vai onko tämä kilvoittelua?). Toisaalta, kyllähän näin kesäisin silmänruokaa riittää kaksin verroin...
Kukapa nyt ehdoin tahdoin haluaisi syöksyä aviokriisiin. Mutta voiko ihminen toisaalta loputtomiin kahlita tai kieltää omaa persoonallisuuttaan kriisiytymättä tai traumatisoitumatta itse? Toiset meikäläisistä kaiketi pystyvät elämään kunnollisina ja nuhteettomina koko ikänsä. Sellaisen kilvoittelun jälkeen voi kuolinvuoteella onnitella itseään hienosta suorituksesta, eikä ainakaan tarvitse haikailla sen elämättä jääneen puolikkaan perään...
Vaikka itse olenkin joutunut kriisiin oman identiteettini kanssa ja aiheuttanut myös perheessäni kriisin, en silti osaa ajatella biseksuaalisuutta kirouksena, vaan rikkautena.
Ihmiselämässä tulee joka tapauksessa eteen monenlaisia kriisejä, jotka on vain käytävä läpi.
Ja kun kriisistä on selvinnyt, on aina hitusen vahvempi ja viisaampi.
Asiahan on kirous tai rikkaus riippuen siitä, miltä suunnalta sitä katsoo. Olen aina pitänyt moninaisuutta rikkautena, mutta kun tällainen "moninaisuus" osuu omalle kohdalle, asia ei olekaan niin yksiselitteinen.
Kriisejä toki tulee elämässä aina, vakavampiakin, ja niistä selviytyminen on osa ihmisen henkistä kasvua. Kiinnostaa tietää, miten itse olet selviytynyt tästä vastaavasta?
onhan olemassa kuitenkin myös bi naisia..mulle kelpaisi bi- mies..ja sänkyynkin mies...ja nainen..pitäisin siitä ( haave) kun saisin katsella miesten välisiä juttuja!!
kyllä minun mielestä olisi ihanne että löytäisi parisuhteen jossa voisi olla avoin,rakastaa, toteuttaa fantasioitaan..
Minulle tuli haaveesta tosi kun tapasin avioparin jonka kanssa voin toteuttaa itseäni..ja sitä toista puoltani,bi-puoltani.
Suhteemme on jo kestänyt 2,5 vuotta ja nautimme toisistamme kaikki kolme aivan valtavasti.
Minusta tuntuu siltä että en ehkä voisikaan olla sängyssä vain miehen kanssa vaan parasta on se että leikeissä on mukana myös nainen.
Siinä saan toteutetuksi kaikki salaisimmatkin fantasiani,koska olemme kaikki kolme samalla tasolla..estottomia,uteliaita ja samalla tasolla myös ''siviilissä'',sängyn ulkopuolella.
Vaimoni ei ole tietoinen bi-puolestani.
Toisvoisin kaikille tällaista onnea,,mutta ei ole tosiaankaan helppo löytää sopivia kumppaneita.
Minulla oli tuuria!
todella ollut sulla tuuria..
itse kokeilin kanssa yhden parin kanssa mutta mustasukkaisuus tuli kuvioihin heillä..
ei siinä mitään, nyt olen löytänyt ihanan naisen jonka kanssa toteutan elämäni parasta elämää ..haaveilen myös miehestä muttamutta...
onnea sulle!!ja ihanaa kesää!!
moro
Joo, ei oo helppoo olla bi-mies. Kaveria ei tunnu löytyvän ja jos joku löytyy niin kalussa on heti kiinni. Olishan se hienoo, jos joku järkkäisi bi miehille oman tapaamisen,jolloin voitaisiin päästä juttelee omista tuntemuksista.
Luottamus merkkaa meille ehkä vielä enemmän kuin muille, sillä ei meistä kukaan tahdo aiheuttaa ongelmaa muille saatika omille lapsille.
Eilen kävin tapaamassa yhtä kaveria, tehtiin temput ja hänkin lopuksi huikkasi että tuhma isi kun toisten miesten luona käy.
Ei tarviis käydä jos ei aivoissa olis jotain kohtaa, joka laittaa toimimaan noin. Ja on tunnustettava että pidän myös miehistä aidosti, joten pelkästä seksistä ei ole kyse.
Tämä bi seksuaalisuus on myös hyvä, sillä koen olevani lapsilleni parempi isä kuin ehkä muutoin olisin. Osaan näyttää tunteet heille ja kerron myös , että meitä ihmisiä on olemassa erilaisia.
lapseni katsoo salkkareita, ja olemme monesti jutelleet, että tyttö voi rakastaa tyttöä ja poika poikaa, ja siitä että on mukavampi olla rakastunut kuin olla väkivaltainen ja kärsiä siitä.
Uskon että lapsistani tulee avarakatseisia aikuisia, jotka näkevät maailmassa enemmän värejä kuin ehkä minä.
Toivottavasti tämä oma stoorini auttaa jota kuta.
On vain elettävä omaa elämää kun muiden elämää ei oikein voi.
pete
Olet rohkea, toivottavasti pystyt rikkomatta liittoasi toteuttamaan suhdettasi..vai oletko kertonut??
... tämä sinun kommenttisi.
Pitkälti samankaltaisia tuntemuksia on bi-naisellakin - ainakin minulla.
Hienoa lukea tämänkaltaista keskustelua. Vaihteeksi miesten ajatuksia.
näin se taitaa olla että miesten on vielä vaikeampi kertoa bi puolestaan..
vaikka niin minullakin..en kertonut miehilleni kenellekkään..Nyt näin sinkkuna olen päässyt möröista ja räväytän heti että olen bi nainen..ihanan helppoa!!
oot melkoisen reipas. jos joku nainen sanois että on bi, niin olisin heti kiinnostunut hänestä. jos ei muuten niin vois luulla että ko.naiselta vois tulla muutenkin aitoja mielipiteitä, kun ei tarvii muita "nuolla" ;))
Niin...Miehet tykkää tosi paljon bi naisista, mut se on yleensä niin että haluavat kiihottaa / katsella naisten välistä juttua..mutta että itse olisi bi- mies ja myöntäisi sen..en ole pahemmin tavannut..
... että miesten on vaikeampi kertoa. Mutta ehkä se johtuu siitä, että naisten bisseys on jotenkin yleisesti "hyväksytympää".
Itse koen tärkeäksi, että kerroin miehelleni asiasta heti, kun sen tiedostin. Samoin parhaille ystävilleni, jotka ovat suhtautuneet positiivisesti.
Itse olen parisuhteessa, en nyt alkuperäisen jutun vaatimuksissa puhuttu yli 40v, mutta lähestyn kuitenkin...;-)
Siis miehenä kiinnostukseni miehiin on hankala tunnustaa, mutta kun pukeudun naiseksi, meikkan jne... minulle on aivan helppoa tunnustaa itselleni että pidän miehistä. Valepuku/rooliasu taitaa antaa mielelle vapautta ajatella ilman estoja.
Miehenä naisen kanssa toimiminen on ihan normaalia eikä siinä mitään, mutta kun pääsen asuihin minusta kehkeytyy jokin ihme vamppi joka on aivan miesten perään.
Joskus peiliin katsominen on aika hankala.
en ole kertonut kenellekään omasta bi seksuaalisuudesta. en usko että läheisimmät sitä hyväksyisivät.
Olen muutaman ukkomiehen kanssa viestitellyt, ja heidän elämä on mennyt piloille, kun vaimolleen ovat avautuneet.
Tämä nykyajan kategorointi ajaa ihmiset ahtaalle. pitääkö kaikkien kuulua johonkin ryhmään? voisiko vain olla olla itsensä ja sillä hyvä.
kun luonani käy kavereitani, kyselee tyttöni että tykkäänkö tuosta miehestä. vastaan aina ett joo, vaikkakaan kavereistani kukaan ei minun tietääkseni ole bi tai gay.
Mulla kun ei ole kavereita joista en tykkää.
Seksuaalisuudesta vielä sen verran, että en itse usko siihen että seksuaalisuus on vain itse tekoja.. seksuaalisuus on laaja kirjo asioita, tunteita, tekoja, ajatuksia, välittämistä, olemista jne.
Käydessäni quntele gay chatissa on huomannut että se linja on takoitettu vain ja ainoastaa aktin etsintään. Hyvä että sekin asia on otettu huomioon, mutta näille henkisille asioille ei oikein chattia tahdo löytyä.
Niille kavereille ja naisille, jotka painivat saman asian kimpussa, toivotan hyvää kesää ja stemppiä elämään.
Pete
Tosin vasta alkutaipaleella. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Kirjoittele [email protected]
viestiä laiettu sulle