Kun poliisi kirjoittaa aiheettoman sakon, onkin selvittämiseesä oudot kiemurat.
Sakko tietysti pitää maksaa määräaikaan mennessä ja sitten joudut uudelleen kuulusteltavaksi ja asia menee syyttäjälle.
Tähän kaikkeen kuluu aikaa noin vuosi, kun sitten syyttäjältä tulee päätös sakon aiheettomuudesta kuluu aikaa taas vuosi ennenkuin oikeusministeriö paluttaa sakon.
Sakko palautetaan Nordea pankkiin, josta se on henkilökohtaisesti noudettava.
Mitään korkokuluja, eikä oikaisukuluja kuitenkaan makseta.
Missä on kansalaisen oikeusturva kun puutteelisilla tiedoilla varustettu poliisimies lähetetään kenttätyöhön?
Tässäkin tapauksessa poliisimies teki yhden tarkastuksen aikana kolme virhetulkintaa ja aiheutti myös muuta vahinkoa virheellisellä tulkinnallaan.
Ainoa joka asiassa toimi oli tämän poliisin esimies joka kutsui epäpätevän poliisimiehen pois kenttätyöstä saatuaan kuulla virheestä.
Mutta kuka maksaa kulut joita tämä epäpätevyys tehtävässä aiheutti, mikä on se instanssi johon asiasta voisi valittaa kulujen poissaamiseksi?
Miten voi tarkistaa, että sakosta tehty merkintä henkilön rikosrekisteriin on myös poistettu.
Sakko tietysti pitää maksaa määräaikaan mennessä ja sitten joudut uudelleen kuulusteltavaksi ja asia menee syyttäjälle.
Tähän kaikkeen kuluu aikaa noin vuosi, kun sitten syyttäjältä tulee päätös sakon aiheettomuudesta kuluu aikaa taas vuosi ennenkuin oikeusministeriö paluttaa sakon.
Sakko palautetaan Nordea pankkiin, josta se on henkilökohtaisesti noudettava.
Mitään korkokuluja, eikä oikaisukuluja kuitenkaan makseta.
Missä on kansalaisen oikeusturva kun puutteelisilla tiedoilla varustettu poliisimies lähetetään kenttätyöhön?
Tässäkin tapauksessa poliisimies teki yhden tarkastuksen aikana kolme virhetulkintaa ja aiheutti myös muuta vahinkoa virheellisellä tulkinnallaan.
Ainoa joka asiassa toimi oli tämän poliisin esimies joka kutsui epäpätevän poliisimiehen pois kenttätyöstä saatuaan kuulla virheestä.
Mutta kuka maksaa kulut joita tämä epäpätevyys tehtävässä aiheutti, mikä on se instanssi johon asiasta voisi valittaa kulujen poissaamiseksi?
Miten voi tarkistaa, että sakosta tehty merkintä henkilön rikosrekisteriin on myös poistettu.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En ole koskaan kuullut, että joku olis saanut jotain korvauksia poliisin töpeksinnästä. Itse olen kannelut poliisin rankoista virheistä, ei ole tullut kuin huomautuksia poliisille, isot taloudelliset seuraamukset olen saanut itse kantaa.
ei vastustettua sakkoa kannata/tarvi maksaa.
Poliisi antaa tiedoksi rangaistusvaatimusilmoituksen. Sitä voi vastustaa viikon kuluessa. Vastustaminen tehdään syyttäjälle.
Kun syyttäjä vahvistaa rangaistusvaatimusilmoituksen, se muuttuu rangaistusvaatimusmääräykseksi. Syyttäjä ei vahvista ilmoitusta, jos sitä on vastustettu. Vain vahvistettu rangaistusvaatimusmääräys pitää maksaa.
Sakkoa ei siis pidä maksaa etukäteen, jos tehnyt vastustamisilmoituksen syyttäjälle.
olen vastustanut sakkoja, käräjäoikeus vahvistanut sakot, kumileimasimen tavoin, asianajajat vastustaa kaikkea, että saisivat töitä.
on kysymys käräjäoikeuden sakosta, josta saa uuden tilillepanokortin. Vastustettua sakkoa ei kannata mennä maksamaan koska mahdollinen sakon palautus kestää kauan ja sitä ennen voi joutua maksamaan käräjäoikeuden määräämän sakon.
Poliiisin mielivalta ei ilmene vain sakkojen kirjoittamisessa.
Monet poliisit rikkovat järjstelmällisesti esitutkintalakia. He rikkovat virkavelvollisuutensa, pahempaakin. He käyttävät virka-asemaansa törkeästi väärin saadakseen rikostutkinnan ohjatuksi suosikkansa hyväksi ja muiden vahingoksi.
Kantelun EOA:lle tai OKV:lle poliisien rikoksista tuottaa enintäin loivat moitteet, josta rosvojeparit viisveisaavat. Rikosilmoitus tuottaa yhtä heikon tuloksen, tutkinnanjohtajasyyttäjät estävät rikosten tutkinnan.
Kun poliisia epäillään rikoksesta, epäilty ob aina tiedossa, päinvastoin kuin vaikkapa varkauksissa. Puolet poliisia koskevista rikosilmoituksista jätetään suoraan tutkimatta, lopuista valtaosasssa tapauksia syyttäjät keskeyttävät tutkinnan. Vain 7 % poliisia koskevista rikosilmoituksista etenee oikeuteen.
Kun ilmoitus tehdään siviilistä JA epäilty on tiedossa, oikeuteen päätyy rikostyypistä riippuen 30 - 90 prosenttia.
Vastapalvelukseksi poliisit varmistavat, että myös syyttäjien rikokset jätetään tutkimatta.
ja siitä 7% jotka joutuu oikeuteen 99,9% saa vapauttavan tuomion, lautamies mummot naiveja, "eihän poliisi rikoksia tee", he uskovat.
Jo oli inisijällä rankkaa tekstiä, jolla ei ole kuitenkaan totuuden kanssa mitään tekemistä.
Totuus on se, että Suomessa ei yksikään muu ammattikunta ole niin tarkan kontrollin alla, kuin poliisi. Suomessa vain on ininäkulttuuri vallalla. Menehän vaikka kyselemään linnassa istuvilta heidän syyllisyydestään. Joka ainoa on täysin syytön. Ruksin saa seinään vetää, jos jostakin kopista syyllinen löytyy.
Poliisista tehty kantelu tai tutkintapyyntö tutkitaan aina puolueettomien virkamiesten toimesta, niin kuin poliisista tehty rikosilmoituskin. Inisijöitten kantelut ja rikosilmoitukset kun ainiharvoin sisältävät muuta, kuin huuhaata. Ei huuhaaväitteistä voi ketään syyttää, saati sitten tuomita.
Aikaisemmin olen kirjoitellut faktana, että määrätyn ajan kuluessa Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle virkamiehistä tehdyistä 18.000:sta kantelusta, yksi johti syytteeseen.
Beagle Boy yrittää olla reteetä, aivan ilmeisesti ilman mitään tietoa todellisuudesta. Tyypillinen orjasielu, jolle vallan alamainen kunnioitus on elämän sisältö.
Tosiasia on, että poliisia valvotaan vain teoriassa - ja sen valvomattomuutta tutkitaan huonosti.
Tarkin tilasto poliisirikosten käsittelystä on vuodelta 2002. Tuolloin kirjattiin 528 rikosilmoitusta poliisista. Niistä noin 150 jätettiin kokonaan tutkimatta ja 115 tapauksessa syyttäjä keskeytti esitutkinnan. Syyteharkintaan johti 250 tapausta ja niistä vain 45 johti syytteeseen.
Siviilejä koskevissa jutuissa, joissa epäilty on tiedossa, noin 10 % jätetään tutkimatta ja syyttäjille viedyistä n. 15 % johtaa päätökseen olla syyttämättä; yhteensä noin 25 %. Poliisirikoksissa epäilty on aina tiedossa. Silti v. 2002 noin 92 % poliisien epäillyistä rikoksista jätettiin tutkimatta tai syyttämättä.
(Lähde: Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka: Poliisin johtojärjestelmät ja sisäinen laillisuusvalvonta. Sisäministeriön julkaisusarja 48/2004.)
Vuonn 2002 tutkimatta jätettyihin rikoksiin kuului todistajien kuulemisen laiminlyömisiä, esitutkintapöytäkirjan väärentämisiä ja niin edelleen. Paljon pahempia asioita, kuin kyseenalainen liikennesakko.
Poliisin ja syyttäjän tekemät rikokset ovat yleensä se ettei epäillyn hyväksy tehdä yhtäkään tutkimusta. Jos joku maksaa tämän hengellään niin asia vaietaan.
Esim. minua epäiltiin huumausainevarkaudesta. No kun työtoverini, joka niitä oikeasti vei, narkasi itsensä lopulta hengiltä, niin kaikkien mielestä kuolema oli luonnollinen. Itkisinkö vai nauraisinko??? Kiistäminen ei ole epäillyn velvollisuus ja ei kommentia ei tarkoita kyllä, niin kuin muut luulivat.
Entä poliisin tekemä pahoinpitely. Helpointa on rikollisten kostaa ja vaieta motiivista, niin ettei mene murhaksi. Kantelutie, varsinkaan kun vammoiltaan kykenee ja uskaltaa hakea apua vasta seuraavana päivänä ja saa lääkärin ajan vasta sitä seuraavaksi, niin olet syyllinen perättömään rikosilmoitukseen.
Käänsin keväällä pari kertaa pääni tilanteessa jossa muuten olisin puuttunut potilaan huonoon kohteluun, mutta nyt kaiken tämän jälkeen ymmärrän miksi toinen potilas pahoinpiteli toista.
Täyttä sontaa, että todistajien kuulemisen laiminlyöntejä.
Otetaan esimerkki. Jos Helsingin keskustassa tapahtuu rikos, niin sen saattaa nähdä tuhat ihmistä. Tai jos TV:n suorassa lähetyksessä, niin näkijöitä voi olla miljoona.
Inisijähän vaatii, että kaikkia kuullaan todistajina, täysin mielipuolista. Olisi siinä poliisiaseman edessä jonoa.
Kyllä se on vaan niin, että esitutkinnasta vastaa poliisi, ei inisijä.
Veturiakin kuljettaa se veturinkuljettaja, ei matkustajaksi tullut inisijä.
Totuushan on se, että tavallinen kansa luuleen kaikkien poliisista tehdyistä rikosilmoitusten olevan normaalikansalaisten tekemiä.
Mutta ei kuitenkaan ole. Mitä enemmän Suomessa on avohoidossa olevia mielenterveyspotilaita, sitä enemmän he poliisia työllistävät.
Poliisi ottaa vastaan, kun laki niin käskee, hullunkin tekemän rikosilmoituksen. Laki ei kuitenkaan pakota poliisia tutkimaan hullun ilmoitusta, mutta monasti kanteluitten pelossa poliisi sysää vastuuta syyttäjälle.
Samasta syystä syyttäjä nostaa syytteen, vaikka näkee heti mistä on kysymys.
lainaus edeltä: 'Laki ei kuitenkaan pakota poliisia tutkimaan hullun ilmoitusta'
Ja kukas määrittelee, kuka on 'hullu' ja kuka ei?
Poliisiko tarpeen mukaan?
Jos tämmöinen 'laki' olisi olemassa, ettei 'hullujen' tekemiä rikosilmoituksia tarvitse tutkia, mielivallan mahdollisuus olisi aivan suunnaton.
Oletan BB:n tarkoittaneen, ettei hullun (tai ylipäätään kenenkään) tekemää ilmoitusta tutkita, jos sen perusteella ei ole syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.
Eli siis ilmoittajan kertomus, jonka mukaan hänen hampaisiinsa on asetettu salakuuntelulaitteet, ei johda tutkintaan vaikka ilmoittaja kuinka sitä vaatisi. Eli ilmoituksen perusteella ei ole "tutkintapakkoa".
Pelkästään se, että ilmoittaja on "hullu", ei ole peruste jättää ilmoitusta tutkimatta, jos ilmoituksen perusteella on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.