panteismi?

No minun elämänkatsomustani ehkä parhaiten kuvaa juuri panteismi. En tosin harrasta mitenkään aktiivisesti "uskontona", vaan se on tavallaan läsnä sellaisena tiedostamisena..(en tiedä onko hyvä sana)...

Henkilökohtainen näkemykseni elämästä on kehittynyt ja kehittyy jatkuvasti ja erilaisten elämänvaiheiden jälkeen Panteismi kuvaa parhaiten näkemystäni "Jumalasta". Eli koen, että on pakko olla jokin korkeampi voima, joka ohjaa tätä kaikkea ja se voima on täällä kaikkialla sekä elottomassa että elollisessa; luonnossa, kasveissa, elämissä ja ihmisissä jokaisessa solussa - periaatteessa me kaikki ollan yhtä!

Kosmologiassa alkuräjähdys on aikas hyvin tieteellisesti perusteltu, mutta se on epäselvää, mistä se äärimmäisen valtava energialataus on lähtöisin. Koen että tämä ajaton aina ollut "Korkeampi voima" on räjäyttänyt itsensä ympäri maailman kaikkeutta. Sen takia evoluutio toimii, kun jokaisessa solun osassa on "Suunnittelija" itse sisällä ja paikan päällä, joka antaa elämän, rakennusohjeet ja rakentaa uskomattomia elimiä ja kokonaisuuksia. Pelkkään sattumaan eli vahinkoon ja mutaatioihin en voi mitenkään uskoa, kun olen perehtynyt kaikkiin elämän yksityiskohtiin. Ei tarvitse olla edes matemaatikko, että voi päätellä elämän kehittymisen todennäköisyyden eri vaiheiden jälkeen ihan sattumalta olevan täysi 0. Ensimmäinen alkeissolu olisi kuollut sukupuutton jo ennen "syntymistään". Maailma ja luonto on täynnä uskomattomia ihmeitä ja kauneutta (niinkuin naiset), kun osataan hiljentyä katsomaan. Mikroskooppi ym. ja solujen tarkempi tunteminen antaa Darwiniin verrattuna miljardeja kertoja enemmän tietoa kaikista pikkutarkoista ykstyiskohdista kaikessa monimutkaisuudessaan.

Elämän tarkoitus on jo toinen asia ja Panteismi ei sitä paljoa selitä tai en ole sen oppeihin tarkemmin perehtynytkään. Koska kaikki on "jumalasta", niin kaikella on tarkoituksensa ja on jokin suunnitelma, kun sen vaan ymmärtää? Sekä hyvällä että pahalla on molemmilla oma tarkoituksensa ja ne ohjaa omalla tavallaan meitä kohti "Jumalaa" ja opettaa meitä ja antaa kokemuksia meille hyvästä ja pahasta olemisen eri puolista. Eli Jumala kokee itsensä meidän kautta ja me pyritään teoillamme ja ajatuksillamme suurempiin ja suurempiin rakkauden kokemuksiin ja osoituksiin eikä elämä pääty kuolemaan, kaikki elämässä on syklistä...