Näinä helteisinä päivinä olen törmännyt jatkuvasti tuttaviini, joitten kysymyksenä on "et ole sinäkään mennyt mökille". Ensiksikään en omista omaa mökkiä ja toiseksi olen kaupungissa viihtyvää sorttia. Olen harmistunut siihen leimaan, joka minuun lyödään "mökitön kaupunkilainen Saimaan rannalla".
Vävylläni on kesäpaikka, jonne anoppikin saa tulla, mutta,,,, viihdyn mukavuuksien keskellä,ja minusta on suorastaan rentouttavaa kävellä hiljaisessa kaupunki-illassa! Lienenkö vähän outo,onko muita samanlaisia?
Vävylläni on kesäpaikka, jonne anoppikin saa tulla, mutta,,,, viihdyn mukavuuksien keskellä,ja minusta on suorastaan rentouttavaa kävellä hiljaisessa kaupunki-illassa! Lienenkö vähän outo,onko muita samanlaisia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kokeilimme aikanaan mökkeilyä.
Rakensimme oman. Silloin ei ollut sähköä eikä painevettä.
Kyllästyimme muutamassa vuodessa.
Muutaman vuoden jälkeen, 80-luvun alussa, kokeilimme kahtena kesänä retkiveneilyä Saimaalla.
Uusi uppoumarunkoinen vene. Köksät, vessat väritv:t, lämmittimet ym.
Ei sattunut meille.
Kaksi kesää roikkui satamassa narun jatkeena. Möimme pois.
Muutaman kerran kesässä käymme parin tuttavan mökeillä. Se riittää.
Asumme kaupungin ydinkeskustassa.
'Kesämökkimme' ovat kerrostaloasunnot kaupunkien keskustoissa, rannassa.
Toinen Etelä-Savolaisessa, toinen Espanjalaisessa kaupungissa.
Silti en tunne leimaantuneeni.
Enkä tunne itseäni oudoksi vaikka sydänkesän viihdymmekin varsinaisessa asunnossamme.
Onhan meitä. Olen myös mökitön, en ole koskaan ollut mikään mökki ihminen. Tunnustan, että viihdyn kaupungissa mukavuuksien keskellä. Mieheni eläessä vietimme pari viikkoa kesästä työpaikkani mökeillä, kiertelimme Suomea, kävimme kesätapahtumissa ja eri puolella maata, sen mukaan kuin huvitti. Heinäkuu on kaupunkilaisen parasta aikaa olla juuri siellä, kaupungilla. Liikenne on hiljaista ja turistit kansoittavat kadut, mukavaa ihan vain käydä torilla aamulla ja kävellä iltaisella kaupungin katuja ja nauttia kesäkaupungin tunnelmasta. Onhan erilaisia musiikkitapahtumia, näyttelyitä, kesäteatteria ja vaikka mitä, joka makuun löytyy pienelläkin rahalla, osa on jopa ilmaista. Merelle olisi kiva päästä, sitä kaipaan, enää ei valitettavasti ole sellaista veneilevää ystävää.
yhtä tyytyväinen lomalaianen kun maallakin.Näin kuumalla pitää vain olla tietty paikka mihin mennä vilvoittelemaan.Olen kolunnut Helsingin uimarannat nyt ja se riittää tälläkertaa.
Vatakkaisella parvekkeilla eläkeleäiset kastelevat kukkiaan ja sumuttavat vettä muutenkin että ei olisi kuivaa.Elävät elämänsä kypsää aikaa oman vaimonsa tai miehensä kanssa.Näyttävät viihyvän.
Tämä on ainut päivä jolloin emme ryntää rannalle vaan nautimme oikeasta kaupunkiasunnosta kun tietää että kohta loppuu mukavuudet,leikkipuisto.
erään tuttavamme mökillä. Siellä oli kaikki niin viimosen päälle laitettu, että eihän siellä uskaltanut paljon liikkua. Eihän semmosesta mökistä ole iloa. Eihän siellä voi rentoutua.
Meillä on omassa kotipihassamme kukkasia täydessä loistossaan ja kylmän, virkistävän suihkun saa ulkona pihasuihkussa. Kaikki mukavuudet on tässä vieressä. En mökki elämään vaihtaisi.
Lapset ruinaavat mökeillensä, mutta menemme pistäytymään marja-aikaan. Tulee sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Hyvää kesää vain kaikille mökittömille ja niin myös mokillisille! Jokainen viettää kesänsä niin kuin se parhaimmalta tuntuu.
vaan ei löytynyt sopivaa, vanhaa mummonmökkiä. Pankkivelkaa emme ota, eikä levoton sielu luovu vähällä kummalla matkustelusta. Patalaiskalle sopii kerrostaloasuminen. Hyviä kaupungin uimarantoja on likellä, marjaan ja sieneen pääsee täältäkin.
Jos tarkoitat puutarhamarjoja, kuten mustaherukoita ja karviaisia, niin jälkikasvusi on varmaan ikionnellinen, jos tulet keräämään ne pois.
Monet tuttavani jättävät ne linnuille ihan sen vuoksi, että niitä on liikaa, eikä marjamehu tai hillo enää oikein kelpaa ihmisille.
mustaherukat ovat nykyään niin väkeviä?
Vai johtuneeko tästä iästä, lapsena söin aina mustaviinimarjoja suoraan puskista tuntematta mitään happamuutta, kuten punaisten maussa.
Ihan suu ja ikenet rakoilla kun muutaman marjan suoraan pensaasta syö.
Valkoiset karviaiset ja punaisetkin sentään vielä ovat aika makeita.
Mustaherukkapuskia tuplalla. Eikä marjat ole väkeviä. Isoja, mehukkaita ja makeita ovat. Onhan kyseessä ikivanha laatulajike Sortavalan tienoilta.
Eivätkä ne marjat jouda jälkikasvulle eikä linnuille. No, mehuilla ja hilloilla ei juurikaan ole menekkiä. Mutta mahtavaa viiniä niistä tulee. Suurin piirtein Valamon reseptillä tehtynä. Se sitten kelpaa sukulaisille ja tuttaville, ja pääasiassa tietysti itselle ja puolisolle.