En jaksa enää tuon pennun kanssa. Yksinkertaisesti mikään ei onnistu ja menee koko ajan vain hullumpaan suuntaan. Ei osaa rauhoittua tippaakaan - riehuu ja puree (ja puree kovaa)hajottaa paikkoja tunnista toiseen. Saa olla paljon pihalla vapaana ja juosta niin paljon kuin haluaa, sen kanssa leikitään ja koulutetaankin että saisi aivojumppaa. Leikeistä se ei enää innostu, mielummin oikein keksii jotain kiellettyä ja juoksee sitten karkuun ja hyökkää puremaan.
En tiedä mitä käyttäisi rangaistuksena, ei- sanalla ei ole tehoa vaikka se on koiralle ehdollistettu mitä se tarkoittaa. Niskasta jos ottaa niin tämä vain innostuu ja puree lujempaa.
Olen nyt kuukauden sitä vienyt tiuhaan tahtiin ulos tarpeille ja kehunut kun on tehnyt ulos. Jossain vaiheessa pentu alkoikin pyytämään tarpeilleen, mutta nyt on tässäkin otettu takapakkia - menee piiloon tarpeilleen (esim. toiseen huoneeseen).
En olisi ikinä arvannut tämän olevan näin työlästä, varsinkin kun kaiken joutuu tekemään yksin. Mietin, onko tuo oma edes ihan normaali - kolme kertaa hullumpi kuin keskiverto koiranpentu.
En tiedä mitä käyttäisi rangaistuksena, ei- sanalla ei ole tehoa vaikka se on koiralle ehdollistettu mitä se tarkoittaa. Niskasta jos ottaa niin tämä vain innostuu ja puree lujempaa.
Olen nyt kuukauden sitä vienyt tiuhaan tahtiin ulos tarpeille ja kehunut kun on tehnyt ulos. Jossain vaiheessa pentu alkoikin pyytämään tarpeilleen, mutta nyt on tässäkin otettu takapakkia - menee piiloon tarpeilleen (esim. toiseen huoneeseen).
En olisi ikinä arvannut tämän olevan näin työlästä, varsinkin kun kaiken joutuu tekemään yksin. Mietin, onko tuo oma edes ihan normaali - kolme kertaa hullumpi kuin keskiverto koiranpentu.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ihan normaali pentu se on! Yritä vain jaksaa, ei pentuaika ikuisuuksia kestä. Pentuaika on nopeammin ohi kuin huomaatkaan.
Kun pentu hyökkää puremaan, kiellä kerran, ja jos se ei usko, jätä pentu täysin huomiotta ainakin puoleksi tunniksi. Voit laittaa sen myös jäähylle toiseen huoneeseen. Älä noteeraa sitä sen YHDEN ei-sanan jälken millään lailla, älä siis puhu tai edes katso sitä puoleen tuntiin. Koiralle pahin rangaistus on sulkeminen lauman ulkopuolelle. Niskasta sitä ei kannata ottaa kiinni, olethan jo huomannut, että sillä ei ole koiraasi tehoa.
Kun jätät pennun yksin, jätä se vain yhteen huoneeseen tai mahdollisesti pentuaitaukseen, jolloin tuhot ovat pienemmät. Pennut tuhoavat yleensä noin vuoden ikään asti, se on ikävä tosiasia. Minkä ikäinen pentusi on?
Pidä pentu aina samassa huoneessa, jossa sinä olet, niin se ei pääse pisulle salaa muihin huoneisiin. Ethän vain ole torunut sitä pissaamisesta sisälle? Pentu, jota on toruttu, saattaa mennä juuri piiloon pissille. Vie pentu ulos aina heti ensimmäiseksi aamulla (herää tarpeeksi aikaisin), uudestaan, kun pentu on syönyt ja aina sen herättyä. Mene ulos mukaan, vaikka asuisitkin omakotitalossa, koska sinun täytyy kehua sitä oikein olan takaa aina, kun se tekee pissit tai kakit ulos. Namiakin voit antaa kehujen lisäksi salamannopeasti sen pissittyä (kahden sekunnin kuluessa, että pentu tajuaa yhteyden).
Tässä hyviä koulutuslinkkejä:
http://www.kolumbus.fi/hukka-putki/vinkkivihko.htm
http://kotisivu.mtv3.fi/toko/liikkeidenkoulutus.htm
http://www.flagstones.info/kirjasto_kontaktiongelma.htm
http://www.animalhealth.orion.fi/seuraelaimet/alasivu.s html/a03b01?24030
(animalhealthin sivuilta löytyy myös hyvä pennun hoito-opas)
Sosiaalistamisesta (lue erityisesti 2. osa):
http://www.flagstones.info/kirjasto_sosiaallisuus.htm
Oletko lukenut Tuire Kaimion kirja Pennun kasvatus? Se kannattaa lainata kirjastosta, jos et ole vielä lukenut. Myös erinomainen kirja on Jan Fennellin Kuuntelen koiraani, lainaa sekin! Kirjoja voit joutua jonottamaan kirjastosta, ne ovat niin suosittuja.
Koetahan jaksaa vaan ihan normaalilta pennulta kuulostaa, sille pitäisi nyt saada "oikeaa tekemistä", et kertonut kyllä koiran rotua, mutta uskoisin että sama keino tepsii kaikkiin rotuihin, eli nenän ja aivojen käyttö "väsyttää" enemmän kuin mikään muu.
Ota ja käy tekemässä pennulle jälkeä, vaikka ihan vaan muutaman askeleen mittainen "makkarajälki" koira kiinni liinassa laita itsellesi merkki mistä jäljenteon aloitat ja viet pennun rauhassa aloituspisteeseen.
Jäljenteko teet sen esim. pellolle tai nurmelle jota ei muut ole talloneet, seisot hetkisen lähtöpaikalla ja ripottelet siihen tarkasti askelien sisäpuolelle pieniä makkaranpaloja astut seuraavan askeleen jolle laitat taas etsittävää ja syötävää pieninä murusina jokaiselle askeleelle makupalaa ja loppuun sitten vaikka pieni kupillinen ruokaa, (peitä se ettei opi rynnimään loppuun, kun viet pennun jäljelle se ei todennäköisesti ensin tiedä mitä sen tulisi tehdä voit avittaa sitä hieman "nuuhkimalla" kädelläsi askelen päältä ja se kiinnostuu, anna pennun työskennellä ja kehu sitä kun pysyy askelilla.
Toinen juttu ihan sisätiloissa on rauhottaa pentu laittamalla sille iso oleskeluhäkki jonne annat sille jonkin, vaikka naudanpotkaluun jykerreltäväksi.
Missään nimessä pentu ei kuitenkaan ole mikään häkkieläin en sitä tarkoita, mutta "oma pesä" on niille kiva paikka rauhottumiseen.
Annat sille ruuan sinne ja viet heti sieltä ulos, jos nuukahtaa johonkin nukkumaan nostat sen sinne ja viet sitten heti ulos ja vasta sitten sisälle hommailemaan.
Pennun elämä ei saisi muodostua miksikään ei hokemiseksi todellakaan vaikka rasittaviahan ne siinä energisyydessään välillä ovatkin, pikkasen päälle vuoden ikään kun pääsee niin yleensä rauhottuu.
Noin energistä pentua kyllä kannattaisi kouluttaa muutenkin ja käyttää "hyödyksi" sen toimintatrmo.
Näyttää että pennullasi on tekemisen puutetta, enkä sano tätä nyt vitsinä. Meillä oli toinen koira ihan samanlainen, aivan mahdoton, mutta kyllä se rauhoittui, kunhan sille järjestettiin vähän puuhaa leikin muodossa. Se oppi (kleinit ovat hirmu nopeita oppimaan) äkkiä sen ajan päivästä, jolloin minulla oli aikaa vain sille. Se haki lelunsa ja sitten alettiin.
Piiloja tein sille myös, se etsi ja kaikkea sellaista - heittoja, koulutuksen alkeita ja makupaloja.
Meillä tehosivat hyvin.
Kiitos teille vastauksista! Pentu on novascotiannoutaja, reilun kolmen kuukauden ikäinen. Tiesin ottaessani, että rotu on hyvin energinen ja toimintaa kaipaava ja halusinkin vireän harrastuskoiran, mutta nyt alkaa tuntua että olen haukannut liian ison palan. Pentu leikkisi ja riehuisi vaikka koko päivän. Tuota jäljen tekoa pitää tosiaan kokeilla, jospa väsyisi nenätyöskentelystä.
Minulla on aikaa pennulle, mutta alkaa luovuus loppua tuon toimintatarmon kanssa. Pitäisi joka päivä olla liuta uusia leikkejä, vanhat ei enää kiinnosta. Samoiten lelujen suhteen. Ei ole oikein perso nameillekaan, itse asiassa pentu näyttää olevan melkoinen opportunisti - tekee jos itse haluaa tai tietää hyötyvänsä.
Olisi hyvä, jos olisi pentukavereita tai edes muita koirakavereita joiden kanssa pääsisi joskus riehumaan, mutta kun ei ole. Yksin ollessaan pentu onneksi vain paneutuu nukkumaan eikä suuremmin tuhoa.
Tuosta huomiotta jättämisestä, sitäkin olen kokeillut. Tein tuollaisen pienen pentuaitauksen johon voin sen tarvittaessa eristää. Tuntuu vain, että pentu viis veisaa kiinnitänkö siihen huomiota vai en. Alkaa vaan touhuta omiaan (lähinnä puree huonekaluja ja syö paperia).
Pennun mielessähän minun pitäisi olla se maailman paras juttu, jonka kanssa on kivaa. En tiedä miten tämä käytännössä toteutetaan, kun omistaa hyvin itsenäisen pennun joka ei kovin helposti kiinnostu mistään mitä yritän. Ulkona minun kanssa leikkimisestä vievät hajut ja kaikki ihanat jätökset mitä siellä voi syödä. Olen myös yrittänyt sitä, että pihalla menen piiloon - pennunhan tulisi seurata mihin se emäntä menee eikä toisin päin. Mutta tämä ei vähästä hätkähdä - saattaa kauankin kuuhata pihan perällä yksikseen tietämättä missä minä olen.
Itsenäinen, raisu ja erittäin energinen pentu. nämä kaikki ominaisuudet samassa yksilössä niin usein on kärsivällisyys koetuksella.
Ihan normaali pentuhan tuo on. Noin nuori vielä ja ainahan pennut ovat energisia ja riehakkaita. Älä menetä nyt kärsivällisyytäsi tässä vaiheessa;) Olet jo ihan hyvässä vaiheessa. Pentuikä kestää aikansa ja kyllä se haukku siitä vielä rauhoittuu;) Tarkkaile myös omia eleitäsi, ääntäsi yms...että olethan rauhallinen ja johdonmukainen? Älä hössötä yhtään, kimitä tai pyöri hermostuneena. Puhu rauhallisesti ja viestitä kaikilla mahdollisilla eleillä, että nyt ollaan rauhassa. Älä myöskään pyöri sen kanssa lattioilla tai muuten yllytä sitä vöyhöttämään.
Anna pennun olla ihan rauhassa, ei sinun sille koko ajan tarvitse keksiä tekemistä. Älä myöskään koskaan ala leikkiä pennun kanssa silloin, kun se on aloitteentekijä vaan ole itse aina aloitteentekijänä. Muuten pentu pitää itseään pomona, joka määrää, milloin sinun on toteltava sitä.
Opeta pennulle ihan ensimmäiseksi kontaktia. Ja kuten edellinen sanoi, pysy rauhallisena ja ole kärsivällinen. Sinun on näytettävä pennulle, että sinä olet johtaja eikä se. Jos olet epävarma, hermostunut tai epäjohdonmukainen, ei pentu opi luottamaan sinuun eikä näin ollen pidä sinua johtajanaan.
Nämä kannattaa lukea, niissä on hyviä koulutusvinkkejä:
http://www.kolumbus.fi/hukka-putki/vinkkivihko.htm
http://kotisivu.mtv3.fi/toko/liikkeidenkoulutus.htm
Meillä 4kk ikäinen sekarotuinen vilkas narttukoira(vaikkei niin energinen kuin teillä)
Niin meilläkin koira kävi alussa ylikierroksilla, juoksi ja ravas ympäri asuntoa varsinkin yliväsyneenä, kun ei osannut rauhoittua. Meillä auttoi se, että sillon kun pahin riekkuminen alkoi pentu laitettiin yksinään meidän eteiseen ja keittiöön, eipä sitten mennytkään montaa minuuttia kun pentu olikin tyytyväisenä untenmailla.
ja meillä on nyt pienet johtajuuskiistat ja yhteenotot meneillään pennun kanssa ja välillä itsekin miettii, että mitäköhän tuli sittenkin tehtyä kun hankin koiran.
Mutta kyllä se päivä paistaa risukasaankin lopulta. Eilen koira oli taas vauhkolla päällä.Käytin sen suihkussa ja aloin kuivata pentua ja samalla juttelin rauhallisesti, niin yllätys pentu rauhoittuikin silminnähtävästi ja riekkuminen väheni.
Pentusi on ihan normaali. Olen siitä kuvauksesi perusteella varma. Sinua ei varmastikaan lohduta yhtään kuulla, että vaihe MENEE ohi ja sen ovat kokeneet lähes kaikki pentukoiran omistajat. Juuri tuossa vaiheessa, ja vielä vähän tuon jälkeenkin, pennut ovat sellaisia, että tuntuu kuin niistä ei tulisi normaaleja koiria lainkaan - juuri sen vuoksi, ettei niitä kiinnosta mikään mikä "pitäisi". Mutta yllättävän nopeasti se kuitenkin menee ohi ja todellinen luonne alkaa hahmottua sieltä punnun koohotusten alta - kunhan jaksat kärsivällisesti yrittää sitä opettaa, vaikka se näyttääkin kaikukvan kuuroille korville. Takapakkia tulee monasti toisen kerran, kun pentusi saavuttaa "murkkuiän".
Jos pentusi ei olisi raisu, energinen ja itsenäinen, se ei olisi normaali. :)
Nyt on pakko vastata kun kyseessä onkin tolleri.
Ihan normaali pentu se on, älä huolehdi. Mutta muutamasta asiasta sinun pitää kyllä olla tarkkana.
Olet varmasti lukenut että tollerin kanssa on oltava johdonmukainen mutta samalla pidettävä huoli että se tulee kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Tolleri on kovapäisyydestään tai pehmeydestään huolimatta hyvin herkka rotu joten ei mitään väkivaltaa.
Eräs kirjoittaja kirjoitti että kyllä se pentuaika menee ohi. Kyllä se menee mutta tollosi on ilmeisesti aika voimakasluonteinen niin sinun pitää olla tarkkana ettei se koira jatka tuota käytöstä. Jos se saa tulosta sillä että se riehuu, puree, repii ties mitä mattoa, hihaa tms niin se on melko varmaa että se jatkaa sitä käytöstä vielä vuoden vanhanakin jos sille ei näytetetä että käytös ei kannata.
Suosittelisin että käyt www.koiraneuvola.fi keskustelussa lukemassa johtajuudesta. Tiedän että kyseisestä asiasta paasataan vaikka kuinka paljon mutta voi kun näkisit minkä muutoksen omassa tollerissani tapahtui sen jälkeen kun oltiin kyseisen herran luona käyty. Rauhoittui ihan silmissä.
En viitsi niitä asioita tässä toistaa mutta hyvin tärkeitä juttuja jotka todella rauhoittavat koiraa...ainakin sitten kun se on vähän vanhempi;)
No niin, ja takaisin asiaan. Eli miten koiralle näytetään että käytös ei kannata. Käännetään selkä ja kävellään pois. Ei sanota yhtään mitään eikä edes vilkaista koiraa. Itse olin tarkkana siitä että EI sanaa ei hoeta koko aikaa, se kuluu todella nopeasti loppuun. Ennemmin sitten tosiaan lähdin tilanteesta pois ja EI sanaa jankattiin sitten kun käytös oli parantunut ja siitä oli jotain hyötyäkin.
Jos se tuhoaa jotain tärkeätä kuten sähköjohtoa jolloin ei voi kääntää vaan selkää, otetaan se ja viedään johokin sellaiseen paikkaan missä ei ole mitään tuhottavaa. Itsellä oli kylppärissä portti jonne pentu välillä meni rauhoittumaan. Jotkut eivät tästä tavasta ehkä tykkää mutta siellä ei ainakaan ollut mitään tuhottavaa ja ovikaan ei ollut kiinni joten pentu ei ollut ihan hirveän eristyksissä. Tätä käytin silloin kun sen meno oli illalla ihan järkyttävää, ei siis osannut mennä nukkumaan. Itse saatoin sitten mennä keittiöön lukemaan kirjaa jotta pentu näki minut mutta en huomionut sitä millään tavalla.
Pääasia se että pentu ei saa huonolla käytöksellä huomiota, ei sitten minkäänlaista. Ja jos tuhoaa sen vuoksi että on turhautunut niin sitten vain aktivointia peliin. Temppuja,tokoliikeitä, jälkeä, rutistettuja maitopurkkeja joissa on nameja ja muuta tuhottavaa lattialle. Ja kaikki kengät, pyykit, tyynyt yms mitä se tuhoaa piiloon. Ennaltaehkäistään niitä tilanteita. Lattialle sitten vaikka joku räsymatto jolla nyt ei ole niin väliä vaikka se vähän hammasta saakin.
Tolleri tarvitsee puuhaa ja nimenomaan sitä aivojumppaa mutta ei sille nyt tarvitse koko ajan puuhaa keksiä. Kyllä koiran pitää pystyä välillä vaan olemaan ja rauhoittumaan. Miten sitten rauhoittaa tuollainen energiaa pursuava yksilö?
Yksi tapa on opettaa sitä sille. Ottaa koira syliin ja ei päästä irti ennen kuin se rentoutuu ja kun rentoutuu niin hokee sille vaikka sanaa rauha. Itse ei tässä vaiheessa saa hermostua vaikka pentu kuinka rimpuilee, ei huutamista ei kieltämistä vaan ainoa sana minkä saat sanoa on rauha silloin kun se rauhoittuu.
Toinen on sitten tuo että pistetään se portin taakse.
Kirjoitit: "tekee jos itse haluaa tai tietää hyötyvänsä". Jep, sellaisia ne tollerit ovat (ja varmasti muutkin rodut). Koira tekee asioita koska se hyötyy niistä. Se hyöty voi olla makupala, lelu, keppi tai joillakin koirilla omistajan kehu. Riippuu koirasta mikä se paras palkka on. Joten jos koulutat sitä, pidä huoli että se on nälkäinen. Jos ei makupalat silti kelpaa ehkä joku lelu kelpaa, joka on muuten kaapissa mutta aina silloin tällöin sinä leikit sen kanssa sillä.
Leikkimisellä saat muutenkin sitä suhdetta parannettua. Ja yleensäkin kaikenlaisella hauskalla puuhalla. Pidä huoli että sinä et ole pennulle se joka aina vaan raahaa sitä toiseen huoneeseen ja hokee EItä koko ajan. Sen silmissä silloin sinä olet todella tylsä tyyppi. Mutta jos muutamia kertoja päivässä kutsutkin pennun luokse ja sinulta löytyy joku tosi huippu uusi lelu jolla leikit minuutin ja viet sen sitten pois pennun silmissä alat olemaan jo aika huippu.
"Yksin ollessaan pentu onneksi vain paneutuu nukkumaan eikä suuremmin tuhoa."
No niin, en huomannutkaan toista tekstiäsi ja ylläolevaa lausetta. Jos pentu on yksinollessaan kiltisti niin voisi olettaa että sen riehuminen ja pahanteko on vain huomionhakua. Se on oppinut että kun järsii vaikka tuolia sinä tulet kieltämään --> se on saanut palkan eli sinun huomion.
Itse koirani ollessa pentu nielin vain kirosanat ja annoin sen järsiä tai sitten painuin nopeasti toiseen huoneeseen ja pidin jotain ääntä josta pentu kiinnostui ja se tuli perässä katsomaan. En silloinkaan huomoinut sitä mutta lopettipa ainakin sen pahan teon.
Ja tosiaan tuosta rauhoittumaan laittamisesta, sen pitäisi olla sellainen paikka missä ei ole mitään tuhottavaa, tai jos on niin sitten sellaista mistä ei ole väliä. Ideahan siinä kärsii todella paljon jos laitat pennun eristyksiin ja sitten menetkin sinne vielä kieltämään.
Kiitos paljon kaikille vinkeistä ja neuvoista! Oli kiva lukea myös tollerin omistajan kokemuksia ja neuvoja. Ensimmäinen koirani on kyseessä, en aivan arvannut minkämoisen pakkauksen saisin kotiini :D Mutta eiköhän tämä tästä taas, omaa kärsivällisyyttä kasvattaessa.
Kärsivällisyyttä vaan. Lähde mielummin tilanteesta pois kuin että alat räyhäämään pennulle.
Ja käy tosiaan lukemassa johtajuudesta www.koiraneuvola.fi sivuilla
www.noutajat.com in keskusteluissa löytyy myös vinkkejä.
Jos nyt voisin sen kiteyttää tähän lyhyesti jotenkin niin älä koskaan huomioi koiraa kun se itse hakee huomiota. Ei vaikka haukkuisi, vinkuisi, purisi tai tekisi ties mitä.
Leikin, koulutuksen yms aloitat sinä, koira ei hae leikkimään. Sinä myös lopetat eli pidä huoli että koira ei kyllästy. Tolleri etenkin on kovin lyhytjännitteinen ja oppii parhaiten kun koulutustuokiot ovat todella lyhyitä.
Jos pentuna jo nyt opetat sille että se ei saa sinun huomiotasi tempuilla niin ei se sitä aikuisenakaan hae. Käytös ehkä pahenee ensin mutta fiksu pentu hiffaa hyvin äkkiä että eihän tämä juttu kannata.
Eikö sinulla olisi mitään mahdollisuutta saada pentua leikkimään muiden ikäistensä kanssa?
Oletko mistäpäin kotoisin?
Jos vaikka tietäisin siellä päin jotain pentuja.Tai sitten voisit itse katsoa www.noutajat.comin keskusteluista jos joku etsisi siellä leikkiseuraa. Tekisi pennulle todella hyvää päästä painimaan ikäistensä kanssa tai sitten kilttien aikuisten koirien kanssa.
Asun Oulun lähellä. En valitettavasti ole itse ainakaan keksinyt missä voisi leikkiä ikäistensä kanssa :\ Eikä ole sopivia pentukurssejakaan tarjolla. Sääli, hyvä sosiaalistumiskausi menee ohi.
Tässä linkkejä Oulun seudulla oleviin koirajärjestöihin, joihin ainakin joihinkin kannattaa liittyä aktiivijäseneksi, niin saat myös kavereita koirallesi (ja itselelsi):
http://www.oulunseudunnoutajat.com/
http://oulunseudunkas.net/
http://www.oulunkoirakerho.net/y_etusivu.html
http://opky.net/
Koitappa jaksaa Mulle tuli Jeppe viime viikolla uros 6KK ja samaa peliä pitää mutta hyvin toimeen tullaan olen kyllä puremajälkiä täynnä ,mutta homma lähtee rulaan ajan kanssa tiedän sen ennestään
Useamman eripersoonaisen koiran omistaneena olen huomannut yhden tärkeän seikan. Nimittäin, kun koiralle sanoo EI, se myös tarkoittaa EI. Itseä lähinnä naurattaa ja säälittää samaan aikaan, kun näen koiranomistajan hokevan koiralleen sitä ei:tä jatkuvalla syötöllä mukakiukkuisella äänellä. Vähän kuin vauvaa "komentaisi". Kun itse kiellän koiraani, se EI tulee koiran mielestä suustani ulos sellaisella paukkeella ja mörinällä, että koira lopettaa oitis tekemisensä ja yrittää hävitä näkyvistä painumalla maan rakoon. En koskaan käy koiraani käsiksi, pelkkä oikeanlainen äänenkäyttö riittää. Nykyään ei tarvitse edes huutaa. Riittää, kun äänen sävystä kuuluu, että nyt ei parane edes yrittää kiusata isäntää.
Eli lyhyestä virsi kaunis: kun koirasi tekee jotain väärää ja olet siinä lähellä, ota koiraa niskasta napakasti kiinni tai läpsäise kuonolle ja karjaise samalla se EI niin murhanhimoisella äänellä kuin osaat päin pennun naamaa. Tarkoitus on siis saada koira pelästymään pahan kerran ja tietämään, että olet tosissasi. HUOM! fyysistä kipua ei tarvita (pentuahan ei satu juurikaan kun niskasta vähän purjottaa - ei hampaat irvessä tietenkään). Kokeile tätä vähän aikaa ja katso toimiiko.
Hyvä vinkki: jos EI-sanan karjaisu oikealla tavalla tuntuu vaikealta, kokeile perkelettä. Jostain ihmeen syystä se on sellainen kirosana, minkä koiratkin yleensä tajuavat. Kait se on sellainen murahtava sana. :)
Tod.näk. ensimmäisillä kerroilla käy niin, että pentu ensin säikähtää, sitten vähän hölmistyy ja sitten tarkistaa, olitko ihan oikeasti tosissasi. Eli esim. tekee jotain leikkisiä valehyökkäyksiä ja yrittää varata paikkaa painimatolta tai alkaa tehdä jotain muuta kiellettyä. Siinä vaiheessa toinen yhtä helvetillinen EI tai PERKELE ja pentu vaikka pimeään vessaan jäähylle muutamaksi minuutiksi. Kyllä se takuulla tajuaa jossain vaiheessa, että olit tosissasi.
Jos taas alkaa vaikuttaa siltä, että pentu alkaa pelkäämään sinua, niin tilanteen ohi mentyä koiran lepyttäminenhän on maailman helpoin homma. Vähän leikkipainia, rapsuttelua ja makupala. Nopeasti koira yhdistää sinun suuttumisesi siihen, että teki jotain kiellettyä ja tajuaa, että et ole sille jatkuvasti vihainen, eikä sinua tarvitse pelätä. Jos rankaisisi lisäksi fyysisesti (alistaminen, tukkapölly), niin koira saattaisi ihan ihka oikeasti alkaa pelkäämään, mikä ei koskaan ole hyvä juttu.
"Jos taas alkaa vaikuttaa siltä, että pentu alkaa pelkäämään sinua, niin tilanteen ohi mentyä koiran lepyttäminenhän on maailman helpoin homma."
Kyllästyttää kun täällä neuvoo ihmiset jotka eivät edes välitä siitä minkä rotuinen tai minkälainen koira on kyseessä.
Sen sanon sinulle alkup että jos lähdet tolleriasi fyysisesti rankaisemaan, niin teidän suhde tulee kärsimään. (puhun nyt tollerista sillä se on ainoa rotu mistä minulla on kokemusta, varmasti pätee myös muihin rotuihin)
Kyllä minullakin tällä hetkellö tuhisee tuolla parvekkeella aika tapaus mutta ei sitä ole ikinä edes tarvinnut läpsiä kuonolle.
Kyllä sen kanssa tiukkoja ollaan.
Tässäpä pieni mukava tarina tolleri uroksesta jota yritettiin kouluttaa kovin ottein. Oli todella kova koira ja omistaja ilmeisesti ajatteli että kovalla koiralla kovat otteet. Mutta...rotu kun voi olla kova mutta myös herkkä. Tulos oli se että alle vuoden vanhana koiralle riitti ja se alkoi puolustautumaan. Yksityiskohdat jääköön kertomatta mutta koira vaihtoi kotia ja löysi onneksi ihanan kodin.
kuka täällä puhui fyysisestä rankaisusta? Eikös tuo neuvojantapainen nimenomaan sanonut, että ei fyysistä rankaisua, vaan tehokasta äänenkäyttöä. Hän on muuten harvinaisen oikeassa. Varsinkin naisväelle tuntuu teettävän hankaluuksia komentaa koiraa niin, että se uskoo. Johtunee siitä, että miehillä matalampi ja "pelottavampi" ääni.
Ja jos vilkaistaan susilaumaan, niin siellä laumalla on johtajaa kohtaan sellainen pelko-kunnioitus-suhde. Ja rankaisut ovat sen mukaisia. Mutta ei siitä sen enempää tähän väliin.
Ja miten tämä liittyi tähän:
"Kyllästyttää kun täällä neuvoo ihmiset jotka eivät edes välitä siitä minkä rotuinen tai minkälainen koira on kyseessä."
Miten rodulla on vaikutusta siihen, kun koiraa komennetaan tehokkaalla äänenkäytöllä??? Koiralle on hyvä ärähtää se ei-käsky kunnolla, oli kyse sitten chihuahuasta tai dobermannista.
""ota koiraa niskasta napakasti kiinni tai läpsäise kuonolle ja karjaise samalla se EI niin murhanhimoisella äänellä kuin osaat päin pennun naamaa. ""
Tuossahan tuota fyysistä rankaisua on ja voin sanoa että oma koirani, tosin ei ole tolleri, menisi tuosta ihan täysin lukkoon. Ihan turha olisi sen jälkeen jossain tokotreeneissä pyytää mitään.
Äänenkäytöstä olen samaa mieltä. Ei pahemmin auta jos koiralle hoetaan sitä EItä sellaisella puoli-iloisella "voisitko nyt lopettaa kiltti tuon puremisen" äänellä. Kunnon ärähdys niin johan se koira pelästyy. Itse olen sitä mieltä että jos ei pelästy niin sitten on ärähdetty liian kiltisti. Ei tarvitse korottaa ääntä mutta kyllä sitä nainenkin tosiaan saa aikasekseen sellaisen möreän murinaa muistuttavan ärähdyksen. Sellaista minä käytän pentujeni kanssa.
Niin ja vilkaistaan vaan susilaumaa... Tämä nyt on näitä ikuisuus aiheita, voiko koiraa verrata suteen.
Jos koiraa verrataan suteen niin silloin koiralla olisi oikeus myös puolustaa ruokaansa. Mutta näinhän se asia ei monessa kodissa ole. Koira saa köniinsä jos se kehtaa luustaan murista. Susilaumassa johtaja kenties syö ensin mutta sen jälkeen kun kaikki ovat palansa saaneet hakea puolustavat sudet kyllä sitä ruokaansa tuli lähelle kuka tahansa. Kyllä, myös johtajalle muristaan tässä vaiheessa. Ihan yksinkertaista selviytymisvaistoa. On syötävä jotta pystyy saalistamaan ja pysyy hengissä. Eipä siellä johtaja menekkään ottamaan pois kenenkään ruokaa kuten ihmiset menevät sorkkimaan koiriensa ruokakupeille, koska koiran pitää mukamas sietää se.
Meillä saksanseisojan pentu nyt 13 vko:n ikäinen. Miestäni koira uskoo miltei hyvin, mutta minulle pentu uhoaa ja tekee kiusaa melkein koko ajan. Ulos lähtiessäkin temppuilee ja ulkona ollessa. Tuntuu että koirasta ei saa "otetta" mitenkään. Se on se aika, et se kokeilee rajoja, kuten lapsetkin.
sanoa, että meillä puremalla ja haukkumalla yrittää huomion saada itseensä. Esim. Jos et leiki sen kanssa alkaa puremaan ja haukkumaan ja murisemaan.
meidän perheessä kääpiösnautseri nyt 5 kk vanha, ja välillä aivan mahdotonta menoa..meillä lähinnä tuo koiran jatkuva pureminen ongelmana, siitä nyt yritetään päästä irti, mies tänäänkin komentanut kovalla äänellä ja niskasta on otettu kiinni , se tuntuu auttavan, meillä vielä lapsetkin tässä häslingissä mukana, lenkkeily alkaa jo jotakuinkin sujua, koira vain syöksyy autojen perään hihnassa, kiellän ja otan lyhyeen naruun vierelle , mutta ei se tunnu ymmärtävän..kyllä pennun kanssa kovaa on , mutta täytyy vain koko perheen noudattaa samoja toimintatapoja koiran kanssa, se on tärkeää. Meillä ollut koiria aina, kyllä pentuvaihe äkkiä ohitse menee, onhan se mukavaakin. Kyllä meilläkin koira vielä tekee pisuja välillä sisälle, osaa tosin pyytää uloskin, mutta minä en niihin vahinkopisuihin kiinnitä mitään huomiota.